Veltto Virtanen

Wikipedia
Ohjattu sivulta Pertti Virtanen
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee poliitikkoa, jääpalloilijasta katso artikkeli Pertti Virtanen (jääpalloilija)
Pertti Virtanen
Pertti ”Veltto” Virtanen tunnusomaisessa baskerissaan.
Pertti ”Veltto” Virtanen tunnusomaisessa baskerissaan.
Syntynyt 18. toukokuuta 1951 (ikä 63)
Hämeenlinna, Suomi
Puolue perussuomalaiset (sitoutumaton)
Entiset puolueet Ekologinen puolue
Asema kansanedustaja
Vaalipiiri Pirkanmaan vaalipiiri
Kotipaikka Tampere
Kotisivu velttovirtanen.net
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Veltto Virtanen -sitaatteja.

Pertti Olavi ”Veltto” Virtanen (s. 18. toukokuuta 1951 Hämeenlinna) on suomalainen psykologi, hypnologi, rock-muusikko ja kansanedustaja. Hän on toiminut myös läänintaiteilijana sekä Suomen kumparelasku- ja mäkihyppymaajoukkueen henkisenä valmentajana.

Veltto Virtanen tuli rockmuusikkona tunnetuksi 1970- ja 1980-luvuilla toimineista yhtyeistä Virtanen (yhdessä lapsuudenystävänsä Mauri "Moog" Konttisen kanssa), Välikausitakki, HERU ja Sammas. Välikausitakin alkuperäiskokoonpanossa oli Virtasen lisäksi Mikko Alatalo ja Harri Rinne sekä myöhemmin myös Juice Leskinen. Velttoa on kutsuttu muun muassa "suomipunkin profeetaksi". Hän on myös pelannut jalkapalloa FC Pollan paidassa yhdessä mm. Mauri "Moog" Konttisen ja Rauli "Rale" Koiviston kanssa.

Virtanen valmistui vuonna 1979 yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta. Hän toimi Vaasan läänin läänintaiteilijana vuosina 1984–1990.[1] Hän voitti väittelyn Suomen mestaruuden 1995 ja tuli valituksi Vuoden shamaaniksi runonlaulannan SM-kisoissa 1996.

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veltto Virtanen esiintymässä toukokuussa 2010.

Virtanen osallistui presidentinvaaleihin vuonna 1994 valitsijayhdistyksen ehdokkaana, vaalilauseella "Velton kansan luonnollinen valinta". Hän tuli vaalien ensimmäisellä kierroksella seitsemänneksi kolmen prosentin äänisaaliilla. Myöhemmin Virtanen kertoi halunneensa vain kokeilla, millaista on olla ehdokkaana presidentinvaaleissa.

Lähinnä presidentinvaaleissa saamansa julkisuuden avulla Virtanen nousi vuoden 1995 eduskuntavaaleissa kansanedustajaksi. Hän edusti pientä Ekologista puoluetta (myöhemmin toiminut nimellä Kirjava ”puolue” - Elonkehän puolesta eli KiPu), jonka puheenjohtajana hän myös toimi, ja muodosti eduskunnassa oman yhden hengen eduskuntaryhmänsä. Virtasen epäsovinnainen ja populistinen esiintyminen eduskunnassa herätti runsaasti mielipiteitä puolesta ja vastaan. Jo ensimmäisessä istunnossaan hän aiheutti kohua kieltäytymällä riisumasta baskeriaan istuntosalissa. Virtasen poliittisesta toiminnasta julkaistiin muun muassa skandaalinkäryinen kirja Huijari. Veltto Virtanen & Kirjava Puolue (Veitikka Kustannus 1999).[2]

Huomiota herättävää Virtasen eduskuntakaudella oli myös hänen äänestämiskäyttäytymisensä. Esimerkiksi välikysymysäänestyksissä Virtanen äänesti viidesti tyhjää, kerran oli poissa äänestyksestä ja vain kerran äänesti epäluottamuslauseen puolesta. Myös jotkut ympäristöpoliittiset linjaukset herättivät ihmetystä, edustihan Virtanen radikaalia vihreää puoluetta, vaikkakin sitoutumattomana. Kaupungin saasteiden vähentämiseen Virtanen ehdotti keinoksi muun muassa, että jalankulkijat ja pyöräilijät omaisivat enemmän pelisilmää, jottei autojen tarvitsisi körötellä punaisissa valoissa (haastattelu: City 7/98).

