Varsinais-Suomen maakunta

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Varsinais-Suomen maakunta
Egentliga Finland
Varsinais-Suomen.vaakuna.svg Varsinais-Suomi.sijainti.suomi.2010.svg

vaakuna

sijainti

Historialliset läänit Turun ja Porin lääni (1634–1997)
Länsi-Suomen lääni (1997–2009)
Maakuntakeskus Turku
Maakuntajohtaja Kari Häkämies
Pinta-ala ilman merialueita 10 910,30 km²
10:nneksi suurin 2017 
Kokonaispinta-ala 20 537,83 km²
5:nneksi suurin 2017 [1]
– maa 10 663,40 km²
– sisävesi 246,90 km²
– meri 9 627,53 km²
Väkiluku 478 619
kolmanneksi suurin 31.8.2018 [2]
väestötiheys 44,88 as./km² (31.8.2018)
Maakuntalaulu Varsinaissuomalaisten laulu
Nimikkolajit  
– eläin kettu
– järvi Pyhäjärvi
– kala silakka
– kasvi tammi
– kivi punainen graniitti
– lintu naakka eli hakkinen
Lyhenne FI-19

Varsinais-Suomi (ruots. Egentliga Finland) on Suomen maakunta, joka sijaitsee Saaristomeren rannikolla ja saarissa. Maakunta koostuu Loimaan, Salon, Turun, Vakka-Suomen ja Turunmaan seutukunnista. Naapurimaakunnat ovat Ahvenanmaa lounaassa, Kanta-Häme ja Pirkanmaa koillisessa, Satakunta pohjoisessa sekä Uusimaa idässä. Nykyinen maakunnan alue on Varsinais-Suomen historiallista maakuntaa hieman laajempi, sillä se käsittää myös Loimaan seudun, joka kuuluu Satakunnan, sekä Someron, joka kuuluu Hämeen historialliseen maakuntaan.

Varsinais-Suomen pinta-ala 2017-01-01 1. tammikuuta 2017 oli 20 537,83 km², josta maa-alueita on 10 663,40 km², sisävesiä 246,90 km² ja merialueita 9 627,53 km².[3] Maakunnan väkiluku 2018-8-31 31. elokuuta 2018 oli 478 619 henkeä,[2] joten se oli Uudenmaan ja Pirkanmaan jälkeen Suomen kolmanneksi runsasväkisin maakunta. Maakunnan valtakunnallinen väestöosuus on noin 8,7 prosenttia. Asukkaista 5,7 prosenttia oli ruotsinkielisiä ja 3,9 prosenttia vieraskielisiä. Varsinais-Suomen väestötiheys on Suomen toiseksi suurin Uudenmaan maakunnan jälkeen. Alueen pääkaupunki ja samalla asukasluvultaan suurin kaupunki on Turku. Varsinais-Suomessa on enemmän kesämökkejä kuin missään muussa Suomen maakunnassa: Vuonna 2012 Varsinais-Suomessa niitä oli noin 49 000.[4]

Varsinais-Suomi muodostaa eduskuntavaaleissa Varsinais-Suomen vaalipiirin. Vaalipiiristä valittiin vuoden 2015 vaaleissa eduskuntaan 17 kansanedustajaa.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinais-Suomen eteläisin vakituisesti asuttu paikka on Utö Korppoossa Paraisilla. Läntisin vakituisesti asuttu paikka on Nåtö Houtskarissa Paraisilla[5]. Pohjoisin vakituisesti asuttu paikka on Pyhärannan Rihtniemi.[6] Itäisin vakituisesti asuttu paikka on Somerniemen Härjänojalla Somerolla.[7]

Aurajoki on yksi Suomen merkittävimmistä ja Varsinais-Suomen suurimmista joista.
Maisema Gullkronan saarelta Turun saaristosta.

