Ilomantsi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Suomen kuntaa. Ilomantsi on myös Juice Leskisen kappale.
Ilomantsi
Ilomančči/Il'manči (karjala), Ilomants (ruotsi)
Ilomantsi.vaakuna.svg Ilomantsi.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 62°40′20″N, 030°55′50″E
Maakunta Pohjois-Karjalan maakunta
Seutukunta Joensuun seutukunta
Kuntanumero 146
Hallinnollinen keskus Ilomantsin kirkonkylä
Perustettu 1875 [1]
Kokonaispinta-ala 3 172,68 km²
23:nneksi suurin 2019 [2]
– maa 2 763,39 km²
– sisävesi 409,29 km²
Väkiluku 4 970
175:nneksi suurin 31.12.2018 [3]
– väestötiheys 1,80 as./km² (31.12.2018)
Ikäjakauma 2016 [4]
– 0–14-v. 9,8 %
– 15–64-v. 54,1 %
– yli 64-v. 36,1 %
Äidinkieli 2016 [5]
– suomenkielisiä 97,3 %
– ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 2,6 %
Kunnallisvero 21,00 %
138:nneksi suurin 2019 [6]
Kunnanjohtaja Marjut Ahokas
Kunnanvaltuusto 27 paikkaa
  2017–2021[7]
 • Kesk.
 • SDP
 • Ps.
 • Kok.
 • Vas.
 • Muut
13
6
4
2
1
1
www.ilomantsi.fi
Petkeljärven kansallispuisto Ilomantsissa
Pyhän profeetta Elian kirkko

Ilomantsi (karjalaksi Il'manči[8] tai Ilomančči[9]; ruots. Ilomants) on Suomen kunta joka sijaitsee Pohjois-Karjalassa. Ilomantsi on Suomen ja Euroopan unionin manneralueen itäisin kunta. Kunnan asukasluku on 4 970 henkeä,[3] ja sen naapurikunnat ovat Joensuu ja Lieksa.

Ilomantsi-nimi pohjautuu kantasaamen ylimmäistä tarkoittavaan sanaan, ja nimen taustalla on kirkonkylässä sijaitseva Ilomantsinjärvi, jonka on katsottu olevan vesistönsä ylimmäinen järvi.[10]

Ilomantsin asukkaista 17,4 prosenttia kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Näin ollen Ilomantsi on Suomen ortodoksisin kunta.

Kunnanjohtajana on toiminut vuoden 2018 alusta Marjut Ahokas.[11]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilomantsin pinta-ala on 3 172,68 km², josta 409,29 km² on vesistöjä.[2] Talvisodan 1940 päättäneen Moskovan rauhan myötä Ilomantsin pinta-alasta 1 489 km² kuului Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin. Väestötiheys on 2,2 asukasta/km². Ilomantsissa sijaitsee Euroopan unionin manneralueen itäisin piste, Virmajärvi (vain Kypros ja Ranskaan kuuluva Réunion sijaitsevat vielä idempänä). Kunnan alueella sijaitsee Koitere, joka on pinta-alaltaan Suomen 12. suurin järvi.

Ilomantsissa sijaitsevia luonnonsuojelualueita ovat muun muassa Petkeljärven kansallispuisto, Patvinsuon kansallispuisto ja Koivusuon luonnonpuisto.

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenjärvi, Hattuvaara, Haukivaara, Huhmarisvaara, Huhus, Iknonvaara, Ilaja, Ilomantsi, Issakka, Kakkaravaara, Kakonaho, Kirvesvaara, Kivilahti, Kivilampi, Kokkokangas, Kontiovaara, Korentovaara, Kuolismaa, Kuuksenvaara, Käenkoski, Köpönvaara, Lapinniemi, Lapiovaara, Lehtovaara, Liusvaara, Lokanlahti, Longonvaara, Lutikkavaara, Maukkula Marjovaara, Mekrijärvi, Melanselkä, Mutalahti, Möhkö, Naarvansalo, Nehvonniemi, Nuorajärvi, Ontronvaara, Ostronsaari, Paavonvaara, Pallosenvaara, Patrikka, Pihlajavaara, Piilovaara, Putkela, Ryökkylä, Siitarinvaara, Sonkaja, Tokrajärvi, Tykkylänvaara, Tyrjänsaari, Viitavaara, Vuottoniemi (osa kylistä luovutettiin Neuvostoliitolle 1944) ja Mäkikylät, joka on Maukkulan, Issakan ja Paavonvaaran yhteistoiminta-alue.

Pogosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilomantsin kirkonkylä tunnetaan Pogostana. Siitä on tullut myös koko Ilomantsin synonyymi. Pogosta-sana elää muun muassa paikallislehti Pogostan Sanomien ja maan suurimpiin laturetkiin kuuluvan Pogostan hiihdon nimessä. Pogostantauti on ihmiseen hyttysistä leviävä virus, joka löydettiin Ilomantsista.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilomantsi on alueensa vanhin pitäjä. Sitä verotettiin Novgorodista jo 1400-luvulla. Se oli levotonta rajaseutua. Alueella harjoitettiin kaskitaloutta, kunnes 1800-luvun suurten kuolonvuosien jälkeen siirryttiin peltoviljelyyn ja karjanhoitoon. Möhkön ruukki toi vaurautta 1800-luvun loppupuoliskolla. Sen jälkeen alkoivat savotat ja raaka-aineen hankinta Enso-Gutzeitille.[12]

Toinen maailmansota koetteli Ilomantsia kovasti, lähes viisisataa ilomantsilaista sai surmansa. Jatkosodan aikana kunnan itäosien väestö evakuoitiin Savoon. Sadat menettivät jatkosodan takia kotinsa.[13]

Osassa kunnan itäosia, jotka luovutettiin Neuvostoliitolle, puhuttiin perinteisesti karjalan kielen varsinaiskarjalaa, tarkemmin eteläkarjalaa.[14]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Ilomantsin väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
 8 753
1985
  
 8 469
1990
  
 8 054
1995
  
 7 832
2000
  
 7 129
2005
  
 6 422
2010
  
 5 883
2015
  
 5 336
Lähde: Tilastokeskus.[15]

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2017 lopussa Ilomantsissa oli 5 128 asukasta, joista 2 758 asui taajamissa, 2 324 haja-asutusalueilla ja 46 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Ilomantsin taajama-aste on 54,3 %.[16] Ilomantsin taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan eli kunnan keskustaajamaan Ilomantsin kirkonkylään, jossa oli vuoden 2017 lopussa 2 758 asukasta.[17]

Seurakunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Ilomantsissa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[18]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Ilomantsin alueella toimii Ilomantsin ortodoksinen seurakunta.[19]

Kaivannaisteollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hattuvaaran Pampalossa on kultaesiintymä, jonka omistaa ruotsalaisen Endomines AB:n tytäryhtiö Endomines Oy. Yhtiö käynnisti vuonna 2007 tutkimuskairaukset.[20] Pampalon kultakaivoksen tuotanto alkoi helmikuussa 2011.[21] Lisäksi Ilomantsissa louhitaan mustakiveä lähinnä hautakiviksi.[22][23]

Ilomantsin liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilomantsiin johtaa Joensuusta kantatie 74. Rajan pinnassa kulkee Runon ja Rajan tie.

Joensuu–Ilomantsi-rata valmistui kokonaisuudessaan vuonna 1967. Henkilöliikenne rataosalla lakkautettiin vuonna 1969. Nykyisin rataosalla on ainoastaan tavaraliikennettä.

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilomantsin pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla vatruskat, sienisalaatti, tsupukat eli ohukaiset, kiesa (kaura- tai ruisjauhosta valmistettu suuruste) ja lakat.[24]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnassa sijaitsee Rajavartiolaitoksen Hiienvaaran harjoitus- ja ampuma-alue Koitereen lähistöllä sekä Itä-Suomen Huoltorykmentin alainen varastoalue.

Tunnettuja ilomantsilaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Yleistietoa Ilomantsista 13.2.2007. Ilomantsin kunta. Viitattu 5.11.2007.
  2. ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2019 1.1.2019. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.3.2019.
  3. ↑ a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 31.12.2018. Tilastokeskus. Viitattu 3.2.2019.
  4. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. ↑ Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  6. ↑ Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2019 30.11.2018. Verohallinto. Viitattu 6.1.2019.
  7. ↑ Kuntavaalit 2017, Ilomantsi Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  8. ↑ http://onomastics.ru/sites/default/files/VO_2013_1%2814%29/Kuzmin%20Onomastics_2013_1%2814%29-2.pdf
  9. ↑ Murdehet Karjalan Sivistysseura. Viitattu 6.2.2019. (karjalaksi)
  10. ↑ Suomalainen paikannimikirja / [päätoimittaja: Sirkka Paikkala] ; [muu toimitus: Pirjo Mikkonen, Ritva Liisa Pitkänen, Peter Slotte] ; [kirjoittajat: Kirsti Aapala ... et al.]. - Helsinki : Karttakeskus : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007, s. 98.
  11. ↑ Marjut Ahokas Ilomantsin kunnanjohtajaksi tiukan äänestyksen jälkeen Karjalainen. 8.5.2018. Viitattu 23.6.2018.
  12. ↑ Suur-Ilomantsin synty Ilomantsi. Viitattu 16.1.2018.
  13. ↑ Levoton vuosisadan alku Ilomantsi. Viitattu 16.1.2018.
  14. ↑ Kotus. Karjalan kieli, kartta Kotimaisten kielten tutkimuslaitos. Viitattu 13.7.2019.
  15. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.1.2018.
  16. ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  17. ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
  18. ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  19. ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/ilomantsin-ortodoksinen-seurakunta
  20. ↑ Karjalainen, 13.6.2007.
  21. ↑ Endomines: Endomines startar guldproduktionen i Pampalo kalvinit.com. 8.2.2011. Viitattu 10.2.2011.
  22. ↑ Heikki Haapalainen: Musta kivi tuo työpaikkoja Ilomantsiin – uusi tehdas käynnistyy lähiviikkoina 29.1.2015. YLE Uutiset. Viitattu 29.1.2015.
  23. ↑ Kivimantsi Oy kivimantsi.fi. Viitattu 29.1.2015.
  24. ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 130. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Seppo Knuuttila; Helmi Järviluoma; Anne Logrén; Risto Turunen (toim.): Syrjäseudun idea. Kulttuurianalyysejä Ilomantsista. SKS, 2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Neuvostoliitolle 1940-luvulla luovuttamat alueet
Kokonaan luovutetut kunnat[1]
kaupungit

