Helena Sinervo
Sivulta puuttuu 
Kirsti Helena Sinervo[1] (s. 17. helmikuuta 1961 Tampere)[1] on suomalainen runoilija, kirjailija ja suomentaja. Hän on julkaissut runokokoelmia ja romaanin Runoilijan talossa, joka voitti vuoden 2004 Finlandia-palkinnon. Romaani kertoo runoilija Eeva-Liisa Mannerin elämästä. Sinervo on myös voittanut kahdesti Yleisradion Tanssiva karhu -palkinnon (2001 ja 2011). Helena Sinervo on koulutukseltaan filosofian maisteri (Helsingin yliopisto 1994).[1] Tämän lisäksi hän on valmistunut pianonsoitonopettajaksi Tampereen konservatoriosta.[1]
Helena Sinervon runoja on käännetty yli 15 kielelle. Valikoimista laajin on Gabriel Rebourcet’n ranskantama teos Les Chaises (Club ZERO Editions, Paris 2001). Käännöksiä Sinervon runoista on julkaistu myös muun muassa teoksissa New European Poets (toim. Wayne Miller and Kevin Prufer. Greywolf Press. Saint Paul, Minnesota, 2008). Sinervo on mukana runoilijana, esseistinä ja haastateltavana (dvd) myös ruotsalaisessa Swinging with Neighbours 2001–2006 -antologiassa (Red. Aase Berg & Carl Dieker. Regi/film Carl Dieker & Paula von Seth. Ersatz 2006).
Virve Ojanteen dramatisoima näytelmä Runoilijan talossa esitettiin Rauman kaupunginteatterissa (ensi-ilta 4. marraskuuta 2005). Romaani ilmestyi myös Tiia Lousteen lukemana äänikirjana 2006 (Tammi). Lisäksi YLE on ostanut filmatisointioikeudet Runoilijan talossa -romaaniin.
Sinervon puoliso on tutkija Anita Seppä ja heillä on kaksi lasta.[1]
Sisällysluettelo |
Teoksia [muokkaa]
- Lukemattomiin (1994, runokokoelma, WSOY)
- Sininen Anglia (1996, runokokoelma, WSOY)
- Pimeän parit (1997, runokokoelma, WSOY)
- Ihmisen kaltainen (2000, runokokoelma, WSOY)
- Oodeja korvalle (2003, runokokoelma, WSOY)
- Runoilijan talossa (2004, romaani, Tammi)
- Tilikirja (2005, runokokoelma, WSOY)
- Täyttä ainetta (2007, proosarunoja, WSOY)
- Akuvatus ja muita härveleitä & otuksia (2007, lastenrunoja, kuvittanut Pia Westerholm, WSOY)
- Tykistönkadun päiväperho (2009, romaani, WSOY)
- Väärän lajin laulut (runokokoelma, WSOY)
Kirjoina julkaistut suomennokset [muokkaa]
- Maurice Blanchot: Päivän hulluus, ai-ai (1995)
- Elizabeth Bishop: Matkakysymyksiä (NVL:n ja WSOY:n käännöslyriikkasarja, 1997)
- Yves Bonnefoy: Douve puhuu (NVL:n ja WSOY:n käännöslyriikkasarja, 2002)
- Stéphane Mallarmé: Nopanheitto (WSOY, 2006)
Muu kirjallinen tuotanto [muokkaa]
Sinervo on kirjoittanut useita kirjallisuuslehdissä ja antologioissa sekä teosten esipuheina julkaistuja esseitä, joista tärkeimmät on käännetty ja julkaistu ruotsiksi, englanniksi tai saksaksi. Hän on toiminut myös vuosina 1994–2003 kirjallisuuskriitikkona muun muassa Nuoressa voimassa, Aamulehdessä, Parnassossa sekä Helsingin Sanomissa sekä kirjoittanut eri yhteyksissä julkaistuja kolumneja. Lisäksi Sinervo on suomentanut useita kirjallisuuslehdissä ja antologioissa julkaistuja runoja mm. Hélène Dorionin, Ted Hughesin, Edmond Jabèsin ja Nimrodin teoksista.
Palkinnot ja palkintoehdokkuudet [muokkaa]
- Runeberg-palkintoehdokkuus teoksesta Sininen Anglia 1996
- Tanssiva karhu -palkintoehdokkuus teoksesta Sininen Anglia 1997
- Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto teoksesta Sininen Anglia 1997
- Tanssiva karhu -palkinto teoksesta Ihmisen kaltainen 2001
- Tanssiva karhu -palkintoehdokkuus teoksesta Oodeja korvalle 2004
- Finlandia-palkinto romaanista Runoilijan talossa 2004
- Agricola-palkintoraadin myöntämä kunniamaininta Stéphane Mallarmé Nopanheiton suomennoksesta 2007
Kirjalliset luottamustehtävät [muokkaa]
Helena Sinervo on toiminut Nuoren Voiman Liiton sekä NVL:n Säätiön hallituksessa vuodesta 1992 alkaen 2000-luvun alkuun, Eino Leinon seuran johtokunnassa 1990-luvun puolivälissä, Helsingin Kirjailijat ry:n johtokunnassa vuosina 2001–2002, Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa vuosina 2006–2008[1], Lukukeskuksen johtokunnassa 2006–2008, Baltic Writers' Councilin johtokunnassa 2007–2008 sekä Visbyn kääntäjä- ja kirjailijakeskuksen johtokunnassa 2007–2009.