Varsinais-Suomen luonto poikkeaa monilta osin muun Suomen luonnosta. Alueen arvokkaimpia luontotyyppejä ovat Saaristomeri ja lehdot. Tammivyöhyke ulottuu Turun saaristoon sekä Varsinais-Suomen rannikolle. Turun edustalla Ruissalon saaressa onkin Suomen laajimmat tammimetsät. Myös maaeläimistö on lajilukumäärältään Suomen rikkainta. Koko Suomen hyönteislajistosta 80 % on tavattu Varsinais-Suomessa. Koskematonta luontoa Varsinais-Suomessa on kuitenkin jäljellä enää hyvin vähän.[8] Varsinais-Suomen alueella sijaitsevat Saaristomeren ja Kurjenrahkan kansallispuistot sekä Vaskijärven luonnonpuisto.

Joki- ja perinteiset maanviljelysalueet jylhien merenrantojen lisäksi luovat Varsinais-Suomelle ainutlaatuisen miljöön. Maakunnan korkein kohta on 163,9 metriä korkea Särämäki Kiikalassa Salossa.[9][10] Varsinais-Suomen maaperä on pääosiltaan melko nuorta ja uutta maata nousee merestä jatkuvasti pikkuhiljaa lisää Turun saaristossa. Maaperä on alavaa ja muun Suomen oloihin nähden hedelmällistä. Varsinais-Suomea onkin kutsuttu Suomen vilja-aitaksi.

Varsinais-Suomi kuuluu kasvillisuudeltaan sekä hemiboreaaliseen että eteläboreaaliseen vyöhykkeeseen. Hemiboreaalisen vyöhykkeen raja kulkee suunnilleen linjalla Uusikaupunki–Pöytyä–Salon pohjoisosa. Tämän linjan rannikon puoleisella alueella on hemiboreaalista, sisämaan puolella eteläboreaalista kasvillisuutta. Samalla linjalla kulkee tammen luontaisen kasvualueen pohjoisraja. Metsätammi on Varsinais-Suomen maakuntakasvi. Tammen luontaiset esiintymät Varsinais-Suomessa on hyvin kirjattu, ja niitä löytyy lähes jokaisesta kunnasta jotka jäävät hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen. Lähes kaikki esiintymät ovat pienialaisia puuryhmiä tai metsäsaarekkeita keskellä havumetsää tai sekametsää, lukuun ottamatta Ruissaloa, jossa sijaitsevat Suomen laajimmat suojellut tammiaarniometsät. Kaikkia muitakin jaloja lehtipuita tavataan luonnossa Varsinais-Suomen maakunnassa yleisemmin kuin muualla Suomessa. Yleisimmät ovat euroopanpähkinäpensas, metsävaahtera ja tammi. Ruissalon saari Turussa on pienestä koostaan huolimatta sekä luonnoltaan että kulttuurihistorialtaan arvokas ja monipuolinen alue Suomessa. Sen lehdot kuuluvat kansalliseen lehtojensuojeluohjelmaan, ja lähes koko saari liitettiin Natura 2000 -verkostoon vuonna 2000.[11]

Varsinais-Suomen vesistöistä tärkeimpiin kuuluu Aurajoki, jonka jokilaakson ikivanha kulttuurimaisema on kansallismaisema.[12] Joki saa alkunsa Oripään harjualueelta ja virtaa Pöytyän, Auran, Liedon ja Kaarinan kautta Turkuun, jossa se laskee Saaristomereen. Maakunnan muita Saaristomereen laskevia jokia ovat muun muassa Paimionjoki, Halikonjoki, Uskelanjoki, Kiskonjoki–Perniönjoki, Mynäjoki, Laajoki ja Sirppujoki. Näistä Paimionjoen vesistö on valuma-alueeltaan suurin. Lisäksi sisämaassa maakunnan koillisosan halki virtaa Kokemäenjokeen laskeva Loimijoki. Maakunnan suurin järvi on Säkylän Pyhäjärvi, jonka pituus on noin 30 km suurin leveys noin 8 km ja pinta-ala 155 km². Muutoin järviä on lähinnä maakunnan itäosissa, missä Enäjärvi Kiskonjoen-Perniönjoen vesistössä on pinta-alaltaan 12 km², Paimionjoen vesistöön kuuluva Painio, Fiskarsinjoen vesistöön kuuluva Määrjärvi, Kiskon Kirkkojärvi kukin noin 7 km² sekä Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöön kuuluvat Iso-Kisko 6 km² ja Hirsijärvi 5 km². Maakunnan luoteisosassa Säkylän Pyhäjärven ohella suurimpia järviä ovat Laajoen vesistöön kuuluva Elijärvi ja Ihodenjoen vesistöön kuuluva Otajärvi.[13]

