Espoo

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Muita merkityksiä on käsitelty täsmennyssivulla.
Espoo
Esbo
Espoo.vaakuna.svg Espoo.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Espoo Montage 1.jpg
www.espoo.fi
Sijainti 60°12′20″N, 024°39′20″E
Maakunta Uudenmaan maakunta
Seutukunta Helsingin seutukunta
Hallinnollinen keskus Espoon keskus
Perustettu 1400-luvulla
– kauppalaksi 1963
– kaupungiksi 1972
Pinta-ala ilman merialueita 330,23 km²
234:nneksi suurin 2017 
Kokonaispinta-ala 528,03 km²
212:nneksi suurin 2017 [1]
– maa 312,29 km²
– sisävesi 17,94 km²
– meri 197,80 km²
Väkiluku 277 375
toiseksi suurin 31.8.2017 [2]
väestötiheys 888,2 as./km² (31.8.2017)
Ikäjakauma 2016 [3]
– 0–14-v. 19,5 %
– 15–64-v. 66,4 %
– yli 64-v. 14,2 %
Äidinkieli 2016 [4]
suomenkielisiä 77,5 %
ruotsinkielisiä 7,3 %
– muut 15,2 %
Kunnallisvero 18 %
300:nneksi suurin 2017 [5]
Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä
Hallituksen puheenjohtaja Markku Markkula
Espoon kaupunginvaltuusto 75 paikkaa
– puheenjohtaja Jyrki Kasvi
  2017–2021[6]
 • Kok.
 • Vihr.
 • SDP
 • Ps.
 • RKP
 • Kesk.
 • Vas.
 • KD
 • Lib.

26
17
10
7
6
3
3
2
1

Espoo (ruots. Esbo) on kaupunki Uudellamaalla, Suomenlahden rannalla. Sen naapurikunnat ovat Vihti ja Nurmijärvi pohjoisessa, Vantaa ja Helsinki idässä, Kirkkonummi lännessä sekä Kauniainen Espoon sisällä.[7] Espoon väkiluku on 277 375 (2017-08-31-131. elokuuta 2017).[2] Sen pinta-ala on 528,03 km² (2017-01-01-11. tammikuuta 2017), josta 312,29 km² on maata, 17,94 km² sisävesiä ja loput 197,80 km² merta.[1] Espoo on osa neljän kaupungin muodostamaa pääkaupunkiseutua, jonka kunnilla on laissa säädettyinä yhteistoimintavelvoitteina jätehuolto ja joukkoliikenne.[8] HSY vastaa alueen jäte- ja vesihuollosta ja HSL joukkoliikenteestä. Laajempaan Helsingin seudun metropolialueeseen kuuluu Espoon lisäksi 13 Uudenmaan kuntaa.[9] Espoon kaupunkirakenne on vahvasti sidoksissa Helsinkiin ja muihin ympäröiviin kuntiin. Lähes sen koko väestö asuu Helsingin keskustaajaman alueella.

Espoo on väkiluvultaan Suomen toiseksi suurin kaupunki, ja se on kaksikielinen. Espoo on tunnettu myös Nokian, energiayhtiö Fortumin, Angry Birdsin kehittäneen peliyhtiö Rovion sekä useiden muiden korkean teknologian yritysten kotikaupunkina, Nuuksion kansallispuistosta sekä Otaniemen kampusalueesta, jossa sijaitsee Aalto-yliopiston neljä korkeakoulua. Espoossa sijaitsee myös Pohjoismaiden suurin kaatopaikka, Ämmässuon jätteenkäsittelykeskus, johon varastoidaan pääkaupunkiseudun yli 1,1 miljoonan asukkaan ja teollisuuden jätteet.[10]

Espoon maapinta-alasta oli vuoden 2004 lopussa kaavoitettuna hieman vajaa kolmannes. Espoossa on kaupungiksi varsin paljon metsää. Kaavoitetulla alueella metsää on noin 2 000 ha, ja lisäksi on kaavoittamattomat metsäalueet. Espoon pohjoisosissa on useita järviä, joista suurimmat ovat Bodominjärvi, Nuuksion Pitkäjärvi, Pitkäjärvi, Loojärvi, Velskolan Pitkäjärvi, Saarijärvi, Matalajärvi, Siikajärvi ja Lippajärvi.[11] Kaikkiaan Espoossa on 71 järveä.[11]

Espoon alueella on ollut asutusta vähintään 8000 vuotta. Esihistoriallisen ajan asuinpaikkoja tunnetaan kivikaudelta sekä varhaismetallikaudelta. Vanhin Espoota koskeva historiallinen maininta on vuodelta 1431. Espoo itsenäistyi Kirkkonummesta omaksi seurakunnakseen 1400-luvulla.[12] Espoon ensimmäinen kuntakokous pidettiin vuonna 1868 ja ensimmäinen edustuksellinen kunnanvaltuuston kokous vuonna 1910. Espoosta tuli kauppala vuonna 1963 ja kaupunki 1972.

Espoo-päivää vietetään 27. elokuuta.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uloimman saariston paljaat kallioluodot alkavat vaihtua metsäisemmiksi saariksi rannikkoa lähestyttäessä. Kuvassa Kytön entinen linnakesaari.
Nuuksion kansallispuisto

Kallioperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoon jylhän ja kallioisen topografian kivilajit ja rakenteet ovat syntyneet 1880–1650 miljoonaa vuotta sitten. Nykyiseen ympäristöön on vaikuttanut etenkin viimeisin jääkausi - mannerjäätikkö vetäytyi nykyisen Espoon alueelta noin 13 000 vuotta sitten. Ensimmäisinä merenpinnan alta paljastuivat Pohjois-Espoon korkeat mäet kuten Mustankorvenkallio.[13] Rannikon ja saariston runsaat silokalliot ovat syntyneet mannerjään kulutuksesta; niiden pinnoilla on havaittavissa uurteita, jotka mukailevat mannerjään kulkusuuntaa. Mannerjäätiköstä irronneet jäävuoret ovat puolestaan kuljettaneet mukanaan useita siirtolohkareita,[14] joita ovat muun muassa Kunnarlan siirtolohkare, Soukan siirtolohkare ja Suomenojan siirtolohkare.

