3G
Wikipedia
| Matkapuhelin- ja data- standardeja |
| 0G |
| 1G |
| 2G |
| 3G |
| 4G |
3G (engl. third generation) on yleinen lyhenne ns. "kolmannen sukupolven" matkapuhelinteknologioille. Tämän ajattelun mukaan ensimmäistä sukupolvea (1G) edustavat analogiset standardit, kuten NMT, ja toista sukupolvea digitaaliset standardit, kuten GSM.
[muokkaa] Määritelmä
ITU-T on luonut yleisimmin tunnetun 3G-määritelmän. Sen mukaan 3G-matkapuhelinjärjestelmän tulee tukea:
1) suuria bittinopeuksia
- 144 kbps laajalla ulkopeittoalueella (kulkuneuvot)
- 384 kbps laajalla ulkopeittoalueella (jalankulkijat)
- 2 Mbps tai enemmän sisäpeittoratkaisuilla
- mahdollistaa videopuhelut
2) sallia liikkuvuus eri operaattoreiden verkkojen ja eri maiden välillä, sekä mahdollistaa käyttö- ja laskutustietojen vaihtaminen eri operaattoreiden välillä
3) päätelaitteiden maantieteellisen sijainnin määrittelyä ja tukea multimediapalveluita
- kiinteänopeuksisia ja vaihtelevannopeuksisia palveluita
- epäsymmetristä lähetystä ja vastaanottoa
- laajakaistayhteyksiä 2 Mbps -bittinopeuksiin asti
Lisäksi 3G tekniikkaa standardoivat 3GPP [1] (3G Partnership Project), joka määritteli alkuperäisen 3G UMTS -tekniikan, joka myös tunnetaan nimellä WCDMA (UTRAN), ja joka vuodesta 2001 lähtien on kehittänyt myös EDGE (GERAN) -tekniikkaa, sekä 3GPP2, joka kehittää CDMA2000-pohjaista tekniikkaa (mm. 1x, EVDO, EVDV).
[muokkaa] Standardit
3G-standardeiksi lasketaan yleensä:
- UMTS, Euroopan yleisin 3G-standardi, GSM-perhettä.
- EDGE, alkujaan Amerikassa käyttöönotettu ja nykyään laajimmin käytössä oleva 3G-standardi (tai tarkemmin 2.5G), GSM-perhettä.
- CDMA 2000, Amerikassa suosittu kova kilpailija, myös käytössä Aasiassa ja Afrikassa, CDMA-perhettä.
- FOMA, Japanin NTT DoCoMon kehittämä W-CDMA-pohjainen järjestelmä, joka yleensä lasketaan ensimmäiseksi kaupalliseksi 3G-verkoksi, GSM-perhettä.
- HSDPA, Tällä hetkellä nopein 3G-verkko.