Turun saaristo maakunnan lounaisosassa muodostuu noin 20 000 saaresta, joista osa on pieniä kallioluotoja, osa taas suuria asuttuja saaria. Suuria yli neliökilometrin laajuisia saaria on muutama sata. Joidenkin lähteiden mukaan Saaristomeri on maailman suurin saaristo saarten määrän mukaan laskettuna. Alue on Aurajokilaakson tavoin yksi Suomen kansallismaisemista. Luonto on alueella hyvin erikoista, karua ja samalla rehevää. Saaristomerta leimaavat rehevät saarnimetsiköt ja karut kallioluodot. Ensimmäisen Salpausselän jatkeena on alueen eteläosissa joukko soraharjun pätkiä eli hiekkasaaria. Suurin näistä on Jurmo Korppoossa Paraisilla. Toisen Salpausselän jatkeena on muun muassa Örö Dragsfjärdissä Kemiönsaarella. Hiekkasaarten kasvillisuus ja eläimistö ovat tavallista rikkaampia ja poikkeavat kallioluotojen luonnosta.[14]

Vaakuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaakuna Uppsalan Kustaa Vaasan muistomerkissä.

Varsinais-Suomen liitto kuvaa maakunnan vaakunaa seuraavasti:

Punaisessa kentässä ristikkäin kaksi kultaista peistä; kumpaankin peitseen on kiinnitetty kaksikielekkeinen sininen lippu, jossa reunoihin ulottuva kultainen risti; peitsien päällikkeenä kruunullinen kultainen turnajaiskypärä. Kruunu: herttuakunnan kruunu.
Vaakunakuvio on peräisin vuodelta 1557, jolloin Kustaa Vaasa antoi pojalleen Juhanalle Suomen herttuakunnan. Tunnuskuvio oli yhtenä osana herttuakunnan vaakunassa. Tunnus oli esillä myös Kustaa Vaasan hautajaisissa ja esiintyy hänen Upsalan tuomiokirkossa olevassa hautamuistomerkissään.
Vaakunakuvio edusti Suomen herttuan Juhanan kilvessä Etelä-Suomea eli nykyistä Varsinais-Suomea. Kypärän ja peitsien voidaan olettaa kuvaavan täällä sijainnutta herttuan hovia ja maan hallinnollista keskusta. Pohjois-Suomen eli nykyisen Satakunnan karhuaiheinen vaakuna on tulkittu viittaavan turkiksia ja riistaa tuottaviin metsämaihin. Varsinaisiksi maakuntavaakunoiksi nämä vanhat tunnuskuviot tulivat 1800-luvulla.

Varsinais-Suomen vaakuna on osa Kustaa Vaasan 7. syyskuuta 1557 silloiselle Suomen herttuakunnalle ja pojalleen Juhanalle myöntämää vaakunaa. Vaakuna esiintyy monien muiden maakuntavaakunoiden ohella myös Uppsalan tuomiokirkossa samassa Kustaa Vaasan hautamuistomerkissä, jossa on myös vanhin tunnettu Suomen vaakuna. Siinä nykyisen Varsinais-Suomen vaakunan yhteydessä lukee kuitenkin ”Södra Finland” (Etelä-Suomi) ja Satakunnan vaakunan yhteydessä ”Norra Finland” (Pohjois-Suomi).

Varsinais-Suomen vaakuna vuodelta 1557 on vanhin kuvallinen esitys, jossa sinikeltainen ristilippu esiintyy Ruotsin valtakuntaan liittyvänä tunnuksena, josta sittemmin kehittyi nykyisen Ruotsin lippu.[15]

Syyskuussa vuonna 2007 vaakuna täytti 450 vuotta. Vaakunan syntymäpäiviä vietettiin kutsuvierastilaisuutena Turun linnassa 7. syyskuuta 2007.

Kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinais-Suomen maakunnan kunnat kartalla. Värit tarkoittavat seutukuntia. Vihreä tarkoittaa Vakka-Suomea, sininen Turkua, keltainen Loimaata, punainen Saloa ja oranssi Turunmaata. Tummemmat kunnat ovat kaupunkeja.
Turun keskusta on maakunnan merkittävin asutuskeskus.
Utö on maakunnan ja samalla koko Suomen eteläisin asuttu saari. Se on osa Paraisten kaupunkia.

Varsinais-Suomi muodostuu 27 kunnasta, joista 11 on kaupunkeja. Entisiä kuntia on 48.

Nimi Vaakuna Kuntamuoto Väkiluku[16] Pinta-ala[3] Väestötiheys Seutukunta Perustettu
Turku (Åbo)
Turku.vaakuna.svg
maakunnan
pääkaupunki
189 930 306,36 km² 773,11 as./km² Turun seutukunta 1229
Salo
Halikko vaakuna.svg
kaupunki 52 792 2 168,30 km² 26,57 as./km² Salon seutukunta 1887
Kaarina
Piikkiö.vaakuna.svg
kaupunki 33 193 179,58 km² 220,67 as./km² Turun seutukunta 1869
Raisio
Raisio.vaakuna.svg
kaupunki 24 174 50,06 km² 495,78 as./km² Turun seutukunta 1292
Naantali
Naantali.vaakuna.svg
kaupunki 19 155 687,98 km² 61,32 as./km² Turun seutukunta 1443
Loimaa
Loimaa.vaakuna.svg
kaupunki 16 105 851,93 km² 18,99 as./km² Loimaan seutukunta 1921
Uusikaupunki
Uusikaupunki.vaakuna.svg
kaupunki 15 757 1 932,42 km² 31,34 as./km² Vakka-Suomi 1617
Lieto
Lieto vaakuna.svg
kunta 19 632 302,56 km² 65,33 as./km² Turun seutukunta 1331
Parainen (Pargas)
Nauvo.vaakuna.svg
kaupunki 15 254 5 548,17 km² 17,28 as./km² Turunmaan seutukunta 2009
Paimio
Paimio vaakuna.svg
kaupunki 10 756 242,26 km² 45,12 as./km² Turun seutukunta 1997
Somero
Somero.vaakuna.svg
kaupunki 8 881 697,67 km² 13,3 as./km² Salon seutukunta 1867
Masku
Askainen.vaakuna.svg
kunta 9 645 204,01 km² 55,16 as./km² Turun seutukunta -
Laitila
Laitila vaakuna.svg
kaupunki 8 620 545,32 km² 16,21 as./km² Vakka-Suomi 1868
Pöytyä
Pöytyän vaakuna.svg
kunta 8 412 773,69 km² 11,22 as./km² Loimaan seutukunta -
Mynämäki
Mynämäki.vaakuna.svg
kunta 7 793 536,08 km² 14,99 as./km² Turun seutukunta -
Kemiönsaari (Kimitoön)
Dragsfjärd.vaakuna.svg
kunta 6 758 2 800,99 km² 9,84 as./km² Turunmaan seutukunta 2009
Rusko
Vahto.vaakuna.svg
kunta 6 275 127,90 km² 49,36 as./km² Turun seutukunta -
Nousiainen
Nousiainen.vaakuna.svg
kunta 4 790 199,55 km² 24,07 as./km² Turun seutukunta 1867
Aura
Aura.vaakuna.svg
kunta 3 994 95,58 km² 42,04 as./km² Loimaan seutukunta 1917
Sauvo
Sauvo.vaakuna.svg
kunta 3 003 299,47 km² 11,89 as./km² Turun seutukunta -
Koski Tl
Koski.Tl.vaakuna.svg
kunta 2 353 192,42 km² 12,29 as./km² Loimaan seutukunta 1869
Vehmaa
Vehmaa.vaakuna.svg
kunta 2 313 202,09 km² 12,25 as./km² Vakka-Suomi 1869
Pyhäranta
Pyhäranta vaakuna.svg
kunta 2 079 291,75 km² 14,49 as./km² Vakka-Suomi -
Marttila
Marttila.vaakuna.svg
kunta 1 993 195,99 km² 10,2 as./km² Loimaan seutukunta 1409
Taivassalo
Taivassalo vaakuna.svg
kunta 1 645 217,68 km² 11,73 as./km² Vakka-Suomi -
Oripää
Oripää.vaakuna.svg
kunta 1 376 117,72 km² 11,7 as./km² Loimaan seutukunta -
Kustavi
Kustavi vaakuna.svg
kunta 925 770,15 km² 5,58 as./km² Vakka-Suomi 1874