Espoon kallioperän pääkivilajeja ovat gneissit, migmatiitit, graniitit, gabrot, amfiboliitit ja kiilleliuskeet. Nuuksiossa tavataan harvinaista pallokiveä, esiintymä on myös kansainvälisesti arvokas.[15] Useissa kohdin kallioperän päälle on kerrostunut paksua savikkoa ja savisiin laaksopainanteisiin on aikoinaan raivattu peltoja. Savipatjojen paksuus muodostui pääosin Baltian jääjärvi- ja Yoldiamerivaiheessa.[16] Perinteiseen espoolaiseen luonnonmaisemaan kallioperän vaikutus on huomattava: loivasti aaltoilevilta pelloilta kohoaa jyrkästi korkeita kallioseinämiä. Pohjoisen Espoon pitkänomaiset järvet sijaitsevat kallioperän ruhjelaaksoissa. Kallioperän muotoutuminen on määrännyt rannikon suuret muodot, kuten Espoonlahden ja Laajalahden. Maankohoamisen, metsämaan soistumisen ja järvien umpeenkasvun johdosta savikerroksen päälle on paikka paikoin muodostunut soita ja turvekerrostumia. [14]

Merialue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoon merialue on verraten kapea kaistale Kirkkonummen ja Helsingin merialueiden välissä.[17] Merialueen eteläisen osan eli ulkosaariston syvyys on enimmillään joitakin kymmeniä metrejä. Helsingin ja Tukholman välinen laivareitti halkoo merialueen uloimpia osia ja siellä täällä on pieniä puuttomia, meren huuhtomia kallioluotoja. Ulkosaariston pohjoisosassa on muutamia saaria joissa kasvaa puustoa. Niihin kuuluu muun muassa entinen linnakesaari Kytö. Ulko- ja sisäsaariston rajalla sijaitsevat muun muassa Stora Herrö ja Lehtisaaret.[18]

Sisäsaariston saaret ovat suurempia ja rehevämpiä, niissä on venesatamia, rakennuksia ja lähimpänä mannerta sijaitsevilla saarilla on myös vakituista asutusta. Suvisaariston asuttuihin saariin on maayhteys ja se muodostaa oman kaupunginosansa, joka tosin on ilmeeltään varsin maaseutumainen.

Rantaviiva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoon rantaviivan pituus on noin 58 kilometriä ja sen edustalla on 165 saarta.[19] Rantaviiva on moni-ilmeinen maaduntalahtineen, ruovikkoineen, hiekkarantoineen, rantakallioineen ja venesatamineen. Lähinnä Westendissä on mereen rajautuvia omakotitontteja, muualla Espoossa rannat ovat pääosin yleisessä käytössä. Espoon rannoille on rakennettu niin kutsuttu Rantaraitti, jonka reitti kattaa lähes koko rantaviivan.[20] Kivenlahdessa on rantakallioita, ihmisen muokkaamaa rantaviivaa ja hiekkarantoja rinta rinnan.

Maa kohoaa Espoossa noin neljännesmetrin sadassa vuodessa ja kosteat maankohoamisrannat soistuvat vähitellen.[16]

Manneralue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoossa on kuusi Natura 2000 -aluetta: Bånbergetin aarnialue, EspoonlahtiSaunalahti (osin Kirkkonummen puolella), Laajalahden lintuvesi, Matalajärvi, Nuuksio (osin Kirkkonummen ja Vihdin puolella) sekä Vestran suot, lehdot ja vanhat metsät (osin Vantaan puolella).[21] Espoon metsät ovat suurelta osin kuusi- ja mäntyvaltaisia kangasmetsiä, sekapuina on lehtipuita. Reheviä ja monimuotoisia lehtoja on paikoitellen, niissä kasvaa runsaasti jalopuita, kuten tammea.[22] Eteläisen Espoon ekologinen ydinalue on Keskuspuisto, joka muodostuu pääosin kahdesta metsämassiivista: Harmaakallio ja Bosmalm.[23]

Espoon kuuluisin ja suosituin luontokohde on pohjoisen Espoon järviylängöllä sijaitseva Nuuksion kansallispuisto, joka ulottuu myös Kirkkonummen ja Vihdin puolelle. Yhtenäisen metsäalueen ja makean veden altaiden ohella Nuuksiossa on pieniä soita ja niittyjä. Alueella on myös reheviä lehtomaisia purolaaksoja.[24]

Espoon korkein kohta sijaitsee Velskolassa Saarijärven lounaispuolella 114 metriä merenpinnan yläpuolella ja yli 40 metriä Saarijärven vedenpintaa korkeammalla.[25] Myös aivan rannikon tuntumassa on verraten korkeita paikkoja, kuten Soukan Kasavuori, joka kohoaa 44 metrin korkeuteen merenpinnasta.[26]

