Ahvenanmaan maakunta

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Ahvenanmaa)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ahvenanmaan maakunta
Landskapet Åland
Coat of arms of Åland.svg Ahvenanmaa.sijainti.suomi.2010.svg
vaakuna
Flag of Åland.svg

lippu

sijainti

Historialliset läänit Turun ja Porin lääni (1634–1918)
Ahvenanmaan lääni (1918–2009)
Maakuntakeskus Maarianhamina
Maakuntajohtaja maaneuvos Camilla Gunell (2011–)
Pinta-ala ilman merialueita 1 581,40 km²
19:nneksi suurin 2015 
Kokonaispinta-ala 13 324,79 km²
13:nneksi suurin 2015 [1]
– maa 1 553,17 km²
– sisävesi 27,41 km²
– meri 11 743,39 km²
Väkiluku 28 992
19:nneksi suurin 31.12.2015 [2]
väestötiheys 18,67 as./km² (31.12.2015)
Maakuntalaulu Ålänningens sång
Nimikkolajit  
– eläin metsäkauris
– järvi Östra och Västra Kyrksundet (yhd.)
– kala hauki
– kasvi kevätesikko
– kivi eloperäinen kalkkikivi
– lintu merikotka
Lyhenne FI-01

Ahvenanmaa (ruots. Åland) on saariryhmä sekä Suomen historiallinen ja nykyinen maakunta, sekä ainoa jolla on itsehallinto. Ahvenanmaan ainoa virallinen kieli on ruotsi: 88 prosentilla väestöstä on äidinkielenään ruotsi, noin 5 prosenttia on suomenkielisiä ja muunkielisiä asukkaita on yhteensä noin seitsemän prosenttia. Maakunnan väkiluku oli 2015-12-31 31. joulukuuta 2015 28 992 henkeä,[2] ja sen ainoa kaupunki on hallintokeskus Maarianhamina. Ahvenanmaa on sekä maapinta-alaltaan että asukasluvultaan Suomen pienin maakunta.

Ahvenanmaan tuhansista saarista 60 on asuttuja. Jääkausi on hionut saarten punaisen graniitin monin paikoin silokallioiksi. Kasvillisuus on rehevää ja runsaslajista. Sekä kasvillisuus että eläimistö poikkeavat Manner-Suomen lajistosta, ja maakunnassa on omia rauhoitusmääräyksiä.

Ahvenanmaan sijainti Ruotsin ja Suomen välisellä reitillä on vaikuttanut sen historiaan. Viikinkiajalta on runsaasti arkeologisia jäänteitä. Ruotsalaiset rakensivat sinne Kastelholman linnan, joka oli Kastelholman linnaläänin keskus. Venäjä rakensi saarille Bomarsundin linnoituksen, joka myöhemmin tuhoutui Oolannin sodassa. Sodan jälkeen saaret demilitarisoitiin. Vuonna 1920 Kansainliiton neuvosto päätti, että Ahvenanmaa kuuluu Suomelle eikä Ruotsille. Se sai laajan itsehallinnon.

Nykyisin Ahvenanmaan elintaso kuuluu Suomen alueista korkeimpiin. Elinkeinorakenne on painottunut palveluihin. Tärkein elinkeino on merenkulku, joka tuo lähes 30 prosenttia sen BKT:sta.

Nimen etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin sana å tarkoittaa yksinään pientä jokea, mutta Ahvenanmaan ruotsinkielisen nimen Åland alkuosan arvellaan olevan muuta alkuperää, sillä Ahvenanmaalla ei juuri ole jokia. Lars Huldénin esittämän teorian mukaan Åland-nimen alkuosa on muunnos muinaispohjoismaisesta sanasta ”ahva”, joka on sama sana kuin latinan aqua (vesi). Toisaalta hän pitää mahdollisena sitäkin, että lähtökohtana voisi olla suomalainen sana ahvena (’ahven’), josta kielen äännekehityksen sääntöjen mukaan on voinut kehittyä maakunnan nimen alkuosa å.[3]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan saaristo
Källskärin saarta.

Ahvenanmaa sijaitsee Saaristomeren lounaisosassa Ahvenanmeren itäpuolella ja Selkämeren eteläpuolella. Ahvenanmaan itäpuolella on Turun saaristo Varsinais-Suomessa, jonka suuntaan rajana on Kihti. Pääsaarelta, Manner-Ahvenanmaalta, on Ruotsin mantereelle 40 km ja Suomen mantereelle 100 km.

Maakunnan saaristoon lasketaan kuuluvan 6 757 vähintään 0,25 hehtaarin kokoista saarta ja luotoa, joista 60 on asuttuja.[4] Maakunnan suurimmaksi järveksi lasketaan joko Finströmin ja Saltvikin kunnissa sijaitseva Vandöfjärden (5 km2) tai, jos Vandöfjärden lasketaan merenlahdeksi, kanavan yhdistämät Östra och Västra Kyrksundet Sundin kunnassa. Niiden pinta-ala on noin kolme neliökilometriä.[5]

Pääsaari, Manner-Ahvenanmaa eli Ahvenan manner on pohjoisesta etelään 50 km pitkä ja idästä länteen 45 km leveä.[6] Siihen ovat siltayhteydessä kapean Marsundin erottama Eckerö ja kanavan mantereesta erottama Lemland, josta on edelleen siltayhteys Lumparlandiin.[7][8][9] Muita huomattavia saaria ovat Vårdö, Föglö, Sottunga, Kumlinge, Kökar ja Brändö. Ahvenanmaan korkein huippu on Orrdalsklint (132 m) Saltvikin kunnassa Manner-Ahvenanmaalla.[10][11]

Kallioperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan peruskallio on enimmäkseen karkearakeista punertavaa graniittilajia, ahvenanrapakiveä.[10][11] Ahvenanmaan rapakivigraniitti on yksi Suomen laajimmista rapakivi-intruusioista. Lumparnin selältä on tavattu ordoviikkikauden kalkkikiviä.[12] Ahvenanmaalta on löytynyt ordovikikauden vossiileita, kuten trilobiitteja ajalta jolloin nykyisen Ahvenanmaan sisältänyt manner oli lähellä päiväntasaajaa.[13]

Viime jääkauden jäljet näkyvät Ahvenanmaan kallioissa. Saarten jäätikön tulosuunnan puoleiset sivut ovat hioutuneet viistoiksi silokallioiksi, kun taas saarten vastakkaisella sivulla on jyrkemmät seinämät. Kivikkoisia pirunpeltoja on vanhoilla Yoldiameren ja Ancylusjärven rannoilla.[14]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan ilmasto on lauhkeampaa kuin muualla Suomessa, vuoden keskilämpötila +6 °C, helmikuun −3 °C.[10] Oheinen ilmastotaulukko kuvastaa Ahvenanmaan pääsaaren sisäosien ilmastoa.

