Opel Astra

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Opel Astra on Opelin valmistama alemman keskiluokan henkilöautomalli, joka korvasi mallistossa Kadettin vuonna 1991. E-mallin Kadettia myytiin jo aiemmin Yhdistyneessä kuningaskunnassa nimellä Vauxhall Astra, minkä takia Astran mallikirjaimet alkavat F:stä.

Astraa myydään Opelina Manner-Euroopassa, Japanissa, Irlannissa, Lähi-idässä, Pohjoisessa Afrikassa, Etelä-Afrikassa, ja Intiassa, Vauxhallina Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Holdenina Australiassa, sekä Chevroletina Latinalaisessa Amerikassa. Venäjällä sitä myydään sekä Opelina että Chevroletina. Astraa vietiin myös Pohjois-Amerikkaan Saturn-merkkisenä, mutta General Motors päätti lopettaa merkin valmistuksen vuonna 2010. Nykyisin siellä myydään Astraa nimellä Buick Verano. Ulkonäkö poikkeaa jonkin verran eurooppalaisesta sisarmallista.

Muilla markkina-alueilla myydään myös pakettiautoversio Astravania. H-sukupolveen asti se oli farmari ilman takaikkunoita ja -istuimia, mutta J-mallin Astravan on nyt 5-ovinen. Sen ulkonäköön on panostettu edellisiä malleja enemmän, mm. takaikkunat löytyvät, eikä eroa tavalliseen Astraan juuri huomaa.

Opel Astra F (1991–1998)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opel Astra F
Ensimmäisen sukupolven Opel Astra
Valmistustiedot
Valmistusmaa Saksa
Valmistaja Opel
Konserni General Motors
Valmistusvuodet 1991–1998
Tuotantomäärä 5 miljoonaa
Korimalli 2-ovinen cabriolet
3-ovinen hatchback
4-ovinen sedan
5-ovinen farmari
5-ovinen hatchback
Luokka C-segmentti
Muotoilija Bertone (cabriolet)
Edeltäjä Opel Kadett E
Seuraaja Opel Astra G
Polttoaine Bensiini
Diesel
Vetotapa Etuveto
Henkilöluku 4–5
Opel Astra GSi

Opel Astra F tuli markkinoille vuonna 1991 Kadett E-mallin seuraajana. Korimalleina oli saatavana 3- ja 5-oviset hatchbackit, 4-ovinen sedan (1992) ja farmarimalli Caravan. Mallistoon kuului myös Bertonen suunnittelema avomalli Cabrio (1993). Astra sijoittui ominaisuuksiltaan luokkansa parhaimmistoon Golfin ja Renault 19:n ohella. Se oli taloudellinen ja tilava. Suurimmat ongelmat liittyivät laatuun ja viimeistelyyn, jotka olivat kuitenkin parantuneet E-Kadettiin verrattuna.

Opel Astra F Cabriolet
Opel Astra F Caravan

Perusvarustetaso oli GL. Vuoden 1992 alusta GL:n alapuolella oli tarjolla myös säästömalli, jonka varustelusta oli karsittu radio, kuljettajan istuimen korkeussäätö ja ohjaustehostin farmaria lukuun ottamatta. Keväällä 1993 säästömalli sai merkinnäkseen Young ja siinä oli radio. GL:n yläpuolella oli GLS, jossa oli vakiovarusteena keskuslukitus, takaistuimen keskikyynärnoja, lämmitettävät sähköpeilit, sävylasit ja osittain maalatut puskurit GL:n mustien sijaan. Seuraava malli oli CD, jossa oli GLS:n lisäksi ABS-jarrut, pääntuet takaistuimilla ja sähköikkunat edessä.

Vain Caravan-malleihin sai Club-varustelun, jossa oli GL-tason lisäksi mm. tyylikäs verhoilu, urheiluistuimet ja lämmitettävät sähköpeilit. Sama verhoilu oli myös GT-versiossa, joka sisälsi Clubin lisäksi sumuvalot, takaspoilerin ja korinväriset peilit. Malli oli saatavissa vain viistoperämalliin. GT nimettiin Sportiksi syksyllä 1993.