Sisävedet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoossa on runsaasti pieniä ja pienehköjä järviä. Suurin osa sijaitsee Turunväylän pohjoispuolella, etenkin Nuuksion järviylängöllä. Pitkäjärvi-nimisiä altaita on kolme: Pitkäjärvi, Nuuksion Pitkäjärvi ja Velskolan Pitkäjärvi. Espoon suurin järvi on Keski-Espoossa sijaitseva Bodominjärvi, sen pinta-ala on 4,1 km² ja keskisyvyys 4,3 metriä.[27] Nuuksion Pitkäjärven suurin syvyys on 16 metriä ja keskisyvyys 6,5 metriä, sen 60 km²:n suuruisella valuma-alueella on kymmenittäin järviä ja lampia.[28] Etelä-Espoossa järviä on niukalti. Kaitaalla sijaitsee kuuden hehtaarin laajuinen matala Hannusjärvi[29] ja Pentalan saaressa on pieni Pentalanjärvi.[30]

Espoon alueella virtaa muutama vaatimaton joki, kuten Espoonjoki ja Mankinjoki.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoon alueella on ollut asutusta ainakin 8000 vuotta. Kivikauden asuinpaikkoja tunnetaan muun muassa Nuuksiosta ja Peringistä.[31] Varhaismetallikauden asuinpaikkalöytöjä on puolestaan tehty Mikkelästä[32] ja esiroomalaiselle rautakaudelle ajoitetusta Morbystä, joista jälkimmäinen on karjatalouden tutkimuksen kannalta merkittävä kohde.[33] Espoosta löytyneet rautakautiset esineet ovat pääosin peräisin savolais-karjalaisista muinaispuvuista, ja alueen naisilla on ollut samanlaisia koruja kuin Mikkelin seudulla.[34] Paikannimistöön on jäänyt jälkiä seudun varhaisesta asutuksesta. Esimerkiksi Soukan alkuperäinen nimi on ollut Soukko.[35]

Uudellemaalle ja Espooseen siirtyi 1200-luvulta lähtien siirtolaisia Ruotsista. Espoon nimi viitannee joennimeen Espoonjoki (ruots. Esboån, alkujaan Espå / Espåå), jonka puolestaan arvellaan saaneen nimensä jokea reunustaneista haavoista (ruotsin kielen haavikkoa tarkoittava sana on äspe). Nimi esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1431. Alun perin nykyinen Gumbölenjoki oli nimetty Espoonjoeksi joen varrella sijainneen kylän mukaan. Kun sitten Södrikin kylän liepeille rakennettiin kirkko, Espoonjoeksi nimettiin Kirkkojärvestä Kauklahteen virtaava joki.[36]

Espoon vaakunassa esiintyvä kruunu viittaa Espoon kuninkaankartanoon ja hevosenkenkä kyyditysvelvollisuuteen, joka kuninkaantien varrella sijainneella pitäjällä oli. Monin paikoin Espoon teistä on jäljellä Kuninkaantien keskiaikaista linjausta. Tämä Suomen keskeisin historiallinen maantie, Turun ja Viipurin välinen Suuri Rantatie syntyi 1340- tai 1350-vuosikymmenellä.[37]

Espoosta tuli oma seurakuntansa 1400-luvulla. Se oli aiemmin ollut Kirkkonummen seurakunnan alainen kappeliseurakunta.[12] Kirkosta erillinen kunnallishallinto perustettiin 1868. Espoon tuomiokirkko sijaitsee Espoonjoen varrella, ja sen vanhimmat osat ovat 1480-luvulta. Se on yksi pääkaupunkiseudun vanhimmista säilyneistä rakennuksista, joskin Helsingin pitäjän kirkko on hieman vanhempi. Espoon keskus on kasvanut kirkon ja lähellä sitä sijaitsevan rautatieaseman ympärille.

Vuonna 1920 Espoo oli alle 9 000 asukkaan maalaiskunta, ja 70 prosenttia asukkaista oli ruotsinkielisiä. 75 prosenttia koko väestöstä elätti itsensä maataloustyöllä. Kauniainen erotettiin Espoon kunnasta vuonna 1920, mutta Espoon ja Kauniaisten välinen raja vahvistettiin vasta 1940-luvun lopulla. Espoo alkoi kasvaa voimakkaasti 1940- ja 1950-luvuilla, ja se kehittyi maatalousvaltaisesta maalaiskunnasta nopeasti kauppa-, palvelu- ja teollisuuskaupungiksi. Espoon sijainti Helsingin vieressä houkutteli pääkaupungissa työskenteleviä muuttamaan kasvavaan naapurikaupunkiin. Jo ennen toista maailmansotaa oli rantaradan asemien läheisyydessä useita esikaupunkialueita kuten Leppävaara ja Kilo sekä teollisuustaajamaksi muodostunut Kauklahti. Sen jälkeen kun uusi Jorvaksentie (nykyisen Länsiväylän edeltäjä) valmistui, alettiin myös sen läheisyyteen rakentaa pientaloja, varsinkin Westendiin. Sodan jälkeen Espooseen rakennettiin myös runsaasti rintamamiestaloja. Suuri väestönkasvu alkoi kuitenkin varsinaisesti vasta 1950-luvun alussa, kun Asuntosäätiö alkoi rakentaa Tapiolaa ja samaan aikaan viereiseen Otaniemeen alettiin rakentaa Teknillisen korkeakoulun uutta kampusaluetta.

Espoon ja Kirkkonummen rajalla oleva Espoonlahti oli vuosina 1944–1956 myös Neuvostoliiton hallussa olleen Porkkalan sotilastukikohdan rajana. Suuri osa Kirkkonummea, mutta myös kaistale Espoon vesialuetta ja muutamat siellä olevat saaret kuuluivat tukikohdan alueeseen. Espoossa lähellä Porkkalan alueen rajaa sijaitsevasta Kauklahden rautatieasemasta tuli Suomen ja Neuvostoliiton tiukasti vartioitu raja-asema. Maayhteys Porkkalan alueelle kulki Kivenlahden sillan kautta. Sotilastukikohdan aikana osa Espoon länsirannikosta oli evakuoitu asukkaistaan ja rajakylien talojen ikkunat Neuvostoliiton puolella oli peitettävä iltaisin. Porkkalan vuokra-alueen läpi kulkevien junien ikkunat peitettiin luukuilla ulkopuolelta läpiajon ajaksi.

