Karisma

Karisma (kreik. χάρισμα, kharisma) on ihmisen olemuksen vaikuttavuutta ja mukaansatempaavaisuutta. Sana on etymologisesti johdettu kreikan kielisestä sanasta "kharisma" (lahja/suosio jumalilta/jumaluuksilta). Kristinuskon traditiossa sanalla tarkoitetaan yhtä armolahjaa.

Karisma viittaa tiettyjen ihmisten harvinaiseen luonteenpiirteeseen, joka on yhdistelmä erityisen suurta viehättävyyttä sekä "magneettista" persoonaa ja/tai ulkonäköä. Lisäksi kyseisellä henkilöllä on synnynnäinen ja hyvin vakuuttava tapa olla yhteydessä kanssaihmisiinsä. Sanaa karisma käytetään siis yleensä kuvailemaan yksilön vaivatonta kykyä viehättää ihmisiä tai vaikuttaa heihin. Se viittaa erityisesti ihmisiin, jotka vetävät helposti huomiota ja ihailua (tai jopa vihaa, jos karisma on negatiivista) puoleensa. Termiä itsessään on vaikea kuvailla ja muita siihen liittyviä sanoja ovat viehkeys, ylenpalttisuus, mielentyyneys, mystiikka, positiivinen energia, viehätysvoima ja sähköisyys. Yleensä yksilössä pitää olla monia näistä ominaisuuksista, jotta häntä pidettäisiin yleisesti hyvin karismaattisena.

Karisma on katsojan silmissä. Sama henkilö voi toisen mielestä olla karismaattinen, toisen mielestä ei. Sama henkilö voi myös olla toisen mielestä karismaattinen ja ihailtava, toisen mielestä karismaattinen ja vastenmielinen. Esimerkiksi presidentti Kekkonen oli tästä ilmiöstä tyypillinen esimerkki. Karismaattisuus ei myöskään välttämättä merkitse viehättävää tai kaunista ulkomuotoa; usein juuri päinvastoin. Sanontahan kuuluu, että naiset rakastuvat renttuihin; ehkä juuri omanlaisensa karisman vuoksi. Humphrey Bogart oli karkeakäytöksinen, ei välttämättä viehättävä rooleissaan, mutta useimpien mielestä varmaankin karismaattinen. Hitlerkään ei ollut kovin sympaattinen eikä viehättävä mutta sai karismaattisella esiintymisellään kansalaisensa toivottomaan taistoon. Edellisessä kappaleessa todetut määritelmät ovatkin vain yksi mahdollinen karisman perusta, mutta usein karisma on 'sisäistä vetovoimaa', jota on mahdoton määritellä.