Malliston huipulla oli GSi, jonka tunnisti erilaisesta maskista ja helmojen ja puskurien levikkeistä. Siinä oli vakiona ABS-jarrut, ajotietokone, 15" alumiinivanteet ja keskuslukitus. 16-venttiilisellä moottorilla varustetuissa oli myös luistonesto. Kuljettajan turvatyyny tuli vakiovarusteeksi kaikkiin malleihin kesällä 1994.

Syksyllä 1994 oli faceliftin aika. Tekniset muutokset olivat vähäisiä, sen sijaan enemmän huomiota kiinnitettiin ulkonäön tuoreuttamiseen. Alustassa uutta oli kaasuiskunvaimentimet. Uusia moottoreita olivat 1,7 DTL -dieselmoottori, sekä 1,6i 16V, 1,8i 16V ja 2,0i 16V Ecotec-bensiinimoottorit. Kaikkiin 4/5 -ovisiin tuli vakioksi keskuslukitus. Maski oli nyt Vectraa muistuttava ja vilkunlasit kirkkaat. Viistoperään lisättiin pieni takaspoileri ja farmareissa oli nyt kattokaiteet vakiona.

Vuoden 1996 alussa esiteltiin GL:n ja GLS:n väliin Comfort, jossa oli mm. sähköikkunat edessä, lämmitettävät sähköpeilit ja takaistuimen keskikyynärnoja. Syyskuussa 1996 Sportin korvasi Sporty, jossa oli entisen lisäksi metalliväri, sähköikkunat edessä ja nahkaverhoiltu ohjauspyörä. GL:n korvasi Merit, jossa oli muiden Astrojen tavoin korinväriset puskurit ja sumuvalot. Loppuvuodesta 1996 siihen tuli vakiovarusteeksi myös metalliväri. GSi 16V poistui, ja tehokkaimmaksi jäi 2,0i (136 hv). Vuosimallin 1997 Cabrioon tuli sähköllä toimiva katto.

Astra G korvasi F:n maaliskuussa 1998.

Opel Astra G (1998–2004)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opel Astra G
Toisen sukupolven Opel Astra
Valmistustiedot
Valmistusmaa Saksa
Belgia
Brasilia
Venäjä
Ukraina
Iso-Britannia
Valmistaja Opel
Konserni General Motors
Valmistusvuodet 1998–2004
Korimalli 2-ovinen cabriolet
2-ovinen coupé
3-ovinen hatchback
4-ovinen sedan
5-ovinen farmari
5-ovinen hatchback
Luokka C-segmentti
Muotoilija Bertone (coupé ja cabriolet)
Edeltäjä Opel Astra F
Seuraaja Opel Astra H
Polttoaine Bensiini
Diesel
Vetotapa Etuveto
Henkilöluku 4–5

Toisen sukupolven Astra esiteltiin helmikuussa 1998, ja se tuli myyntiin Suomessa maaliskuussa. Astra oli kasvanut selvästi kooltaan, akseliväli oli 10 cm aikaisempaa pitempi. Astra tuli aluksi markkinoille 3- ja 5-ovisina hatchbackeina sekä Caravan-farmarina. 3-ovinen oli muodoltaan hieman coupémainen. Loppuvuodesta 1998 mallistoa täydennettiin jälleen sedanilla. Myöhemmin vuonna 1999 mallistoon tulivat myös 2-oviset coupé ja cabriolet, jotka olivat Bertonen suunnittelemia. G-malliin perustui myös tila-auto Opel Zafiran ensimmäinen sukupolvi. Vuonna 1999 Astra saavutti neljä tähteä EuroNCAP -kolaritestissä sijoittuen hyvin luokassaan.[1]

Opel Astra G Cabriolet

Astran moottorivalikoima oli edeltäjänsä kaltainen: 1,6 Eco (75 hv), 1,6 16V (100 hv), 1,8 16V (115 hv) ja 2,0 16V (136 hv) bensiinimoottoreina, sekä 1,7 DTL- (68 hv) ja 2,0 DI 16V (82 hv) -dieselmoottorit.