Käkisalmi | Sortavala | Viipuri

kauppalat

Koivisto | Lahdenpohja

maalaiskunnat

Antrea | Harlu | Heinjoki | Hiitola | Impilahti | Jaakkima | Johannes | Kanneljärvi | Kaukola | Kirvu | Kivennapa | Koiviston maalaiskunta | Kuolemajärvi | Kurkijoki | Käkisalmen maalaiskunta | Lavansaari | Lumivaara | Metsäpirtti | Muolaa[2] | Petsamo[3] | Pyhäjärvi Vpl | Rautu | Ruskeala | Räisälä | Sakkola | Salmi | Seiskari | Soanlahti | Sortavalan maalaiskunta | Suistamo | Suojärvi | Suursaari | Terijoki | Tytärsaari | Uusikirkko | Valkjärvi | Viipurin maalaiskunta | Vuoksela | Vuoksenranta | Äyräpää

Osin luovutetut kunnat
sittemmin lakkautetut[4]

Jääski[5] | Korpiselkä[6] | Pälkjärvi[6] | Säkkijärvi[6] | Vahviala[6]

toimintaansa jatkaneet[7]

Ilomantsi | Inari[8] | Kitee | Kuusamo | Lappee | Nuijamaa | Parikkala | Rautjärvi | Ruokolahti | Saari | Salla | Simpele | Tohmajärvi | Vehkalahti | Virolahti | Uukuniemi | Värtsilä | Ylämaa

Vuokra-alueeseen sisältyneet kunnat
kokonaan

Hanko[9]

osin

Bromarv[9] | Degerby[10][11] | Espoo[10] | Inkoo[10] | Kirkkonummi[10] | Siuntio[10]

Yksittäisiä mainittavia paikkoja luovutetuilla alueilla
 

Elisenvaara | Enso | Ihantala | Ilmee | Kolosjoki | Konevitsa | Kyyrölä | Liinahamari | Pitkäranta | Pölläkkälä | Uuras | Valamo

  1. ↑ Lakkautuivat kuntina maantieteellisesti 1940 (paitsi Petsamo), lakkautettiin hallintoyksikköinä 1948
  2. ↑ Muolaaseen liitettiin Kyyrölän kunta vuonna 1934
  3. ↑ Petsamon koillisosa luovutettiin 1940 (alue linjalle Kuavlajärven länsipuoli - Pieni Tšerdekaisi - Hukkalahti Maattivuonon Punaisessalahdessa, johon kuului myös Kalastajasaarennon luoteisosa ja Keskisaarennon suurempi osa, ilman edustan Heinäsaaria). Petsamo lakkautui kuntana maantieteellisesti 1944
  4. ↑ Kunnat, joiden alueesta luovutettiin osa ja jotka lakkautettiin 1948
  5. ↑ Suomessa pysynyt alue liitettiin naapurikuntiin 1948, lakkautettiin hallintoyksikkönä 1948
  6. ↑ a b c d Suomessa pysynyt alue liitettiin naapurikuntaan/kuntiin 1946, lakkautettiin hallintoyksikkönä 1948
  7. ↑ Kunnat, joiden alueesta luovutettiin osa mutta kuntaa ei lakkautettu 1948
  8. ↑ Jäniskosken–Niskakosken alue myytiin 1947
  9. ↑ a b Hangon vuokra-aluetta 1940-1944 (palautui käytännössä 1941)
  10. ↑ a b c d e Porkkalan vuokra-aluetta 1944-1956
  11. ↑ Liitettiin naapurikuntaan 1946 (vuokra-alueella ollut osa käytännössä 1957)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ilomantsi&oldid=18280168”