1960-luvun alussa suunniteltiin Espoon jakamista kolmeen kuntaan. Sen tuolloin jo varsin tiheään asutuista itäosista aiottiin muodostaa Tapiolan ja Leppävaaran kauppalat, kun taas kunnan silloin vielä jokseenkin maaseutumaiset länsi- ja pohjoisosat olisivat jääneet edelleen Espoo-nimiseksi maalaiskunnaksi. Jakoa ei kuitenkaan toteutettu, vaan Espoo kokonaisuudessaan muutettiin kauppalaksi vuonna 1963 ja kaupungiksi vuonna 1972. Kaupungin uusi hallinnollinen keskus, Espoon keskus rakennettiin 1970-luvulla Espoon rautatieaseman ja Espoon vanhan harmaakivikirkon ympärille. Vuosina 1950–2000 Espoon väkiluku kasvoi 22 000:sta 210 000:een. Samalla Espoo muuttui enemmistöltään ruotsinkielisestä kunnasta enemmistöltään suomenkieliseksi.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoo kuuluu Uudenmaan maakuntaan. Ylintä päätösvaltaa kunnassa käyttää Espoon kaupunginvaltuusto. Valtuustossa on 75 jäsentä, jotka on valittu neljän vuoden toimikaudeksi.

Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoon 7 suuraluetta ja 56 kaupunginosaa.

Espoo jakautuu seitsemään hallinnolliseen suuralueeseen, joista asukasluvultaan suurin on Suur-Leppävaara. Suuralueiden aluekeskuksiin on keskitetty kaupungin terveys-, sosiaali-, kulttuuri- ja koulupalveluja.

Suuralue Väkiluku 1.1.2012 Aluekeskus
Suur-Leppävaara 62 091 Leppävaara
Suur-Tapiola 43 264 Tapiola
Suur-Matinkylä 35 740 MatinkyläOlari
Suur-Espoonlahti 51 379 Espoonlahti
Suur-Kauklahti 7 172 Kauklahti
Vanha-Espoo 37 693 Espoon keskus
Pohjois-Espoo 10 897 Kalajärvi

Suuralueiden lisäksi Espoo on jaettu kaupunginosiin, joita on 56.[38]

Postinumerot alkavat Espoossa numeroilla "02" (kuten myös Kauniaisissa, Kirkkonummella ja Siuntiossa), ja Espooseen kuuluvat 02100–02380, 02600–02860 (pois lukien 02700 Kauniainen) sekä 02920–02980. Pienemmät alueet sijaitsevat etelässä ja suuremmat pohjoisessa.

Kuntaliitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuntauudistuksen yhteydessä on esitetty ajatuksia että Espoo tulisi liittää yhteen muun pääkaupunkiseudun, sekä joidenkin kehyskuntien kanssa[39], Espoon kaupunginvaltuusto on kuitenkin ollut toistaiseksi vahvasti tätä vastaan[40]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungissa on kolme toimialaa

  • Sivistystoimi. Toimialajohtaja on Aulis Pitkälä.[41]
  • Sosiaali- ja terveystoimi
  • Tekninen ja ympäristötoimi
  • Konsernihallinto

Kaupungin- ja kunnanjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnanjohtajan virka tuli maalaiskuntiin vuoden 1948 kunnallislain myötä, mutta Espoossa se täytettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1962, vuotta ennen kauppalaksi tuloa. Sitä ennen kunnanjohtajan tehtäviä hoiti kunnanvaltuuston puheenjohtaja.[42]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keilaniemen toimistorakennuksia
Vuonna 2001 avattu kauppakeskus Iso Omena sijaitsee Espoon Matinkylässä lähellä merta.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin nopea kehitys pienestä rannikkokaupungista suurehkoksi keskukseksi antoi 1800-luvun lopulla kasvusysäyksen espoolaisille teollisuusyrityksille. Rantaradan valmistuttua 1900-luvun alussa teollisuutta siirtyi radan varteen ja muun muassa lounaisen Espoon tiiliteollisuus kehittyi. Alueella oli myös huomattavaa lasiteollisuutta aina 1900-luvun puoliväliin asti.[43] Yksittäisistä yrityksistä mainittakoon Kauklahden lasitehdas.

Rakentamisesta ja palveluelinkeinoista muodostui Espoon talouselämän runko 1950-luvulta lähtien, jolloin Espoon nopea väestönkasvu alkoi. 2010-luvulla työpaikkojen lukumäärällä laskettuna keskeisimmät toimialat ovat kauppa, majoitus ja ravitsemistoiminta sekä asiantuntijapalvelut. Informaatio- ja viestintäalan osuus on noin kymmenesosa. Noin kuudennes työpaikoista on teollisuudessa ja rakentamisessa. Julkinen sektori on suuri: lähes neljännes työpaikoista oli julkisella sektorilla 2010-luvun puolivälissä.[44]

Muutos keskiaikaisesta maalaispitäjästä elimelliseksi osaksi Helsingin suurkaupunkialuetta on pudottanut maa- ja metsätalouden osuuden työpaikoista pariin promilleen.[44]

Yritykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoossa sijaitsee useita globaalien yritysten pääkonttoreita ja lukuisia korkean teknologian yrityksiä. Tutkimus- ja kehitystoiminnan keskiössä on Aalto-yliopiston kampusalue Espoon kaakkoisosassa.[45]

Muun muassa Nokian, Fortumin, Nesteen, Huhtamäen, Metsä Boardin, Orionin, Oriolan, Outotecin ja LähiTapiolan pääkonttorit ovat Espoossa.[46][47][48][49][50][51][52][53]

Espoon suurimmat kauppakeskukset ovat Iso Omena, Sello, Lippulaiva, Entresse ja Ainoa. Länsiväylän rinnakkaistien eli Merituulentien ja Martinsillantien varrella sijaitsee muun muassa retail park Merituuli ja kauppakeskus Liila sekä useita vapaa-ajan, sisustuksen ja autoalan myymälöitä.

