Sauli Lehtonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sauli Lehtonen
Syntynyt 10. huhtikuuta 1975
Kuollut 9. syyskuuta 1995 (20 vuotta)
Kotipaikka Jyväskylä
Aktiivisena 1994–1995
Tyylilajit tango, iskelmä
Levy-yhtiöt MTV Musiikki

Sauli Tapani Lehtonen[1] (10. huhtikuuta 1975 Pori9. syyskuuta 1995 Helsinki) oli suomalainen iskelmä- ja tangolaulaja, joka kruunattiin kymmenenneksi tangokuninkaaksi Seinäjoen tangomarkkinoilla vuonna 1994.[2] Lehtonen oli tunnettu siitä, että hän lauloi silmät suljettuina.[1] Hän kuoli hirvikolarissa vuonna 1995.

Lehtosta pidettiin lahjakkaana ja luonnollisena laulajana, joka keskittyi ja eläytyi voimakkaasti esiintyessään.[3] Hän ehti tehdä vain yhden albumin, jonka myynti on ylittänyt platinalevyyn oikeuttavan rajan.[4] Lehtosen kuoleman jälkeen ilmestyi lisäksi keskeneräiseksi jäänyt albumi, jota täydennettiin konserttitaltioinneilla.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sauli Tapani Lehtonen syntyi 10. huhtikuuta vuonna 1975 Porissa,[5] josta muutti jo lapsena Jyväskylään. Hänen äitinsä Sinikka Lehtonen oli ammatiltaan ompelija, kunnes hänet työllistänyt yritys lopetettiin. Tämän jälkeen hän hoiti erästä pyörätuolia käyttävää henkilöä seitsemän vuoden ajan. Sauli Lehtosen isä Heikki Lehtonen oli ammatiltaan autoilija. Hän ajoi lähinnä kuorma-autoja ja rekkoja.[6]

Lapsuutensa Sauli Lehtonen asui perheineen Palokassa Jyväskylän maalaiskunnassa. Saulin isä on kertonut pojan olleen lapsena luonteeltaan vilkas ja puhelias.[6] Koulukavereidensa kanssa hän pelasi muun muassa jääkiekkoa, mutta vähitellen hän kuitenkin innostui musiikista. Kiinnostuksen syntyyn vaikutti osaltaan myös äidin tapa lauleskella pienelle lapselleen ja isän kitaransoitto.[7]

Sauli Lehtonen innostui soittamaan vanhaa kitaraa, kävi pian alkeiskurssin Palokassa ja pääsi lopulta opiskelemaan Jyväskylän musiikkiopistoon kitaransoittoa. Hänellä oli nuorempana myös oma rock-musiikkia soittanut yhtye, joka harjoitteli tavallisesti erään yhtyeeseen kuuluneen pojan autotallissa. Saulin vanhemmat kuitenkin kehottivat häntä laulamaan jotain muuta kuin rockia, jottei ääni menisi aivan pilalle.[7] Isä sai Saulin innostumaan iskelmämusiikin laulamisesta,[8] ja vähitellen myös vanha tanssimusiikki alkoi vedota häneen.[9] Sauli oli nuorena myös innokas kirjoittamaan lauluja. Hän myös sävelsi kitaralla ja sähköuruilla ja nauhoitti sävellyksiään nauhurillaan.[8]

Teini-ikäisenä Sauli oli kesätöissä ja ansaitsi itse omat taskurahansa.[7] Parin kesän jälkeen hänelle oli kertynyt tarpeeksi rahaa omaan kevytmoottoripyörään, jolla hän ajoi keikoille.[7][8]