Virtanen yritti uudelleen eduskuntaan sekä vuonna 1999 että 2003 sekä Euroopan parlamenttiin vuonna 1999 ja saikin runsaasti ääniä, mutta ei tullut valituksi. Tampereen kaupunginvaltuustoon Virtanen tuli valituksi vuoden 2004 kunnallisvaaleissa Tampereen Sitoutumattomat -ryhmän listalta runsaalla 900 äänellä. Virtanen oli valittu kaupunginvaltuustoon ensimmäisen kerran jo neljää vuotta aiemmin, jolloin hän oli saanut yli 2 000 ääntä.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini kutsui Virtasen eduskuntavaaliehdokkaaksi vuoden 2007 eduskuntavaaleihin.[3] Virtanen nousi kansanedustajaksi Pirkanmaan vaalipiiristä sitoutumattomana perussuomalaisten listalta 4 129 äänen turvin ja oli perussuomalaisten ääniharava Pirkanmaalla.

Virtanen pyrki Euroopan parlamentin jäseneksi vuoden 2009 vaaleissa, mutta jäi valitsematta saatuaan 7 839 ääntä.[4]

Virtanen oli jälleen perussuomalaisten ehdokkaana vuoden 2011 eduskuntavaaleissa ja tuli valituksi Pirkanmaan vaalipiiristä 6526 äänellä [5]

Huhtikuussa 2014 Virtanen sai eduskunnan puhemieheltä huomautuksen, kun hän oli heitellyt paperinsa ympäri salia ja poistunut paikalta. Virtasen mukaan kyse oli protestista puhemies Eero Heinäluomaa kohtaan.[6]

Virtanen on toistuvasti aiheuttanut kohua presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotoilla, esimerkiksi pitäessään vuodesta toiseen päässään tavaramerkikseen muodostunutta baskeriaan päässä ja olemalla näin noudattamatta juhlien pukukoodia. Lisäksi Virtanen on usein näyttänyt voitonmerkkiä poistuessaan presidenttiparin kättelystä. Vuoden 2013 itsenäisyyspäivän vastaanotolla Virtanen pudotti taskussaan olleet oluet maahan astellessaan sisään Tampere taloon, jossa juhlat tuolloin pidettiin.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EP:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Virtanen: Ikiliikkuja / Clark Kent (1974)
  • Virtanen: Lolita / 20 j.J.D. (1974)
  • Virtanen: Rolls Royce / Lolita (1975)
  • Virtanen: Loinen / Temppu (1976)
  • Vapaalla Richterin asteikolla / Aina kolmanteen sukupuoleen (1976)
  • Elämä on elämistä varten / Ronkpukki (1977)
  • Niilo Yli-Mainio / UFO (1978)
  • Tässä seison / Voipas! (1978)
  • Hellsinki, Hellsinki, Hellsinki / Tässä sängyssä (1979)
  • Anna sydämesi sulaa / Jumala ja Saatana (1980)
  • Huhtamäen hölkkä (promokasetti, 1990)
  • Wellto & The Theraboys: Voitto on Suomen! (promosingle, 2007)

Mukana levyillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vähä Marxismus. Pirkkalainen Nuija ry, 1979.
  • Dagsberg, Erik & Virtanen, Pertti: Kristillisen tiedotuksen strategiat. Helsinki: Pelastusarmeija, 1981. ISBN 951-9-06908-9.
  • Itsetuntoon syyhyn, puskun ja jumin kautta. Tampere: Suomen sananjalka, 1993. ISBN 952-9784-04-X.
  • Helkavirsiä III. Tampere: Pegasos, 1995. ISBN 952-5049-01-9.
  • Murrosihminen. Tampere: Sanasato, 1997. ISBN 952-5086-11-9.
  • Vuodet graniittikaltereiden takana. Poliittiset muistelmat osa I (1995–1999). Helsinki: Like, 2001. ISBN 951-578-903-6.
  • Kapulakielinen pilkunrakastaja. Pykälä-eepos. Tampere: MP Arvokirja, 2007. ISBN 978-952-5698-00-8.
  • Finix, liekkisiipinen ja myyttien alkukoti. Tampere: Sanasato, 2008. ISBN 978-952-5086-99-7.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Virtanen, Veltto: Työkokemuksesta Viitattu 22.9.2009.
  2. Rantala, Juha: Huijari – Veltto Virtanen & Kirjava puolue. Tampere: Veitikka kustannus, 1999. ISBN 952-5303-00-4.
  3. Veltto Virtanen perussuomalaisten ehdokkaaksi Verkkouutiset. 20.1.2007. Viitattu 12.1.2007.
  4. Viralliset tulokset – koko maa Vaalit.fi. Viitattu 13.6.2009.
  5. Valitut ehdokkaat, Prkanmaan vaalipiiri
  6. Veltto Virtanen sai huomautuksen papereiden heittelystä istuntosalissa Yle Uutiset. 10.4.2014. Viitattu 10.4.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Veltto Virtanen.