Espoolaisia teollisuusalueita ovat muun muassa Juvanlahden, Karamalmin ja Kivenlahden teollisuusalueet.

Espoon kaupunki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoon kaupunki tuottaa palvelunsa suurimmalta osin verorahoituksella. Vuonna 2016 kaupungin verotulot olivat noin 1,4 miljardia euroa, kunnallisveroprosentti oli 18,00.[54] Kaupunki on henkilöstömäärältään Espoon suurin työnantaja: se työllisti vuonna 2016 noin 14 000 henkeä.[55] Espoon talous on ylijäämäinen, mutta kasvavan kaupungin investointeja ylijäämä ei riitä rahoittamaan.[54]

Espoo on allekirjoittanut Yhdistyneiden kansakuntien vastuullisen sijoittamisen periaatteet. Rahastoja Espoolla on viisi: peruspalvelujen ja maanhankinnan investointirahasto, peruspalvelujen kehittämisrahasto, elinkeinojen ja työllisyyden kehittämisrahasto, investointirahasto ja vahinkorahasto.[54]

Espoon erityispiirteenä on, että kaupunki toteuttaa investointihankkeitaan tytäryhtiöidensä kautta.[54]

Tulotaso[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoolaisten tulotaso ylittää pääkaupunkiseudun ja etenkin muun Suomen keskiarvot. Valtionveronalaisia tuloja espoolaisilla oli vuonna 2015 noin 40 % enemmän kuin suomalaisilla keskimäärin. Työttömyys on korkea, mutta kuitenkin Suomen keskiarvoa matalampi.[56] Espoon suurituloisimmat alueet, kuten Westend ja Haukilahti sijaitsevat pääosin rannikolla. Edellä mainitut kaupunginosat kuuluvat Tapiolan suuralueeseen, jonka tulotaso on huomattavasti Espoon keskiarvoa korkeampi. Matinkylän ja Espoonlahden suuralueiden tulotaso on lähellä Espoon keskiarvoa. Leppävaaran ja etenkin Vanhan-Espoon suuralueilla tulotaso on keskiarvoa matalampi.[57]

Espoo ei ole suuralueittain erityisen segregoitunut, vaan tuloerot suuralueiden sisällä ovat huomattavasti suuremmat kuin suuralueiden välillä. Pienituloisilla osa-alueilla keskitulo vastaa lähinnä Helsingin keskitasoa. Eräillä osa-alueilla, kuten Kivenlahdessa ja Suvelassa, se jää jopa Vantaan keskiarvon alapuolelle. Pientalovaltaiset alueet ovat tyypillisesti kerrostaloalueita suurituloisempia.[57]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsiväylän ympäristöä yöllä
Tapiolan metroasema sijaitsee kauppakeskus Ainoan yhteydessä.

Espoon halki kulkee kaksi Helsingistä länteen johtavaa moottoritietä: Länsiväylä, joka on osa Helsingin ja Karjaan välistä kantatietä 51, sekä Turkuun johtava valtatie 1 (Turunväylä). Näitä sekä muita Helsingistä eri suuntiin johtavia pääteitä yhdistävät toisiinsa Kehä I ja Kehä III, jotka myös ovat osittain Espoon alueella, samoin kuin Länsiväylältä Turuntielle johtava Kehä II kokonaisuudessaan. Espoon pohjoisosan halki kulkee seututie 120, joka on osa valtatie 2:n vanhaa reittiä.

Espoo on osa HSL:n seutuliikennealuetta. Rantaradalla liikennöivien lähiliikennejunien lisäksi joukkoliikennettä hoitavat useat bussilinjat. Espoon eteläosista monet linjat kulkevat Länsiväylää pitkin Helsinkiin Kampin keskukseen, keski- ja pohjoisosista taas Töölön kautta Elielinaukiolle.

Helsingin metrolla on kuusi asemaa Espoossa: Keilaniemen, Aalto-yliopiston, Tapiolan, Urheilupuiston, Niittykummun ja Matinkylän metroasemat. Radan jatko Kivenlahteen valmistuu aikaisintaan 2020.

Tietoliikenteen osalta Espoossa on ollut kuusitoista yleisradiolähetystaajuutta, jotka on listattu alla olevaan avattavaan taulukkoon.[58]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoon väkiluku on 277 375 (2017-08-31-131. elokuuta 2017).[2]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoon väkiluku vuodesta 1901 vuoteen 2007 sekä ennuste vuoteen 2030.
Kerrostalo Suurpellossa
Vuosi Väkiluku
1901     5 888
1910     7 891
1920     8 817
1930   11 370
1940   13 378
1950   22 874
1960   53 042
1970   92 655
1980 133 835
1985 153 019
1990 169 833
1995 186 507
2000 209 667
2005 227 472
2006 231 704
2007 235 019
2008 241 565
2009 244 330
2015 269 496
2017 (ennuste)[59] 270 700
2030 (ennuste) 305 384

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Espoon väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
137 409
1985
  
156 778
1990
  
172 629
1995
  
191 247
2000
  
213 271
2005
  
231 704
2010
  
247 970
2015
  
269 496
Lähde: Tilastokeskus.[60] [61]
Saunalahden koulu
Espoon kulttuurikeskus Tapiolassa