Peruskoulun jälkeen Sauli Lehtonen pääsi opiskelemaan Jyväskylän kauppaoppilaitokseen, josta hänen oli tarkoitus valmistua merkonomiksi. Vuonna 1994 hän sai opiskelupaikan Keski-Suomen konservatoriossa läpäistyään pääsykokeet hyvin tuloksin. Hänen oli tarkoitus aloittaa opiskelu syksyllä.[8] Saman vuoden kevätpuolella hän oli kuitenkin jo kiinnostunut Tangomarkkinoista.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tangomarkkinat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1994 Lehtonen päätti osallistua Seinäjoen Tangomarkkinoille. Aluksi hänen suunnitelmissaan olivat vuoden 1995 kilpailut, mutta lopulta hän päätti osallistua jo edeltävänä vuonna. Vanhemmat eivät kertomansa mukaan yllyttäneet häntä osallistumaan kilpailuun, vaan hän osallistui omasta tahdostaan. Lehtonen osallistui ensin alkukarsintoihin Laukaan Peurungassa ja selvisi jatkoon. Raisiossa semifinalisteja säesti Finlanders-yhtye, jossa soittanut Henri Kulmala kertoo huomanneensa Lehtosen lahjakkuuden, mistä syystä he ryhtyivät soittamaan yhdessä ja harjoittelemaan finaalia varten.[3] Kaiken kaikkiaan kilpailuun osallistui 940 laulajaa.[10]

Lehtonen herätti heti huomiota sekä yleisössä että tuomaristossa laulamalla silmät kiinni.[9] Tästä muodostui kohta hänen tunnusmerkkinsä. Hän itse kuitenkin kertoi, ettei hän halunnut tavoitella huomiota vaan lieventää jännitystään.[1]

Voi Tiina mihin me ollaan jouduttu.

– Sauli Lehtonen Tiina Räsäselle heidän voittojensa jälkeen.[11]

Tangomarkkinoiden finaali järjestettiin lauantaina 9. heinäkuuta. Tapahtuman avasi silloinen Suomen oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki, juontajina toimivat laulaja Arja Koriseva ja kirjailija-toimittaja Heikki Hietamies.[12] Finaalissa Lehtonen esitti kappaleet ”La Cumparsita” ja ”Kun yö on valoton”.[3] Lehtosen lisäksi finaalissa tangokuninkaan titteliä tavoittelivat Henri Hurme, Jari Sillanpää, Hannu Kause ja Teemu Kokko.[12] Ensimmäistä kertaa Tangomarkkinoilla kävi niin, että vastuu tangokuninkaan valitsemisesta lankesi tuomariston puheenjohtajalle, koska Lehtonen ja Henri Hurme saivat saman pistemäärän, 67 ääntä. Tuomarina toiminut Päiviö Pyysalo ratkaisi tilanteen Lehtosen hyväksi, joten hänestä kruunattiin kymmenes tangokuningas. Pyysalo perusteli myöhemmin valinneensa Lehtosen siksi, että hänen persoonassaan oli särmää ja hän uskoi laulamiseensa voimakkaasti.[3] Vaikka Hurme hävisi Lehtoselle täpärästi, heistä tuli ystävät.[13] Lehtosen rinnalle tangokuningattareksi valittiin 18-vuotias Tiina Räsänen. Päiviö Pyysalon lisäksi tuomaristoon kuuluivat muun muassa Lasse Lintala, Tamara Lund ja Erkki Liikanen.[14]

Voittajille annettiin Tangomarkkinoiden kymmenvuotisen historian kunniaksi kultaiset kruunut.[12] Ne oli valmistanut lapualainen kultaseppä Jussi Ikola.[15] Aurinkoisessa säässä käytyä kilpailua seurasi paikan päällä yhteensä 106 000 katsojaa, mikä oli runsaat 30 000 enemmän kuin edellisenä vuonna 1993.[14] Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Tangomarkkinoilla ylitettiin 100 000 kävijän raja.[16]

Ensimmäiset Lehtosen levyttämät kappaleet, ”Kun yö on valoton” ja ”Lauantai-illan tango”, julkaistiin albumilla Tangomarkkinat VII. Levylle on koottu vuoden 1994 Tangomarkkinoiden finalistien levyttämiä kappaleita.[17]

Tangomarkkinoiden jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tangomarkkinoiden voiton jälkeen Jyväskylän maalaiskunta onnitteli Lehtosta antamalla hänelle viirin ja taulun. Jo seuraavalla viikolla hän pääsi MTV3:n järjestämään tilaisuuteen Helsinkiin, jossa hänen esiintymistään yritettiin hioa. Lehtonen kuitenkin kertoi siitä olleen enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä hän ei halunnut, että hänen persoonallista esiintymistapaansa muutettaisiin.[13] Lehtonen ei erityisesti halunnut julkisuuteen, mutta silti hän antoi lähes aina pyydettäessä haastatteluja.[18] Voiton myötä Lehtonen sai suosiota, ja hänellä oli paljon esiintymisiä. Hän esiintyi muun muassa syyskuussa 1994 televisiosarjassa Tuttu Juttu.[19]

