Lappi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee maantieteellistä aluetta Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä. Sanan muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Lappi Euroopan kartalla. Rajojen määrittely vaihtelee lähteestä toiseen.
Tornionjärvi Ruotsin Lapissa Kiirunan kunnassa. Taustalla näkyy Lapporten-vuoristolaakso.
Suomen Lapin nykymaakunta koostuu kolmen historiallisen maakunnan (Lappi, Länsipohja eli Västerbotten ja Pohjanmaa) osista.
Västerbottenin lääni ennen Haminan rauhaa. Vaaleankeltaisella näkyy nykyisin Suomen ja Ruotsin kesken jaettu Lapin historiallinen maakunta.

Lappi (pohjoissaameksi ja ruots. Sápmi, koltansaameksi Sääˊmjânnam, inarinsaameksi Säämi, norj. Sameland, ven. Лапландия, Laplandija) on Fennoskandian pohjoisin osa, joka kuuluu nykyään Suomeen, Ruotsiin, Norjaan ja Venäjään. Saamelaiset ovat alueen alkuperäiskansa, mutta nykyisin etninen vähemmistö. Lappi ei muodosta yhtenäistä hallinnollista aluetta.[1]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiyön aurinko Norjan Nordkapissa.

Suomeen ja Ruotsiin kuuluvat Lapin historialliset maakunnat sijaitsevat sisämaassa. Jos Lappina pidetään koko Lapin lääniä ja Ruotsissa vastaavasti Norrbottenin lääniä, niin Suomen ja Ruotsin Lapit ulottuvat Perämeren rannalle. Lapin länsiosassa Norjaan kuuluvalla rannikolla on vuonoja aina Venäjälle asti ulottuvalla alueella. Tunturit alkavat Norjaan kuuluvat Lapin itäosasta. Ruotsin ja Norjan rajana oleva Skandien vuoristo sijaitsee pohjoisosistaan Lapissa. Sen korkeimmat huiput ovat Kebnekaisella Ruotsissa.[2]

Suomeen kuuluva Lapin historiallinen maakunta jaetaan luonnonmaantieteellisesti, mutta ei kuitenkaan koskaan hallinnollisesti Kittilän Lappiin, Sompion Lappiin, Enontekiön Lappiin ja Inarin Lappiin. Taigan ja tundran raja Suomessa kulkee Kaunispään alueella, joka on suosittu hiihto-, laskettelu- ja muu lomakohde. Suomen Lapissa sijaitsee kaksi suurta tekojärveä (Lokka ja Porttipahta) ja 483 kilometriä pitkä Kemijoki, joka on Suomen pisin joki.[3] Suomen Lapin itäosassa on soita ja järviä, joista suurin on Inarinjärvi 1 040 km².

Kaikki satamat lännessä Norjanmerellä ja Barentsinmerellä Muurmanskiin asti ovat jäättömiä koko vuoden. Pohjanlahti kuitenkin tavallisesti jäätyy talvisin. Atlantin valtameren pohja pohjoisessa ja lännessä sisältää suuria öljy- ja kaasuvaroja.

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapin ilmasto on subarktinen. Kesällä suuressa osassa Lappia vallitsee yötön yö, jolloin aurinko ei laske lainkaan ja talvella puolestaan kaamos, jolloin aurinko ei nouse lainkaan. Utsjoella yötön yö kestää 72 ja kaamos 53 vuorokautta.[4]

Lapin eri osien ilmasto on hyvin erilainen. Keski-Lapin mantereiseen ilmastoon vaikuttavat laajat suoalueet. Jäämeri vaikuttaa paikoin Pohjois-Lapin muuten hyvin mantereiseen ilmastoon.[5]

Maa on lumen peitossa 6-7 kuukautta. Terminen kesä kestää Rovaniemellä keskimäärin 90 päivää, Kilpisjärvellä vain 46 päivää.[4]

Luonto ja luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa Lapista kuuluu pohjoiseen havumetsävyöhykeeseen eli taigaa. Varsinaista arktista tundraa on Suomen rajojen ulkopuolella Kuolan niemimaam rannoilla. Pohjoisimmassa Lapissa on kuitenkin alueita, jota ovat korkeuden takia niin kylmiä, ettei siellä kasva metsä. Nämä paljakoiksi kutsutut alueet muistuttavat kasvillisuudeltaan tundraa.[6]