Opel Astra G Caravan

Astran perusmalli oli Club. Siihen sisältyi 2 turvatyynyä, ABS-jarrut, lämmitettävät sähköpeilit ja kauko-ohjattava keskuslukitus. CDX-mallissa vakiovarusteena oli Clubin lisäksi plyysiverhoilu, sumuvalot, sähköikkunat edessä ja nahkaverhoiltu ohjauspyörä. Ulkoa CDX:n erotti kromireunaisesta etusäleiköstä. Sportissa oli urheiluistuimet, jäykempi jousitus, sumuvalot ja sähköikkunat edessä. Kaikkiaan varuste-erot CDX:ään verrattuna olivat hyvin vähäiset.

Opelin 100-vuotisjuhlien kunniaksi esiteltiin maaliskuussa 1999 Edition 100 -erikoismallisto. Astrassa siinä oli ilmastointi, alumiinivanteet, sähköikkunat edessä ja erikoisverhous. Vuotta myöhemmin nimeksi vaihtui Edition 2000. Aikaisemman lisäksi siinä oli sivuturvatyynyt (yht. 4 turvatyynyä). Samalla CDX jäi pois Suomen tuontiohjelmasta. Vuonna 2001 nimeksi tuli Edition II.

Lokakuussa 2000 Club korvattiin Comfortilla, jossa oli samat varusteet ja uusi verhoilukangas. Tehokkaimmaksi dieselmoottoriksi tuli 2,0 DTI (100 hv). Keväällä 2001 korvattiin 2,0-litrainen bensiinimoottori 2,2-litraisella (147 hv). Lokakuussa 2001 Edition II muuttui Eleganceksi, jossa oli ilmastointi, alumiinivanteet, aktiiviset pääntuet ja kojelaudan puujäljitelmäkoristeet. Vuosimallin 2003 Elegancen varusteluun kuului lisäksi turvaverhot (yht. 6 turvatyynyä). Kesällä 2002 tehokkaimmaksi dieseliksi lisättiin 2,2 DTI (125 hv).

Sport-mallissa oli nyt lisäksi vakiona kevytmetallivanteet. Kojelaudassa uutta olivat valkopohjaiset mittarit ja alumiinikoristeet keskikonsolissa. Vuoden 2004 mallistossa oli tarjolla Enjoy, jossa oli Comfort-varusteiden lisäksi ilmastointi ja etusäleikön kromilista.

Astra H korvasi G:n keväällä 2004.

Opel Astra H (2004–2009)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opel Astra H
Kolmannen sukupolven Opel Astra
Valmistustiedot
Valmistusmaa Saksa
Valmistaja Opel
Konserni General Motors
Valmistusvuodet 2003-2009
Korimalli 2-ovinen cabriolet
3-ovinen hatchback
4-ovinen sedan
5-ovinen farmari
5-ovinen hatchback
Luokka C-segmentti
Edeltäjä Opel Astra G
Seuraaja Opel Astra J
Polttoaine Bensiini
Diesel
Vetotapa Etuveto
Vaihteet 4–6
Henkilöluku 4–5
Opel Astra H Wagon
Opel Astra Twin Top

Opel Astran H-sukupolvi esiteltiin Frankfurtin autonäyttelyssä 2004, ja Suomessa se tuli myyntiin huhtikuussa. Aluksi tarjolla oli vain 5-ovinen malli ja edellinen korimalli säilyi hetken myynnissä uuden rinnalla. Edeltäjäänsä 23 cm pidempi Wagon esiteltiin marraskuussa 2004. 3-ovinen GTC ehti Suomeen keväällä 2005 ja sedan vasta vuonna 2008. EuroNCAP -kolaritestissä kolmannen sukupolven Astra saavutti täydet viisi tähteä vuonna 2004.[2]