Henri Hurmeen ja hänen vaimonsa kautta Lehtonen tutustui Pirkko-Liisa Myllyharjuun.[13] Myllyharjusta tuli Lehtosen tyttöystävä, mutta heidän seurustelunsa ehti kestää vain noin puoli vuotta. Lehtonen keikkaili tiheästi taustayhtyeenään tanssiorkesteri "Hopeinen Q", jonka kanssa hän teki ensimmäisen albuminsa Sauli Lehtonen & Hopeinen Q. Edel Records Finland Oy julkaisi albumin Lehtosen kuninkuusvuotena 1994. Levyn paras listasijoitus oli 30. sija vuonna 1995 viikolla 39.[20] Levy sisälsi 12 kappaletta, kuten ”Valtameressä on saari” ja ”Kun tanssit kanssani tangon”.

Vuoden 1995 tangomarkkinoiden aikoihin Lehtosesta ja Räsäsestä julkaistiin reliefit Seinäjoen Urheilutalolla, jonne oli koottu myös aiempien vuosien tangokuninkaallisten kuvat. Reliefit teki taiteilija Liisa Äärynen, kuten aiempinakin vuosina.[21] Lehtonen luovutti tittelinsä uudelle tangokuninkaalle Jari Sillanpäälle heinäkuussa 1995. Sillanpää oli edellisenä vuonna valittu tangoprinssiksi, kun Lehtosesta tuli kuningas.

Lehtonen alkoi tehdä uutta albumia Mun aika mennä on vuonna 1995, mutta sitä ei ehditty saada valmiiksi hänen eläessään, vaan albumi julkaistiin vasta 1996.

Yhdeksi Lehtosen viimeisistä konserteista jäi Helsingin juhlaviikoilla Olavi Virralle omistettu konsertti 4. syyskuuta 1995.[1] Hän kuoli vain viisi päivää konsertin jälkeen.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtatie 7:ää Sipoon kohdalla.

Sauli Lehtonen oli 8. syyskuuta 1995 isänsä ajamassa autossa matkalla Helsingistä Korialle pienessä vesisateessa. Porvoon moottoritiellä Sipoon Boxissa he törmäsivät hirveen noin kello 21.50. Onnettomuuspaikalle lähetettiin hätäpuhelun jälkeen Sipoon pelastuslaitoksen yksiköt ja Medi-Heli. Sauli Lehtonen kuoli saamiinsa vakaviin vammoihin aamuyöllä 9. syyskuuta Töölön sairaalassa. Kuollessaan hän oli vasta 20-vuotias. Hänen isänsä selvisi onnettomuudesta hengissä ja kertoi myöhemmin, ettei ole syyttänyt itseään, sillä tapahtuneelle ei voinut yhtään mitään.[22]

Onnettomuusiltana Sauli Lehtonen oli palaamassa MTV3:n jääkiekko-ohjelman nauhoituksista.[22] MTV3 näytti ohjelman televisiosta seuraavana päivänä, mutta Lehtosen esiintymiset oli leikattu pois. Kanava muisti Lehtosta hiljaisella hetkellä.[23]

Kuolema uutisoitiin laajalti Suomessa, ja se oli monen lehden ykkösaihe. Muun muassa aihetta käsitellyttä Ilta-Sanomia myytiin ennätysmäärä.[24]

Lehtosen hautajaiset pidettiin Palokan kirkossa. Tiina Räsänen lauloi muistotilaisuudessa Petri Laaksosen kirjoittaman kappaleen ”Täällä pohjantähden alla”.[23] Lehtonen haudattiin Jyväskylän maaseurakunnan Seppälänkankaan hautausmaalle.[6]

Mika Toivasen säveltämä ja Jorma Toiviaisen sanoittama[25] ”Mun aika mennä on” jäi Lehtosen viimeiseksi levytykseksi, mikä voi kuulostaa enteelliseltä, vaikka laulu ei käsittelekään kuolemaa. Kappale oli tarkoitus nauhoittaa vielä uudestaan, mutta Lehtonen ehti menehtyä ennen sitä.[26] Kappale voitti Tangomarkkinoiden sävellys- ja sanoituskilpailun vuonna 1995 ja Sauli Lehtonen lauloi tuolloin tangon ensiesityksen.

