Petkeljärven kansallispuisto
Petkeljärven kansallispuiston tunnus
| Sijainti | |
|---|---|
| Pinta-ala |
6 km2 |
| Tyyppi | |
|---|---|
| Perustettu |
1956 |
| Kävijämäärä |
19 400[1] (2019) |
| Hallinto |
Metsähallitus[2] |
Petkeljärven kansallispuisto sijaitsee Ilomantsin kunnassa Pohjois-Karjalassa. Se on osa Pohjois-Karjalan biosfäärialuetta. Aluetta hoitaa Metsähallitus. Petkeljärven puiston erikoisuuksiin kuuluvat mm. arvokkaat, jyrkkärinteiset harjut sekä jatkosodan aikaiset taisteluhaudat ja -varustukset, joista osa on entisöity. Petkeljärven ja Patvinsuon kansallispuistot kuuluvat Pohjois-Karjalan biosfäärialueeseen, joka puolestaan kuuluu UNESCO:n ohjelmaan Programme on Man and the Biosphere (MAB) ("Ihminen ja biosfääri").
Puisto sijaitsee Ilomantsin keskustan itäpuolella. Petraniemen opastuskeskukseen on tieyhteys Ilomantsin kirkolta Möhköön vievältä tieltä. Matkaa opastuskeskusksesta Möhkön tielle on kuusi kilometriä, Ilomantsin keskustaan 23 kilometriä ja Joensuuhun 93 kilometriä.
Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Petkeljärven kansallispuiston rakennuskantaa on uusittu 2000-luvulla. Talvella 2007 Petraniemen opastuskeskuksen ravintola- ja majoitussiivet ovat yhdistyneet ja ravintola on laajentunut 60-paikkaiseksi. Uudet tilat avattiin toukokuussa 2007.[3]
Leirintäalue sijaitsee Petraniemen kärjessä. Sisämajoitustiloja on 2–4 hengen huoneissa. Telttailualueella on penkki- ja pöytäryhmiä. Hiekkakentällä on 10 sähköistettyä matkailuvaunupaikkaa. Alueella on myös vuokrattava rantasauna, kaksi sähkösaunaa, suihkut, leirikeittiö, tulipaikka ja uimapaikka.
Opastuskeskuksessa on kanoottien ja veneiden vuokraus ja maasto-opastukset.
Opastuskeskusen lisäksi puistossa on muutamia parkkipaikkoja, mutta ei muita luvallisia tulentekopaikkoja. Koska harjuluonto kuluu herkästi, retkeilijöiden toivotaan pysyvän poluilla.
Reitit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Petkeljärveltä lähtee erimittaisia vaellus- ja melontareittejä.
- Taitajan taival, 31 kilometriä, on Pohjois-Karjalan vanhin retkeilyreitti, joka alkaa Petkeljärven Petraniemestä ja päättyy Mekrijärven kylään.[4]
- Kuikan kierros 6,1 kilometriä kiertää yhdeksän vesialueen vieritse, ja siellä voi nähdä majavia, kuikkia ja joutsenia. Maisemat vaihtelevat harjuista ja kuivista mäntykankaista reheviin sekametsiin ja niittyihin.[5][6]
- Harjukierros 3,5 kilometriä. Luontopolku, jonka opastustaulut kertovat jääkauden jäljistä maisemassa: miten harjut, supat ja tasangot ovat syntyneet.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nurmi & Laaksonen: Suomen retkeilyopas, s. 235–237. Edita / Metsähallitus, 2007. ISBN 978-951-37-4740-4.
- Vuorjoki K & Virtamo P (toim.): Pohjois-Karjalan vaellusreittiopas, s. 122–128. Edita, 2004. ISBN 951-37-4026-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Käyntimäärät maastossa Metsähallitus. Viitattu 26.6.2020.
- ↑ Petkeljärven kansallispuisto Metsähallitus
- ↑ Karjalainen 31.3.2007
- ↑ Pohjois-Karjalan vaellusreittiopas, s. 122
- ↑ Pohjois-Karjalan vaellusreittiopas s. 126–127
- ↑ Suomen retkeilyopas s. 236
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Petkeljärven kansallispuisto Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta  |
Etelä-Konnevesi | Helvetinjärvi | Hiidenportti | Hossa | Isojärvi | Itäinen Suomenlahti | Kauhaneva–Pohjankangas | Koli | Kolovesi | Kurjenrahka | Lauhanvuori | Leivonmäki | Lemmenjoki | Liesjärvi | Linnansaari | Nuuksio | Oulanka | Pallas–Yllästunturi | Patvinsuo | Perämeri | Petkeljärvi | Puurijärvi ja Isosuo | Pyhä-Häkki | Pyhä-Luosto | Päijänne | Repovesi | Riisitunturi | Rokua | Saaristomeri | Salamajärvi | Seitseminen | Selkämeri | Sipoonkorpi | Syöte | Tammisaaren saaristo | Teijo | Tiilikkajärvi | Torronsuo | UKK | Valkmusa |