Teknisissä ratkaisuissa ei ollut suuria muutoksia. Esimerkiksi akseliväli ja pääosa moottoreista olivat ennallaan. Moottorivalikoiman muodostivat pari vuotta aikaisemmin esitellyt Twinport-bensiinimoottorit. Uudessa 1,4-litraisessa oli tehoa 90 hv ja 1,6-litraisessa 105 hv. Niitä vanhempaa perua oli 1,8-litrainen (125 hv) Ecotec, jonka kulutus oli selvästi suurempi. Tehokkain bensiinivaihtoehto oli 2,0 Turbo (170 hv), joka oli 6-vaihteinen. Dieseleinä olivat Isuzu-sukuiset 1,7-litraiset (80/100 hv), sekä hieman myöhemmin tulleet Fiatin 1,9-litraiset (120 hv/150 hv). 1,8-litraisen bensiinimoottorin yhteyteen sai 4-vaihteisen automaatin sekä 1,6-litraiseen Easytronic-automatisoidun manuaalivaihteiston.

Keväällä 2005 alkoi OPC-mallin valmistus. Siinä 2,0-litraisen turbomoottorin teho oli nostettu 240 hv:aan. Autossa on säädettävä FlexRide-alusta. Istuimet olivat Recaron valmistamat ja luonnollisesti ulkonäköä oli piristetty levikkeillä ja spoilereilla.

Kokoontaittuvalla kovakatolla varustettu avomalli Astra Twin Top esiteltiin syksyllä 2005, mutta Suomen tuontiohjelmaan se otettiin vasta keväällä 2008.

Opel Astra H OPC

Perusmalli Essentiassa oli 6 turvatyynyä, aktiiviset pääntuet, lämmitettävät sähköpeilit ja radio/CD. Enjoy-mallissa oli lisäksi mm. manuaali-ilmastointi ja kuljettajan istuimen korkeussäätö. Sport-varusteluun sisältyi ESP, Bi-Xenon -ajovalot, sumuvalot ja madallettu alusta. Ylellisin oli Cosmo, jossa oli Enjoyn lisäksi kevytmetallivanteet, osittain nahkaverhoillut istuimet ja nahkaverhoiltu ohjauspyörä. GTC:n esittelyn yhteydessä mallistoon lisättiin tehokas kaksilitrainen 200 hv turbomoottori.

Kesällä 2006 esiteltiin mallivuoden 2007 autot. 1,7-litraiset dieselit jäivät pois ja tilalle tuli 1,3-litrainen Multijet, jossa oli tehoa 90 hv. Fiatin kehittämän moottorin voimavarat eivät kuitenkaan olleet riittävät Astran painoisen auton kuljettamiseen. 1,8-litraisen bensiinimoottorin rinnalle tuli uusi 140-hevosvoimainen.

Astran facelift ajoittui kevääseen 2007. Ulkomuodon muutokset olivat pieniä. Keulaan oli lisätty kromilistoja ja takavaloja oli muutettu hieman. Etupuskurissa oli nyt entistä pehmeämpiä muotoja. GTC-korimalliin tuli musta ruuturitilä kromimaskin sijaan, ja se erottui entistä selkeämmin muista. 1,6-litrainen 180 hv turboahdettu moottori korvasi aikaisemman vapaastihengittävän 2,0-litraisen. Kulutuksen luvattiin pudonneen 1,3 litralla. 1,6-litrainen Twinport oli nyt 10 hv tehokkaampi 115 hv:lla. Varustelu oli lähes ennallaan. Cosmon keskikonsoli oli nyt metallinvärisen sijasta kiiltävän musta tai puujäljitelmin koristeltu, riippuen verhoilun väristä. Cosmon varusteita olivat Enjoyn lisäksi mm. urheilulliset istuimet, automaatti-ilmastointi, sumuvalot, nahkaverhoiltu ohjauspyörä ja alumiinivanteet. Lisävarusteina Astraan tarjottiin mm. panoraamalasikattoa (vain GTC), navigointijärjestelmää, kaarrevaloja ja säädettävää alustaa.

