Verla

Wikipedia

Vasemmalla tehtaan mylly, taustalla vesivoimala. Edessä keskellä sulkuportit, itse tehdas jää sulkuporttien ja puiden taakse. Oikealla tehtaan paikallisjohtajan asuinrakennus, joka tunnetaan patruunan pytinkinä. Pytingin torniosassa sijaitsi myös tehtaan konttori.

Verla on ruukkikylä Kouvolassa Pohjois-Kymenlaaksossa, noin 30 kilometriä kaupungin keskustasta. Nykyisin Verlan tehdas toimii puunjalostusteollisuuden tehdasmuseona. Kohde hyväksyttiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1996. Maailmanperintökohteeseen ja sen suojavyöhykkeeseen kuuluu tehdasalueen lisäksi mm. työntekijöiden asuntoja. Verlasta löytyy myös kivikautinen kalliomaalaus.

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Verlan ensimmäinen puuhiomo

Hugo Neuman perusti Verlankosken partaalle puuhiomon vuonna 1872. Hiomo oli pieni ja työllisti vain noin 10-12 henkeä. Ongelmana oli myös pahvin kuljettaminen, sillä tieyhteydet olivat kehnot etenkin rospuuttoaikaan. Pahvipaaleja kerrotaan yritetyn kuljettaa rautatien varteen jopa veneitse, mutta pääosin rahtauksesta huolehtivat lähikylien talonpojat. Neumanin hiomo paloi jo neljän vuoden kuluttua, eikä omistajilla ollut varaa rakennuttaa sitä uudelleen.^[1]

[muokkaa] Verlan puuhiomo ja pahvitehdas - Werla Träsliperi och Pappfabrik

Toinen hiomo rakennettiin Verlaan 1882 ja sen yhteyteen nousi myös pahvitehdas. Yrittäjinä olivat itävaltalainen paperimestari Gottlieb Kreidl, saksalainen paperimestari Luis Hänel ja viipurilainen liikemies Wilhelm Dippell. Tehdasrakennukset olivat alun perin puuta, mutta kun hiomo tuhoutui tulipalossa 1892, päätettiin se muurata arvokkaasti ja huomattavasti paloturvallisemmin tiilestä. Tiilinen kuivaamo valmistui vuonna 1893, minkä jälkeen myös hiomo ja muu tehdas muurattiin tiilestä. Rakennukset suunnitteli viipurilainen arkkitehti Eduard Dippell, joka oli Wilhelm Dippellin veli.^[2]

[muokkaa] Fuusioituminen

Kissakoski Oy osti Werlan Puuhiomo ja Pahvitehdas -yhtiön vuonna 1920 Kissakosken paperitehtaan tulipalosta saaduilla vakuutusrahoilla. Pari vuotta myöhemmin, vuonna 1922, Kymin Osakeyhtiö (nyk. UPM-Kymmene) osti Kissakoski Oy:n ja Verlan sen mukana. Yrityskaupan motiiveina olivat Verlan suuret metsäomistukset, puuhiokkeen hankinta sekä kilpailun vähentäminen Pohjois-Kymenlaaksossa.^[3]

Uudet omistajat uusivat tehtaan koneistoa jonkin verran, mutta perustyömenetelmät säilyivät melko muuttumattomina.^[4] 1960-luvulle tultaessa Verla lienee ollut Suomen vanhanaikaisin puunjalostustehdas, jota tituleerattiin jo tuolloin "museotehtaaksi".

[muokkaa] Lakkauttaminen ja museoiminen

Tehdas lakkautettiin 1964, ja sen laitteet ja rakennukset jätettiin koskemattomiksi. Tehdas oli alkanut vanhentua teknisesti ja jäädä pieneksi kooltaan jo 1930-luvulla, ja vähitellen menekkivaikeudet, ajoittainen energiapula ja nousevat henkilöstökulut johtivat tehtaan lakkauttamispäätökseen. Päätös lakkauttamisesta tehtiin vuonna 1952, minkä jälkeen nuorimmat ja vähiten aikaa tehtaalla työskennelleet työntekijät irtisanottiin. Suurin osa työntekijöistä pyrittiin kuitenkin sijoittamaan töihin yhtiön muille tehtaille ja monet jäivät myös miltei 12 vuotta kestäneen lakkauttamisprosessin edetessä eläkkeelle. Tehtaan toimintaa supistettiin vähitellen niin, että kolmesta vuorosta siirryttiin ensin kahteen ja lopulta yhteen. Lakkauttamisen jälkeen Verlasta kulki vielä pitkään nk. työläisbussi Kuusankosken tehtaille aamuin ja illoin. Joitakin vanhimmista työntekijöistä palkattiin pitämään huolta tehdasalueesta.^[5]