Jomalbyn ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 0,3 −0,3 2,4 7,6 13,6 17,5 20,7 19,6 14,8 9,6 4,6 1,7 ka. 9,3
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −5 −6,3 −3,7 0,0 4,3 8,6 12,2 11,6 7,7 4,0 0,2 −3,1 ka. 2,5
Vrk:n keskilämpötila (°C) −2,1 −3,1 −0,6 3,7 9,1 13,3 16,7 15,8 11,4 6,9 2,6 −0,4 ka. 6,1
Sademäärä (mm) 53 35 38 31 35 53 52 76 61 70 71 59 Σ 634
Sadepäivät (d) 11 8 8 6 6 7 7 10 9 12 13 12 Σ 109
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
0,3
−5
−0,3
−6,3
2,4
−3,7
7,6
0,0
13,6
4,3
17,5
8,6
20,7
12,2
19,6
11,6
14,8
7,7
9,6
4,0
4,6
0,2
1,7
−3,1
S
a
d
a
n
t
a
53
35
38
31
35
53
52
76
61
70
71
59



Elävä luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Knutsbodaberget Lemlandissa.

Ahvenanmaa kuuluu kasvillisuusvyöhykkeissä hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen. Lehdot ja lehtoniityt ovat tyypillisiä, mutta myös havumetsiä on runsaasti. Kasvillisuus on yleensä rehevää.[15] Kasvisto on runsaslajinen, siemenkasveja on noin 750 lajia; niistä mainittakoon harvinainen, Suomessa vain Ahvenanmaalla kasvava euroopanmarjakuusi ja rantamaisemiin leimaa antava tyrni.[10]

Jalot lehtipuut kasvavat yleisempänä Ahvenanmaalla kuin eteläisessä Manner-Suomessa, esimerkiksi Etelä-Suomessa harvinaisiksi tai harvalukuisiksi luokitellut puulajit, kuten vuorijalava ja saarni, ovat Ahvenanmaalla yleisiä.[16]

Kangaskäärmettä tavataan Ahvenanmaalla, muttei Manner-Suomessa.[17]

Ahvenanmaan rantaniityillä lajirunsaus on suurempi kuin missään Suomessa.[11]

Ahvenanmaalla on omat ympäristösäännöksensä johon sisältyy erityisiä rauhoitusmääräyksiä. Riistalajeja lukuun ottamatta nisäkkäät (esimerkiksi saukko ja itämerennorppa) ja linnut ovat rauhoitettuja. Lisäksi maakuntahallituksen päätöksellä on rauhoitettu Ahvenanmaalla esiintyviä eläin-, putkilokasvi-, sammal- ja jäkälälajeja: neljä matelijaa, viisi sammakkoeläintä, yksi nilviäinen (ahmattikotilo), 15 perhoslajia, yksi kovakuoriainen (Isolampisukeltaja) ja kaksi korentoa. Lajien suojelusta vastaa Ahvenanmaan maakuntahallitus. Noin 50 kasvia on rauhoitettu, niiden joukossa ovat useimmat kämmekkälajit.[11][18][19][20] Ahvenanmaalla on kaikkiaan 44 luonnonsuojelualuetta ja noin 30 luontopolkua.[21]

Hirviä kaadetaan nykyisin vuosittain 150-200 ja metsäkauriita 2000-3000.[22][23] Harmaahylkeitä on metsästetty vuosittain noin sata.[24]

Ahvenanmaan kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan maakunnan kaupungit ja kunnat
Kuntakeskukset
 10 000–30 000 as. kunta
 3 000–10 000 as. kunta
 < 3 000 as. kunta
Ahvenanmaa kuntakeskuksineen.

Ahvenanmaan kuntien sijainti käy ilmi oheisesta kartasta. Maakunnan kuntia ovat:

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan korkeimmat kohdat, Saltvikissä sijaitsevat Orrdalsklint ja Långbergen, alkoivat kohota merestä n. 10 000 vuotta sitten. Syntynyt saaristo sai ensimmäiset asukkaansa kivikaudella Suomesta.[25] Saarten vanhimmat arkeologiset löydöt edustavat idästä levinnyttä kampakeraamista kulttuuria noin 4000 eaa. Noin 2500 eaa. Ahvenanmaalle saapui kuoppakeraamisen kulttuurin edustajia Ruotsin puolelta.[26] Kökarista on löytynyt hylkeenpyytäjien asuinpaikka pronssikaudelta.[27]

Rautakaudella, varsinkin merovingi- ja viikinkiajoilla, arkeologiset aineistot ovat Ahvenanmaallakin runsaat. Viikinkiaikaisia kalmistoja on 380, useimmat nistä pääsaarella.[26] Kulttuuriyhteyksiä oli sekä Ruotsin että Manner-Suomen suuntaan ja kauemmaksikin; saarilta on löytynyt arabialaisia kolikoita.[28]

900-luvun lopussa Ahvenanmaa autioitui, mihin on arveltu syyksi viikinkiajan rauhattomia oloja. Paikannimitutkimuksen perusteella on päätelty, että Varsinais-Suomesta ja lounaisesta saaristosta olisi muuttanut suomenkielistä väestöä Ahvenanmaalle pääasiassa 1100-luvulla. Samanaikaisesti tai hiukan myöhemmin muuttajia olisi tullut myös Ruotsista. Maakunnan suomalaisväestö sulautui ruotsalaisiin, koska ruotsinkielinen asutus oli suomenkielistä vahvempaa.[29] Lähes 30 Ahvenanmaan paikannimen on esitetty olevan suomalaisperäisiä (Luettelo Ahvenanmaan suomalaisperäisistä paikannimistä ja sovinnaisnimistä).[30]

Ruotsin ja Venäjän vallan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiallinen maakunta Suomessa
Ahvenanmaa
Coat of arms of Åland.svg Historical province of Åland, Finland.svg

vaakuna

sijainti

nykymaakunnat alueella Ahvenanmaa

Keskiajalla Ahvenanmaasta tuli Kastelholman linnaläänin keskusalue, joka kuului Suomen käskynhaltijakuntaan ja Turun hiippakuntaan. 1500-luvulla Ahvenanmaa oli osana prinssi Juhanalle annettua Suomen herttuakuntaa. 1600- ja 1700-luvuilla Ahvenanmaa kuului hallinnollisesti Turun- ja Porin lääniin. Suomen sodan jälkeisessä Haminan rauhassa vuonna 1809 Ahvenanmaa liitettiin muun Suomen mukana Venäjän keisarikuntaan. Ahvenanmaalaiset pyysivät saada jäädä osaksi Ruotsia, mutta tähän ei suostuttu ja Ahvenanmaasta tuli osa Suomen suuriruhtinaskuntaa. Venäjä rakensi saarille Bomarsundin linnoituksen, joka myöhemmin tuhoutui Oolannin sodassa.[31]

