Teijon kansallispuisto

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Teijon kansallispuisto
Matildanjärvi Mathildedal Perniö Salo Finland January 2015.jpg
Sijainti
Lähin kaupunki
Pinta-ala
34 km2[1]
Hallinto
Tyyppi
Perustettu
2015[1]
Kävijämäärä
105 700[2] (2018)
Hallinto

Teijon kansallispuisto on 1. tammikuuta 2015 perustettu kansallispuisto Varsinais-Suomen maakunnassa, Teijolla Salossa entisen Perniön kunnan alueella. Kansallispuiston pinta-ala on noin 34 neliökilometriä. Kansallispuisto perustetiin Varsinaissuomalaisessa kulttuurimaisemassa säilyneen salomaaluonnon eliöstön, geologisten ominaispiirteiden ja maiseman sekä siihen kuuluvan kulttuuriperinnön suojelemiseksi ja hoitamiseksi sekä yleistä virkistys- ja retkeilykäyttöä ja luonnonharrastusta varten.[3]

Puiston ytimen muodostavat 2 300 hehtaarin laajuinen Teijon retkeilyalue ja siihen liittyvät Hamarijärven ja Punassuon suojelualueet. Puistoon sisältyy myös arvokasta kulttuuriperintöä kuten historiallinen Kirjakkalan ruukki.[4]

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtioneuvosto hyväksyi 5. kesäkuuta 2014 lakiesityksen antamisen eduskunnalle ja ehdotetti kansallispuistolain tulevan voimaan mahdollisimman pian sen käsittelyn ja hyväksymisen jälkeen.[4] Asia lähetettiin ympäristövaliokuntaan, jonka kansallispuistoa puoltava mietintö valmistui 7. marraskuuta 2014.[5] Laki kansallispuistosta hyväksyttiin 19. joulukuuta 2014 ja voimaan sen tuli 1. tammikuuta 2015.[3]

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teijon kansallispuiston nähtävyyksiin lukeutuvat Jeturkastin muinaisranta sekä Punassuo. [6]

Harrastemahdollisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reitit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teijon kansallispuistossa on reittejä noin 50 km.

Rengasreitit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen pisimmän rengasreitin, Sahajärven kierroksen voi aloittaa Laviakallion tai Nenustannumen pysäköintialueilta. Reitin pituus on 8,8 kilometriä ja se on keskivaativa. Sahajärven kierroksella on kaksi vaijerilossia, joiden avulla pääsee Sahajärven halki. Vaijerilossien välissä on Kalasuntin saari, jossa on myös laavu.

5,5 kilometrin pituisen Matildanjärven kierroksen voi aloittaa Matildanjärven luontokeskukselta tai Kariholman pysäköintialueelta. Reitin varrella on viisi taukopaikkaa; Kavanderinlahti, Roosinniemi, Välioja, Vilsbäck sekä Kariholma. Reitti kulkee osin tietä Matildedalin kylässä ja osuus Kariholman keittokatoksen ja pysäköintipaikan välillä on esteetön.

Jeturkastin kierros on helppo 4,6 kilometrin pituinen retkeilyreitti. Reitin voi aloittaa Matildanjärven luontokeskukselta, Jeturkastin tai Kariholman pysäköintialueilta. Reitin varrella on Jeturkastin muinaisranta ja Kariholman keittokatos.

Onnelannumen kierros on 3,9 kilometiä pitkä reitti, jonka voi aloittaa Kirjakkalan pysäköintialueelta. Reitin varrella on Onnelannummen leirintäalue sekä Hamarijärven tulentekopaikka.

Nenustan kierros on 3,6 kilometrin kahdeksikon muotoinen rengasreitti. Sen voi aloittaa Nenustannummen pytsäköintialueelta. Reitin varrella on Nenustan tulentekopaikka kahdeksikon risteyksessä.

Luontopolut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teijon kansallispuiston ainoa luontopolku on 1,3 kilometrin pituinen Totin luontopolku, jonne voi lähteä Sahajärven pysäköintipaikalta.