Kuoleman jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiteilija Pauli Ruotsalaisen maalaama muistoteos Sauli Lehtosesta. Teos oli tarkoitus asettaa onnettomuuspaikalle, mutta poistettin turvallisuussyistä.

Pauli Ruotsalainen maalasi Lehtosesta kuvan, joka oli tarkoitus laittaa onnettomuuspaikalle muistomerkiksi. Teos jouduttiin kuitenkin poistamaan turvallisuussyistä.[23] Muistomerkistä syntyi paljon keskustelua, ja kansanedustaja Raimo Vistbacka teki jopa hallitukselle aiheesta kirjallisen kysymyksen. Uudenmaan tiepiirin olisi hänen mukaansa pitänyt vuokrata pieni alue, minne muistomerkin olisi voinut turvallisesti asettaa. Puolisentoista vuotta myöhemmin kiista päättyi, ja Ruotsalaisen teos lahjoitettiin Seinäjoelle Tango- ja Viihdemusiikin Edistämisyhdistys ry:n Olavi Virta -museoon.[27][28]

Vuonna 1996 julkaistiin keskeneräiseksi jäänyt albumi Mun aika mennä on. Albumi sisältää kuusi studiossa nauhoitettua kappaletta sekä kaksitoista ennen julkaisematonta taltiointia Lehtosen konserteista Auran Nuortentalossa ja Uittamolla Turussa.[1] Albumin paras listasijoitus on kymmenes sija vuoden 1996 viikolta 11.[29] Lehtosen esikoisalbumi Sauli Lehtonen & Hopeinen Q myi platinaa, siis yli 50 000 kappaletta samana vuonna. Platinalevy annettiin Lehtosen vanhemmille Seinäjoella helmikuussa 1996.[1] Albumia on myyty kaiken kaikkiaan 65 200 kappaletta.[30]

Samana vuonna järjestettiin Lehtosen muistokonsertti, jonka liput myytiin hetkessä loppuun. Tilaisuuteen saapui lisäksi runsaasti ihmisiä, joilla ei ollut lippua.[31] Mun aika mennä on -albumin myynti oli juuri ylittänyt 20 000 kappaleen rajan, mistä syystä kultalevy luovutettiin tilaisuuden yhteydessä Lehtosen vanhemmille.[31]

Vuonna 2006 tangomarkkinoiden toimitusjohtaja Ari-Pekka Kuismin valitsi viisi merkittävintä tangolaulajaa. Hän sijoitti Sauli Lehtosen ensimmäiseksi ennen Jari Sillanpäätä, Eija Kantolaa, Marita Taavitsaista ja Tommi Soidinmäkeä.[32]

Muistorahasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 1995 perustettiin nuorten laulajien opintoja ja koulutusta tukeva Sauli Lehtosen muistorahasto. Idean isä oli Auraviihde Oy:n toimitusjohtaja Seppo Kulmala, ja Lehtosen vanhemmat antoivat siihen luvan. Vuonna 1996 järjestetyn muistokonsertin tuotosta luovutettiin 45 000 Suomen markkaa Lehtosen muistorahastoon, minkä jälkeen rahaston kokonaisrahamäärä oli yli 90 000 markkaa.[1][33]

Rahasto palkitsi ensimmäisenä vuoden 1993 tangoprinsessan Heidi Kyrön 18. helmikuuta 1997 Olavi Virran muistokonsertin yhteydessä. Kyrön stipendi oli 10 000 markan suuruinen.[34][35] Muita palkittuja ovat muun muassa Anna Eriksson, joka palkittiin vuonna 1999 niin ikään 10 000 markan kannustusstipendillä,[36] ja Etelä-Pohjanmaan musiikkiopiston rahasto ja Natalil Lintala, jotka saivat vuonna 2004 1 000 euron stipendin.[34]

Muiden luonnehdintoja Lehtosesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sauli oli vaatimaton, hiljainen ja luonnollinen, mutta työssään hyvin kunnianhimoinen.