Verlan tehdas avattiin museo vuonna 1972. Museon "isänä" pidetään Veikko Talvea, joka tallensi Verlan tehtaan toimintaa valokuvaamalla ja haastattelemalla tehtaan työntekijöitä. Vuoden 1966 lopulla hän ehdotti Kymiyhtiön johdolle tehtaan kunnostamista tehdasmuseoksi. Hanketta auttoi Kymiyhtiön henkilökunnan lomakylän perustaminen Verlaan vuonna 1967. Lopullinen päätös museoimisesta syntyi Kymiyhtiön hallituksen ja Kymin englantilaisen tytäryhtiön Star Paper Limitedin johtokunttien vieraillessa Verlassa 1969. Museon avaaminen vuonna 1972 osui yhteen Kymiyhtiön 100-vuotisjuhlien kanssa. Samaan aikaan myös Verlan ensimmäisen puuhiomon perustamisesta oli kulunut myös 100 vuotta. Vuonna 1991 Kymmene Oy eli nykyinen UPM-Kymmene Oyj teki aloitteenmuseoalueen virallisesta suojelusta, mikä oli merkittävä askel eteenpäin kohti Verlan hyväksymistä UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1996. ^[6] Tehdasmuseon toisena isänä voitaneenkin pitää museon tuolloista intendenttiä Eero Niinikoskea.

Verlan tehdasmuseo on avoinna matkailijoille toukokuun alusta syyskuun puoliväliin. Maailmanperintökohteeseen kuuluu kuitenkin myös laajempi alue, jolla voi luonnollisesti vierailla ympäri vuoden. Verlankoskessa toimii edelleen 1950-luvulla rakennettu sähkölaitos sekä uudempi vesivoimala 1990-luvulta, jotka kuuluvat nykyisin KSS Energialle. Valkealan puoleisella rannalla toimii myös Vähä-Selänpään kylän mylly.

[muokkaa] Kuvia tehdasmuseosta

Kuivaamo (keskellä) ja tehdasrakennus (oik.).	Kuorimakone. Puupölkyistä poistettiin kuorimakoneella tumma pintakerros ennen kuin ne vietiin hiottaviksi.	Karhulan konepajan valmistamia kylmähiomakoneita tilattiin Verlaan kaksi vuonna 1903. Verlassa ei keitetty selluloosaa, vaan kyseessä oli mekaaninen puunhionta, jossa raaka-aineina olivat puu ja vesi. Hiokkeesta valmistettiin pääosin pahvia, mutta sitä myytiin myös muualle paperinvalmistuksen raaka-aineeksi.	Pölkkyjä hiomakoneessa. Kuvassa vasemmalla näkyvä mäntä painoi puita hiomakiveä vasten. Joukkoon laskettiin kylmää vettä, jolloin vesi ja hiomapöly sekoittuivat hiokemassaksi.
Pahviarkkeja kuivumassa. Kuivaamossa oli kaksi osastoa, joita lämmitettiin vuorotellen. Lämmitettävän kuivaamon lisäksi käytettiin nk. kesäkuivaamoa, joka oli harvaan avosuomuun laudoitettu rakennus, jossa arkit pääsivät kuivumaan ilman lämmittämistä.	Osa kuivaamon lämmitysjärjestelmää. Kuivaamon lämmittämiseen käytettiin puuta ja kuorimajätettä. Palamiskaasut ohjattiin eltarista eli lämmittämöstä putkia pitkin kuivaamon alakertaan (kuvassa), jolloin putket kuumensivat osaston noin 70-asteiseksi, kunnes siellä riippuvat arkit olivat kuivia.	Kiillotuskalanteri Pahviarkkien kiillottamiseen käytettiin ensin vain painetta eli kylmiä valsseja. Pian tehtaalla hankittiin kuitenkin höyryllä kuumennettavat kiillotuskalanterit. Mitään kemikaaleja kiillottamisessa ei kuitenkaan edelleenkään tarvittu.	Pahviarkkien punnitusvaaka. Eri vahvuiset arkit menivät työvaiheiden aikana sekaisin ja siksi ne oli punnittava ja lajiteltava yksitellen painon mukaan ennen pakkaamista.

[muokkaa] Lähteet

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Verla groundwood and board mill.

• Kotisivu
• EDU
• Verlan puuhiomon ja pahvitehtaan esittely Opetusministeriön sivuilla
• Verla Groundwood and Board Mill - UNESCO World Heritage Centre (englanniksi)
• Tuuri, Antti. (1999) UPM-Kymmene, Metsän jättiläisen synty. Otava. Helsinki. 493 s.

[muokkaa] Viitteet

Unescon maailmanperintökohteet Suomessa

Merenkurkun saaristo 2006 | Petäjäveden vanha kirkko 1994 | Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue 1999 | Struven ketju 2005 | Suomenlinna 1991 | Vanha Rauma 1991 | Verlan puuhiomo ja pahvitehdas 1996 |

Koordinaatit: 61°03′44″N, 26°38′23″E