Paljakalla lumen määrä vaikuttaa kasvillisuuteen. Paksulumisilla alueilla lumi suojaa kasveja pakkaselta ja siellä pärjäävät metsävarvut kuten mustikka. Siellä missä tuuli puhaltaa lumen pois, pärjäävät sitkeämmät kasvit kuten uuvana ja variksenmarja. Lumenviipymäalueilla kasvukausi jää lyhyeksi ja sammalet ja levät ovat valtakasveina, putkikokasveista harvat lajit kuten jääleinikki ja purorikko.[6]

Norjan ja Ruotsin puolella kasvaa lajeja joita ei ole Suomessa kuten tunturiunikot, lehtoukonhattu, tunturirikko, valkoiset leinikit ja kellokukat.[7]

Suomen Lapin maakuntakukka on kullero.[8] Muita nimenomaan Lapin kasveja ovat arnikki, kurjenkanerva, tunturikoivu, tunturipaju, hapro, huopaohdake, lapinalppiruusu, vaivaiskoivu, vaivaispaju, hietapitkäpalko, lumijäkkärä, pohjanisotalvikki, verkkolehtipaju, tunturipitkäpalko, norjanjäkkärä, sielikkö, lumikynsimö, lääte, tunturiorho, tunturilitukka, pohjanruttojuuri, valkokämmekkä, kultarikko, liekovarpio, pohjansinivalvatti, heinätähtimö, pussikämmekkä, lettorikko, sammalvarpio, tunturikallioinen, lettotähtimö, lapinkämmekkä, pahtarikko, närvänä, syysmaitiainen, pohjantähtimö, kirkiruoho, sinirikko, lapinorvokki, tunturikissankäpälä, lumihaarikko, uuvana, tunturihaarikko, vilukko, lumihärkki, keväthanhikki, tunturikatkero, itunata, napahärkki, purorentukka, pahtahanhikki, kellonsinilatva, lampaannata, tunturihärkki, jääleinikki, lapinvuokko, väinönputki, lapinkastikka, lapinnätä, tunturiniittyleinikki, tunturipoimulehti, ruohokanukka, luminurmikka, tunturinätä, rönsyleinikki, karhunruoho, tunturinurmikka, pikkutervakko, lapinleinikki, tunturikurjenherne, metsälauha, tataarikohokki, lumileinikki, ruostevilla, peuranvirna, tunturilauha, tunturikohokki, rikkileinikki, töppövilla, tunturihorsma, pohjantähkiö, pahta-ailakki, pikkuleinikki, vesisara, valkoyökönlehti, tähkäkaura, pulskaneilikka, pohjanleinikki, jouhisara, kiirunankello, tunturiängelmä, pullosara, tunturikissankello, keminängelmä, viiltosara, varputädyke, tunturihiirenporras, rimpivihvilä, aapasara, tunturitädyke, tunturilieko, ruijanvihvilä, tupassara, punakko, tunturivihvilä, tunturisara, kaarlenvaltikka, tunturipiippo, tupasvilla, lapinkuusio, luhtavilla ja karvakuusio.[9][10]

Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapille tunnusomaisia nisäkkäitä ovat poro, naali, ahma, tunturisopuli ja lapinmyyrä.[11] Kaloista harjusta tavataan Lapin lisäksi vain Pohjanlahdella ja eräissä Saimaan osissa.[12] Nieriä eli rautu menestyy kaikkein pohjoisimmissakin järvissä ja joissa.[13] Lohi ja taimen elävät sekä Itämeressä että Jäämeressä, lohi nousee niistä suuriin jokiin ja taimen pääsee pienempiikin jokiin.[14]

Talvipäivän lyhyt valoisa aika haittaa lintujen ravinnonhankkimista,[4] ja monet lajit ovatkin muuttolintuja. Laulujoutsen pesi 1950-luvulla vain Lapissa, mutta on sen jälkeen levinnyt Etelä-Suomeen asti. Metsähanhi ei ole levinnyt samalla tavalla, vaan pesii vain Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Kiljuhanhi on nykyisin Suomen uhanalaisin lintu.[15]

Vertaimevien hyönteisten massaessintyminen eli räkkä on ihmisten ja eläinten kiusana kesällä. Se on saattanut vaikuttaa nykyisenlaisen porolaidunnuskulttuurin kehittymiseen. Kasveja ravinnokseen käyttävien hyönteisten kuten tunturimittarin ja hillakuoriaisten massaesiintymisistä on havaintoja silloin tällöin.[16] Tunturimittarin tuhoja on havaittu 25–30 vuoden välein.[17]

Luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Lapissa on Lemmenjoen, Pallas-Yllästunturin, Pyhä-Luoston, Riisitunturin ja Urho Kekkosen kansallispuistot. Norjan Lapissa kansallispuistoja ovat Øvre Anárjohka, Øvre Pasvik, Seiland, Stabbursdalen ja Varangerhalvøya Finnmarkissa; Junkerdal, Làhku, Lierne, Lomsdal–Visten, Møysalen, Rago, Saltfjellet–Svartisen ja Sjunkhatten Nordlandissa sekä Ånderdalen, Øvre Dividal, Reisa, ja Rohkunborri Tromssan läänissä.[18] Ruotsissa Abisko, Muddus, Padjelanta, Pieljekaise, Sarek, Stora Sjöfallet ja Vadvetjåkka.[19]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lappi on historiallisesti ollut Tanska-Norjan, Ruotsin ja Venäjän keisarikunnan yhteishallintoaluetta.

Suomen Lappi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa Lappi voi tarkoittaa useita eri asioita. Lapin historiallinen maakunta käsittää Suomen pohjoisimmassa osassa sijaitsevat Enontekiön, Inarin, Kittilän, Muonion, Pelkosenniemen, Savukosken, Sodankylän ja Utsjoen kunnat. Ennen Haminan rauhaa tämä alue oli osaa samaa maakuntaa Ruotsin Lapin kanssa.

Tarton rauhassa vuonna 1920 Suomeen liitettiin Petsamo, joka Suomen itsenäisyyden aikana saatettiin joskus myös lukea myös lukea osaksi Lapin historiallista maakuntaalähde?, mutta joka ei kuitenkaan ollut osa Suomen suuriruhtinaskuntaa.

Vuosina 1920–1940 Lapin lääni oli alueellisesti suurimmillaan, mutta toisen maailmansodan alueluovutukset pienensivät sen pinta-alaa. Vuonna 1940 Lapin lääniin kuuluneet Petsamon Kalastajasaarento ja Sallan itäosa sekä Oulun lääniin kuulunut Kuusamon itäosa (niin sanottu Sallan–Kuusamon alue) luovutettiin Neuvostoliitolle. Vuonna 1944 Neuvostoliitolle luovutettiin loppuosa Petsamosta. Rajaa muutettiin vielä kerran vuonna 1947, jolloin Jäniskosken–Niskakosken alue Inarin kunnasta myytiin Neuvostoliitolle.

Lapin lääni säilyi ennallaan vuonna 1997 toteutetussa lääniuudistuksessa, mutta vuonna 2010 se lakkautettiin muiden Suomen läänien tavoin. Valtionhallinnossa läänin korvasi Lapin aluehallintovirasto.

Vanhan Lapin läänin aluetta vastaa myös nykyinen Lapin maakunta, joka on Lapin historiallista maakuntaa laajempi. Siihen kuuluu Lapin historiallisen maakunnan ohella myös Peräpohjola, joka on Pohjanmaan historiallisen maakunnan pohjoisin osa entisessä Lapin läänissä. Peräpohjolaan luettu Tornionjokilaakso on alkujaan historiallista Länsipohjan maakuntaa, mutta Suomessa Länsipohjaa ei tavallisesti ole luettu historialliseksi maakunnaksi vaan sen Suomeen kuuluva osa on Suomen historiallisia maakuntia koskevissa esityksissä tavallisimmin luettu Pohjanmaan historialliseen maakuntaan.

Ruotsin Lappi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin hallinnossa maakunnilla ei enää ole virallista asemaa, vaan ylimmän tason hallintoalueita ovat Ruotsin läänit. Pohjoisimmassa Ruotsissa sijaitsevat Västerbottenin lääni ja Norrbottenin lääni. Niiden alue jakaantuu kolmen Ruotsin maakunnan kesken. Nämä maakunnat ovat rannikkoalueet käsittävät eteläisempi Västerbotten ja pohjoisempi Norrbotten, joka ulottuu idässä Tornionjokeen asti. Näiden läänien sisämaa-alue kuuluu Ruotsin Lapin maakuntaan.

Norjan Lappi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjan Lappi kuuluu lännestä itään ja etelästä pohjoiseen lueteltuna Nordlandin lääniin, Tromssan lääniin ja Finnmarkin lääniin.

