Johannes (Viipurin lääni)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee entistä Suomen kuntaa Karjalankannaksella. Nykyistä samannimistä Venäjän kuntaa ja sen keskustaajamaa käsittelee artikkeli Johannes (Viipurin piiri).
Johannes
S:t Johannes
Lakkautettu kunta – luovutettu Neuvostoliitolle
Johannes location map.PNG

sijainti

Lääni Viipurin lääni
Maakunta Karjalan historiallinen maakunta
Kihlakunta Rannan kihlakunta
Perustettu 16401
18502 Viipurin pitäjästä
Lakkautettu 1948
(luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala  km²
– maa 217,6 km²
Väkiluku 10 303  [1]
(1939)
väestötiheys 47,3 as./km²

1 Kappeliseurakunta mainitaan ensimmäisen kerran
2 Seurakunnan perustamisvuosi

Johanneksen epävirallinen perinnevaakuna.

Johannes (ruots. S:t Johannis, ent. Kakin kappeli, ruots. Kackis Kapell) on entinen Suomen kunta Karjalankannaksella, Neuvostoliitolle 1944 luovutetulla alueella. Se sijaitsi Viipurinlahden itärannalla Viipurin ja Koiviston välissä. Johannes eriytettiin Viipurista vuonna 1859, jolloin pitäjästä alettiin käyttää Johannes-nimeä. Johanneksen pinta-ala oli 217,6 km² ja asukasluku 10 303 (1939).

Johanneksen väestö asutettiin jatkosodan jälkeen Turun seudulle seuraaviin kuntiin: Kaarina, Kuusisto, Lieto, Paimio ja Piikkiö. [2]

Nykyisin Johanneksen kirkonkylän eli Vaahtolan kylän kohdalla on Sovetski-niminen kaupunkityyppinen taajama, Sovetskin eli Johanneksen kaupunkikunnan keskus.

Johanneksessa oli alun perin Hackmannin 1928 perustama sellutehdas Johanneksen selluloosa, joka nykyisin toimii nimellä OAO Vyborgskaja tselljuloza.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset asukkaat muuttivat Johanneksen suurimman kylän Kaijalan paikkeille jo yli 5 000 vuotta sitten. Kylässä tehtiin 1930-luvulla aktiivisesti kaivauksia, jotka alkoivat, kun vasta 17-vuotias Eino Väntsi löysi noin 50 palaa keramiikkaa kaivaessaan maata omenapuun istuttamista varten kotitalonsa pihassa. Väntsi kirjoitti asiasta kansallismuseoon, joka lähetti Sakari Pälsin toteamaan, millaisesta löytöpaikasta on kysymys. Varsinaisia kaivauksia Väntsin tilalla johti Aarne Äyräpää, jonka mukaan Kaijala on tuohon aikaan sijainnut meren rannalla. Kun maanpinta jääkauden jälkeen jatkoi kohoamistaan, siirtyi asutus hiljalleen loittonevan veden perässä. [3]

Johannes kuului Viipurin kirkkopitäjään, joka syntyi 1200-luvun lopulla joko kolmannen ristiretken aikana tai hiukan sitä ennen pakanuuden aikaisen kihlakuntajaon pohjalle. Torkkeli Knuutinpojan ristiretken seurauksena Johannes tuli liitetyksi läntisen roomalais-katolisen kirkon piiriin. Katolisen kirkon aika päättyi 1500-luvulla toimeenpannun uskonpuhdistuksen yhteydessä ja Suomen kirkko muuttui luterilaiseksi. Varhaisin maininta Johanneksen kappeliseurakunnasta (alunperin Kakin kappeli, Cakoin Cappelle) on noin vuodelta 1640. On myös esitetty olettamus, että Johanneksesta olisi tullut erityinen rukoushuonekunta jo vuonna 1617. Ensimmäiset asiakirjamaininnat Johanneksen kirkosta ovat vuosilta 1656-1658, jolloin sen oletetaan sijainneen pienellä Kirkkosaarella Kirkkoniemen ja Kakinniemen välissä. Kirkkoniemessä kirkon tiedetään sijainneen vuonna 1699. Perimätiedon mukaan tämä kirkko tuhoutui isonvihan aikana ja uusi rakennettiin Kirkkoniemelle entisen raunioille. Olemassaolevat asiakirjat kuitenkin antavat aiheen olettaa, että tämä kirkko on ollut pystyssä vielä vuonna 1773. 1750-luvulla se oli niin huonokuntoinen, että toukokuussa 1755 aloitettiin uuden kirkon rakennustyöt Vaahtolassa. Juhannuspäivänä 1756 toimitettiin juhlalliset vihkiäiset. Runsaat sata vuotta palveltuaan se oli jo kuitenkin niin laho ja ahdas, että v. 1860 ruvettiin miettimään uuden kirkon rakentamista. Varojen puutteessa rakennustyöt kuitenkin jouduttiin siirtämään niin, että vasta heinäkuussa 1888 vihittiin käyttöön arkkitehti Wileniuksen suunnittelema goottilaistyylinen punatiilikirkko. Vuonna 1992 pystytettiin kirkon raunioille ja sankarihauta-alueelle muistomerkit Johannekselaiset ry:n toimesta.

