Esa-Pekka Salonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Esa-Pekka Salonen vuonna 2008.

Esa-Pekka Salonen (s. 30. kesäkuuta 1958 Helsinki)[1] on tunnettu suomalainen kapellimestari ja säveltäjä. Hän on Lontoossa toimivan Philharmonia-orkesterin ylikapellimestari. Sitä ennen hän toimi Los Angelesin filharmonikkojen musiikillisena johtajana ja ylikapellimestarina.

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salonen valmistui ylioppilaaksi vuonna 1977. Musiikillisen koulutuksensa hän sai Sibelius-Akatemiassa, missä häntä opettivat käyrätorvensoitossa Holger Fransman, säveltämisessä Einojuhani Rautavaara ja orkesterinjohdossa Jorma Panula vuosina 1973–1980. Salonen suoritti sävellyksen jatko-opintoja Italiassa Sienassa 1979 Franco Donatonin sekä Milanossa 1980–1981 Niccolò Castiglionin johdolla.[1]

Salonen kuului nuorten säveltäjien perustaman Korvat auki -yhdistyksen perustajajäseniin ja toimi yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana.[1][2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salonen esiintyi kapellimestarina ensimmäisen kerran Radion Sinfoniaorkesterin kanssa vuonna 1979. Vuosina 1979–1980 hän johti Ylioppilaskunnan Soittajia. Hän vieraili Kansallisoopperassa vuosina 1981–1982. Salosen kansainvälinen läpimurto kapellimestarina tapahtui vuonna 1983 kun häntä pyydettiin lyhyellä varoitusajalla johtamaan Lontoon Philharmonia -orkesteria, teoksena Gustav Mahlerin kolmas sinfonia. Hän oli myöhemmin orkesterin päävierailija vuosina 1985–1994.[1]

Vuosina 1985–1995 Salonen toimi Ruotsin radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina. Hän oli vuosina 1985–1989 myös Oslon filharmonisen orkesterin päävierailija. Vuonna 1992 hänet valittiin Los Angelesin filharmonikkojen ylikapellimestariksi ja taiteelliseksi johtajaksi.[1] Hän siirtyi vuonna 2008 Lontoon Philharmonia-orkesterin ylikapellimestariksi.[3][4]

Salonen toimi Jean Sibelius -kapellimestarikilpailun tuomariston puheenjohtajana vuosina 1995, 2000 ja 2005.

Musical America nimesi Salosen vuoden 2006 muusikoksi.[5] Vuonna 2009 hänelle ja viulisti Hilary Hahnille myönnettiin Grammy-palkinto parhaasta taidemusiikin solistin ja orkesterin yhteisesityksestä; levyllä Ruotsin radion sinfoniaorkesteri ja Hahn esittävät Arnold Schönbergin ja Jean Sibeliuksen viulukonsertot Deutsche Grammophonin taltioimina.[6]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salonen on ollut vuodesta 1991 naimisissa Elisabeth Jane Pricen kanssa. Heillä on kolme lasta.[1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orkesteriteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alttosaksofonikonsertto: ... auf den ersten Blick und ohne zu wissen... (1980)
  • Saksofonikonsertto: Ich habe zu reden, ich hebe die Hände (omistettu Pekka Savijoelle) (1980–1981)
  • Giro (1982)
  • Mimo II (1992) oboelle ja orkesterille
  • LA Variations (1996)
  • Gambit (1998)
  • Five Images After Sappho (1999) sopraanolle ja orkesterille
  • Sellokonsertto: Mania (2000)
  • Foreign Bodies (2001)
  • Insomnia (2002)
  • Wing on Wing (2004) kahdelle soolosopraanolle ja orkesterille
  • Helix (2005)
  • Pianokonsertto (2007)
  • Viulukonsertto (2009) – Grawemeyer-palkinto 2011[7]
  • Nyx (2011)

Kamarimusiikkiteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Goodbye (1979) viululle ja kitaralle
  • Prologue (1979) oboelle, viululle, sellolle ja lyömäsoittimille
  • Floof (1982) sopraanolle, klarinetille, lyömäsoittimille, pianolle/syntetisaattorille ja sellolle
  • Meeting (1982) klarinetille ja cembalolle
  • Mimo I (1982) puhallinkvintetille
  • Second Meeting (1992) oboelle ja pianolle
  • Memoria (2003) puhallinkvintetille
  • Stockholm Diary (2004) jousille

Sooloteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yta I (1982) alttohuilulle
  • Yta II (1985) pianolle
  • Yta IIb (1987) cembalolle
  • Yta III (1986) sellolle
  • Dichotomie (2000) pianolle
  • Concert étude (2000) käyrätorvelle
  • Lachen verlernt (2002) viululle
  • Invenzione and Chorale (2004) pianolle
  • Kolme preludia (2005) pianolle

Kuoroteoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Two Songs (2000) sekakuorolle

Muita teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Baalal (1982) nauhalle

Musiikkinäytteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Salonen, Esa-Pekka – Otonkoski, Lauri: Kirja: puhetta musiikitta. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6599-5.
  • Sirén, Vesa: Suomalaiset kapellimestarit, s. 650–724. Helsinki: Otava, 2010.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f von Bonsdorff, Lena: Salonen, Esa-Pekka (1958–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. Toivonen, Hannu: Esa-Pekka Salonen: ”Käyn yhä silloin tällöin baanalla”. Seura 15/2010.
  3. Miettinen, Anssi: Esa-Pekka Salonen odottaa jo kauttaan Lontoon Philharmonian johdossa HS.fi. 8.2.2008. Viitattu 16.5.2014.
  4. Esa-Pekka Salonen, Philharmonia.co.uk
  5. The 2006 Honorees: Esa-Pekka Salonen, Musician of the year
  6. Esa-Pekka Salonen sai Grammy-palkinnon 9.2.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 9.2.2009.
  7. Esa-Pekka Salosen viulukonsertolle Grawemeeyer-palkinto. Helsingin Sanomat 28.11.2011 s. C 1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]