Venäjän Lappi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän Lappi vastaa Murmanskin aluetta. Luonnonmaantieteessä aluetta kutsutaan Kuolan niemimaaksi. Historiallisesti Murmanskin alue vastaa Venäjän keisarikunnan Arkangelin kuvernementtiin kuulunutta Kuolan kihlakuntaa. Kantalahden piiri kuului aikaisemmin nykyistä Karjalan tasavaltaa vastanneeseen hallinnolliseen alueeseen, mutta liitettiin sittemmin osaksi Murmanskin aluetta. Venäjän Lappiin kuuluvat myös Suomen Neuvostoliitolle toisen maailmansodan jälkeen luovuttama Petsamo, Inarin kunnasta myyty Jäniskosken–Niskakosken alue ja Sallan–Kuusamon alueen pohjoisosa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lappi on ollut asuttuna tuhansien vuosien ajan. Rovaniemen seudulta on löytynyt kivikautinen puinen hirvenpää, joka on ajoitettu noin vuoteen 5800 eaa.[20]

Rautakaudella jokilaaksoihin asettui maanviljelijöitä. Lapin raja muodostui pysyvän asutuksen ja pyyntitalouden harjoittajien alueiden välille. Rajalla oli merkitystä veropolitiikan ja sotilaiden värväyksen takia.[20]

Valtiollinen kiinnostus pohjoisten alueiden asuttamiseen heräsi 1600-luvulla. Kuningas antoi julistuksia, joilla pyrittiin toisaalta edistämään uudisasutusta, toisaalta turvaamaan erityisesti poronhoidon edellytykset. Lappiin muuttavat talonpojat saivat verovapauden 15 vuoden ajaksi. Vuosien 1673 ja 1695 julistukset eivät juuri innostaneet talonpoikia. Vasta vuoden 1749 kuninkaallinen ohjesääntö aiheutti nopean muuttoliikkeen Lappiin.[21]

Ruotsin Lapissa 1600-luvulla alkanut kaivosteollisuus lisäsi kruunun kiinnostusta alueeseen.

Ruotsin ja Venäjään kuuluneen Suomen suuriruhtinaskunnan välinen raja määriteltiin Haminan rauhassa vuonna 1809. Ruotsi-Norjaan kuuluneen Norjan ja Suomen suuriruhtinaskunnan välinen raja määriteltiin vuonna 1826. Norjan ja Suomen itsenäistyttyä Lappi tuli kuulumaan neljään eri valtioon.[22]

Lapin sota ja jälleenrakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Lapin sota

Jatkosodan aikana Suomi oli OuluNurmes-linjalta pohjoiseen Saksan sotavoimien hallussa. Alueella toimi tänä aikana kuitenkin suomalainen siviilihallinto. Lapin lääninhallitusta johti tuolloin Kaarlo Hillilä. Syyskuussa 1944 solmitun Moskovan välirauhan ehtojen mukaan Suomen tuli ajaa saksalaisjoukot pois maasta, mikä tarkoitti Lapin sodan syttymistä maiden välille. Saksalaiset vetäytyivät kohti Norjaa suomalaisten seuratessa ja taistellessa tulivoimaisten jälkijoukkojen kanssa. Väestö oli evakuoitu Pohjanmaalle ja Ruotsiin.

Saksalaiset miinoittivat Lappia runsaasti vetäytyessään, ja tuhosivat suuren osan infrastruktuuria, esimerkiksi sillat, osia tiestöstä ja rautatiet. Sodan jälkeen Lapissa tarvittiin mittavaa jälleenrakentamista, minkä vuoksi monissa alueen julkisissa rakennuksissa on 1940-luvun funktionalistinen rakennustyyli.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa on omat saamelaisparlamenttinsa, jotka osallistuvat alueen hallintoon. Suomen saamelaisparlamentti on valittu ensi kerran vuonna 1972, Norjan 1989 ja Ruotsin 1992.[23]

Suomessa on jossain määrin tunnustettu alkuperäiskansojen oikeuksia ja vuonna 1973 perustettiin kulttuurikysymyksiä varten saamelaiskomitean ehdotuksista saamelaisparlamentti, joka toimi vuosina 19731985. Saamelaiskäräjät perustettiin vuonna 1996.[24][25]