Sodan jälkeen saaret demilitarisoitiin. Venäjä sitoutui Pariisin rauhassa vuonna 1856 olemaan linnoittamatta Ahvenanmaata, mutta rakensi sinne kuitenkin linnoituksia ensimmäisen maailmansodan aikana.[10]

Suomen itsenäisyyden aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan kysymys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ahvenanmaan kysymys

Suuriruhtinaskunnalta Ahvenanmaa periytyi Suomen tasavallalle. Venäjän vallankumouksen jälkeen venäläinen sotaväki alkoi esiintyä hillittömästi myös Ahvenanmaalla. Tämän seurauksena siellä heräsi eräissä piireissä ajatus Ahvenanmaan liittämisestä Ruotsiin. Tämä pyrkimys, jonka johtomiehet olivat varatuomari C. Björkman ja toimittaja J. Sundblom ja joka esiintyi muun muassa 7 135 hengen allekirjoittamassa adressissa, sai kannatusta Ruotsissa, mutta kohtasi Suomessa jyrkkää vastustusta.[10]

Suomen sisällissodan aikana vuonna 1918 Ruotsi lähetti saarille sotilasretkikunnan nimellisesti suojelemaan ahvenanmaalaisia siviilejä, mutta todellisuudessa ilmeisesti valmistelemaan saarten liittämistä osaksi Ruotsia. Ruotsalaiset kuitenkin väistyivät saksalaisten tieltä.[32]

Ahvenanmaan kysymys päätyi Britannian aloitteesta vuonna 1920 Kansainliiton neuvoston käsiteltäväksi. Tämän kesäkuussa 1921 tekemän päätöksen mukaan Ahvenanmaan saaret jäivät vastoin ahvenanmaalaisten enemmistön toiveita Suomen yhteyteen, mutta saarten ruotsinkielisen väestön kansallisuuden, kielen ja kulttuurin turvaamiseksi oli myönnettävä eräitä takeita, jotka Suomen eduskunta hyväksyi lisäyksinä ja muutoksina Ahvenanmaan jo 1920 saamaan laajaan itsehallintoon.[10]

Mikäli Ahvenanmaa olisi liitetty Ruotsin yhteyteen, olivat jotkut suomalaiset valmistautuneet vaatimaan Suomelle Pohjois-Ruotsin suomenkielistä aluetta, Länsipohjaa. Torniossa perustettiin jopa Länsipohjan toimikunta, jonka tehtävänä oli aikaansaada Länsipohjassa suomalaiskansallista liikehdintää.[33]

Lokakuussa 1921 tehtiin Genevessä kansainvälinen sopimus Ahvenanmaan linnoittamattomuudesta ja neutralisoimisesta.[34] Ahvenanmaan linnoitukset oli purettu jo vuonna 1919.[10]

Itsehallinnon aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan maakuntapäivät kokoontuivat ensimmäiseen täysistuntoonsa 9. kesäkuuta 1922.[35] Päivää juhlitaan nykyään Ahvenanmaan itsehallintopäivänä.[36]

Jatkosodan alkaessa 22. kesäkuuta 1941 Operaatio Kilpapurjehduksessa Suomi lähetti Ahvenanmaalle sota-aluksia ja joukkoja pyrkien siten estämään Neuvostoliiton maihinnousun.[37]

Oman lipun Ahvenanmaa sai vuonna 1954.[35] Ahvenanmaan postilaitos on julkaissut vuodesta 1984 Ahvenanmaan omia postimerkkejä. Vuonna 1993 Ahvenanmaan postista tuli oma postilaitoksensa, joka on Pohjoismaiden pienin.[35]

Ahvenanmaa liittyi Pohjoismaiden neuvoston jäseneksi vuonna 1970. Maakunnalla on neuvostossa kaksi maakuntapäivien valitsemaa edustajaa, jotka muodostavat yhdessä maakuntahallituksen valitsemien edustajien kanssa Ahvenanmaan valtuuskunnan PN:ssa.[38]

Ahvenanmaalla järjestettiin liittymisestä EU:hun oma erillinen kansanäänestys. Sillä on veropoikkeus joka koskee arvonlisäveroa ja valmisteveroja ja mahdollistaa verovapaan myynnin lauttaliikenteessä Suomen ja Ahvenanmaan välillä.[39]

Ahvenanmaan oma ensimmäisen tason Internet-verkkotunnusten pääte .ax otettiin käyttöön vuonna 2006.[40]

Matti Vanhasen II hallitusta muodostettaessa vuonna 2007 Ahvenanmaan oma edustaja oli ensi kertaa mukana muotoilemassa hallitusohjelmaa saarimaakuntaa koskevissa asioissa. Samassa hallituksessa istui Astrid Thors, Suomen historian ensimmäinen "Ahvenanmaa-ministeri", eli ministeri oikeusministeriössä jonka toimialana olivat Ahvenanmaan asiat.[41][42]

Hallinto ja politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ahvenanmaan politiikka

Itsehallinto antaa ahvenanmaalaisille oikeuden säätää lailla omista sisäisistä asioistaan ja päättää maakunnan tulo- ja menoarviosta.[43]

Itse­hallinto­lakia voidaan muuttaa tai se voidaan kumota vain Suomen edus­kunnan ja Ahvenan­maan maa­kunta­päivien yhtä­pitävällä päätöksellä, jonka eduskunta on hyväksynyt perustus­lain säätämis­järjestyksessä ja maakunta­päivät vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä.[43]

Ahvenanmaan itsehallinnon uudistusta valmistelee komitea, jonka työn odotetaan valmistuvan kesällä 2017.[44]

Lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lainsäädäntövaltaa Ahvenanmaan maakunnassa, itsehallintolaissa määritellyissä asioissa, käyttää maakuntapäivät. Maakuntalait säädetään maakuntahallituksen aloitteesta. Itse­hallinto­laki sisältää yksityis­kohtaiset säännökset siitä, millaisista asioista maa­kunta saa säätää omia lakeja ja millaisista asioista Suomen valtion lait ovat voimassa myös Ahvenan­maalla.[43]

