Rämekulmumittari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rämekulmumittari
Idaea.muricata.jpg
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Vaarantunut [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Mittarimaiset Geometroidea
Heimo: Mittarit Geometridae
Alaheimo: Lehtimittarit Sterrhinae
Suku: Kulmumittarit Idaea
Laji: muricata
Kaksiosainen nimi

Idaea muricata
Hufnagel, 1767

Katso myös

 Commons-logo.svg Rämekulmumittari Commonsissa

Rämekulmumittari (Idaea muricata) on pieni ja erikoisen värikäs mittariperhoslaji. Se on vuoden 2010 Suomen lajiston uhanalaisarvioinnin mukaan vaarantunut (VU).[2]

Rämekulmumittari on Valkmusan kansallispuiston tunnuslaji.[3]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rämekulmumittari poikkeaa ulkonäöltään huomattavasti lähimmistä sukulaisistaan ja on varsin helposti tunnistettava perhonen. Siipien pohjaväri on kirkkaankeltainen, mutta siivet ovat laajalti purppuranpunainen kehnäisyyden peittämät ja keltaista väriä näkyy siiven reunan ja siipiripsien lisäksi vain sumeareunaisina laikkuina, joita on etusiivessä yleensä kaksi tai kolme ja takasiivissä yksi. Etusiiven etureunassa on violettia sävyä ja ulompi poikkiviiru erottuu niin ikään violetinsävyisenä juovana. Siipiväli 16–17 mm.[4][5][6]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin levinneisyysalue ulottuu Espanjasta ja Irlannista Skandinavian keskiosiin, Kaukasukselle ja edelleen Siperian poikki Japaniin saakka.[6] Suomessa rämekulmumittari on harvinainen ja sen levinneisyys keskittyy rannikolle. Sisämaahavaintoja on vain vähän. Lajia tavataan Ahvenanmaalla, Turun saaristossa ja etelärannikolla sekä Pohjois-Pohjanmaalla. Perhoset lentävät kesäkuun puolivälistä elokuun alkuun.[7]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimensä mukaisesti rämekulmumittarin elinympäristöä ovat pohjoisilla elinalueilla yksinomaan suot, etenkin avoimet rämeet. Etelämpänä Euroopassa sitä voi löytää myös kosteilta niityiltä ja jopa kuivemmilta paikoilta. Perhoset lentävät matalalla lähellä maanpintaa pääasiassa iltahämärässä, mutta lähtevät häirittyinä helposti lentoon päivälläkin. Joskus lentoa tapahtuu myös pilvisinä päivinä tai lämpiminä öinä. Perhoset tulevat valolle. Toukka talvehtii.[8][6]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka syö monia eri kasvilajeja.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lauri Kaila, Marko Mutanen: Rämekulmumittari – Idaea muricata Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 430–470
  3. Laaksonen, Jouni: Retkeilijän kansallispuistot, s. 53. Otava, 2015. ISBN 978-951-1-29099-5.
  4. http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/i/idaea_muricata.html
  5. http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=1698
  6. a b c d Mikkola K, Jalas I., Peltonen O.: Suomen perhoset. Mittarit 1. Suomen Perhostutkijain Seura. Tampereen kirjapaino Oy Tamprint, 1985. ISBN 951-99620-7-7. s. 80–81
  7. Perhoswiki[vanhentunut linkki]
  8. Skou P.: The Geometroid Moths of North Europe (Lepidoptera; Drepanidae and Geometridae). Brill, 1986. ISBN 978-9004078598. s. 50

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]