Entisiä kuntia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinais-Suomen maakunnan entisiä kuntia ovat:[17]


Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Varsinais-Suomen väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
406 360
1985
  
415 899
1990
  
425 282
1995
  
435 119
2000
  
447 103
2005
  
455 584
2010
  
465 183
2015
  
474 323
Lähde: Tilastokeskus.[18]

Suurimmat taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2016 Varsinais-Suomessa sijaitsi 64 taajamaa.[19] Seuraavassa on lueteltu maakunnan 10 suurinta taajamaa.

# Taajama Kunta Väkiluku
(31.12.2016)[20]
1 Turun keskustaajama Turku 177 933
Kaarina 30 593
Raisio 23 768
Naantali 13 928
Lieto 13 387
Masku 5 872
Rusko 3 576
&&&&&&&&&0269057.&&&&00269 057
2 Salon keskustaajama Salo &&&&&&&&&&029759.&&&&0029 759
3 Uudenkaupungin keskustaajama Uusikaupunki &&&&&&&&&&&09966.&&&&009 966
4 Paraisten keskustaajama Parainen &&&&&&&&&&&09560.&&&&009 560
5 Loimaan keskustaajama Loimaa &&&&&&&&&&&08888.&&&&008 888
6 Paimion keskustaajama Paimio &&&&&&&&&&&08304.&&&&008 304
7 Laitilan keskustaajama Laitila &&&&&&&&&&&05491.&&&&005 491
8 Someron keskustaajama Somero &&&&&&&&&&&05079.&&&&005 079
9 Mynämäen kirkonkylä Mynämäki &&&&&&&&&&&04215.&&&&004 215
10 Jäkärlä Turku 3 409
Lieto 253
&&&&&&&&&&&03662.&&&&003 662

Maakuntakeskusta vastaava keskustaajama on lihavoitu.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matkustajaliikennettä Varsinais-Suomessa on Turku–Helsinki- ja Turku–Toijala-radoilla. Turun ja Toijalan välisellä rataosuudella on Turun sataman, Turun ja Loimaan asemat. Junakohtauspaikkoina toimivat lisäksi Maaria, Karviainen ja Kyrö. Rata on valmistunut vuonna 1876 ja sähköistetty vuonna 2000. Turun ja Helsingin välisellä rataosuudella eli Rantaradalla on Turun sataman, Turun, Kupittaan ja Salon asemat. Junakohtauspaikkoina toimivat lisäksi Piikkiö, Paimio ja Ervelä. Rata on valmistunut Helsinkiin asti vuonna 1903. Sähköistys saatiin valmiiksi vuonna 1995, samana vuonna kun Suomen ensimmäiset Pendolino-junat alkoivat kulkea Turun ja Helsingin väliä. Lue lisää: Rantarata. Matkustajaliikennettä oli ennen myös Turun ja Uudenkaupungin välisellä radalla, mutta matkustajaliikenne radalla loppui 31.12.1992. Lue lisää: Uudenkaupungin rata. Varsinais-Suomen rautateiden tavaraliikenne keskittyy pääosin Turku–Uusikaupunki- ja Turku–Toijala-radoille, mutta vähäistä tavaraliikennettä on myös rantaradalla.