Ylintä toimeenpanovaltaa maakunnan itsehallintoon kuuluvissa asioissa käyttää Ahvenanmaan maakuntahallitus, jonka valitsee maakuntapäivät.[43]

Presidentin veto-oikeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasavallan presidentillä on ehdoton oikeus määrätä säädetty laki raukeamaan kokonaan tai osittain. Ennen veto-oikeuden käyttöä presidentin on pyydettävä asiasta korkeimman oikeuden lausunto.[43]

Kansainväliset sopimukset, jotka vaikuttavat maakunnan itsehallinnon piiriin kuuluviin asioihin, tulevat voimaan maakunnan osalta vasta kun maakuntapäivät ovat ne ratifioineet. Lainvalmistelussa ja riitakysymyksissä maakunnan ja valtakunnan kantojen yhteensovittamiseksi sekä lausuntojen antamiseksi toimii Ahvenanmaan valtuuskunta, johon kuuluu kaksi valtioneuvoston ja kaksi maakuntapäivien valitsemaa jäsentä sekä puheenjohtajana maaherra tai muu tasavallan presidentin maakuntapäivien puhemiehen suostumuksella tehtävään määräämä henkilö.[43]

Maakunta ja valtionvirasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavilla aloilla itsehallinnollinen Ahvenanmaan maakunta toimii lähinnä kuten itsenäinen valtio omine lainsäädäntöineen ja hallintokoneistoineen:[45]

  • opetustoimi, kulttuuri ja muinaismuistojen suojelu
  • terveyden- ja sairaanhoito
  • ympäristöasiat
  • elinkeinoelämän edistäminen
  • sisäinen liikenne
  • kunnallishallinto
  • poliisitoimi
  • postilaitos
  • radio ja televisio

Ahvenanmaan valtionvirasto toimii Ahvenanmaan maakunnan alueella Suomen tasavallan aluehallintoviranomaisena.[46] Se toimii Suomen tasavallan edustajana itsehallintolaissa määritellyissä asioissa, kuten verotoimiston ja käräjäoikeuden asioissa. Maakunnan itsehallinnon takia valtionvirastolla on kuitenkin erilaiset tehtävät kuin muun Suomen aluehallintovirastoilla.[47]

Ahvenanmaan valtionviraston johtaja on muista aluehallintovirastoista poiketen maaherra.[47] Maaherra on maakunnassa ensi sijassa Suomen hallituksen edustajana. Maaherra avaa ja päättää presidentin puolesta Ahvenanmaan maakuntapäivät. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös toimia Ahvenanmaan valtuuskunnan puheenjohtajana.[43]

Edustus Suomen eduskunnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaalta valitaan Suomen eduskuntaan aina yksi edustaja riippumatta alueen asukasluvusta. Ahvenanmaan vaalipiiri on eduskuntavaaleissa yksi vaalipiiri.[48] Ahvenanmaalta valittu edustaja (Vaalikaudella 2015-2019 Mats Löfström) kuuluu perinteisesti ruotsalaiseen eduskuntaryhmään. Kun RKP jäi oppositioon, Löfströmille ehdotettiin siirtymistä Keskustan riveihin. Hän ei kuitenkaan siirtynyt.[49]

Ahvenanmaalla toimivat eri puolueet kuin Manner-Suomessa, ne toimivat eduskuntavaaleissa, maakuntapäivien vaaleissa ja kunnallisvaaleissa. Presidentinvaaleissa ja europarlamenttivaaleissa ahvenanmaalaiset äänestävät samoja ehdokkaita kuin mannersuomalaisetkin.[50]

Euroopan unioni ja Ahvenanmaan maakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen liittyessä Euroopan unioniin sovittiin erikseen Ahvenanmaan itsehallinnon ja EU-jäsenyyden yhteensovittamisesta, minkä lisäksi ahvenanmaalaiset saivat itse päättää omasta jäsenyydestään. Vaihtoehtona oli myös Ahvenanmaan jääminen unionin ulkopuolelle Tanskalle kuuluvien Grönlannin ja Färsaarten tavoin. Suomen liittymissopimukseen liitettiin niin sanottu Ahvenanmaan pöytäkirja, johon ahvenanmaalaiset saivat menestyksekkäästi lähes kaikki erityisvaatimuksensa, joskaan eivät toivomaansa omaa edustajaa Euroopan parlamenttiin. Ahvenanmaa oli mukana Suomen EU-kansanäänestyksessä 16. lokakuuta 1994, mutta piti myös oman erillisen kansanäänestyksensä 20. marraskuuta. Valtakunnallisessa äänestyksessä EU-jäsenyyttä kannatti vain 51,9 prosenttia ahvenanmaalaisista, mutta omassa äänestyksessä kuukautta myöhemmin peräti 73,6 prosenttia. Ahvenanmaan maakuntapäivät hyväksyi EU-jäsenyyden 2. joulukuuta äänin 26–4.[45]

EU-jäsenyyden myötä Ahvenanmaan itsehallinto vahvistui. Ahvenanmaa on osana Suomea EU:n jäsen, mutta se ei kuulu EU:n veroliittoon, mikä mahdollistaa verottoman myynnin laivaliikenteessä Ahvenanmaan ja EU:n välillä. Tämän lisäksi mm. postimyynnin suhteen Ahvenanmaa on ”veroparatiisi”, sillä alle 22[51] euron arvoiset postilähetykset voidaan myydä ilman arvonlisäveroa.

Euroopan unionin asioissa maakunnalle on varattu mahdollisuus tuoda omat näkemyksensä esille lainsäädännön valmisteluvaiheessa. Maakuntahallituksen puheenjohtajalla on oikeus tulla kuulluksi EU-ministerivaliokunnassa silloin, kun asia kuuluu Ahvenanmaan maakunnan toimivaltaan tai on muutoin maakunnalle erityisen tärkeä. Ahvenanmaalla on myös oma erityisasiantuntijansa Suomen pysyvässä EU-edustustossa Brysselissä.[39]

Euroopan unionin asioissa maakunnalle on varattu mahdollisuus tuoda omat näkemyksensä esille lainsäädännön valmisteluvaiheessa. Mikäli maakunta jättää panematta täytäntöön jonkin unionin säädöksen joka kuuluu sen toimivaltaan, ja Suomi tuomitaan tästä laiminlyönnistä rahalliseen seuraamukseen, maakunta vastaa sakosta täysimääräisesti.[45]

