Ilomantsi

Ilomantsi Ilomančči/Il'manči (karjala), Ilomants (ruotsi)
vaakuna	sijainti
Sijainti	62°40′20″N, 030°55′50″E
Maakunta	Pohjois-Karjalan maakunta
Seutukunta	Joensuun seutukunta
Kuntanumero	146
Hallinnollinen keskus	Ilomantsin kirkonkylä
Perustettu	1875
Kokonaispinta-ala	3 172,68 km² 23:nneksi suurin 2021
– maa	2 763,39 km²
– sisävesi	409,29 km²
Väkiluku	4 734 177:nneksi suurin 30.6.2021
– väestötiheys	1,71 as./km² (30.6.2021)
Ikäjakauma	2020
– 0–14-v.	8,9 %
– 15–64-v.	50,1 %
– yli 64-v.	41,0 %
Äidinkieli	2020
– suomenkielisiä	96,5 %
– ruotsinkielisiä	0,1 %
– muut	3,5 %
Kunnallisvero	21,00 % 157:nneksi suurin 2021
Kunnanjohtaja	Marjut Ahokas
Kunnanvaltuusto	21 paikkaa
2017–2021  • Kesk.  • SDP  • Ps.  • Vas.  • KD	10 6 3 1 1
www.ilomantsi.fi
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Petkeljärven kansallispuisto Ilomantsissa

Pyhän profeetta Elian kirkko

Ilomantsi (karjalaksi Il'manči tai Ilomančči; ruots. Ilomants) on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Karjalassa. Ilomantsi on Suomen ja Euroopan unionin manneralueen itäisin kunta. Kunnan asukasluku on 4 734 henkeä, ja sen naapurikunnat ovat Joensuu ja Lieksa.

Ilomantsi-nimi pohjautuu kantasaamen ylimmäistä tarkoittavaan sanaan, ja nimen taustalla on kirkonkylässä sijaitseva Ilomantsinjärvi, jonka on katsottu olevan vesistönsä ylimmäinen järvi.

Ilomantsin asukkaista 17,4 prosenttia kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Näin ollen Ilomantsi on Suomen ortodoksisin kunta.

Kunnanjohtajana on toiminut vuoden 2017 joulukuusta Marjut Ahokas.

Maantiede

Ilomantsin pinta-ala on 3 172,68 km², josta 409,29 km² on vesistöjä. Talvisodan 1940 päättäneen Moskovan rauhan myötä Ilomantsin pinta-alasta 1 489 km² kuului Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin. Väestötiheys on 2,2 asukasta/km². Ilomantsissa sijaitsee Euroopan unionin manneralueen itäisin piste, Virmajärvi (vain Kypros ja Ranskaan kuuluva Réunion sijaitsevat vielä idempänä). Kunnan alueella sijaitsee Koitere, joka on pinta-alaltaan Suomen 26. suurin järvi.

Ilomantsissa sijaitsevia luonnonsuojelualueita ovat muun muassa Petkeljärven kansallispuisto, Patvinsuon kansallispuisto ja Koivusuon luonnonpuisto.

Kylät

Ahvenjärvi, Hattuvaara, Haukivaara, Huhmarisvaara, Huhus, Iknonvaara, Ilaja, Ilomantsi, Issakka, Kakkaravaara, Kakonaho, Kirvesvaara, Kivilahti, Kivilampi, Kokkokangas, Kontiovaara, Korentovaara, Kuolismaa, Kuuksenvaara, Käenkoski, Köpönvaara, Lapinniemi, Lapiovaara, Lehtovaara, Liusvaara, Lokanlahti, Longonvaara, Lutikkavaara, Maukkula Marjovaara, Mekrijärvi, Melanselkä, Mutalahti, Möhkö, Naarvansalo, Nehvonniemi, Nuorajärvi, Ontronvaara, Ostronsaari, Paavonvaara, Pallosenvaara, Patrikka, Pihlajavaara, Piilovaara, Putkela, Ryökkylä, Siitarinvaara, Sonkaja, Tokrajärvi, Tykkylänvaara, Tyrjänsaari, Viitavaara, Vuottoniemi (osa kylistä luovutettiin Neuvostoliitolle 1944) ja Mäkikylät, joka on Maukkulan, Issakan ja Paavonvaaran yhteistoiminta-alue.

