Puhelinverkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lankapuhelin vuodelta 1931

Perinteinen puhelinverkko (public switched telephone network - PSTN) muodostuu useista piirikytkentäisistä puhelinverkoista ympäri maailmaa. Alun perin järjestelmä muodostui analogisesta verkosta, jossa käsivälitteisesti ohjattiin keskuksien kautta puheluita tilaajien välillä. Nykyään verkon toiminnot on pääasiallisesti digitalisoitu ja automatisoitu.

Puhelinverkkojen toiminta on hyvin pitkälle säädeltyä ja standardisoitua, tätä toimintaa ohjaa Kansainvälinen televiestintäliitto ITU ja paikalliset regulaattorit, Suomessa Viestintävirasto.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puhelinverkkoa on perinteisesti levitetty ilmajohtimin.

Ensimmäiset puhelinverkot muodostuivat puhelinlaitteiden välille vedetyistä johtimista, jolloin käyttö oli vielä varsin rajattua. Ajan myötä puhelimet yhdistettiin alueellisiin puhelinkeskuksiin ja keskuksia kytkettiin toisiinsa. Ajan mittaan järjestelmä kattoi kokonaisia kaupunkeja, maita ja maanosia. Ensimmäisiä automatisoinnin vaiheita oli puhelimen lähettämä pulssivalinta, katkomalla linjalla kulkevaa taajuutta laite kertoi keskukselle valittavan numeron. Tietotekniikan kehityksen myötä tietokoneet valjastettiin ohjaamaan puheluliikennettä, joka johti siirtymiseen pois sähkömekaanisesta relekytkentäisestä välityksestä täysin digitaalisiin keskuksiin.

Suomessa tätä kehitystä luotsasi 1970-luvulla eteenpäin tuolloisen Televan Keijo Olkkola, jonka menestystarinaksi muodostui Euroopassa ensimmäinen täysin digitaalinen puhelinkeskus DX200[1].

Toimintatapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puhelinverkon toiminta rakentuu yksinkertaisimmillaan päätelaitteesta (puhelin), joka on yhdistetty johtimella tilaajaverkon kautta puhelinkeskukseen, josta liikenne ohjataan haluttuun pisteeseen. Puheluliikennettä keskusten välillä ohjataan tavallisesti SS7-protokollan avulla.

Käytännössä nykyaikainen puhelinverkko ei ole enää täysin piirikytkentäinenselvennä, vaan välitysliikenteessä hyödynnetään nykyään myös lähiverkoista ja Internetistä tuttua pakettivälitteistä verkkoa. Pakettivälitteisessä verkossa tilaajan ja vastaanottajan välille ei muodostu piiriäselvennä, vaan paketit voivat kulkea useita eri reittejä. Samalla reitillä voi myös kulkea samaan aikaan usean eri yhteyden paketteja.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Automaattisten puhelinkeskusten historia. A. Kerola. Cs.helsinki.fi. (Arkistoitu – Internet Archive)