Helinä Rautavaara

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Helinä Rautavaara (24. maaliskuuta 1928 Helsinki27. helmikuuta 1998 Helsinki) oli suomalainen tutkimusmatkailija, seikkailija ja keräilijä. Hän tuli 1950-luvulla tunnetuksi Seura-lehteen kirjoittamiensa Peukaloliisa-matkakertomusten myötä. Helinä Rautavaaran museo toimii Espoon Tapiolassa WeeGee-talossa.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helinä Rautavaara syntyi Helsingissä perheen ainoaksi lapseksi. Hänen isänsä Toivo Rautavaara oli tunnettu kasvitieteilijä, ja äiti Kaarina Rautavaara toimi kielenkääntäjänä ja konekirjoittajana eduskunnassa. Rautavaara kirjoitti ylioppilaaksi Suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1946. Musikaalinen ja taiteellisesti lahjakas Rautavaara oli jo lapsena haaveillut taiteilijan ammatista, mutta päätyi kuitenkin hetkeksi akateemiseen maailmaan. Hän valmistui vuonna 1952 Helsingin yliopistosta psykologian maisteriksi.

Vuonna 1954 Rautavaara lähti ensimmäiselle merkittävälle matkalleen Pohjois-Afrikkaan. Siitä lähtien hän matkusteli liki 40 vuoden ajan lähes yhtäjaksoisesti. Rautavaara tutustui muun muassa Pohjois- ja Länsi-Afrikan, Lähi-idän, Kaakkois-Aasian ja Latinalaisen Amerikan kulttuureihin. Matkaa hän taittoi usein polkupyörän selässä tai liftaten. Rautavaaraa kiinnostivat erityisesti uskonnot, rituaalit sekä kulttuurien kohtaaminen ja sekoittuminen. Osallistumalla paikalliseen elämänmenoon hän pyrki kokemaan kulttuurit "sisältä käsin", minkä ansiosta hän pääsikin todistamaan erilaisia ilmiöitä, jotka usein jäävät tavalliselle matkailijalle varsin etäisiksi.

Seura-lehden artikkelien lisäksi Rautavaara dokumentoi kokemuksiaan valokuvaamalla, äänittämällä ja maalaamalla. Myöhemmiltä matkoiltaan hän toi Suomeen mittavan määrän esineitä. Rautavaara koki elämäntehtäväkseen opettaa suomalaisia vieraista kulttuureista. Osia hänen kokoelmastaan onkin ollut esillä erilaisissa näyttelyissä 1980-luvulta lähtien, ja 1990-luvun puolivälissä ryhdyttiin neuvottelemaan Espoon kaupungin kanssa museon perustamisesta. Rautavaara oli aktiivisesti mukana museon suunnittelussa ja toteuttamisessa. Valmiissa muodossa hän ei sitä kuitenkaan päässyt koskaan näkemään.

Helinä Rautavaara kuoli 27. helmikuuta 1998 Helsingissä. Helinä Rautavaaran etnografinen museo avattiin Espoon Tapiolassa kesäkuussa 1998.

Helinä Rautavaaran museo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helinä Rautavaaran museo toimii Tapiolan WeeGee-talossa. Perusnäyttely koostuu noin 2500 esineestä. Kokoelmat esittelevät taide-, rituaali- ja käyttöesineitä muun muassa Länsi- ja Pohjois-Afrikasta, Lähi-idästä, Kaakkois-Aasiasta ja Latinalaisesta Amerikasta. Museossa on mahdollisuus tutustua myös Rautavaaran radio-ohjelmiin, äänitteisiin sekä video- ja valokuvamateriaaliin.

Museossa järjestetään lisäksi vaihtuvia näyttelyitä, esityksiä ja työpajoja.

Keskustelu ja kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuusta 2007 asti Espoon kaupunki on vaatinut koululaisten vanhemmilta luvan siihen, että lapset voivat kouluaikana osallistua kulttuuri- ja liikuntapolku KULPS!:in puitteissa järjestettävälle vierailulle Helinä Rautavaaran museoon. Päätöksen perusteena oli huoli lasten altistumisesta vieraille uskonnollisille tavoille. Museon kanta on, että sen tiloissa harjoitetaan ainoastaan sivistystointa - ei siis minkäänlaisia uskonnollisia menoja.[1] Päätös liittyy pitkäaikaiseen keskusteluun Helinä Rautavaaran elämäntyöstä sekä vieraita kulttuureja koskevan tiedon roolista perusopetuksessa. Päätös koskee vain kulttuuri- ja liikuntapolkua, eivätkä lapset muutoin tarvitse erityislupaa museovierailuille.

Tanssiteos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 2010 sai Louhisalissa ensi-iltansa espoolaisen tanssiteatteri Glims & Glomsin esitys Helinä, joka kertoo itseoppineesta antropologista ja uskontotieteilijästä. Helinän koreografian on tehnyt Simo Heiskanen, joka myös esittää vanhaa Helinää, teoksen kertojaa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]