Mallia maailmalle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan malli herättää jonkin verran kiinnostusta maailmalla. Maakuntaan saapuu usein tutkijoita, toimittajia ja poliitikkoja tutustumaan itsehallintojärjestelmään, joka on kansainvälisesti katsoen varsin epätavallinen. Vaikka Euroopassa on runsaasti itsehallintoalueita, vain Ahvenanmaa on määrätty kansainvälisellä sopimuksella sekä itsehallinnolliseksi että demilitarisoiduksi alueeksi. Toisaalta on kansainvälisessä katsannossa erikoista, että maakunnalla on laaja toimivalta, josta puuttuvat lähes kokonaan talouspoliittiset toimivaltuudet.[52][53][54] Esimerkiksi lokakuussa 2007 Georgian presidentti Mikheil Saakašvili liitti Suomen vierailuunsa matkan Ahvenanmaalle. Maakunnan asioiden järjestäminen kiinnosti Saakašvilia koska Georgiaan kuuluu muodollisesti kolme itsehallinnollista aluetta, joissa kaikissa on ollut levottomuuksia. Kansainvälispoliittisesti näistä erityisen merkittäviä ovat Abhasia ja Etelä-Ossetia, joiden hallitukset pyrkivät Venäjän tuella täyteen itsenäisyyteen.[55][56] Myös Serbia ehdotti Kosovon kysymyksen ratkaisuksi sille annettavan Ahvenanmaan kaltaisen aseman itsenäistymisvaatimuksien sijaan.[57]

Demilitarisointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläisiä sotajoukkoja Dalkarbyssä keväällä 1917 pitämässä vallankumouksellista kokousta.

Ahvenanmaa on ollut demilitarisoitu Krimin sodan päättymisestä vuonna 1856 lähtien. Tämän jälkeen siellä on oleskellut sotajoukkoja ainoastaan maailmansotien aikana.

Ahvenanmaan demilitarisaatiosta on sovittu Suomen, Saksan, Tanskan, Ruotsin, Britannian, Ranskan, Italian, Latvian ja Puolan kesken vuoden 1922 sopimuksella Ahvenanmaan saarten linnoittamattomuudesta (SopS 1/1922). Lisäksi Ahvenanmaan saarten demilitarisaatiosta on erikseen sovittu vuonna 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä (SopS 24/1940). Molemmat sopimukset kieltävät Suomea rakentamasta alueelle mitään kiinteitä puolustuslaitteita, sotilaslentokenttiä tai muita sotilaallisiin tarkoituksiin suunniteltuja laitteita.[58][59]

Sotatilanteessa Suomella on vuoden 1922 sopimuksen mukaan oikeus miinoittaa Ahvenanmaan vesiä ja sijoittaa alueelle sen puolueettomuutta uhkaavan hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellisia joukkoja. Sopimuksen perusperiaatteena on kuitenkin, että allekirjoittajavallat jättäisivät sotatilanteessakin Ahvenanmaan sotatoimien ulkopuolelle.[58]

Ahvenanmaalaiset eivät ole ase­velvollisia, poikkeuksena yli 12-vuotiaina Ahvenanmaalle muuttaneet henkilöt.[60] Ase­palveluksen sijasta heidät voitaisiin Ahvenan­maan itse­hallinto­lain mukaan velvoittaa suorittamaan palvelusta luotsi- ja majakkalaitoksessa tai muualla siviili­hallinnossa, mutta niin kauan kuin asiasta ei ole erikseen säädetty lakia, he ovat käytännössä kokonaan vapautetut ase­velvollisuudesta.[61] Jotkut ahvenan­maalaiset nuoret kuitenkin suorittavat varusmiespalveluksen vapaaehtoisina lähinnä Uudenmaan prikaatissa.

Ahvenanmaan itsenäisyyskysymys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan itsenäisyyttä ajaa maakunnan sisällä toimiva Ahvenanmaan tulevaisuus -puolue. Sen kannatus on kymmenen prosentin luokkaa.[62]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ahvenanmaan väestö
Katso myös: Ahvenanmaalaiset

Maakunnan väkiluku oli 2015-12-31 31. joulukuuta 2015 28 992 henkeä.[2] Vuonna 2014 asukkaista 88,3 % oli ruotsinkielisiä, 4,8 % suomenkielisiä ja 6,9 prosentilla äidinkieli oli joku muu. Suomen jälkeen suurimmat vähemmistökielet ovat latvia ja romania (noin 300 puhujaa), viro (noin 200) ja venäjä, thai, englanti ja saksa (kullakin noin sata puhujaa).[63]

Vieraskielisten on Ahvenanmaalla ollut helpompi löytää töitä kuin muualla Suomessa.[64]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Ahvenanmaan väestönkehitys 1980–2013
Vuosi Asukkaita
1980
  
22 783
1985
  
23 591
1990
  
24 604
1995
  
25 202
2000
  
25 776
2005
  
26 766
2010
  
28 007
2013
  
28 563
Lähde: Tilastokeskus.[65]

Kylät ja kaupunginosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaalla on Ålands statistik och utredningbyrån tilaston perusteella 267 kylää ja 27 kaupunginosaa.[66]

Kotiseutuoikeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaalla on voimassa kotiseutuoikeusjärjestelmä (hembygdsrätt). Henkilöllä tulee olla kotiseutuoikeus, ennen kuin hänen on mahdollista omistaa kiinteää omaisuutta saarella, äänestää maakuntapäivävaaleissa tai harjoittaa elinkeinoa. Kotiseutuoikeuden saa automaattisesti, jos se on jommallakummalla vanhemmista. Kotiseutuoikeutta voi hakea ruotsin kielen taitoinen Suomen kansalainen, joka on asunut maakunnassa vähintään viisi vuotta.[67] Suomen kansalaisella on oikeus itsehallintolain mukaan käyttää Ahvenanmaalla suomea tuomioistuimissa ja valtion viranomaisissa.[68] Tarvittaessa käytetään tulkkia.[69]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan elintaso kuuluu Suomen alueista korkeimpiin. Vuonna 2011 markkinahintainen bruttokansantuote henkeä kohti oli siellä SUomen tilastoalueista toiseksi suurin Uudenmaan jälkeen.[70]

Vuonna 2011 ahvenanmaan työllistäjiä olivat yhteiskuntapalvelut 40 %, kauppa ja liikenne 30 %, rahoitus 10 %, teollisuus 8 %, rakentaminen 7 %, maatalous 4 % ja muut 1 %. Työttömiä oli 3,1 %.[71]

Saarimaakunnan tärkein elinkeino on merenkulku, joka tuo lähes 30 prosenttia sen BKT:sta. Maarianhaminassa pitävät pääkonttoriaan Viking Line, Eckerö-konserni, Lillgaard ja Godby Shipping.[72] Ahvenanmaalaisten omistama kauppalaivasto ylitti miljoona bruttotonnia vuonna 2015. Vuosina 2000-2015 Ahvenanmaan lipun alla purjehtivien alusten osuus pieneni viidenneksellä, kun taas ulkomaille liputettujen alusten tonnimäärä kasvoi 63%. Merenkulun parissa ahvenanmaalaisissa yrityksissä työskenteli 6,6 prosenttia työvoimasta vuonna 2013.[73]

