NMT

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

NMT (lyhenne sanoista Nordiska Mobiltelefongruppen, myöhemmin Nordisk Mobiltelefon[1]) oli yhteispohjoismainen radiopuhelinverkko. Se oli käytössä vuosina 1981–2010.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NMT:n historia alkaa vuodesta 1969. Pohjoismaiden valtiolliset telelaitokset päättivät ryhtyä yhdessä kehittämään radiopuhelinverkkoa, joka toimisi kaikissa Pohjoismaissa. Kehitystyö käynnistyi 1970-luvulla.[2]

NMT:n keskeisiä ominaisuuksia tulivat olemaan automaattisuus ja toiminta maiden rajojen yli. Aiemmat radiopuhelinverkot kuten Suomen ARP ja Ruotsin MTD nimittäin toimivat vain maan sisällä, ja niissä puhelut tilattiin välittäjän kautta.[2]

450 MHz:n taajuusalueella toiminut NMT-450 otettiin ensimmäisenä kaupalliseen käyttöön Saudi-Arabiassa 1. syyskuuta vuonna 1981, kuukautta aikaisemmin kuin ensimmäinen verkko Pohjoismaissa. Ruotsissa NMT-verkko avattiin lokakuussa 1981 ja Norjassa marraskussa. Tanskassa NMT-toiminta käynnistettiin vuoden 1982 tammikuussa ja Suomessa maaliskuussa. Verkkoja avattiin myös muissa maissa.[2]

NMT:tä tuli nopeasti suosittu. NMT-450 -verkon kapasiteetin alkaessa loppua kaupunkialueilla otettiin 1987 käyttöön kapasiteetiltaan suurempi 900 MHz:n taajuusalueella toimiva NMT-900 -verkko. NMT:n huippuvuosi oli Suomessa 1996, jolloin verkoissa oli yhteensä yli 600 000 liittymää. Koko maailmassa NMT:tä käytti lähes 50 miljoonaa ihmistä.[2]

Myöhemmin NMT sai tehdä tilaa uudempien digitaalisten matkapuhelinjärjestelmien, lähinnä GSM:n tieltä, ja NMT-verkot suljettiin. Suomessa NMT-900 -verkko suljettiin vuoden 2001 alussa ja NMT-450 pari vuotta myöhemmin. Pisimpään NMT oli käytössä Islannissa, jossa verkko suljettiin 2010.[2]

2000-luvun alussa suljettiin myös NMT-450 taajuusallokaation reunalla samalle NMT-tekniikalle perustuneet yksityisten puhelinyhtiöiden alueelliset AutoNet-verkot.lähde?

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NMT-verkko on hunajakennomaiseen solukkoon perustuva automaattinen verkko, jossa solun koko vaihtelee maasto-olosuhteista ja tarvittavasta kapasiteetista riippuen kahdesta kolmeenkymmeneen kilometriin. Itse verkko koostuu kolmenlaisista komponenteista:

  1. Liikkuvista asemista (matkapuhelimista), eli Mobile Stationeista (MS)
  2. Tukiasemista, eli Base Stationeista (BS)
  3. NMT-keskuksesta, eli Mobile Switching Centereistä (MTX)

Näistä tukiasema huolehtii lähinnä oman solunsa/alueensa yhteyksien laadusta ja ylläpidosta. NMT-keskus puolestaan huolehtii periaatteessa lähes kaikista muista NMT-verkon hallintaan liittyvistä asioista, kuten verkon hallinnasta, tukiasemien ohjauksesta, puhelinyhteyksien hallinnasta, laskutuksesta ja yhteyksistä kiinteään puhelinverkkoon.

Verkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NMT oli maailman ensimmäinen täysautomaattinen matkapuhelinverkko. Se tarjosi myös ensimmäisenä matkapuhelinverkkona mahdollisuuden verkkovierailuun, eli se mahdollisti esimerkiksi suomalaisen puhelimen ja liittymän käytön Ruotsissa.

Alkuperäisessä NMT-standardissa ei ollut mahdollisuutta puheen salaukseen. Tämän takia NMT-puheluita oli mahdollista kuunnella sopivasti viritetyllä FM-skanneriradiolla. Myöhemmin NMT-spesifikaatioon lisättiin mahdollisuus kaksikaistaiseen kantataajuuskääntöön perustuvaan salaukseen. Vaikka tämä ei ole vahva salaus sanan digitaalisessa mielessä, se estää kuitenkin satunnaisen kuuntelun. Jotta NMT-salausta voisi käyttää, täytyy joko tukiaseman tai molempien käytettävien puhelinten tukea salausta. Jälkimmäisessä tapauksessa salaus täytyy kääntää puhelimista käsin päälle. Suomessa Telen NMT-verkko ei tukenut salausta.

Puhelimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itse NMT-puhelin koostuu radio-osasta, ohjauselektroniikasta ja kontrollisignaaleja välittävästä modeemista. Puhelimet olivat varsinkin NMT-450-verkon alkuaikoina nykymittapuun mukaan erittäin kookkaita ja alkeellisia. NMT-standardi sinänsä ei aseta erityisiä minimivaatimuksia puhelimen koolle: viimeiseksi NMT-450-puhelimeksi jäänyt (Benefonin) Exion on 10 cm pitkä ja painaa akkuineen 109 grammaa. Valmiusaikaa puhelimessa on noin viikko. Tätä edesauttaa se, että alun perin NMT-900-verkkoa varten kehitetyt virransäästöominaisuudet siirrettiin myöhemmin myös NMT-450-verkon puolelle.

Suomalaisia 1980-luvun NMT-puhelimia olivat mm. Mobiran ensimmäinen NMT-puhelin Mobira MD25, ensimmäinen kannettava puhelin Mobira Talkman ja NMT-900 -verkon läpilyöntipuhelin Mobira Cityman 900 sekä Benefonin ensimmäinen puhelin, autopuhelin Benefon Forte.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 9.6.2013.
  2. a b c d e f Lukkari, Jukka: Pohjolan tärkein keksintö. Tekniikan historia, 2014, nro 4, s. 48–51. Talentum Media Oy. ISSN 2341-8192.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]