Opel Diplomat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Diplomat B, takana Admiral B

Opel Diplomat oli Opelin malliston lippulaiva 1960-luvun puolivälistä 1970-luvun puoliväliin. Sen rinnakkaismalleja olivat edeltävän kärkimallin, nyt kärkikolmikon perusversioksi siirretyn Opel Kapitänin (mallinimi vuodesta 1938), sekä keskitason versio Opel Admiralin (muinoin Opel-huippumalli, vain aikavälillä 1937-1939) ajankohdan mallit. Samaan peruskoriin pohjautuva, portaittain paremmin varusteltu mallikolmikko muodosti Kapitän-Admiral-Diplomat- l. yleiskäsitteenä KAD-sarjan, josta oli vuosille 1964-1968 A- ja vuodesta 1969 vaiheittain päättyneet B-sukupolvet, Diplomat B:n valmistuksen päättyessä vuosimalliin 1977. Suomessa KAD-sarjan autot ovat harvinaisia, mutta vuonna 1966 eräs Diplomat A V8 rekisteröitiin Turussa uutena suomalaisomistukseen[1]. KAD B-sarjaa ei tiettävästi[2] tuotu maahan uutena, mutta käytettyjä on tullut Suomeen jälkituontina[3].

Yleisesti KAD-sarjasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Admiral- ja etenkin Diplomat-malli erosivat Kapitänistä varustelun lisäksi myös ulkoisesti koristeellisempina etenkin B-sukupolvessa. Diplomat A oli alkuaikoina nopein Länsi-Saksassa valmistettu 4-ovinen automalli[4].

Ensimmäistä, KAD A:ksi nimitettyä sukupolvea valmistettiin helmikuun 1964 – marraskuun 1968 välisenä aikana. KAD A:tä meni kaupaksi 24 249 (Kapitän), 55 876 (Admiral) ja 8 848 (Diplomat sedan) ynnä 347 kpl Karmannin valmistama coupé. Sedan-korillisista Diplomat-autoista vain 330 kpl tilattiin isolla 5,4-litraisella V8-moottorilla). Myynti oli vähempi kuin edeltävällä huippumallilla Kapitän P 2.6 (nimen juontuessa panoraamatuulilasista ja 2,6-litraisesta OHV-kuusisylinterimoottorista), mitä oli myyty 145 616 kappaletta. Toista KAD B-sukupolvea valmistettiin maaliskuusta 1969 heinäkuuhun 1977 asti, joskin halvin malliversio Kapitän poistui markkinoilta jo kesällä 1970[5], 4 976 kappaleen menekillä. Admiral-nimikin poistui käytöstä 35 622 kappaleen jälkeen kesällä 1976 - joskin vuoden 1977 Admiral-tuotantotieto on 253 lisäkappaletta. Entistä Admiral B:tä 2,8-litraisella 6-sylinterisellä moottorilla vastaava auto sai arvokkaamman Diplomat-mallinimen, mutta säilytti korin ulkoiset tunnusmerkit (vaakasuunnan ajo- ja perävalot, vakiona peltivanteet koristekapseleilla, kun Diplomat B:ssa oli pystylyhdyt ja kevytmetalli-valuvanteet). Diplomat oli KAD-kolmikosta varustelutasoltaan paras, ja vain se varustettiin Diplomat A-sukupolvessa General Motors-yhtymän 283- tai 327-kuutiotuumaisia V8-pikkulohkomoottoreita. Diplomat B:ssä tarjolla oli enää "Corvette-moottoriksi" mainittu 327-kuutiotuumainen V8. Diplomat-mallista oli lisäksi A-sukupolvessa tarjolla harvinaiseksi jäänyt 2-ovinen coupé-versio, ja B-sukupolvessa alustaltaan 15 senttimetriä pidennetty L- eli lang-versio vuosina 1973-1977.