Kesällä 2009, ennen uuden sukupolven esittelyä, tuli 5-ovisen ja Wagonin ainoaksi varustetasoksi tasokas Ultimate Edition, jossa oli Enjoyn lisäksi mm. automaatti-ilmastointi, ajotietokone, bi-xenon -ajovalot ja alumiinivanteet. GTC:n ainoa varustetaso oli Sport, joka vastasi nyt suunnilleen Ultimate Editionia. Sedanissa säilyi Enjoy, johon lisättiin ajotietokone vakiovarusteeksi.

Uusi J-sukupolvi saapui vuoden 2009 joulukuussa. Wagon jatkoi vielä jonkin aikaa uuden mallin rinnalla 1,6-litraisella bensiini- ja 1,7-litraisella dieselmoottorilla. Samoin GTC pysyi vielä mallistossa.

Opel Astra J (2009–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opel Astra J
Neljännen sukupolven Opel Astra
Valmistustiedot
Valmistusmaa Saksa
Englanti
Puola
Venäjä
Valmistaja Opel
Konserni General Motors
Valmistusvuodet 2009–
Korimalli 3-ovinen hatchback
4-ovinen sedan
5-ovinen farmari
5-ovinen hatchback
Luokka C-segmentti
Edeltäjä Opel Astra H
Polttoaine Bensiini
Diesel
Vetotapa Etuveto
Henkilöluku 5
Opel Astra J OPC

Astra J esiteltiin Frankfurtin autonäyttelyssä 2009 5-ovisena hatchbackina, ja sen tuotanto alkoi saman vuoden syyskuussa. Uusi Astra suunniteltiin Rüsselsheimissä ja sen muotokieli pohjautuu vuotta aiemmin esiteltyyn Opel Insigniaan. Farmarimalli Sports Tourer esiteltiin vuoden 2010 Pariisin autonäyttelyssä, 3-ovinen GTC vuonna 2011 ja sedan vasta vuonna 2012 Moskovassa. Turvallisuuden osalta uusi Astra saavutti täyden viiden tähden tuloksen vuoden 2009 EuroNCAP -kolaritestissä.[3] Erikseen vuonna 2011 testattu GTC sai sekin viisi tähteä.[4]

Astraan on saatavana Insigniassa esitellyt, paljon kiitoksia saaneet Opel Eye- ja AFL-järjestelmät.

Suorituskykyinen OPC-malli esiteltiin vuonna 2012. Se on saatavana edeltäjästään poiketen ainoastaan 3-ovisena GTC -korimallina. Moottorina autossa on 2,0-litrainen 276 hevosvoimaa ja 400 Nm vääntöä tuottava turbomoottori. Sisustus on sporttinen nahkaverhoiltune Recaro-istuimineen ja -urheiluohjauspyörineen. Varustukseen kuuluu myös säädettävä FlexRide-alusta, jossa on kolme eri vaihtoehtoa.

Moottorivaihtoehdot olivat aluksi bensiinimoottorien osalta vapaastihengittävät 1,4- ja 1,6-litraiset (100 ja 115 hv) Ecotec-moottorit, sekä niiden turboahdetut versiot (140 ja 180 hv). Dieseleinä oli 1,7- (110 hv) ja 2,0-litraiset (160 hv) CDTI-turbodieselit. Kaikissa dieselmoottoreissa käytetään Common Rail -tekniikkaa ja muuttuvageometrisia ahtimia. 2,0-litraiseen dieselmoottoriin ja kaikkiin bensiinimoottoreihin 1,4-litraista Ecotec-mallia lukuun ottamatta oli saatavissa 6-portainen ActiveSelect -automaattivaihteisto.

Keväällä 2010 valikoimaan lisättiin taloudellinen 1,3-litrainen 95-hevosvoimainen dieselmoottori. Sen yhteydessä tulee myös ilmanvastusta vähentävä etusäleikkö ja vaihteenvaihdon merkkivalo osana ecoFLEX -pakettia.

