Jälkiehkäisy

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jälkiehkäisy tarkoittaa hoitoa, jolla pyritään ehkäisemään jo mahdollisesti hedelmöittyneen munasolun kiinnittyminen kohdun seinämään.[1]

Jälkiehkäisyyn käytetään tavallisesti hormonaalisesti toimivia jälkiehkäisypillereitä. Pilleri on otettava mahdollisimman nopeasti suojaamattoman yhdynnän jälkeen, kuitenkin viimeistään 72 tunnin sisällä. Paras teho lääkkeellä on kun se otetaan 12 tunnin sisällä yhdynnästä, jolloin voidaan ehkäistä noin 97 %lähde? mahdollisista raskauksista. Jälkiehkäisyyn voidaan toisinaan käyttää myös kohtuun asetettavaa kuparikierukkaa, joka on asetettava paikoilleen viikon kuluessa yhdynnästä.

Suomessa jälkiehkäisytabletteja on markkinoilla kaksi. Keltarauhashormonin tyyppinen levonorgestreelivalmiste NorLevo ja ulipristaaliasetaattia sisältävä EllaOne. Aiemmin Suomessa myynnissä olleissa NorLevo-jälkiehkäisypilleripaketeissa oli kaksi pilleriä, jotka tuli ottaa saman aikaisesti, mutta nykyisin markkinoilla oleva valmiste sisältää paketissaan vain yhden pillerin. Jälkiehkäisypillereiden käyttö voi sekoittaa naisen luontaisen kuukautisrytmin, sillä se sisältää hormoneja jopa 25-kertaisesti joihinkin e-pillereihin verrattuna. NorLevoa ei suositella käytettäväksi useammin kuin neljä kertaa vuodessa eikä kahdesti saman kierron aikana.

Jälkiehkäisyn Käypä hoito -suosituksen mukaan jälkiehkäisyvalmisteita tulisi tarvittaessa luovuttaa raskaudenehkäisyneuvonnan yhteydessä kunnallisen terveydenhuollon toimipisteissä, esimerkiksi ehkäisyneuvoloissa. Vaikka jälkiehkäisyä on saatavana apteekeista ilman reseptiä, sitä saatetaan hakea apteekin sijaan terveydenhuollosta pelkojen, syyllisyyden tunteiden tai varattomuuden vuoksi.

Erityisesti kondomia pääasiallisena ehkäisymenetelmänä käyttävien tulisi tietää, miten toimia jos kondomiehkäisy epäonnistuu. Käypä hoito -työryhmä suosittaa yhden jälkiehkäisypakkauksen säilyttämistä kotona näiden tilanteiden varalta. Alle 18-vuotiaille jälkiehkäisyn hakijoille suositellaan yksilöllistä seksuaaliterveysneuvontaa.[2]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Robin J. Harman: Handbook of pharmacy health education, 2. painos, s. 116. Pharmaceutical Press, 2001. ISBN 9780853694717. (englanniksi)
  2. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Gynekologiyhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Jälkiehkäisyn Käypä hoito -suositus. Duodecim 2006; 122: 114–22. Päivitys 10.11.2010

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.