Pikayhteys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pikayhteys, englanniksi Push-to-talk (PTT) on yhteysmuoto, jolla voidaan luoda yksisuuntaisia (half-duplex) puheyhteyksiä. Kullakin käyttäjällä on käytössään tangentti eli näppäin, jota painettaessa lähetetään omaa puhetta ja muutoin vain kuunnellaan muiden puhetta.

Push-to-talk over Cellular (PoC) on matkapuhelinvalmistajien määritys matkapuhelinverkkojen yhteysmuodolle, joka mahdollistaa matkapuhelimen käytön radiopuhelimena.[1] Toisin kuin PTT-yhteys, PoC on kaksisuuntaista eli puhelun molemmat osapuolet voivat puhua samanaikaisesti.[1]

Vuonna 2004 PoC-toiminnon käyttö oli Yhdysvalloissa erittäin suosittua. Myös Euroopassa lähes jokaisessa alle neljä vuotta vanhassa matkapuhelimessa oli PoC-yhteyteen tarvittava tekniikka, muttei näppäintä, jolla radiopuhelu aloitettaisiin.[1] Epävirallisten tietojen mukaan PoC-palvelua ei ollut tuotteistettu, koska eurooppalaisten operaattoreiden laskutusjärjestelmät eivät vielä tukeneet palvelua.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Doven, Pauli: Soita ilmaiseksi kännykällä. MikroBitti, Huhtikuu 2004, 21. vsk, nro 4. Sanoma Magazines Finland Oy. ISSN 0781-2078.
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.