Väestönkasvu:

Vuodet Väestönkasvu
1901–1910 +   2 003
1910–1920 +      926
1920–1930 +   2 553
1930–1940 +   2 008
1940–1950 +   9 496
1950–1960 + 30 168
1960–1970 + 39 613
1970–1980 + 41 180
1980–1990 + 35 998
1990–2000 + 39 834
2000–2010 + 34 686

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Helsingin keskustaajama

Vuoden 2011 lopussa Espoossa oli 252 439 asukasta, joista 247 189 asui taajamissa, 1 474 haja-asutusalueilla ja 3 776 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Espoon taajama-aste on 99,4 prosenttia.[62] Espoon taajamaväestö jakaantuu viiden eri taajaman kesken:[63]

Näistä taajamista Helsingin keskustaajama ulottuu Espoon lisäksi usean Helsingin lähikunnan alueelle.[63] Yhteensä Helsingin keskustaajamassa on 1 159 211 asukasta, ja sen pinta-ala on 631,11 neliökilometriä.[64] Kunnarlan taajama sijaitsee kokonaan Espoon alueella. Kolmirannan taajama sijaitsee pääosin Espoossa, mutta pieniltä osin myös Kirkkonummella. Simolan taajaman asukkaista pääosa asuu Nurmijärven puolella. Klaukkalan taajama sijaitsee sekin pääosin Nurmijärvellä, mutta se ulottuu Espoon lisäksi jonkin verran myös Vihdin puolelle.[63]

Kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tornitalo Kivenlahdessa
Maisema Espoonkartanossa Sågbron sillalla

Vuoden 2012 lopussa espoolaisista puhui äidinkielenään suomea 206 206 ja ruotsia 20 211 asukasta. Muita kieliä äidinkielenään puhuvia oli 26 022. Voimakkain kielellinen muutos tapahtui 1950-luvulla, jolloin kymmenessä vuodessa ruotsia puhuvien osuus väheni 43,1 %:sta (1950) 23,5 %:iin (1960). Tähän vaikutti ennen kaikkea voimakas muuttoliike. Ulkomaan kansalaisia oli 18 813 vuoden 2012 alussa.

Alkuvuodesta 2013 julkaistun ennusteen mukaan Espoon väestöstä 20,5 % puhuu vuonna 2030 äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia.[65]

Espoossa puhutut kielet:[66]

Kieli Lukumäärä Prosenttiosuus
Suomi 206 206 81,7 %
Ruotsi 20 211 8,0 %
Venäjä 3 975 1,6 %
Viro 3 527 1,4 %
Englanti 1 916 0,8 %
Somali 1 827 0,7 %
Kiina 1 577 0,6 %
Albania 1 190 0,5 %
Arabia 1 157 0,5 %
Kurdi 863 0,3 %
Vietnam 668 0,3 %
Persia 607 0,2 %
Saksa 575 0,2 %
Muut 8 140 3,2 %

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olarin kirkko

Vuoden 2016 lopussa espoolaisista 61,2 prosenttia kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon.[67] Espoossa on kuusi evankelisluterilaista seurakuntaa, jotka muodostavat Espoon seurakuntayhtymän:[68]

Vuonna 2003 Espoon asukkaista 79,5 prosenttia kuului evankelis-luterilaiseen kirkkoon, 18,0 prosenttia ei kuulunut uskonnollisiin yhdyskuntiin, 1,2 prosenttia kuului Suomen ortodoksiseen kirkkoon, 0,4 prosenttia oli katolisia ja 0,2 prosenttia Jehovan todistajia. Suomen Vapaakirkon jäseniä, mormoneja, juutalaisia, muslimeja, muita ortodokseja ja metodisteja oli 0,1 prosenttia kutakin.[69]

Espoossa on viisi luterilaista kirkkoa, jotka ovat Espoon tuomiokirkko, Espoonlahden kirkko, Olarin kirkko, Tapiolan kirkko ja Leppävaaran kirkko. Lisäksi Espoossa on 27 luterilaisen kirkon kappelia.[70]

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alvar Aallon suunnittelema TKK:n päärakennuksen auditorio.

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoossa sijaitsee Aalto-yliopiston insinööritieteiden, kemian tekniikan, perustieteiden ja sähkötekniikan korkeakoulut ja Aalto PRO -täydennyskoulutusyksikkö, Metropolia-ammattikorkeakoulun toimipiste (entinen Espoon-Vantaan teknillinen ammattikorkeakoulu) sekä Laurea-ammattikorkeakoulun paikallisyksiköitä. Kauppakeskus Sellon yhteydessä sijaitsee musiikkiopisto Juvenalia. Espoon kulttuurikeskuksessa sijaitsee myös Espoon musiikkiopisto.

Terveydenhuolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoon Karvasmäellä sijaitsee Jorvin sairaala, joka tekee yhteistyötä HYKSin kanssa ja kuuluu Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin (HUS). Espoon kunnallisesta terveydenhuollosta vastaavia terveysasemia on yhteensä kymmenen.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viidestä eri museosta koostuva WeeGee-talo Tapiolassa.

Tapiolassa järjestetään vuosittain elokuvafestivaali Espoo Ciné sekä musiikkitapahtuma April Jazz. Leppävaarassa järjestetään vuosittain Kivenlahti Rock. Vesipuisto Serenassa järjestetään talvisin Pacifique-kylpyläbileet. Espoon tuomiokirkossa järjestetään kesäisin Finland Festivals -tapahtumaketjuun kuuluva konserttisarja Urkuyö ja aaria. Suomen suurin ja Euroopan suurin itsenäinen roolipelitapahtuma Ropecon on vuodesta 1998 lähtien järjestetty Dipolissa.