Turun satama on Suomen tärkeimpiä satamia, josta on useita päivittäisiä matkustajaliikenneyhteyksiä Ruotsin Tukholmaan ja Kapellskärin satama sekä Ahvenanmaalle, Maarianhaminaan ja Långnäsiin. Liikennettä järjestää Silja Line ja Viking Line. Turusta on myös runsasta tavaraliikennettä. Naantalin satamassa on enimmäkseen tavaraliikennettä, mutta myös kolmesti päivässä autolauttayhteys Ruotsin Kapellskäriin. Uudenkaupungin satamassa liikennöi lähinnä ro-ro-alukset. Ahvenanmaan maakuntahallinnon ylläpitämät lautat hoitavat liikennettä Paraisilta Kökarin ja Sottungan kautta Långnäsiin sekä Kustavista Brändön ja Kumlingen kautta Vårdöhön.

Varsinais-Suomen ainoa kansainvälinen lentoasema sijaitsee Turun ja Ruskon rajalla. Turun lentoasemalta liikennöidään päivittäin Helsinkiin, Tukholmaan ja Kööpenhaminaan. Asemalla toimii matkustajaterminaalin lisäksi vilkas rahtiterminaali. Matkustajamäärä vuonna 2006 oli 339 920.

Turku on usean valtatien toinen päätepiste. Sieltä lähtevät valtatie 1 Helsinkiin, valtatie 8 Suomen länsirannikkoa pitkin Ouluun, valtatie 9 Tampereelle ja valtatie 10 Hämeenlinnaan. Muita tärkeitä liikenneväyliä ovat kantatie 41 Aurasta Huittisiin, kantatie 43 Uudestakaupungista Harjavaltaan ja kantatie 52 Salosta Raaseporiin sekä seututie 204 Liedosta Euraan. Helsingin ja Porin välinen valtatie 2 sivuaa maakunnan koilliskulmaa.

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piispanmunkkeja myynnissä Turun kauppahallissa.

Varsinais-Suomi on Suomalaisen keittiön läntistä ydinaluetta, joka on saanut vaikutteita erityisesti Ruotsista, Tanskasta ja Saksasta. Alueen pitkä historia ja erityisesti maanviljelyn ja kalastuksen perinteet ovat vaikuttaneet paikalliseen ruokakulttuuriin. Lounaissuomalaiset ovat muuta Suomea aikaisemmin omaksuneet uusia ruuanvalmistustapoja, jotka ovat sitten siirtyneet Varsinais-Suomesta myös lähimaakuntien keittiöihin. Yhtenä esimerkkinä voi mainita mämmin, joka oli aiemmin tunnettu vain Lounais-Suomessa, mutta sittemmin levisi koko maahan. Myös luonnonolosuhteet ovat suosineet Varsinais-Suomea ja maakunnan viljelijät ovat olleet ensimmäisten joukossa aloittamassa sokerijuurikkaan, rypsin, tomaatin, kasvihuonekurkun, mansikan ja varhaisvihannesten viljelyä Suomessa.[21]

Kaloista varsinkin silakka – Varsinais-Suomen maakuntakala – on kuulunut alueen ruokaperinteeseen jo vuosisatojen ajan. Sitä on syöty ympäri vuoden suolattuna, paistettuna, hiillostettuna, silakkarullina ja perunoiden päällä keitettynä. Lisäksi ahventa, siikaa ja haukea käytetään usein kalasopassa. Haukea on perinteisesti myös keitetty ja syöty yhdessä kananmunista tehdyn kastikkeen kanssa. Liharuoista tärkeimpiä ovat perinteisesti olleet läskisoossi sekä erilaiset makkarat. Turun kauppahallista saatavat rusina- ja laukkamakkarat ovat yhä hyvin suosittuja.[22]

Leivissä alueen erikoisuus on kyrsä eli kuminalla maustettu ruisleipä. Juhlapyhiksi turussa leivottiin usein varilimppua tai varikakkoa, joka on imellyttämällä valmistettua hapanleipä, jossa maltaita ja ruisjauhoja imellytetään vedessä. Nykyään varilimppu on Varsinais-Suomen maakuntaleipä, mutta se on Turussakin harvinaisempaa ja sen tilalle on noussut samantyyppinen tumma ja melko makea saaristolaisleipä.lähde?