– Päiviö Pyysalo[3]

Sauli Lehtosen isä Heikki Lehtonen on kertonut, että Sauli oli pienenä varsin vilkas ja puhelias.[6] Teini-iässä hän oli ahkera ja ansaitsi omat rahansa kesätöitä tekemällä. Kerrotaan myös, että hän oli tarpeen tullen melko utelias.[1]

Lehtonen vaikutti ujolta, koska hän lauloi silmät kiinni, mutta tämä myös lisäsi hänen lavakarismaansa.[1][9] Päiviö Pyysalo on kuvaillut Lehtosta vaatimattomaksi, hiljaiseksi, luonnolliseksi ja kunnianhimoiseksi. Vaatimattomuus näkyi muun muassa siinä, että Lehtosella ei ollut erityistä tarvetta päästä julkisuuteen.[3]

Kun Ari-Pekka Kuismin nimesi Lehtosen merkittävimmäksi suomalaiseksi tangolaulajaksi, hän antoi perusteeksi Lehtosen äänen, nuoren iän ja dramaattisen kuoleman.[32] Raision kunnanjohtaja Kari Karjalainen kuvaili vuonna 2006 Lehtosta vaatimattomaksi laulajaksi, joka sai ihmisten päät kääntymään ja puheensorinan hiljentymään. Lehtosen tulkinnassa oli lisäksi mukana "sielu", joka on Karjalaisen mielestä tangon tärkein elementti.[37]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtosen levyttämiä kappaleita on julkaistu kolmekymmentä. Osa on nimenomaan Lehtoselle sävellettyjä kappaleita, kuten ”Lauantai-illan tango”[38] ja ”Mun aika mennä on”[39]. Osa taas on muiden artistien aiemmin tunnetuksi tekemiä kappaleita, kuten ”Kun yö on valoton”[40] ja ”Hopeinen kuu”. Lehtosen ohjelmistossa oli paljon Olavi Virran kappaleita. Seppo Kulmala on kertonut, että Lehtonen keräili tunnettujen laulajien – kuten Olavi Virran ja Henry Theelin – levyjä. Niistä hän etsiskeli omiin konsertteihinsa sopivia kappaleita.[22]

Lehtosen esittämiä kappaleita on julkaistu lisäksi useilla kokoelma-albumeilla, joilla on eri esittäjiä.

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

myyty yli 65 000 kappaletta
paras listasijoitus 30. (39/1995)
myyty yli 20 000 kappaletta
paras listasijoitus 10. (11/1996)
sisältää 6 studionauhoitusta ja 12 konserttitaltiointia

Kaikki kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Adios Mexico
  • Bettina
  • Elämäni tarina
  • Eron jälkeen
  • Hopeinen kuu
  • Hurmio
  • Häävalssi
  • Ikkunaprinsessa
  • Illalla illalla
  • Iloinen amsterdam
  • Kun kuu jo nousee
  • Kun tanssit kanssani tangon
  • Kun yö on valoton
  • Kutsuu tanssi
  • Lauantai-illan tango
  • Miller-tango
  • Muistojeni tango
  • Mun aika mennä on
  • Niin kauas sun luotasi
  • Odessa
  • Sireenien aikaan
  • Skokiaan
  • Soria moria
  • Sorsanmetsästys
  • Sulamith
  • Sydänsuruja
  • Tango desiree
  • Tulethan
  • Valtameressä on saari
  • Yö äänetön