Espoolaisia ja Espoossa asuvia kirjailijoita ovat Antti Hyry, Mauri Kunnas ja Arto Paasilinna. Paasilinnan teoksissa esiintyvät seuraavat kaupunginosat: Tapiola ja Haukilahti teoksessa Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä, Otaniemi teoksessa Aatami ja Eeva ja Jorvi teoksessa Herranen aika.

Urheilu ja liikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leppävaaran urheilupuisto
Tapiolan uimahallin kahluuallas kesällä 2001. Taustalla oikealla Espoon kulttuurikeskus ja vasemmalla Tapiolan keskustorni.
Espoo Metro Areena (aiemmin Barona Areena ja Länsi-Auto Areena) on Tapiolan urheilupuistossa sijaitseva urheilu- ja viihdehalli.

Espoon urheiluseuroista tunnetuimpia ovat jääkiekkoseura Espoo Blues ja jalkapalloseura FC Honka. Espoo Blues saavutti SM-hopeaa kaudella 2007–2008 ja kaudella 2010–2011. Espoosta ovat kotoisin monet maailman huipulle edenneet urheilijat, kuten jääkiekkoilijat Teemu Selänne ja Jere Lehtinen, uimari Antti Kasvio, taitoluistelija Laura Lepistö, keihäänheittäjä Tiina Lillak, hiihtäjä Marjo Matikainen ja autourheilija Kimi Räikkönen.

Espoossa sijaitsevat Vermon ravirata, Espoo Metro Areena, Tapiolan urheilupuisto, Leppävaaran urheilupuisto ja Vesipuisto Serena. Espoon suurimmat uimahallit ovat Leppävaaran uimahalli, Keski-Espoon uimahalli, Espoonlahden uimahalli ja Tapiolan uimahalli. Muita liikuntakohteita ovat Espoon keskuspuisto, Espoon ulkoilusaaret ja Helsingin kaupungin ulkoilualueet Luukki ja Pirttimäki.

Espoon vuoden urheilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoossa valitaan oma espoolainen vuoden urheilija. Vuonna 2014 tittelin sai Saga Hänninen, jolla on Downin oireyhtymä. Hän kilpailee rytmisessä kilpavoimistelussa ja harrastaa monia muitakin lajeja. Hän on voittanut kultaa kehitysvammaisten Special Olympics -kilpailussa pallo-ohjelmassa.[71]

Espoolaisia urheiluseuroja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espoon ystävyyskaupungit ovat[72]:

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2017 1.1.2017. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.7.2017.
  2. a b c Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain, elokuu 2017 31.8.2017. Tilastokeskus. Viitattu 7.10.2017.
  3. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 4.7.2017.
  4. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 4.7.2017.
  5. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2017 24.11.2016. Verohallinto. Viitattu 2.1.2017.
  6. Kuntavaalit 2017, Espoo Oikeusministeriö. Viitattu 7.6.2017.
  7. Aino – Suuri Suomen kartasto, s. 114–115. Genimap, 2005.
  8. Laki pääkaupunkiseudun kuntien jätehuoltoa ja joukkoliikennettä koskevasta yhteistoiminnasta 2009. Finlex. Viitattu 16.4.2013.
  9. Helsingin seudun yhteistyöalueen kartta Seutuportaali "helsinginseutu.fi". Viitattu 16.4.2013.
  10. http://www.espoo.fi/asiakirja.asp?path=1;31;37423;37424;37425&id=5697EBB09A47590EC22571F00017C2D1&kanta=kunnari%5C%5Cintrakun_e.nsf [vanhentunut linkki]
  11. a b Järviwiki Viitattu 23.2.2015.
  12. a b Espoon historia 16.7.2012. Espoon kaupunki. Viitattu 8.3.2013.
  13. ESPOON ARVOKKAAT GEOLOGISET KOHTEET 2006 (s. 11) Espoon ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  14. a b Espoon kallioperän synty Espoon tekninen keskus. Espoon ympäristökeskus. Viitattu 5.11.2017.
  15. ESPOON ARVOKKAAT GEOLOGISET KOHTEET 2006 (Kuvailulehti) Espoon ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  16. a b ESPOON ARVOKKAAT GEOLOGISET KOHTEET 2006 (s. 12) Espoon ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  17. UUDENMAAN MERI- JA RANNIKKOALUESELVITYS (pdf-sivu 26/102) Uudenmaanliitto. Viitattu 5.11.2017.
  18. UUDENMAAN MERI- JA RANNIKKOALUESELVITYS (pdf-sivu 20/102) Uudenmaanliitto. Viitattu 5.11.2017.
  19. Espoon rannat ja saaristo Espoo550. Viitattu 6.11.2017.
  20. Rantaraitti © Espoon kaupunki. Viitattu 6.11.2017.
  21. Uudenmaan Natura 2000 -alueet Valtion ympäristöhallinto. Viitattu 16.8.2014.
  22. ESPOON LUONNON MONIMUOTOISUUDEN SUOJELUN TOIMENPIDEOHJELMA (s. 10 ja 12) Viitattu 7.11.2017.
  23. Espoon Keskuspuisto Suomen luonnonsuojeluliitto. Viitattu 7.11.2017.
  24. Hiironniemi, Kalevi & Pajakoski, Johanna: Kuin pieni Suomi : Espoon luontoa mereltä erämaahan, s. 10. Espoo: Espoon kaupunki, 2008. ISBN 978-951-857-514-9.
  25. Kotinurkilta kallioille: Espoon luontokohteet : 12.13 Espoon korkein kohta (pdf, 552 Kt) © Espoon kaupunki. Viitattu 7.11.2017.
  26. Kotinurkilta kallioille: Espoon luontokohteet : 4.16 Soukan kasavuori (pdf, 1085 Kt) © Espoon kaupunki. Viitattu 7.11.2017.
  27. Selvitys Espoon järvien tilasta (s. 50/74) Uudenmaan ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  28. Selvitys Espoon järvien tilasta (s. 37/74) Uudenmaan ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  29. Selvitys Espoon järvien tilasta (s. 53/74) Uudenmaan ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  30. Selvitys Espoon järvien tilasta (s. 55/74) Uudenmaan ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
  31. Espoon historia www.espoo.fi. Viitattu 13.10.2016.
  32. Museovirasto - Rekisteriportaali kulttuuriymparisto.nba.fi. Viitattu 13.10.2016.
  33. Georg Haggren, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 133. Gaudeamus, 2015.
  34. Georg Haggren, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 300-301. Gaudeamus, 2015..
  35. Terhi Ainiala, Minna Saarelma ja Paula Sjöblom: Nimistöntutkimuksen perusteet, s. 127. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2008.
  36. Kaija Mallat (toim.): Kylä-Espoo – Espoon vanha asutusnimistö ja kylämaisema. Espoon kaupunkisuunnittelukeskus 2008; s. 35-38. ISBN 978-951-857-381-7
  37. Suuri Rantatie - Kuninkaantie 1999. Tielaitos. Viitattu 20.2.2016.
  38. Kaupunginosat Espoon kaupunki. Viitattu 31.3.2010.
  39. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=427137&lan=fi [vanhentunut linkki]
  40. Espoon poliittinen johto vastustaa pakkoliitoksia espoo.fi. 13.2.2012.
  41. Aulis Pitkälästä espoon sivistystoimenjohtaja Länsiväylä. Viitattu 12.4.2017.
  42. Kemppi-Virtanen, Pirjo: Framilla: Espoo tarina – kolme kaupunginjohtajaa 15.10.2013 28.10.2013. Espoon Kokoomus. Viitattu 18.4.2016.
  43. Espoon kaupungin taskutilasto 2017 (s. 7) Espoon kaupunki. Viitattu 13.11.2017.
  44. a b Espoon kaupungin taskutilasto 2017 (s. 17) Espoon kaupunki. Viitattu 13.11.2017.
  45. Tietoa Espoosta Espoon kaupunki. Viitattu 14.11.2017.
  46. https://www.nokia.com/fi_fi/yhteystiedot
  47. https://www.fortum.com/fi/konserni/yhteystiedot/pages/default.aspx
  48. http://www.huhtamaki.com/fi/yhteystiedot/toimipisteet
  49. https://www.metsagroup.com/fi/ota-yhteytta/Pages/default.aspx
  50. https://www.orion.fi/konserni/orion-yrityksena/
  51. http://www.oriola.com/fi/tietoa-meista/yhteystiedot/
  52. http://www.outotec.com/contacts/contact-information/locations/
  53. https://www.lahitapiola.fi/tietoa-lahitapiolasta/lahitapiola-ryhma/yhtioryhmatietoa/ryhman-rakenne-ja-johto
  54. a b c d Talous 2016 Espoon kaupunki. Viitattu 16.11.2017.
  55. http://www.espoo.fi/fi-FI/Tyo_ja_yrittaminen
  56. Espoon kaupungin taskutilasto 2017 (s. 15 ja 16) Espoon kaupunki. Viitattu 13.11.2017.
  57. a b Helsingin seudun aluesarjat Helsinki, Espoo, Vantaa, HSY ja Uudenmaan liitto. Viitattu 14.11.2017.
  58. a b Radioasemat Suomessa viestintavirasto.fi. Suomen Viestintävirasto. Viitattu 31.1.2017.
  59. Jokiranta, Teija: Espoon väestöennuste 2008–2017 (PDF) (ISSN 1457-5450. Sivu 3.) Raportteja Espoosta. 2007. Espoon kaupunki. Viitattu 22.2.2008.
  60. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  61. Väestönmuutosten ennakkotiedot tapahtumaneljänneksen mukaan alueittain 2010 - 2016 31.12.2017. Tilastokeskus. Viitattu 31.3.2017.
  62. Taajama-aste alueittain 31.12.2011 8.2.2013. Tilastokeskus. Viitattu 26.9.2013.
  63. a b c Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2011 8.2.2013. Tilastokeskus. Viitattu 26.9.2013.
  64. Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2011 8.2.2013. Tilastokeskus. Viitattu 26.9.2013.
  65. Helsingin seudun vieraskielisen väestön ennusta 2013–2030 Helsingin kaupungin tietokeskus, tilastoja 2013:5. 11.2.2013. Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit. Viitattu 11.2.2013.
  66. Munter, Arja: Espoon väestörakenne 2011/2012 (PDF) (ISSN 1239-9752. Sivu 8.) Espoon väestörakenne 2011/2012. 2012. Espoon kaupunki. Viitattu 28.1.2013.
  67. Tilastotietoja Espoon seurakunnista 31.12.2016. Espoon seurakuntayhtymä. Viitattu 9.4.2017.
  68. Espoon seurakuntayhtymä Viitattu 29.12.2009.
  69. Espoon hautausmaaselvitys, s. 10. Espoon kaupunki, 2004. ISBN 951-857-468-5. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 25.2.2013).
  70. Kirkot Espoonseurakunnat.fi.
  71. Oksanen, Kimmo: Downin oireyhtymä ei hidasta 14-vuotiasta Saga Hännistä: Hän on Espoon Vuoden urheilija Helsingin Sanomat. 24.12.2014. Viitattu 25.12.2014.
  72. Ystävyyskaupungit Espoo.fi. Viitattu 18.9.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Espoo.
Wikimatkat
Wikimatkoissa on matkaopas aiheesta Espoo.