Vuoden 2014 lopussa Ahvenanmaalla oli noin 2500 yritystä. Niistä neljännes toimi kaupan ja matkailun alalla, viidennes rahoitus, ja viidennes rakennusalalla.[74] Teollisuus on jäänyt saarimaakunnassa melko pienimuotoiseksi: suurin teollisuusyritys Chips (nykyisin osa Orkla Confectionery & Snacks -konsernia) jalostaa perunoista lähinnä snack-tuotteita.[75]

Ahvenanmaalla tuotetaan yli puolet Suomen omenasadosta.[76]

Verotuloista osa jää maakuntaan. Ahvenanmaan itsehallintolain (49§) mukaisesti jos maakunnassa verovuodelta maksuun pantu tulo- ja varallisuusvero ylittää 0,5 prosenttia vastaavasta verosta koko maassa, ylimenevä osa kuuluu maakunnalle (verohyvitys).[77] Ahvenanmaan ja Suomen valtion välisiä verotulojen siirtoja on selvitetty monta kertaa. 1990-luvun selvityksissä todettiin eri suuntiin kulkevien rahavirtojen olleen suunnilleen saman suuruisia, vuonna 2004 taas Ahvenanmaa oli nettohyötyjä. Ahvenanmaalla on esitetty verotusoikeuden siirtämistä maakunnalle itselleen, jolloin Ahvenanmaa kustantaisi menonsa omilla verotuloillaan.[78]

Energia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaalaisella energiayhtiö Kraftnät Åland AB:lla, on väliaikainen laillinen monopoli Ahvenanmaan pääsähkönsiirtoverkkoon, jonka se myös omistaa. Kraftnät Åland hoitaa sähköverkkoa ja tarjoaa sähkönsiirtopalveluja Ahvenanmaalla. Lähinnä maakunnan ja kuntien omistamaa vuonna 1997 perustettua Kraftnät Ålandia voidaan pitää yleishyödyllisenä yhteisönä, jonka tulot kertyvät pääasiassa siirtopalveluista, mutta se saa tuloja myös tasepalveluista sekä käyttämättömien päästöoikeuksien myynnistä ja valokuidun vuokrauksesta. Varavoimana Kraftnät Åland käyttää vuonna 2005 käyttöön otettua omistamaansa 20 MW:n kaasuturbiinilaitosta. Lisäksi yrityksellä on sopimus Mariehamns Energi Ab:n kanssa sen koko varavoimakapasiteetin käytöstä, yhteensä 48 MW.[79]

Valtaosa Ahvenanmaan sähköstä tulee Ruotsista Kraftnät Ålandin omistaman vuonna 2000 käyttöön otetun 80 megawatin vaihtosähkökaapelia pitkin, ja Ahvenanmaa kuuluu Ruotsin sähköverkkoon.[79][80] Poikkeustilanteiden varalta Ahvenanmaan ja Manner-Suomen välille rakennetaan uusi Ahvenanmaa–Naantali-merikaapeli, joka valmistui vuonna 2015 ja se kulkee merenpohjassa 160 kilometrin matkan Jomalasta Naantaliin. Ahvenanmaalla on myös poikkeustilanteita varten muutamia iäkkäitä kaasuturbiinilaitoksia.[81] Merikaapeliyhteys on varayhteyskäytössä, mutta se yritetään saada osittain markkinoiden käyttöön vuonna 2016.[82] Sopimusten mukaan merikaapeliyhteyttä ei voi käyttää tuulivoimaloiden ylijäämän myymiseen, vaan ylijäämäsähkö myydään Ruotsiin.[80]

Vuonna 2015 Ahvenanmaalla käytetystä energiasta noin 20 prosenttia tuotettiin tuulivoimalla. Muutaman vuoden sisällä määrän odotetaan kasvavan 70 prosenttiin.[83]

Opetus ja tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan ammattikorkeakoulu Högskolan på Åland antaa opetusta merenkulussa, konetekniikassa, sähkötekniikassa, IT:ssä, talous-, hotelli- ravintola ja hoitoaloilla. Peruskoulun jälkeisiin opintoihin voi valita joko Ålands Lyceumin perinteisen lukion tai Ahvenanmaan ammattilukion, jossa suoritetaan kaksoistutkintona lukion ja ammattiopintojen aineita.[84]

Ahvenanmaalla toimii Ahvenanmaan rauhaninstituutti, joka on sekä tutkimuslaitos että käytännön toimista vastaava organisaatio. Se vastaa myös rikosoikeudellisesta sovittelusta Ahvenanmaalla.[85][86]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juhannussalko Kastelholmassa.

Juhannus on Ahvenanmaalla tärkeä juhla. Lähes jokaiseen kylään pystytetään juhannussalko. Kullakin kylällä on oma perinteinen salkomallinsa.[87]

Ahvenanmaan perinteisen ruokakulttuurin pohjana on kala, etenkin silakka. Silakkaa kalastettiin syksyisin ja suolattiin talven varalle. Ahvenanmaan maakuntaleipä mustaleipä sopii hyvin suolakalojen seuraan. Saaristossa kasvatetaan myös lampaita. Ahvenanmaan pannukakku sisältää puuroa ja kardemummaa.[88]

Ahvenanmaan merialueelta Ahvenanmerellä on haaksirikkoutuneesta laivasta löydettiin vuonna 2010 vanhoja samppanjapulloja, joita on myytiin huutokaupassa. Myynti keskeytettiin, kun oikeuskansleri alkoi tutkia, myykö Ahvenanmaa muinaismuistojaan.[89]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan palloilupääsarjojen urheiluseuroja ovat jalkapallon Veikkausliigassa pelaava IFK Mariehamn ja naisten jalkapallon liigajoukkue Åland United sekä IF Åland. Saarimaakunnan tunnetuin urheilija on kestävyysjuoksija ja Euroopan-mestari Janne Holmén. Ahvenanmaalaisista jalkapalloilijoista Suomen maajoukkueessa ovat pelanneet Mikael Granskog, Anders Eriksson, Daniel Sjölund ja Annica Sjölund.

