Ilomantsi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Suomen kuntaa. Ilomantsi on myös Juice Leskisen kappale.
Ilomantsi
Il'manči (karjalaksi), Ilomants (ruotsiksi)
Ilomantsi.vaakuna.svg Ilomantsi.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.ilomantsi.fi
Sijainti 62°40′20″N, 030°55′50″E
Maakunta Pohjois-Karjalan maakunta
Seutukunta Joensuun seutukunta
Hallinnollinen keskus Ilomantsin kirkonkylä
Perustettu 1875 [1]
Kokonaispinta-ala 3 172,69 km²
23:nneksi suurin 2018 [2]
– maa 2 763,48 km²
– sisävesi 409,21 km²
Väkiluku 5 070
173:nneksi suurin 30.4.2018 [3]
väestötiheys 1,83 as./km² (30.4.2018)
Ikäjakauma 2016 [4]
– 0–14-v. 9,8 %
– 15–64-v. 54,1 %
– yli 64-v. 36,1 %
Äidinkieli 2016 [5]
suomenkielisiä 97,3 %
ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 2,6 %
Kunnallisvero 20,75 %
153:nneksi suurin 2017 [6]
Kunnanjohtaja Marjut Ahokas
Kunnanvaltuusto 27 paikkaa
  2017–2021[7]
 • Kesk.
 • SDP
 • Ps.
 • Kok.
 • Vas.
 • Muut

13
6
4
2
1
1
Petkeljärven kansallispuisto Ilomantsissa
Pyhän profeetta Elian kirkko

Ilomantsi (karjalaksi Il'manči[8]; ruots. Ilomants) on Suomen kunta joka sijaitsee Pohjois-Karjalassa. Ilomantsi on Suomen ja Euroopan unionin manneralueen itäisin kunta. Kunnan asukasluku on 5 070 henkeä,[3] ja sen naapurikunnat ovat Joensuu ja Lieksa.

Ilomantsi-nimi pohjautuu kantasaamen ylimmäistä tarkoittavaan sanaan, ja nimen taustalla on kirkonkylässä sijaitseva Ilomantsinjärvi, jonka on katsottu olevan vesistönsä ylimmäinen järvi.[9]

Ilomantsin asukkaista 17,4 prosenttia kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Näin ollen Ilomantsi on Suomen ortodoksisin kunta.

Kunnanjohtajana on toiminut vuoden 2018 alusta Marjut Ahokas.[10]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilomantsin pinta-ala on 3 172,69 km², josta 409,21 km² on vesistöjä.[2] Talvisodan 1940 päättäneen Moskovan rauhan myötä Ilomantsin pinta-alasta 1 489 km² kuului Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin. Väestötiheys on 2,2 asukasta/km². Ilomantsissa sijaitsee Euroopan unionin manneralueen itäisin piste, Virmajärvi (vain Kypros ja Ranskaan kuuluva Réunion sijaitsevat vielä idempänä). Kunnan alueella sijaitsee Koitere, joka on pinta-alaltaan Suomen 12. suurin järvi.

Ilomantsissa sijaitsevia luonnonsuojelualueita ovat muun muassa Petkeljärven kansallispuisto, Patvinsuon kansallispuisto ja Koivusuon luonnonpuisto.

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenjärvi, Hattuvaara, Haukivaara, Huhmarisvaara, Huhus, Iknonvaara, Ilaja, Ilomantsi, Issakka, Kakkaravaara, Kakonaho, Kirvesvaara, Kivilahti, Kivilampi, Kokkokangas, Kontiovaara, Korentovaara, Kuolismaa, Kuuksenvaara, Käenkoski, Köpönvaara, Lapinniemi, Lapiovaara, Lehtovaara, Liusvaara, Lokanlahti, Longonvaara, Lutikkavaara, Maukkula Marjovaara, Mekrijärvi, Melanselkä, Mutalahti, Möhkö, Naarvansalo, Nehvonniemi, Nuorajärvi, Ontronvaara, Ostronsaari, Paavonvaara, Pallosenvaara, Patrikka, Pihlajavaara, Piilovaara, Putkela, Ryökkylä, Siitarinvaara, Sonkaja, Tokrajärvi, Tykkylänvaara, Tyrjänsaari, Viitavaara, Vuottoniemi (osa kylistä luovutettiin Neuvostoliitolle 1944) ja Mäkikylät, joka on Maukkulan, Issakan ja Paavonvaaran yhteistoiminta-alue.

Pogosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilomantsin kirkonkylä tunnetaan Pogostana. Siitä on tullut myös koko Ilomantsin synonyymi. Pogosta-sana elää muun muassa paikallislehti Pogostan Sanomien ja maan suurimpiin laturetkiin kuuluvan Pogostan hiihdon nimessä. Pogostantauti on ihmiseen hyttysistä leviävä virus, joka löydettiin Ilomantsista.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilomantsi on alueensa vanhin pitäjä. Sitä verotettiin Novgorodista jo 1400-luvulla. Se oli levotonta rajaseutua. Alueella harjoitettiin kaskitaloutta, kunnes 1800-luvun suurten kuolonvuosien jälkeen siirryttiin peltoviljelyyn ja karjanhoitoon. Möhkön ruukki toi vaurautta 1800-luvun loppupuoliskolla. Sen jälkeen alkoivat savotat ja raaka-aineen hankinta Enso-Gutzeitille.[11]

Toinen maailmansota koetteli Ilomantsia kovasti, lähes viisisataa ilomantsilaista sai surmansa. Jatkosodan aikana kunnan itäosien väestö evakuoitiin Savoon. Sadat menettivät jatkosodan takia kotinsa.[12]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Ilomantsin väestönkehitys 1980–2015
Vuosi Asukkaita
1980
  
8 753
1985
  
8 469
1990
  
8 054
1995
  
7 832
2000
  
7 129
2005
  
6 422
2010
  
5 883
2015
  
5 336
Lähde: Tilastokeskus.[13]

Kaivannaisteollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hattuvaaran Pampalossa on kultaesiintymä, jonka omistaa ruotsalaisen Endomines AB:n tytäryhtiö Endomines Oy. Yhtiö käynnisti vuonna 2007 tutkimuskairaukset.[14] Pampalon kultakaivoksen tuotanto alkoi helmikuussa 2011.[15] Lisäksi Ilomantsissa louhitaan mustakiveä lähinnä hautakiviksi.[16][17]

Ilomantsin liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilomantsiin johtaa Joensuusta kantatie 74. Rajan pinnassa kulkee Runon ja Rajan tie.

Joensuu–Ilomantsi-rata valmistui kokonaisuudessaan vuonna 1967. Henkilöliikenne rataosalla lakkautettiin vuonna 1969. Nykyisin rataosalla on ainoastaan tavaraliikennettä.

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnassa sijaitsee Rajavartiolaitoksen Hiienvaaran harjoitus- ja ampuma-alue Koitereen lähistöllä sekä Itä-Suomen Huoltorykmentin alainen varastoalue.

Tunnettuja ilomantsilaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yleistietoa Ilomantsista 13.2.2007. Ilomantsin kunta. Viitattu 5.11.2007.
  2. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2018 1.1.2018. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.6.2018.
  3. a b Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 30.4.2018. Tilastokeskus. Viitattu 2.6.2018.
  4. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  5. Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2016 31.12.2016. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  6. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2017 24.11.2016. Verohallinto. Viitattu 2.1.2017.
  7. Kuntavaalit 2017, Ilomantsi Oikeusministeriö. Viitattu 8.6.2017.
  8. http://onomastics.ru/sites/default/files/VO_2013_1%2814%29/Kuzmin%20Onomastics_2013_1%2814%29-2.pdf
  9. Suomalainen paikannimikirja / [päätoimittaja: Sirkka Paikkala] ; [muu toimitus: Pirjo Mikkonen, Ritva Liisa Pitkänen, Peter Slotte] ; [kirjoittajat: Kirsti Aapala ... et al.]. - Helsinki : Karttakeskus : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007, s. 98.
  10. Marjut Ahokas Ilomantsin kunnanjohtajaksi tiukan äänestyksen jälkeen Karjalainen. 8.5.2018. Viitattu 23.6.2018.
  11. Suur-Ilomantsin synty Ilomantsi. Viitattu 16.1.2018.
  12. Levoton vuosisadan alku Ilomantsi. Viitattu 16.1.2018.
  13. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 5.1.2018.
  14. Karjalainen, 13.6.2007.
  15. Endomines: Endomines startar guldproduktionen i Pampalo 8.2.2011. Viitattu 10.2.2011.
  16. Heikki Haapalainen: Musta kivi tuo työpaikkoja Ilomantsiin – uusi tehdas käynnistyy lähiviikkoina 29.1.2015. YLE Uutiset. Viitattu 29.1.2015.
  17. Kivimantsi Oy Viitattu 29.1.2015.
  18. Katri Valalle postimerkki. Karjalainen 5.9.2011

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Seppo Knuuttila; Helmi Järviluoma; Anne Logrén; Risto Turunen (toim.): Syrjäseudun idea. Kulttuurianalyysejä Ilomantsista. SKS, 2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]