Perusmalli Advantageen sisältyi 6 turvatyynyä, ESP, turvavyömuistutin edessä ja takana, aktiiviset pääntuet, 16" teräsvanteet pölykapselein, kauko-ohjattu keskuslukitus, lämmitettävät sähköpeilit sekä lukuvalot ja sähköikkunat edessä.

Opel Astra J Sports Tourer

Enjoyssa oli vakio-ominaisuuksien lisäksi CD 400 -radio 7 kaiuttimella, manuaali-ilmastointi, vakionopeudensäädin, monitoimiohjauspyörä, lämmitettävät etuistuimet, tuulilasinpyyhkijät sadetunnistimella, lukuvalot takana ja sisätilojen tunnelmavalaistus.

Ylellisimmät vaihtoehdot Sport ja Cosmo eivät eronneet varusteiltaan merkittävästi toisistaan. Sportia markkinoitiin urheilullisena, Cosmoa taas tyylikkäänä ja hienostuneena.

Opel Astra J facelift

Sport-varusteluun kuului Enjoyn lisäksi 17" kevytmetallivanteet, nahkaverhoiltu ohjauspyörä, urheiluistuimet, kaksivyöhykkeinen automaatti-ilmastointi, sähköinen käsijarru mäkilähtöavustimella, ajotietokone, sumuvalot ja etuovien kynnyslistat.

Cosmossa oli Enjoy-varusteiden lisäksi 17" kevytmetallivanteet, nahkaverhoiltu ohjauspyörä, osittain nahkaverhoillut istuimet, kaksivyöhykkeinen automaatti-ilmastointi, sähköinen käsijarru mäkilähtöavustimella, ajotietokone, sumuvalot ja kromatut

Opel Astra BiTurbo

ajovalojen kehykset.

Opel Astra J Sedan

Vuoden 2012 faceliftissä Astran keulan ja perän ilmeet uudistuivat hieman. Samalla esiteltiin sedan-korimalli Moskovan autonäyttelyssä. Moottorivalikoima täydentyi 1,6-litraisella SIDI Turbo (168/197 hv) -bensiinimoottorilla ja 2,0-litraisella (192 hv) CDTI BiTurbo -dieselillä, jossa hyödynnetään kaksoisturbotekniikkaa.

Uudet varustetasot 5-ovisessa, sedanissa ja farmarissa ovat Life, Drive ja Sport. GTC:n mallivaihtoehdot ovat puolestaan Sport ja OPC.

Edullisimpaan Life-varusteluun kuuluu 6 turvatyynyä, ESP, aktiiviset pääntuet, turvavyömuistutin edessä ja takana, 16" teräsvanteet pölykapselein, sähköikkunat edessä, lämmitettävät sähköpeilit, CD 300 -radio 4 kaiuttimella, manuaali-ilmastointi, ajotietokone sekä lämmitettävät istuimet ja lukuvalot edessä.

Drivessa on lisäksi CD 600 -radio 7" värinäytöllä ja 6 kaiuttimella, lukuvalot takana, nahkaverhoiltu monitoimiohjauspyörä, 16" kevytmetallivanteet, rengaspaineidenvalvonta, säilytystaskut etuistuinten selkänojissa, kaksivyöhykkeinen automaatti-ilmastointi ja osittain nahkaverhoillut istuimet.

Sport-malliin kuuluu Drive-varusteiden lisäksi 17" kevytmetallivanteet, mäkilähtöavustin, sumuvalot, LED-päiväajovalot, sisätilojen tunnelmavalaistus, sähköikkunat takana, tummennetut takasivuikkunat ja urheiluistuimet.

5-ovisen ja farmarin BiTurbo-versioissa on normaalin varustuksen lisäksi 18" kevytmetallivanteet, madallettu alusta, dynaamiset sivuhelmat ja kromatut pakoputken päät.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

== Viitteet ==

  1. Astra 1999 EuroNCAP
  2. Astra 2004 EuroNCAP
  3. Astra 2009 EuroNCAP
  4. Astra GTC 2011 EuroNCAP