Vuoden 1973 Öljykriisi vaikutti merkittävästi ajoneuvomarkkinoihin ja erityisesti kookkaan, polttoaineen kulutukseltaan epäedullisen KAD B-sukupolven menekkiin. Diplomat-mallin imago heikkeni edelleen BMW- ja Mercedes-Benz-kilpailijoihinsa verrattuna, koska se oli vääntövahvan V8-moottorinsa vuoksi ensin tullut suosituksi kookkaiden perävaunujen vetoautona. KAD-sarjalaiset jäivät viimeisiksi ”Suuri Opel” -malleiksi (Auto-Bild).

Diplomat A[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opel Diplomat A
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Saksa
Valmistaja Opel
Konserni General Motors
Valmistusvuodet 19641969
Korimalli sedan
Limusiini
cabriolet
farmari
Lang
Coupé
Luokka Edustusauto
Teknisesti samankaltaisia Opel Admiral
Opel Kapitän
Iskutilavuus 4,6-5,4 l
Teho 190-230 hv
Vetotapa takaveto

Vuonna 1964 Opel julkaisi erittäin amerikkalaisvaikutteisen Opel Diplomatin, siinä oli GM:n valmistama 4,6 litrainen V8 moottori (190 hp) joka omalta osaltaan toi jenkkityyliä autoon. Tarjolla oli vain Diplomat-versiona mallin imagon vahvistamiseksi myös 2d HT-coupé, mitä Karmann-korittaja valmisti helmikuun 1965 ja heinäkuun 1967 välisenä aikana tosin vain 347 kappaleena. Hardtop-coupén karmittomat sivulasit olivat sähkötoimisia, ja ne laskeutuivat kokonaan korin sisään[6]. Coupé-mallin vaatimaton menestys selittyy osoittain sen korkealla hinnalla: lähtöhinta 26 000 D-markkaa oli korkeampi kuin aikakauden Porsche 911- tai Mercedes-Benz SL230-mallissa. Ison V8-moottorin polttoaineen kulutus oli myös korkea (n. 20 l/100km) verrokkeihinsa nähden.

Moottorivaihtoehdot:

  • 283V - V8, 190 hp -1966
  • 327V - V8, 230 hp 1966-

Coupé sai vain suuremman 5,4-litraisen 230 hevosvoiman V8-version. Vuonna 1966 moottori vaihtui myös neliovisessa versiossa 5,4 litraan (327 kuutiotuumaa) ja teho nousi 40 hevosvoimalla: pienemmän moottorin lämpötalous ei näet ollut kestänyt jatkuvaa korkeaa rasitusta Autobahn-ajossa - ei ansainnut vakiintunutta vollgasfest- eli täyskaasuajoa kestävän adjektiivia. Isompi Corvette-moottori oli suunniteltu ja varusteltu urheilulliseen ajoon, ja kesti siksi eurooppalaisten olosuhteiden kuormitusta paremmin.

Opel-huippumallin noin 200 km/t huippunopeus sekä noin 11 sekunnin kiihdytysaika 0-100 km/t olivat lähes samat kuin Porsche 911-urheiluautoissa - tuon 5,4-litraisen moottorin myötä Diplomat sai myös coupé-versiosta tutun 250 km/t-nopeusmittarin - nostattivat Diplomat-mallin ja myös Opel-valmistajan imagoa, joskin vastapainoksi V8-moottorin suuret kulutuslukemat sekä kaupunki- että nopeassa ajossa olivat Euroopassa vielä poikkeuksellisia, ja aiheuttivat paljon kritiikkiä. Diplomat A on toistaiseksi ainoa Opelin malli, jossa on ollut vaihtoehtoina pelkkiä V8-moottoreita. Nopeat Opel-mallit kuten Diplomat V8 tai äkäinen Commodore A-mallin GS/E-versio toivat valmistajalle merkittävää ohituskaista-uskottavuutta (saks. Überholprestige) Länsi-Saksan autobaanoille, ja nopeat mutta kohtuuhintaiset, urheilulliset uutuusmallit kuten Opel GT ja Opel Manta lienevät olleet syy Opelin myyntimenestykseen[7], jopa hetkelliseen nousuun Länsi-Saksan ja Euroopankin suurimmaksi autonvalmistajaksi 1970-luvulla. Perheyhtiö-Opel oli toki saavuttanut Saksan suurimman autonvalmistajan tittelin jo 1920-luvun liukuhihnalla valmistetulla menestysmallillaan Opel Laubfrosch, sekä 1930-luvun loppupuolen itsekantavalla korilla varustettujen mallien Opel Olympia, Opel Kadett ja Opel Kapitän ajanjaksolla.

