Vuoksenranta

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vuoksenranta
Lakkautettu kunta – luovutettu Neuvostoliitolle
Vuoksenranta.gif Vuoksenranta location map.PNG

vaakuna

sijainti

Lääni Viipurin lääni
Maakunta Karjalan historiallinen maakunta
Kihlakunta Jääsken kihlakunta
Perustettu 1924 Antreasta
Lakkautettu 1948
(luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala 300,22 km²  [1]
(12.3.1940)
– maa 270,62 km²
– sisävesi 29,60 km²
Väkiluku 3 602  [2]
(31.12.1939)
väestötiheys 13,3 as./km²

Vuoksenranta oli Suomen kunta Etelä-Karjalassa Karjalankannaksella Vuoksen rannalla Neuvostoliitolle 1944 luovutetulla alueella. Kunnan pinta-ala oli 270,6 km² ja siellä oli asukkaita 3 602 (1939). Sen pelto pinta-ala oli 3 394 ha eli 15,2 % ja tiloja joiden viljelypinta-ala oli vähintään 25 ha oli 9 kpl vuonna 1932.[3]

Kunnan sijainti oli hyvin syrjäinen ja sen maantieverkosto harva. Vuoksessa harjoitettu laivaliikenne kuitenkin helpotti maantieverkon vähäisyydestä johtuvia haittoja.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoksenrannan alueella on ollut niin kivikautista kuin keskiaikaistakin asutusta. Korpilahden kylän alueelta löydettiin 1900-luvun alussa maailman vanhimpiin kuuluva kalaverkko. Keskiajalla Pähkinäsaaren rauhan raja kulki tuolloin Jääsken suurpitäjään kuuluneen Vuoksenrannan sivuitse, mikä vaikutti kylien elämään tuoden lähinnä sotia ja ryöstäjiä. Vuonna 1857 tapahtunut Vuoksen lasku synnytti Vuoksenrantaan tuhansia hehtaareja lisää hedelmällistä viljelysmaata, mikä oli eduksi erittäin maatalousvaltaiselle pitäjälle.

Vuoksenrannan kunta erotettiin Antrean pitäjästä 1924; senaatin päätös eroamisesta oli tehty jo 5. marraskuuta 1913 ja toimintansa kunta aloitti 1.tammikuuta 1919. Vuoksenrannan seurakunta perustettiin samassa yhteydessä kymmenestä Antrean itäosan kylästä.[4]

Erimielisyydet Vuoksenrannan tulevan kirkon sijoituspaikasta johtivat vuonna 1921 Vuoksenlaakson metodistiseurakunnan perustamiseen. Metodistien puinen kirkko nousi 1922 Kaskiselän Noinmäelle, kunnan eteläosaan, palvelemaan noin kahdeksaasataa uskovaista Vuoksenrannasta ja lähiseudulta. Keskelle kuntaa Kankaalaan sijoitettu Vuoksenrannan luterilainen kirkko, jonka piirustukset oli laatinut arkkitehti Väinö Keinänen 1921, vihittiin käyttöön vuonna 1935. Valkoiseksi rapattu tiilirakennus palveli neuvostoaikana mm. kulttuuritalona, elokuvateatterina, läheisen kolhoosin traktorikorjaamona sekä navettana. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen suomalaiset ovat kunnostaneet huonoon kuntoon päässyttä kirkkoa, ja siellä on pidetty jälleen myös jumalanpalveluksia.

Vuoksenrannan väestö asutettiin jatkosodan jälkeen seuraaviin Itä-Hämeen kuntiin: Asikkala, Hartola, Joutsa, Luhanka, Pertunmaa ja Sysmä.[5] Pienempi vuoksenrantalainen kyläyhteisö muodostui Someron Kauraketoon vapaaehtoisen maakaupan tuloksena.[6]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karkiala (Karkeala), Kaskiselkä, Korpilahti, Kuivaniemi, Oravankytö, Parsikanmaa, Pöyryniemi, Sintola, Taljala, Virkinniemi, joista Korpilahti oli suurin.

Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 8 koulupiiriin.[7]

Maasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoksenrannan maasto on melko yksitoikkoista ja alavaa. Alueen selänteet ovat varsin loivarinteisiä. Ainoastaan Muolaan seudulta alkava Pölläkkälän-Paakkolan harjanne päättyen Virkinselälle muodostaa poikkeuksen seudun yleisilmeestä. Sen rinteet ovat paikoin hyvinkin jyrkkiä ja kauniita Vuoksen varrella.