Pogosta

Ilomantsin kirkonkylä tunnetaan Pogostana. Siitä on tullut myös koko Ilomantsin synonyymi. Pogosta-sana elää muun muassa paikallislehti Pogostan Sanomien ja maan suurimpiin laturetkiin kuuluvan Pogostan hiihdon nimessä. Pogostantauti on ihmiseen hyttysistä leviävä virus, joka löydettiin Ilomantsista.

Historia

Ilomantsi on alueensa vanhin pitäjä. Sitä verotettiin Novgorodista jo 1400-luvulla. Se oli levotonta rajaseutua. Alueella harjoitettiin kaskitaloutta, kunnes 1800-luvun suurten kuolonvuosien jälkeen siirryttiin peltoviljelyyn ja karjanhoitoon. Möhkön ruukki toi vaurautta 1800-luvun loppupuoliskolla. Sen jälkeen alkoivat savotat ja raaka-aineen hankinta Enso-Gutzeitille.

Toinen maailmansota koetteli Ilomantsia kovasti, lähes viisisataa ilomantsilaista sai surmansa. Jatkosodan aikana kunnan itäosien väestö evakuoitiin Savoon. Sadat menettivät jatkosodan takia kotinsa.

Osassa kunnan itäosia, jotka luovutettiin Neuvostoliitolle, puhuttiin perinteisesti karjalan kielen varsinaiskarjalaa, tarkemmin eteläkarjalaa.

Väestönkehitys

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Ilomantsin väestönkehitys 1980–2020
Vuosi			Asukkaita
1980			8 753
1985			8 469
1990			8 054
1995			7 832
2000			7 129
2005			6 422
2010			5 883
2015			5 336
2020			4 856
Lähde: Tilastokeskus.

Taajamat

Vuoden 2017 lopussa Ilomantsissa oli 5 128 asukasta, joista 2 758 asui taajamassa, 2 324 haja-asutusalueilla ja 46:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Ilomantsin taajama-aste on 54,3 %. Kunnassa on vain yksi taajama, Ilomantsin kirkonkylä.

Palvelut

Koulutus

Ilomantsissa esi- ja perusopetus keskitetään lukuvuodesta 2020–2021 alkaen Pogostan kouluun (luokka-asteiden 0–9 yhtenäiskoulu), ja kunta sulkee kolme viimeistä kyläkouluansa (Hatun, Iknonvaaran ja Lylykosken koulut) elokuuhun 2020 mennessä. Toisen asteen yleissivistävää koulutusta annetaan Ilomantsin lukiossa.

Kulttuuri

Kirjastopalveluja tarjotaan muun muassa Ilomantsin pääkirjaston, kirjastoauton sekä Vaara-kirjastojen verkkopalvelujen ja muiden toimipisteiden välityksellä.

Terveysasema

Ilomantsin terveysasema tarjoaa arkipäivisin perusterveydenhoidon palveluja. Terveysasema on osa Siun soten tarjontaa.

Seurakunnat

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Ilomantsissa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:

• Ilomantsin seurakunta

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Ilomantsissa toimii Ilomantsin helluntaiseurakunta.

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Ilomantsin alueella toimii Ilomantsin ortodoksinen seurakunta.

Kaivannaisteollisuus

Hattuvaaran Pampalossa on kultaesiintymä, jonka omistaa ruotsalaisen Endomines AB:n tytäryhtiö Endomines Oy. Yhtiö käynnisti vuonna 2007 tutkimuskairaukset. Pampalon kultakaivoksen tuotanto alkoi helmikuussa 2011. Lisäksi Ilomantsissa louhitaan mustakiveä lähinnä hautakiviksi.