Yhdysreitit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teijon luontokeskus-Laviakallio reitin pituus on 7,6 kilometriä. Se toimii yhtenä Teijon kansallispuiston eteläisten ja pohjoisten reittien yhdistäjänä. Reitin varrella on 5 taukopaikkaa; Kavanderinlahti, Roosinniemi, Välioja, Endal sekä Kalasuntti. Reitin varrelle osuu myös Kalasuntin vaijerilossit.

Teijon luontokeskus-Punassuo-Nenustannummi reitin pituus on vajaa 10 kilometriä. Reitin luontokeskuksen päässä on neljä taukopaikkaa; Kavanderinlahti, Roosinniemi, Välioja sekä Teerisaari. Matildanjärven ja Punassuon välinen osuus kuljetaan tietä pitkin. Kyseistä osuutta ei ole viitoitettu tai merkitty maastoon. Kartta voi olla reitillä tarpeen.

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opastus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opastusta saa Teijon luontokeskukselta. Opastustaulut sijaitsevat pysäköintialueilla Matildanjärvellä (luontokeskus), Mikkossuolla, Miilunummella, Punassuolla, Piikanummella, Nenustannummella, Laviakalliolla sekä Kirjakkalassa.

Yöpyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yöpyminen onnistuu teltassa, joka on Teijon kansallispuistossa sallittua kaikkialla, mutta suositeltua vain taukopaikoilla. Vuokratuvat sijaitsevat luontotuvan lähistöllä ja Kirjakkalassa. Lisäksi Matildassa on hotelleja.

Taukopaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teijon kansallispuiston taukopaikat
Taukopaikan nimi Etäisyys luontokeskukselta

retkeilyreittejä pitkin

Keittokatos Laavu Tulentekopaikka Vuokrattava kota Käymälä Vesipiste Vuokrattava sauna Venelaituri
Matildanjärvi (luontokeskus) 0,0 km x
Kavanderinlahti 0,1 km x
Kariholma 0,5 km x
Roosinniemi 0,8 km
Välioja 1,1 km
Teerisaari 1,9 km
Vicksbäck 2,2 km x
Vicksbäckinlahti 2,2 km x
Endal 3,1 km
Kalasuntti 7,0 km
Nenusta 12,2 km
Isoholma - x x
Hamarinjärvi -
Onnelannummi
Malmviikinlahti
Meriholma -

Teijon luontokeskus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teijon kansallispuiston opastuskeskuksena toimii Teijon luontokeskus. Luontokeskukseen tutustuminen on maksutonta ja tiloissa toimii myös kahvio ja pieni käsikirjasto. Luontokeskukselta vuokrataan mm. veneitä, kanootteja sekä muita välineitä. Luontokeskusesta saa myös avaimet vuokra kotaan ja saunaan. Luontokeskuksen pihapiirissä on myös tulentekopaikka, vesipiste sekä asuntoauto/vaunu alue.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kansallispuisto Teijo (pdf) 25.2.2015. Metsähallitus. Viitattu 25.7.2015.
  2. Käyntimäärät kansallispuistoittain 2018 12.2.2019. Metsähallitus. Viitattu 31.5.2019.
  3. a b Laki Teijon kansallispuistosta 1260/2014 finlex.fi. 19.12.2014. Helsinki: Oikeusministeriö. Viitattu 16.2.2015. (suomeksi) (ruotsiksi)
  4. a b Valtioneuvosto hyväksyi lakiesityksen Teijon kansallispuistosta (Ympäristöministeriön tiedote) 5.6.2014. metsähallitus. Viitattu 5.10.2014.
  5. Leppänen, Päivi: Teijon kansallispuisto eteni taas askeleen Yle Uutiset. 7.11.2014. Viitattu 7.11.2014.
  6. Metsähallitus: Teijon pdf julkaisut.metsa.fi. Viitattu 12.8.