Kun ruotsalaisperäisiä pappeja alettiin "Vanhan Suomen" aikana epäillä valtiollisesta vehkeilystä, kiellettiin vuonna 1794 papinvirkoihin pääsy muilta kuin valtakunnan alamaisilta. Neljä vuotta myöhemmin kiellettiin kaikki opiskelu vieraissa valtakunnissa. Näiden toimien seurauksena syntyi pappispula. Johanneksen pappina toimi tuolloin Fredrik Gustaf Palmaeus (k. 1803). Palmaeus rupesi pitämään Johanneksessa papinkoulua antaen suomenkielistä opetusta kaikissa jumaluusoppiin kuuluvissa aineissa. Tämä "ensimmäinen suomalainen yliopisto" valmisti kymmenkunta uutta pappia "Vanhan Suomen" seurakuntien tarpeisiin. [4]

Kylät 1939[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alakirjola, Haltiansaari, Hannukkala, Huistuppula, Huunonsaari, Hylkiälä, Kaijala, Kaislahti, Karhula, Kivitokee, Kolmikesälä, Koskijärvi, Kukkola, Lippola, Niemelä, Päätilä, Revonsaari, Riionsaari, Rokkala, Räihälä, Tikkala, Vaahtola, Villinsaari.

Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 12 koulupiiriin.[5]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itämeri Johanneksen kirkonkylän (Vaahtolan) rannalta nähtynä.

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Johanneksen väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1940.

Johanneksen väestönkehitys 1880–1940
Vuosi Asukkaita
1880
  
4 583
1890
  
5 340
1900
  
6 114
1910
  
7 188
1920
  
7 090
1930
  
9 254
1940
  
9 368
Lähde: Tilastokeskus.[6]

Sotien jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johannes-juhlat Liedon Loukinaisten koululla 25.7.2015; Johannes-seuran puheenjohtaja Janne Aso luovuttaa Karjalan liiton ja seuran omia mitaleja ansioituneille jäsenille.

Johanneksen pitäjän kulttuuriperintöä ylläpitää Johannes-seura ry, jonka toiminta painottuu johannekselaisten evakoiden pääsijoituspaikkakunnille Kaarinaan, Lietoon, Paimioon ja Piikkiöön. Seura on mm. jo vuodesta 1950 lähtien järjestänyt Johannes-juhlat näiden uusien paikkakuntien vuorotellessa sen isäntinä.[7]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen virallinen tilasto VI. Väestötilastoa 93. Väestösuhteet vuonna 1939. SVT VI:93
  2. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 127. Helsinki: Otava, 1950.
  3. Kaijala, Kylä Karjalassa Viipurin läänin Johanneksen pitäjässä, ISBN 952-91-2757-X, Gummerus 2000
  4. Johannes-seura ry: historiaa
  5. Kansakoululaitos lukuvuonna 1937–38 (PDF) (Taulu XI: Maalaiskuntien kansakoulut lukuvuonna 1937–1938. Yleisiä tietoja kunnittain.) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.
  6. Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
  7. Tatudo: Ensikosketukseni Johannes-juhliin