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Marja Nyman: Tangokuninkaalliset – ja heidän tarinansa. Jyväskylä: Revontuli, 2002. ISBN 952-5170-27-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Sauli Lehtonen Mediamusiikki. Viitattu 17.9.2007.
  2. Tangokuninkaalliset kautta aikojen Auraviihde.fi. Viitattu 1.4.2008.
  3. a b c d e f Marja Nyman: Tangokuninkaalliset – ja heidän tarinansa, s. 102
  4. Marja Nyman: Tangokuninkaalliset – ja heidän tarinansa, s. 241
  5. Majamaa, Maiju: "Tuntematon Sauli", Ilta-Sanomat Viikonloppu, 19.6.2014, s. 6–10. Viitattu 21.6.2014.
  6. a b c d Marja Nyman: Tangokuninkaalliset – ja heidän tarinansa, s. 99
  7. a b c d Marja Nyman: Tangokuninkaalliset – ja heidän tarinansa, s. 100
  8. a b c d Marja Nyman: Tangokuninkaalliset – ja heidän tarinansa, s. 101
  9. a b c Kuninkaallisten taustaa, Tangokuningas 1994 – Sauli Lehtonen Tangomarkkinat. Viitattu 17.9.2007.
  10. Tango years briefly Tangomarkkinat.fi. Viitattu 18.3.2008. (englanniksi)
  11. Marja Nyman: Tangokuninkaalliset – ja heidän tarinansa, s. 113
  12. a b c Marja Nyman: Tangokuninkaalliset – ja heidän tarinansa, s. 224
  13. a b c Marja Nyman: Tangokuninkaalliset – ja heidän tarinansa, s. 103
  14. a b Tangomarkkinoiden faktat vuosittain Tangomarkkinat.fi. Viitattu 29.2.2008.
  15. Tangomarkkinoiden historiaa, tangomarkkinat 1994 Tangomarkkinat. Viitattu 22.10.2007.
  16. Vuosikymmenen suurimpia yleisötapahtumia YLE Radio Suomi. Viitattu 1.4.2008.
  17. Hakutulos levyn nimelle: Tangomarkkinat 7 Suomen Äänitearkisto. Viitattu 19.10.2007.
  18. Marja Nyman: Tangokuninkaalliset – ja heidän tarinansa, s. 104
  19. Tuttu Juttu Show / käyneet Yle.fi. Viitattu 1.4.2008.
  20. Sauli Lehtonen & Hopeinen Q: Sauli Lehtonen & Hopeinen Q Musiikkituottajat ry.
  21. Tangomarkkinat 95 Näin oli tangomarkkinat. Viitattu 29.2.2008.
  22. a b c Marja Nyman: Tangokuninkaalliset – ja heidän tarinansa, s. 105
  23. a b c Marja Nyman: Tangokuninkaalliset – ja heidän tarinansa, s. 106
  24. Pasi Kivioja: Alaston lööppi Huhtikuu 2004. Viitattu 16.4.2008.
  25. Mika Toivanen tekee ja tuottaa Elvis ry.. Viitattu 1.4.2008.
  26. Julkiset salat: Euroviisusäveltäjä Mika Toivanen kysyy usein laulunsa tavoin MIKSI 5.3.2005. Turun Sanomat. Viitattu 12.3.2008.
  27. Tangohistoria 1996 Tangomarkkinat. Viitattu 24.10.2007.
  28. Kirjallinen kysymys 193 Viitattu 24.10.2007.
  29. Lista – Suomen virallinen lista YLE. Viitattu 8.3.2008.
  30. Myydyimmät kotimaiset IFPI. Viitattu 24.10.2007.
  31. a b Tangomarkkinat 96 Näin oli tangomarkkinat. Viitattu 24.10.2007.
  32. a b Viisi parasta 8.7.2006. Turun Sanomat. Viitattu 12.3.2008.
  33. Tangomarkkinoiden historiaa, tangomarkkinat 1997 Tangomarkkinat.fi. Viitattu 9.4.2008.
  34. a b Saulin rahaston stipendit haussa 17.5.2005. Turun Sanomat. Viitattu 12.3.2008.
  35. Tangomarkkinat 97 Näin oli tangomarkkinat. Viitattu 1.4.2008.
  36. Anna Eriksson Mediamusiikki. Viitattu 22.10.2007.
  37. Tangoa väännettiin koko päivä Raisiossa 19.5.2006. Viitattu 12.3.2008.
  38. Lauantai-illan tango Suomen Äänitearkisto. Viitattu 9.10.2007.
  39. Mun aika mennä on Suomen Äänitearkisto. Viitattu 9.10.2007.
  40. Kun yö on valoton Suomen Äänitearkisto. Viitattu 9.10.2007.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Sauli Lehtonen -sitaatteja.