Valkmusan kansallispuisto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Valkmusan kansallispuisto
Valkmusaparkenazionala.PNG
Sijainti Pyhtää ja Kotka
Lähin kaupunki Kotka
Koordinaatit 60°34′N, 026°44′E
Pinta-ala 17 km²
Perustettu 1996
Kävijämäärä 13 300[1] (vuonna 2016)
Hallinto Metsähallitus

Valkmusan kansallispuisto sijaitsee Pyhtään ja Kotkan alueilla. Kansallispuisto perustettiin vuonna 1996 ja sen pinta-ala on 17 neliökilometriä, josta metsiä alle kaksi neliökilometriä.[2] Valkmusan kansallispuisto käsittää Etelä-Suomen oloissa poikkeuksellisen edustavaa suoluontoa. Suot ovat rannikon keidassoita. Alueelta on luokiteltu yli 30 erilaista soiden kasvupaikkatyyppiä. Soilla on myös arvokkaita metsäsaarekkeita ja reunametsiä.

Kansallispuisto käsittää kaksi erillistä aluetta. Länsiosassa oleva Munasuo on Suomen suurin ja arvokkain laakiokeidas.[3] Itäosaan kuuluvat Valkmusa, Kananiemensuo, Lamminsuo ja Mustanjärvensuo, joka on hyvin kehittynyt kermikeidas. Kansallispuiston raja sivuaa pohjoisessa Kymijoen Hirvikoskenhaaraa. Itäosassa kansallispuistoon kuuluvien suoalueiden väliin jää osittain Pernoon Haukkavuoren ja Moronvuoren alue, joka on Suomen puolustusvoimien käytössä.

Kansallispuistossa on vain yksi merkitty reitti. Simonsaaren pysäköintipaikalta lähtee 2,5 kilometrin pituinen pitkostettu rengaslenkki, jonka varrella on lintutorni.[4][5]

Kasvisto ja eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suolähde Valkmusan laitamilla.

Kansallispuiston metsät ovat tuoreita mustikkatyypin kankaita ja kuivahkoja puolukkatyypin kankaita. Koillisosassa on koivuvaltaista metsää. Puusto on yleensä melko nuorta, koska alueella on tehty hakkuita vielä 1980-luvulla.[6]

Kansallispuiston linnusto on monipuolinen. Lajistolle on ominaista runsas eteläinen lintulajisto, sekä toisaalta myös pohjoisten lajien, kuten riekon ja pohjansirkun esiintyminen. Alue on tärkeä lintujen muutonaikainen levähdysalue. Alueen perhoslajisto on erittäin edustava ja siihen kuuluu useita uhanalaisia lajeja. Kansallispuiston tunnuseläin on uhanalainen perhonen, rämekulmumittari.[7][5]

Näkymä lintutornista

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kansallispuistoittain - www.metsa.fi www.metsa.fi. Viitattu 9.9.2017.
  2. Kansallispuisto Valkmusa (pdf) Luontoon.fi. 25.6.2015. Metsähallitus. Viitattu 25.7.2015.
  3. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi Valkmusan kansallispuistosta 26.4.1996. Eduskunta. Viitattu 17.7.2007.
  4. Valkmusan reitit Luontoon.fi. 24.1.2007. Metsähallitus. Viitattu 5.4.2007.
  5. a b Laaksonen, Jouni: Retkeilijän kansallispuistot, s. 53. Otava, 2015. ISBN 978-951-1-29099-5.
  6. Valkmusa Ymparisto.fi. 4.11.2005. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 17.7.2007.
  7. Valkmusan luonto Luontoon.fi. 20.8.2007. Metsähallitus. Viitattu 12.12.2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]