Jälkiruokana on Varsinais-Suomessa tehty usein ja aivan erityisesti jouluna luumukiisseliä eli väskynäkräämiä. Kiisseliä on syöty jälkiruokana joko sellaisenaan tai riisipuuron kera. Leivoksista ja pullista merkittävimpiä ovat muun muassa runsaasti rusinoita sisältävä herkkukranssi ja niin sanotut norjalaiset eli kakkutaikinasta tehdyt munkit. Muuallakin Suomessa perinteinen Berliininmunkki tunnetaan Turussa nimellä Piispanmunkki ja siinä on perinteisesti vaaleanpunaisen sijaan valkoinen kuorrutus.[23]

Matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naantalissa sijaitseva Muumimaailma oli vuonna 2006 Varsinais-Suomen suosituin matkailukohde.

Varsinais-Suomen suosituimmat matkailukohteet vuonna 2006 olivat[24]:

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2017 1.1.2017. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.7.2017.
  2. a b Ennakkoväkiluku muuttujina Kuukausi, Alue, Sukupuoli ja Tiedot 25.9.2018. Tilastokeskus. Viitattu 26.9.2018.
  3. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2018 1.1.2018. Maanmittauslaitos. Viitattu 2.6.2018.
  4. Iltalehti: Tiesitkö tätä kesämökeistä iltalehti.fi. Viitattu 28.5.2013. Suomi
  5. Ojanperä, Päivi: Ahvenanmaalta itään.. Turun Sanomat, 15.2.2015, 111. vsk, nro 45, s. 15-16.
  6. Ojanperä, Päivi: Rihtniemen ranta maata rakkaampi. Turun Sanomat, 18.1.2015, s. 15-16.
  7. Kuusela, Anna: Idän rajattomat. Turun Sanomat, 1.2.2015, 111. vsk, nro 31, s. 15-16.
  8. Turun ammattikorkeakoulu: Turun luontokohteet vihreapolku.info. Viitattu 23.6.2009.
  9. Hyyppäränharju, Kultalähde ja Särämäki Salon kaupunki. Viitattu 17.1.2014.
  10. Kansalaisen karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 11.11.2008.
  11. Ruissalo osana Natura 2000 -verkostoa Valtion Ympäristöhallinto. Viitattu 23.6.2009.
  12. Kansallismaisemat Valtion Ympäristöhallinto. Viitattu 23.6.2009.
  13. Järviwiki Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.9.2012.
  14. Saaristomeren luonto saaristoon.fi. Viitattu 23.6.2009.
  15. Kiljunen, Kimmo: Valtiot ja liput, s. 31. Keuruu: Otava, 2002.
  16. Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain 2018 30.4.2018. Tilastokeskus. Viitattu 2.6.2018.
  17. Lakkautetut kunnat aakkosjärjestyksessä (pdf) (s. 55–61. ISBN 978–952–244–528–5 (pdf)) Kunnat ja kuntapohjaiset aluejaot 2015. 2015. Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  18. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 18.12.2017.
  19. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2016 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 9.2.2018.
  20. Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2016 Tilastokeskus. Viitattu 24.7.2018.
  21. Suolasilakasta rysäburgeriin- varsinaissuomalaista ruokakulttuuria -selvitys Varsinais-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset sekä Turun yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Brahea. Viitattu 12.12.2013. [vanhentunut linkki]
  22. Perinteistä varsinaissuomalaista ruokaa Varsinais-Suomen ruokaketjun kehittämishanke (VARRU). Viitattu 12.12.2013.
  23. Makutestissä Omar-munkit: Sisältö yllätti täysin – voittavatko perinteiset berliininmunkit? MTV Lifestyle. Viitattu 15.5.2016.
  24. Sanna Sevänen: Turku houkutellut aiempaa enemmän matkailijoita. Turun Sanomat, 2007, nro 194, s. 20.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Varsinais-Suomen maakunta.