Diplomat B[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opel Diplomat B
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Saksa
Valmistaja Opel
Konserni General Motors
Valmistusvuodet 19691977
Korimalli sedan
Limusiini
Luokka Edustusauto
Seuraaja Opel Senator
Tekniset tiedot
Iskutilavuus 2,8-5,4 l
Teho 165-230 hv
Vetotapa takaveto
Mitat
Massa 1690 kg
Pituus 492 cm

Moottorivaihtoehdot:

  • 2.8 E - 6 sylinterinen, 165 hp (1969-1975)
  • 327V - V8, 230 hp (1969-1977)

Yhdysvaltalaisten V8-moottoreiden Diplomat A-mallin valmistusaikana kritiikkiä aiheuttaneen korkean polttoaineen kulutuksen vuoksi niiden rinnalle tuli Diplomat B-sukupolvessa tarjolle vuosimallien 1969-1975 ajaksi Opel Commodoresta tuttu 2,8-litrainen 6-sylinterinen OHC-moottori polttoaineen ruiskutuksella. Ulkoisena tunnusmerkkinä 6-sylinterinen versio säilytti alempien mallien Kapitän B ja Admiral B vaakalyhdyt, kun V8-moottorilla varustetussa Diplomat B:ssä oli pystylyhty-kori. Suorituskyvyssä isommalla[8] tai pienemmällä[9] moottorilla varustetun Diplomat B:n huippunopeudeksi ilmoitettiin 205 tai 190 km/t, ja kiihtyvyydeksi 0-100 km/t vastaavasti 8,5 tai 10,5 sekuntia. Suuri moottorivaihtoehto sai 3-vaihteisen automaattivaihteiston, pieni 4-vaihteisen käsivalintaisen vaihteiston.

Diplomat B lang[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1969 julkaistussa uuden korimallin Diplomatissa pituus oli 492 cm (vuodesta 1973 tarjotussa lang-versiossa oli 15 cm pidennys; saatavilla ollut kolmas ikkuna takatolpassa täytti limusiini-määrittelyn) ja paino 1690 kg. Diplomat B sai A-versiosta poiketen yksinkertaisen takasillan tilalle taakse nyt myös monimutkaisen de Dion-erillisripustuksen, minkä avulla sen ajo-ominaisuudet olivat aikakaudelleen erinomaiset.