Ilomantsin liikenne

Ilomantsiin johtaa Joensuusta kantatie 74. Rajan pinnassa kulkee Runon ja Rajan tie.

Joensuu–Ilomantsi-rata valmistui kokonaisuudessaan vuonna 1967. Henkilöliikenne rataosalla lakkautettiin vuonna 1969. Nykyisin rataosalla on ainoastaan tavaraliikennettä.

Nähtävyydet

• Ilomantsin ortodoksinen kirkko
• Luterilainen ”kuvakirkko”
• Katri Vala Kulttuurikeskus
• Kivilahden rajaseutukirkko
• Mekrijärven tutkimusasema
• Möhkö
• Naarvan asesepän paja
• Naarvan rajaseutukirkko
• Parppeinvaaran runokylä ja Runonlaulajan Pirtti
• Patvinsuon kansallispuisto
• Petkeljärven kansallispuisto ja sodanaikaiset taistelupaikat
• Taistelijan talo

Ruokakulttuuri

Ilomantsin pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla vatruskat, sienisalaatti, tsupukat eli ohukaiset, kiesa (kaura- tai ruisjauhosta valmistettu suuruste) ja lakat.

Muuta

Kunnassa sijaitsee Rajavartiolaitoksen Hiienvaaran harjoitus- ja ampuma-alue Koitereen lähistöllä sekä Itä-Suomen Huoltorykmentin alainen varastoalue.

Tunnettuja ilomantsilaisia

• Immo Eronen, jalkapalloilija
• Hannu Hoskonen, kansanedustaja
• Jari Jolkkonen, piispa
• Stepan Karhapää, runonlaulaja
• Martta Kuikka, kalevalaisten itkuvirsien laulaja
• Mateli Kuivalatar (oik. Magdaleena Ikonen), runonlaulaja
• Pietari Kurvinen, lähetyssaarnaaja
• Hilkka Kuusela, Pogostan Hilkka, Pogostan Sanomien päätoimittaja
• Maj-Lis Könönen, iskelmämuusikko ja lauluntekijä
• Liisa Matveinen, kansanmuusikko
• Onni Määttänen, Mannerheim-ristin ritari
• Heimo Rautava, eräkirjailija
• Henrik Renqvist, rukoilevaisliikkeen perustaja
• G. A. Serlachius, puunjalostusteollisuuden pioneeri, Gösta Serlachiuksen isä
• Simana Sissonen, runonlaulaja
• Katri Vala, runoilija
• Kaisa Varis, hiihtäjä.

Katso myös

• Jatkosodan taistelut Ilomantsissa
• Luettelo Ilomantsin julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä

Kirjallisuutta

• Seppo Knuuttila; Helmi Järviluoma; Anne Logrén; Risto Turunen (toim.): Syrjäseudun idea. Kulttuurianalyysejä Ilomantsista. SKS, 2012.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ilomantsi Wikimedia Commonsissa

• Ilomantsin kunnan kotisivu
• Ilomantsin sotahistoria
• Suomen ortodoksinen kirkko – Ilomantsin seurakunnan alueella olevat kirkot ja pyhäköt
• Ylen Elävä arkisto – Metsien kätköissä Pogostalla 1964
• Runolaulajan Pirtti Parppeinvaaran Runokylässä
• Mäkikylät
• Räisänen, Alpo: Pielisen Karjalan saamelaisperäisiä paikannimiä (PDF) (s. 319–324) Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 253. 2007. Helsinki. Viitattu 15.6.2013. (selostus mm. Ilomantsi-nimen merkityksestä)
• Tilastokeskus - Ilomantsin avainluvut

Suomen Neuvostoliitolle 1940-luvulla luovuttamat alueet