Harjanteen korkein kohta Paalilammen itärannalla on 55 metriä merenpinnasta. Muita korkeita paikkoja ovat Taljalan kylän kaakkoispuolella Leposiinmäki, Korpilahden kylässä Paapanlammin rannalla oleva Niemenmäki ja Kaskiselän lounaispuolella Novanmäki. Niiden korkeus on 40–50 metriä merenpinnasta.

Vuoksenranta on todellinen turvesoiden maa, jonka alavat suot levittäytyvät laajalti paikkakunnan itäosassa. Tasaisuutta rikkovat harvat moreenimäet. Soista mainittakoon Hirvisuo, Suurisuo ja Hämeensuo, jotka alanteiden välityksellä liittyvät toisiinsa. Kunnan länsiosassa on vain Poronsuo.

Järviä ja jokia on vain Torhon- ja kunnan alueelle ulottuva Juoksemajärvi sekä Otamoinjoki.

Vuoksen laskun seurauksena sen rannoille syntyi laajoja vesijättömaita.[4]

Vaakuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoksenrannan vaakunan pohjana ovat monen muun karjalaisen perinnevaakunan tapaan maakunnan perinteiset värit, punainen ja musta. Yläkentän tähdet viittaavat kunnan kymmeneen kylään, alakentän verkko Korpilahden verkkolöytöön ja hopeinen hirsi pitäjän sijaintiin Vuoksen varrella sekä muinaisella Pähkinäsaaren rauhan rajalla. Tunnuksen on suunnitellut Antti Miikkulainen vuonna 1985, ja se on hyväksytty Suomen Heraldisen Seuran rekisteriin numerolla 308.

Vaakunan heraldinen selitys:

Punaiseen ja mustaan katkoisella kilvellä yläreunaltaan sakarakoroinen ja alareunaltaan aaltokoroinen hirsi yläpuolellaan kymmenen hopeista kreikkalaisristin ja Andreaksen ristin yhdistelmäristiä 5+5 ja alapuolellaan hirrestä lähtevä reunoihin ulottuva hopeinen verkko.[8]

Tunnettuja vuoksenrantalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin entisen Vuoksenrannan kunnan alue kuuluu pääasiassa Sokkalan (ven. Krasnyi Sokol) kylähallintoalueeseen, joka käsittää myös entisen Antrean kunnan itäosan. Kirkonkylä on vuodesta 1948 tunnettu venäjäksi nimellä Ozjorskoje (Озёрское).

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoksen Säätiö myöntää apurahoja opiskelijoille, joiden vanhemmat tai isovanhemmat ovat kotoisin Antrea tai Vuoksenrannan kunnista. [9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen tilastollinen vuosikirja 1940 (PDF) (sivut 2–3, taulukko 3. Suomesta Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitolle Moskovan rauhassa maalisk. 12 p:nä 1940 luovutettujen alueiden sekä vuokra-alueen pinta-ala) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
  2. Väestösuhteet vuonna 1939 (PDF) (Laskettu väkiluku seurakunnankirjojen ja siviilirekisterin mukaan, kunnittain) Suomen virallinen tilasto VI: Väestötilastoa 93. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 22.4.2013.
  3. ”Vuoksenranta”, Suomen maatilat 4. osa Kuopion, Mikkelin ja Viipurin läänit, s. 426. Porvoo: WSOY, 1932.
  4. a b c Toim Leo G. Pohjola: ”Vuoksenranta”, Karjalaisten osoitekalenteri, s. 308. Kustannusliike Pohjola ja Kumpp., 1952.
  5. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 129. Otava 1950, Helsinki.
  6. Talikka, Lauri, Ritva Talikka & Tatu Vanhanen: Kauraketo. Vuoksenrantalainen kyläyhteisö Somerolla. Somero: Somero-Seura, 2001. ISBN 952-91-3310-3.
  7. Kansakoululaitos lukuvuonna 1937–38 (PDF) (Taulu XI: Maalaiskuntien kansakoulut lukuvuonna 1937–1938. Yleisiä tietoja kunnittain.) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.
  8. Suomen Heraldisen Seuran rekisteri, nro 308.
  9. http://apurahat.syl.fi/index.php?a=view&recid=112

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]