Concept Diplomat -tutkielma 1969, Frua CD ja Bitter CD[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1969 Frankfurtin IAA-automessuilla Opel esitteli myös Buick Riviera 1963:n, Cadillac Eldorado 1967:n ja Opel GT:n muotoilleen Chuck Jordanin[10] luomusta, Concept Diplomat- l. CD-nimen saanutta tutkielmaa[11]. Yleisön reaktio oli kuitenkin niin innostunutta[11], että Opel pohti piensarjan valmistuttamista Frua:lla. Kaksi muuta prototyyppiä valmistui ennen kuin Opel luopui hankkeesta italialaiskorittajan riittämätöntä kapasiteettiä pelätessään. Jo Diplomat-tekniikkaan perustuneessa Intermeccanica Indra-urheiluautoprojektissa vuosina 1971-1974 (valmistusmäärä 125 kappaletta, päättyi kun General Motors lakkasi toimittamasta moottoreita ja Opel-komponentteja) suunnittelijana mukana ollut Erich Bitter haki Opel-johtaja Robert ”Bob” Lutzilta lupaa käyttää Diplomat B V8 -tekniikkaa Bitter CD-nimisessä, Italian sijaan Länsi-Saksassa valmistettavassa coupéssa. Vuonna 1971 perustettu Bitter-yhtiö tarjosi CD-coupéta syksystä 1973 lähtien Diplomat B:n valmistuksen päättymiseen 1977 asti Baur-korittajan 395 kappaleena valmistamana. Bitter CD sai IAA-messuesittelynsä aikana 176 tilausta, joita kuitenkin messujen jälkeen vuoden 1973 öljykriisin puhjettua peruttiin. Lähtöhinnaltaan (1974) 58 400 Saksan_markkaa ennen lisävarustelua maksava CD-automalli oli myös kallis, esimerkiksi noin kahden Porsche 911:n hintainen. Tavoiteltua 200 kappaleen vuosituotantoa ei koskaan saavutettu: huipputulos 99 kappaletta tehtiin jo vuonna 1974.

Galleriat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galleria Diplomat A[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galleria Diplomat B[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Galleria Diplomat-erikoismallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Leppänen, Turo: Tässä on todellinen säilymisihme (1966 Suomi-Diplomatin tarina) 9.5.2017. Tyyliniekka. Viitattu 27.11.2020. (suomeksi)
  2. Saksalaisia (ei Suomeen tuotuja) (Automalleja joita ei tuotu Suomeen) ajovalo.net. ajovalo.net. Viitattu 27.11.2020. (suomeksi)
  3. ei tiedossa: Opel Diplomat (kuvia KAD A/B-autoista) sutii.kuvat.fi. sutii.fi. Viitattu 27.11.2020. (suomeksi)
  4. Steiger, Christian: Die große Sause (MB 300 SEL 6,3) (MB600 SEL 6,3 ajankuva) Auto Bild. 10.1.2011. Auto-Bild Klassik. Viitattu 27.11.2020. (saksaksi)
  5. Lindell, Sami: Klassikko: Opel Kapitän on amerikkalaisvaikutteinen edustusauto Euroopasta (Kapitän-mallin tarina) Moottori. 11.10.2020. moottori.fi. Viitattu 27.11.2020. (suomeksi)
  6. Hildebrandt, Thomas: Zeitreise: Unterwegs im Opel Diplomat Coupé von 1966 [Als Detroit noch in Hessen lag, baute Opel mächtige V8-Autos) de.motor1.com. 31.3.2019. motor1.com. Viitattu 8.7.2022. (saksaksi)
  7. 150 Jahre Opel (150 vuotta Opelia, listaa menestyksistä) Auto Bild Klassik (Saksa). autobild.de/klassik. Arkistoitu 11.1.2022. Viitattu 28.11.2020. (saksaksi)
  8. Opel Diplomat B 1969 - 5,3 V8 (230hp) Automatic (Diplomat B 5,3 V8 teknisiä tietoja) Auto-Data. fi.auto-data.org. Arkistoitu 12.12.2021. Viitattu 12.12.2021. (suomeksi)
  9. Opel Diplomat B 1969 2.8E (165 hp) (Diplomat B 1969 2,8E (165hp)) Auto-Data. fi.autodata.org. Arkistoitu 12.12.2021. Viitattu 12.12.2021. (suomeksi)
  10. Glon, Ronan: A look at the 1969 Opel CD concept 18.6.2014. Ran When Parked.net. Viitattu 28.11.2020.
  11. a b Hildebrand, Roland: Vergessene Studien: Opel CD Concept (1969) (Opel CD-tutkielma 1969) de.motor1.com. motor1.com. Viitattu 28.11.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.