Kurkijoki

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee entistä Suomen kuntaa. Karjalan tasavallan kuntaa käsittelee artikkeli Kurkijoki (Karjalan tasavalta).
Kurkijoki
Kronoborg
Lakkautettu kunta – luovutettu Neuvostoliitolle
Kurkijoki location map.PNG

sijainti

Lääni Viipurin lääni
Maakunta Karjalan historiallinen maakunta
Kihlakunta Kurkijoen kihlakunta
Perustettu
Lakkautettu 1948
(luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala 539,50 km²  [1]
(12.3.1940)
– maa 536,00 km²
– sisävesi 3,50 km²
Väkiluku 10 032  [2]
(31.12.1939)
väestötiheys 18,7 as./km²
Kurkijoen epävirallinen perinnevaakuna.
Kurkijoen kylänraittia toukokuussa 2016
Kurkijoen kylänraittia toukokuussa 2016

Kurkijoki (ruots. Kronoborg) on entinen Suomen kunta Laatokan Karjalassa Neuvostoliitolle 1940 luovutetulla alueella. Pinta-ala oli 536 km² ja asukasluku 10 032 (1939). Nykyisin Kurkijoen alue kuuluu Karjalan tasavallan Lahdenpohjan piiriin, jossa sen alue jakaantuu Kurkijoen ja Elisenvaaran kuntien kesken.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurkijoki mainitaan ensimmäisen kerran venäläisissä kronikoissa vuonna 1396. Se mainitaan myös tuohikirjeessä numero 248, joka on löytynyt Novgorodista vuosien 1396-1422 välille ajoitetusta kerroksesta. Kurkijokea on pidetty myös saagoissa mainittuna Karjalanpohjana jossa mm. Skånen tarunomaisen kuninkaan Ivar Vidfamnen kerrotaan kuolleen 700-luvulla.[3]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alho, Aromäki, Elisenvaara, Haapavaara, Haavikko, Huutomäki, Hämeenlahti, Ihojärvi, Kannansaari, Korpisaari, Kuuppala, Lapinlahti, Lepousmäki, Levonpelto, Lopotti (Kauppakylä, Kirkonkylä), Luhovaara, Marianvaara, Metsikko-Jokiranta, Mikrilä, Oksentiinmäki, Otsanlahti, Pohjii (Pohjiinkylä), Rahola, Riekkala, Rummunsuo (Rungonsuo), Räihävaara, Saares, Savii (Saviinkylä), Savoja, Sillankorva, Sorjo, Soskua, Särkijärvi, Tervu, Titto, Uusikylä, Vätikkä.

Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 19 koulupiiriin, joista 18 oli suomenkielisiä ja yksi oli ruotsinkielinen.[4]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Kurkijoen väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1940.

Kurkijoen väestönkehitys 1880–1940
Vuosi Asukkaita
1880
  
5 244
1890
  
6 528
1900
  
7 705
1910
  
8 788
1920
  
9 702
1930
  
9 934
1940
  
8 925
Lähde: Tilastokeskus.[5]

Kurkijoen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kurkijoella ehti olla kaikkiaan kolme luterilaista kirkkoa. Niistä viimeisin puurakenteinen valmistui vuonna 1880. Kirkko jäi talvisodan jälkeen ehjänä paikalleen ja esineistöä pelastettiin huomattava määrä. Esimerkiksi kirkon kellot ovat käytössä sotien jälkeen rakennetussa Suomussalmen kirkossa. Takaisin tultua huomattiin neuvostolaisten muuttaneen kirkon elokuvateatteriksi ja tanssipaikaksi. Kirkko kunnostettiin ja keväällä 1944 arkkipiispa Ilmari Salomies vihki sen uudelleen. Kirkko jäi uusitussa asussaan neuvostoliittolaisille, jotka muuttivat sen viljavarastoksi.

Vuonna 1991 Neuvostoliiton murentuessa saivat entiset kurkijokelaiset luvan palata muisteluretkelle. He löysivät kirkkonsa tyhjillään, koska paikallisen sovhoosin mentyä konkurssiin ei viljavarastoa enää tarvittu. Kirkko oli eräs parhaiten väärässä käytössä säilyneistä puukirkoista ja lajissaan muutenkin harvinaisuus. Suomalaiset alkoivat kunnostaa kirkkoa, mutta tulipalo tuhosi sen. Kirkonmäellä ovat säilyneet suomalaisten pystyttämät muistomerkit ja hiukan syrjemmällä alueella on kaatuneiden puna-armeijalaisten muistomerkki.

Kuuluisia kurkijokelaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (PDF) (sivut 2–3, taulukko 3. Suomesta Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitolle Moskovan rauhassa maalisk. 12 p:nä 1940 luovutettujen alueiden sekä vuokra-alueen pinta-ala) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
  2. Väestösuhteet vuonna 1939 (PDF) (Laskettu väkiluku seurakunnankirjojen ja siviilirekisterin mukaan, kunnittain) Suomen virallinen tilasto VI: Väestötilastoa 93. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
  3. Pirjo Uino: Ancient Karelia, s. 185. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakausikirja 104, 1997.
  4. Kansakoululaitos lukuvuonna 1937–38 (PDF) (Taulu XI: Maalaiskuntien kansakoulut lukuvuonna 1937–1938. Yleisiä tietoja kunnittain.) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.
  5. Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]