Puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet Suomessa

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet Suomessa vuoden 2004 kuntajaon mukaisesti.[1]
  IA Suotuisan suven alue
  IB Mantereen paras
  II Järvien ja peltojen vyöhyke
  III Suomen perusmaisemaa
  IV Mäkiseutujen ja lakeuksien vyöhyke
  V Tasankojen, soiden ja vaarojen vyöhyke
  VI Vedenjakajamailta Lapin porteille
  VII Etelä- ja Keski-Lappi
  VIII Tunturien paljakat
Kunnat, jotka sisältävät kahden vyöhykkeen olosuhteita, on merkitty raidoituksella. Niiden alueella lämpimät mäenrinteet ja lauhkeat vesistöjen rannat kuuluvat suotuisampaan vyöhykkeeseen, alavat suoseudut ankarampaan vyöhykkeeseen.

Puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeitä käytetään hedelmäpuiden ja puuvartisten koristekasvien esiintymisalueiden tai todennäköisten mahdollisten kasvupaikkojen ilmaisijoina. Suomessa vyöhykkeitä on yhteensä kahdeksan. Vyöhykkeet merkitään yleensä roomalaisin numeroin esimerkiksi siemenpusseissa. Menestymisvyöhykkeiden rajoja uudistettiin 1980-luvulla, jolloin otettiin muun muassa suurten vesistöjen vaikutus paremmin huomioon. Tietyt alueet vyöhykkeillä IV, V, VI ja VII sisältävät kahden vyöhykkeen olosuhteita. Tällöin lämpimät mäenrinteet ja vesistöjen rannat kuuluvat suotuisampaan vyöhykkeeseen ja alavat suoseudut ankarampaan vyöhykkeeseen.

Myös Ruotsissa on käytössä jako kahdeksaan menestymisvyöhykkeeseen. Ruotsin ja Suomen menestymisvyöhykkeiden numeroinnit eivät vastaa toisiaan, sillä esimerkiksi Suomen menestymisvyöhyke III vastaa Ruotsin menestymisvyöhykettä V.[2]

Vyöhykkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

I-vyöhyke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ensimmäinen menestymisvyöhyke käsittää Ahvenanmaan sekä Manner-Suomen lounaisimmat osat suunnilleen Rauman seudulta pääkaupunkiseudulle. Vyöhyke jakautuu kahtia vyöhykkeiksi Ia ja Ib. Vyöhyke Ia käsittää Ahvenanmaan, Saaristomeren ja joitakin aivan lounaisimpia osia mantereesta.

II-vyöhyke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen toinen menestymisvyöhyke kulkee Manner-Suomen eteläosissa nauhana ensimmäisen vyöhykkeen koillispuolella Porin seudulta Etelä-Karjalaan. Alue ulottuu pohjoisemmaksi erityisesti suurten järvien Saimaan ja Päijänteen seuduilla.

III-vyöhyke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kolmas menestymisvyöhyke käsittää Vaasan seudun, Pirkanmaata sekä keskisen ja itäisen Sisä-Suomen eteläosat.

IV-vyöhyke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen neljäs menestymisvyöhyke käsittää Pietarsaaren ja Kokkolan seutujen, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Pohjois-Savon alueita. Alueita Pohjois-Karjalassa voidaan lukea joko IV- tai V-vyöhykkeeseen.

V-vyöhyke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen viides menestymisvyöhyke käsittää Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Pohjois-Karjalan alueita. Tiettyjä alueita erityisesti Kainuussa ja Suomenselällä voidaan lukea joko V- tai VI-vyöhykkeeseen.

VI-vyöhyke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kuudes menestymisvyöhyke käsittää Meri-Lapin ja Kainuun alueita. Tiettyjä alueita Kainuussa ja Peräpohjolassa voidaan lukea joko VI- tai VII-vyöhykkeeseen.

VII-vyöhyke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen seitsemäs menestymisvyöhyke käsittää pääasiassa Peräpohjolan alueita.

VIII-vyöhyke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kahdeksanteen menestymisvyöhykkeeseeen kuuluu pohjoisinta Lappia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuntien kuuluminen kasvuvyöhykkeisiin Ilmatieteen laitos. Viitattu 22.5.2015.
  2. Zonkartan Svensk Trädgård. Viitattu 21.3.2013. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.