Kurkijoki
| Kurkijoki Kronoborg |
|
|---|---|
| Entinen kunta – luovutettu Neuvostoliitolle | |
 |
|
|
sijainti |
|
| Lääni | Viipurin lääni |
| Maakunta | Karjalan historiallinen maakunta |
| Kihlakunta | Kurkijoen kihlakunta |
| Perustettu | |
| Lakkautettu |
1948 (luovutettu Neuvostoliitolle 1944) |
| Pinta-ala |
539,50 km² [1] (12.3.1940) |
| – maa | 536,00 km² |
| – sisävesi | 3,50 km² |
| Väkiluku |
10 032 [2] (31.12.1939) |
| – väestötiheys | 18,7 as./km² |
Kurkijoki (ruots. Kronoborg) on entinen Suomen kunta Laatokan Karjalassa Neuvostoliitolle 1940 luovutetulla alueella. Pinta-ala oli 536 km² ja asukasluku 10 032 (1939). Nykyisin Kurkijoen alue kuuluu Karjalan tasavallan Lahdenpohjan piiriin, jossa sen alue jakaantuu Kurkijoen ja Elisenvaaran kuntien kesken.
Sisällysluettelo
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kurkijoki mainitaan ensimmäisen kerran venäläisissä kronikoissa vuonna 1396. Se mainitaan myös tuohikirjeessä numero 248, joka on löytynyt Novgorodista vuosien 1396–1422 välille ajoitetusta kerroksesta. Kurkijokea on pidetty myös saagoissa mainittuna Karjalanpohjana, jossa muun muassa Skånen tarunomaisen kuninkaan Ivar Vidfamnen kerrotaan kuolleen 700-luvulla.[3]
Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alho, Aromäki, Elisenvaara, Haapavaara, Haavikko, Huutomäki, Hämeenlahti, Ihojärvi, Kannansaari, Korpisaari, Kuuppala, Lapinlahti, Lepousmäki, Levonpelto, Lopotti (Kauppakylä, Kirkonkylä), Luhovaara, Marianvaara, Metsikko-Jokiranta, Mikrilä, Oksentiinmäki, Otsanlahti, Pohjii (Pohjiinkylä), Rahola, Riekkala, Rummunsuo (Rungonsuo), Räihävaara, Saares, Savii (Saviinkylä), Savoja, Sillankorva, Sorjo, Soskua, Särkijärvi, Tervu, Titto, Uusikylä, Vätikkä.
Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 19 koulupiiriin, joista 18 oli suomenkielisiä ja yksi oli ruotsinkielinen.[4]
Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Kurkijoen väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1940.
Kurkijoen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tähän osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit lisätä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitä ne ohjeen mukaan. |
Kurkijoella ehti olla kaikkiaan kolme luterilaista kirkkoa. Niistä viimeisin puurakenteinen valmistui vuonna 1880. Kirkko jäi talvisodan jälkeen ehjänä paikalleen, ja esineistöä pelastettiin huomattava määrä. Esimerkiksi kirkon kellot ovat käytössä sotien jälkeen rakennetussa Suomussalmen kirkossa. Kun alue vallattiin takaisin jatkosodan alussa, venäläisten huomattiin muuttaneen kirkon elokuvateatteriksi ja tanssipaikaksi. Kirkko kunnostettiin, ja keväällä 1944 arkkipiispa Ilmari Salomies vihki sen uudelleen. Kirkko jäi uusitussa asussaan neuvostoliittolaisille, jotka muuttivat sen viljavarastoksi.
Vuonna 1991 Neuvostoliiton murentuessa saivat entiset kurkijokelaiset luvan palata muisteluretkelle. He löysivät kirkkonsa tyhjillään, koska paikallisen sovhoosin mentyä konkurssiin ei viljavarastoa enää tarvittu. Kirkko oli eräs parhaiten väärässä käytössä säilyneistä puukirkoista ja lajissaan muutenkin harvinaisuus. Suomalaiset alkoivat kunnostaa kirkkoa, mutta tulipalo tuhosi sen. Kirkonmäellä ovat säilyneet suomalaisten pystyttämät muistomerkit, ja hiukan syrjemmällä alueella on kaatuneiden puna-armeijalaisten muistomerkki.
Kuuluisia kurkijokelaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gustaf Arokallio, rovasti ja kansanedustaja (Nuorsuomalainen puolue, Kokoomus)
- Veikko Hakulinen, hiihtäjä ja ampumahiihtäjä
- Jaakko Häkli, liikemies ja valtiopäivämies
- Pekka Kiiski, kansanedustaja (Maalaisliitto)
- L. K. Relander, presidentti, maaherra ja kansanedustaja (Maalaisliitto)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (PDF) (sivut 2–3, taulukko 3. Suomesta Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitolle Moskovan rauhassa maalisk. 12 p:nä 1940 luovutettujen alueiden sekä vuokra-alueen pinta-ala) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
- ↑ Väestösuhteet vuonna 1939 (PDF) (Laskettu väkiluku seurakunnankirjojen ja siviilirekisterin mukaan, kunnittain) Suomen virallinen tilasto VI: Väestötilastoa 93. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
- ↑ Pirjo Uino: Ancient Karelia, s. 185. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakausikirja 104, 1997.
- ↑ Kansakoululaitos lukuvuonna 1937–38 (PDF) (Taulu XI: Maalaiskuntien kansakoulut lukuvuonna 1937–1938. Yleisiä tietoja kunnittain) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.
- ↑ Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kurkijoki Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta
- ↑ Lakkautuivat kuntina maantieteellisesti 1940 (paitsi Petsamo), lakkautettiin hallintoyksikköinä 1948
- ↑ Petsamon koillisosa luovutettiin 1940 (alue linjalle Kuavlajärven länsipuoli - Pieni Tšerdekaisi - Hukkalahti Maattivuonon Punaisessalahdessa, johon kuului myös Kalastajasaarennon luoteisosa ja Keskisaarennon suurempi osa, ilman edustan Heinäsaaria). Petsamo lakkautui kuntana maantieteellisesti 1944
- ↑ Kunnat, joiden alueesta luovutettiin osa ja jotka lakkautettiin 1948
- ↑ Suomessa pysynyt alue liitettiin naapurikuntiin 1948, lakkautettiin hallintoyksikkönä 1948
- ↑ a b c d Suomessa pysynyt alue liitettiin naapurikuntaan/kuntiin 1946, lakkautettiin hallintoyksikkönä 1948
- ↑ Kunnat, joiden alueesta luovutettiin osa mutta kuntaa ei lakkautettu 1948
- ↑ Jäniskosken–Niskakosken alue myytiin 1947
- ↑ a b Hangon vuokra-aluetta 1940-1944 (palautui käytännössä 1941)
- ↑ a b c d e Porkkalan vuokra-aluetta 1944-1956
- ↑ Liitettiin naapurikuntaan 1946 (vuokra-alueella ollut osa käytännössä 1957)