Urheiluareenat ovat keskittyneet Maarianhaminaan. Jalkapalloa pelataan Wiklöf Holding Arenalla. Suurin sisähalli on Eckerö-halli ja pääsaarella on jäähalli Islandia.[90] Alandia Cup on Suomen suurin 11-vuotiaiden jalkapalloturnaus.[91] Se on myös Ahvenanmaan suurin urheilutapahtuma, jonne kerääntyy tuhansia jalkapallojunioreita ja heidän vanhempiaan.[92]

Viestintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenanmaan omasta radio- ja televisiotoiminnasta vastaa Ålands Radio och TV Ab -yritys.[93] Ahvenanmaalaisilta ei peritä Yle-veroa. Sen sijaan Ahvenanmaalla on oma televisiomaksu (televisionsavgift).[94]

Sanomalehdistä Ålandstidningen ilmestyy kolme kertaa viikossa.[95] Nya Åland ilmestyy seitsemän ketaa viikossa: arkisin paperilla ja viikonloppuna sähköisenä lehtenä.[96]

Tunnettuja ahvenanmaalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestöjä ja yhdistyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yrityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkänen, Ritva Liisa: Turunmaan saariston suomalainen lainanimistö. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1985. ISBN 951-717-399-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2015 1.1.2015. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.3.2015.
  2. a b c Ennakkoväkiluku alueittain, joulukuu 2015 muuttujina Alue ja Väestönmuutos 31.12.2015. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2016.
  3. Lars Hulden: Finlandssvenska bebyggelsenamn, 2001,ISBN 951-583-071-0
  4. Åland i siffror 2015 Ålands statistik- och utredningsbyrå. Viitattu 5.9.2015. (ruotsiksi)
  5. Maakuntajärvikilpailun finalistit on valittu - äänestää voi 30.9. asti (Linkki "Järviperustelut") SYKE. 2011. Viitattu 25.1.2016.
  6. Statistik och fakta aland.ax - Det offentliga Åland. Ahvenanmaan maakuntahallitus. Viitattu 5.9.2015. (ruotsiksi)
  7. Marsund Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 27.1.2016.
  8. Lemströms Kanal Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 27.1.2016.
  9. Lemland - Lumparland Kansalaisen karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 27.1.2016.
  10. a b c d e f g h Forsman J. ja muut (toim.): Pieni tietosanakirja, s. 50-51. Otava, 1925-1928. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.9.2015).
  11. a b c d Natur aland.ax - Det offentliga Åland. Ahvenanmaan maakuntahallitus. Viitattu 5.9.2015. (ruotsiksi)
  12. Korsman K & Koistinen T: Suomen kallioperä Geologinen seura. Viitattu 25.1.2016.
  13. Ahvenanmaan uusi fossiililöytö kertoo Itämeren trooppisesta ajanjaksosta Helsingin sanomat. 29.9.2015. Viitattu 25.1.2016.
  14. Carlsson R: Åland – grundkurs i kvartärgeologi inom en liten yta Geografitorget. Viitattu 25.1.2016. (ruotsiksi)
  15. Ahvenanmaan omaperäinen luonto Yle. Viitattu 6.9.2015.
  16. Metsäkurssi Pirkanmaan Bittimetsä. 2014. Viitattu 6.9.2015.
  17. Suomen kolmas käärme on arka otus Aamuset. 2014. Viitattu 6.9.2015.
  18. Metsätalous ja uhanalaiset lajit Tapio. Viitattu 25.1.2016.
  19. Nr 82 Landskapslag om naturvård Ahvenanmaan maakuntalaki. Viitattu 25.1.2016. (ruotsiksi)
  20. 2 kap. Fridlysta och särskilt skyddsvärda arter Ålands landskapsregeringen. Viitattu 25.1.2016. (ruotsiksi)
  21. Värna om och upptäck naturen Visit Åland. Viitattu 6.9.2015.
  22. FÄLLDA ÄLGAR 1971-2014 Viitattu 25.1.2016.
  23. Avskjutningsstatistik: Rådjur Viitattu 25.1.2016.
  24. [http://www.regeringen.ax/sites/www.regeringen.ax/files/attachments/page/resultat-skyddsjakt-skarv-sal-2014.pdf Antal fällda gråsälar och storskarvar under skyddsj akt år 2007-2014] Viitattu 25.1.2016.
  25. Ahvenanmaan kivikausi Museovirasto, Suomen kansallismuseo. Viitattu 18.7.2007
  26. a b Ahvenanmaan historia Ahvenanmaan museo. Viitattu 16.1.2016.
  27. Hylkeenpyytäjien asuinpaikka 1100-luvulta eKr. Kökar. Viitattu 6.9.2015.
  28. Esihistoria Visit Åland. Viitattu 6.9.2015.
  29. Pitkänen (1985), s. 370.
  30. Pitkänen (1985), s. 16.
  31. Bomarsundin historia Bomarsundin linnoitus. Viitattu 16.1.2016.
  32. Jussi Pekkarinen: Ahvenanmaa - Suomelle vai Ruotsille? Ulkoministeriö. 2008. Viitattu 5.9.2015.
  33. Kansallismielistä rakkautta Oulun maakunta-arkisto. Viitattu 5.9.2015.
  34. Demilitariseringen aland.ax. Viitattu 5.9.2015.
  35. a b c Ahvenanmaa pähkinänkuoressa. Ahvenanmaa - ahaa!, 2007, nro -, s. 3.
  36. Ahvenanmaan historiaa lyhyesti Pohjola Norden. Viitattu 23.1.2016.
  37. Manninen Ohto: Meriaseveljeyden synty Suomen sotahistoriallinen seura. Viitattu 6.9.2015.
  38. Ahvenanmaa – itsehallinnollinen maakunta. Ålands Landskapsregering 2004.
  39. a b Ahvenanmaa EUssa eurooppatiedotus. Viitattu 6.9.2015.
  40. Laki verkkotunnuslain muuttamisesta Finlex. 2006. Viitattu 6.9.2015.
  41. Ahvenanmaa - kasvava itsehallintoyhteisö. Ahvenanmaa - ahaa!, 2007, nro -, s. 3.
  42. Ministerin tiedot: Thors Astrid Valtioneuvosto. Viitattu 6.9.2015.
  43. a b c d e f g Ahvenanmaan itsehallintolaki Finlex. 1991. Viitattu 6.9.2015.
  44. Presidentti Halonen: Ahvenanmaan asemaa vahvistettava – paine on suuri mtv.fi. 28.1.2015. Viitattu 16.1.2016.
  45. a b c Ahvenanmaa Euroopan Unionissa Viitattu 6.9.2015.
  46. https://www.suomi.fi/suomifi/suomi/valtio_ja_kunnat/aluehallinto/index.html
  47. a b Laki aluehallintovirastoista Finlex. Viitattu 6.9.2015.
  48. Kansanedustajat Eduskunta. Viitattu 16.1.2016.
  49. Ahvenanmaan Löfström ei vaihda keskustaan Suomenmaa. 8.5.2015. Viitattu 16.1.2016.
  50. Beskrivning av valstatistiken ÅSUB. Viitattu 16.1.2016. (ruotsiksi)
  51. Ahvenanmaan veroraja arvonlisäverotuksessa Vero.fi. Verottaja. Viitattu 4.8.2014.
  52. Aalto, Sibelius ja Ahvenanmaan itsehallinto. Ahvenanmaa - ahaa!, 2007, nro -, s. 6.
  53. Tasavallan presidentin puhe Ahvenanmaan itsehallintopäivänä 9.6.2007. Viitattu 19.10.2007. Presidentin puhe tuo esille maakunnan itsehallinnon epätavallisuuden.[vanhentunut linkki]
  54. Ahvenanmaan ja muiden eurooppalaisten itsehallintoalueiden selvitys valmistunut. Valtioneuvoston viestintäyksikkö 31.8.2007. Viitattu 19.10.2007.
  55. Georgian presidentti saapuu tänään Suomeen. Helsingin sanomat 10.10.2007. Viitattu 19.10.2007 [vanhentunut linkki]
  56. GAZPROM KIRISTÄÄ OTETAAN MAAILMALLA. Nettisotilas 2/2006. Viitattu 19.10.2007.[vanhentunut linkki]
  57. Serbia antaisi Kosovolle Ahvenanmaan kaltaisen aseman Hämeen Sanomat. Viitattu 12.11.2015 (linkki päivitetty).
  58. a b Ahvenanmaansaarten linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta koskeva sopimus. Finlex. 1922. Viitattu 16.1.2016.
  59. SOPIMUS Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä Ahvenanmaan saarista. Finlex. 1940. Viitattu 16.1.2016.
  60. Varusmies 2006, s. 18 (ISBN 951-25-1579-2)
  61. Ahvenanmaan itsehallintolaki, 12 §
  62. Fler vill ha självständighet i Europa Yle. 2014. Viitattu 31.1.2016.
  63. Befolkningens språk, födelseort och medborgarskap 31.12.2014 ÅSUB. 2014. Viitattu 23.1.2016. (ruotsiksi)
  64. Vieraskielisten määrä kaksinkertaistumassa Kauppalehti. 2014. Viitattu 23.1.2016.
  65. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  66. Invånarantalet i byar och stadsdelar 1990–2012 (XLS) Ålands statistik och utredningsbyrå (ÅSUB). Viitattu 18.4.2013. (ruotsiksi)
  67. Ahvenanmaan itsehallintolaki 7 §
  68. Ahvenanmaan itsehallintolaki 37 §
  69. Oikeus tulkkaukseen: Kielilaki 18 § Finlex. Viitattu 16.1.2016.
  70. Itä-Suomen bruttokansantuote asukasta kohden kasvoi suuralueista eniten Tilastokeskus. 2013. Viitattu 16.1.2016.
  71. Yleistä tietoa Ahvenanmaasta Visit Åland. Viitattu 30.1.2016.
  72. 24 jäsenvarustamoa Suomen varustamot ry.. Viitattu 30.1.2016.
  73. Den åländskägda handelsflottan nära en miljon bruttoton ÅSUB. 2015. Viitattu 31.1.2016.
  74. Antalet företag på Åland fortsätter att växa ÅSUB. Viitattu 31.1.2016.
  75. Suurimmat yritykset liikevaihdon mukaan - Ahvenanmaa largestcompanies. Viitattu 30.1.2016.
  76. Omenoiden valtakunta Visit Åland. Viitattu 31.1.2016.
  77. Ahvenanmaan itsehallintolaki
  78. Kotirouva Ahvenanmaa tahtoo päättää tuloistaan Kolumni. 2007 VATT.
  79. a b Valtiontuki SA.33823 (2012/N) – Suomi. Tuki Manner-Suomen ja Ahvenanmaan väliselle sähkökaapelille (pdf) (C(2012) 5526 final) http://ec.europa.eu/. 31.7.2012. Bryssel: Euroopan komissio. Viitattu 13.9.2014.
  80. a b Kankare, Matti: Tämä on Suomi - Veronmaksajat tukemaan Ahvenanmaan tuulivoimaa jättisummalla, hyödyn käärii Ruotsi talouselama.fi (Talouselämä-lehden verkkosivusto). 6.3.2015. Talentum Oyj. Viitattu 10.10.2015.
  81. Koski, Joni: Merikaapeli vedetään Ahvenanmaalta Naantaliin rannikkoseutu.fi. 24.7.2013. Raisio: Alma Media Kustannus Oy. Viitattu 16.7.2013.
  82. Ahvenanmaan ja Manner-Suomen välinen merikaapeliyhteys Ål-Link on käytössä fingrid.fi. 23.12.2015. Fingrid Oyj. Viitattu 16.1.2016.
  83. Ahvenanmaa käy pian tuulella Maaseudun Tulevaisuus. 5.10.2015. Viitattu 16.1.2016.
  84. Studera på Åland AMS - arbetsmarknad - Studierna. Viitattu 31.1.2016.
  85. About us - The Åland Islands Peace Institute Ahvenanmaan rauhaninstituutti PAX. Viitattu 18.1.2016.
  86. Ahvenanmaan rauhaninstituutti täyttää 20 vuotta Ahvenanmaan rauhaninstituutti PAX. Viitattu 18.1.2016.
  87. Juhannus Ahvenanmaalla Visit Åland. Viitattu 15.1.2016.
  88. Ahvenanmaa Ruokatieto. Viitattu 15.1.2016.
  89. Ahvenanmaan samppanja-aarteesta iso lasku veronmaksajille Iltalehti. 2013. Viitattu 15.1.2016.
  90. Urheiluhalleja joka lähtöön. Ahvenanmaa - ahaa!, 2007, s. 23.
  91. Alandia Cup Alandia Cup. Viitattu 6.12.2015.
  92. Alandia Cup täyttää 30 vuotta. Ahvenanmaa - ahaa!, 2007, s. 23.
  93. Om oss Ålands Radio och TV Ab. Viitattu 15.1.2016.
  94. Yle-vero – usein kysyttyä vero. Viitattu 15.1.2016.
  95. Nya Åland blir tredagarstidning Ålandstidningen. 22.4.2015. Viitattu 15.1.2016.
  96. Nya Åland blir sjudagars nyan.ax. 21.4.2015. Viitattu 15.1.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ahvenanmaan maakunta.