Saamelaisneuvosto on toiminut 1950-luvulta asti. Se on kansainvälinen kattojärjestö, joka edistää ja valvoo saamelaisten oikeuksia. Saamelaisneuvoston sihteeristö sijaitsee Suomen Utsjoella.[26]

Vuonna 2000 perustettu Saamelaisparlamenttien neuvosto SPR koordinoi eri maiden parlamenttien välistä yhteistyötä, ja toisinaan edustaa saamelaisia esimerkiksi EU:n aluepoliittisissa kysymyksissä.[27]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapissa on perinteisesti harrastettu poronhoitoa, metsästystä ja kalastusta. Lapissa on myös paljon matkailualan yrityksiä ja hiihtokeskuksia, jotka pyörivät ympäri vuoden, mutta etenkin talviajan sesonkina. Historiallisen, napapiirin yläpuolisen Lapin osalta tilanne on edellä mainitun kaltainen. Sielläkin metsätalous ja nykyisin varsinkin kaivannaistoiminta ovat merkittäviä elinkeinoja. Nykyisen Lapin maakunnan elinkeinoista teollisuus on selkeästi ykkönen niin liikevaihdon kun työllistävyydenkin kannalta. Meri-Lappi, joka on Kemi-Tornion seutukunnan alue, on Lapin teollistuneinta aluetta.[28]

Suomen Lapiss aon harjoitettu laskettelua, silloiselta nimeltään mutkamäenlaskua 1930-luvulta alkaen.[29]

Suomen Lapissa kolme neljäsosaa työpaikoista on palvelusektorilla. Matkailu liitännäiselinkeinoineen on tärkeää.[30]

Kaivosteollisuus on nousussa. Suomen puolella on Kemin kromikaivos, Kittilän ja Pahtavaaran kultakaivokset sekä Kevitsan monimetallikaivos.[30] Norjassa on suuri Sydvarangerin rautakaivos Kirkkoniemessä.[31][32]

Ruotsi on päättänyt investoida miljardeja pohjoisen kaivosinfrastruktuuriin.[33]

Venäjän Lapissa Kuolan niemimaalla on myös kaivostoimintaa. Petsamo on tunnettu nikkelikaivoksistaan.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen puolella Lapissa on Kemin, Rovaniemen, Kittilän, Ivalon ja Enontekiön lentoasemat. Lentoaika Helsingistä on noin 1,5 tuntia.[34] Ruotsissa on Jällivaaran, Pajala-Ylläksen ja Kiirunan lentoasemat. Norjassa Tromssan, Alattion, Koutokeinon, Bodøn, Harstadin/Narvikin, Leknesin, Stokmarknesin ja Svolværin lentoasemat. Venäjällä on Murmanskin lentoasema.

Lapissa on ollut laaja rataverkko, mutta matkustajaliikenne on lopetettu monilta rataosuuksilta.

Suomessa läntinen rata kulkee Torniosta Kolariin[35] ja itäinen rata Keminmaasta Rovaniemen ja Kemijärven kautta valtakunnan itärajalle Sallan Kelloselkään.[36] Ruotsissa on Malmbanan Narvik-Kiiruna-Jällivaara-Luulaja,[37] rantarata Luulajasta Uumajaan ja sähköistämätön yhteys Jällivaarasta Östersundomiin. Luulaja-Jällivaara-radasta on myös yhteys Tornion radalle. Norjassa on sähköistämätön Nordlandsbanen Bodöstä Trondheimiin.[38]

Kaivostoimintaa varten on suunniteltu uusia rataosuuksia kuten Soklin rata.[39]

Eurooppateistä Lapissa kulkevat E8, E10, E12, E63, ja E75.[40][41]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murmansk on Venäjän Lapin ja samalla koko Lapin alueen suurin kaupunki.

Murmansk on Lapin alueen suurin kaupunki ja muutoinkin Murmanskin alue oli eri maihin kuuluvista Lapeista väestöltään selvästi suurin.

Saamelaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saamelaiskielet alueittain: 1. eteläsaame, 2. uumajansaame, 3. piitimensaame, 4. luulajansaame, 5. pohjoissaame, 6. koltansaame, 7. inarinsaame, 8. kiltinänsaame ja 9. turjansaame. Suomessa puhutaan pohjois-, inarin- ja kolttasaamea (6).
Saamelaisten lippu.

Nykyisin saamelaisia arvioidaan olevan Lapissa 80 000 - 100 000, joista 20 000-40 000 Ruotsissa, 50 000-65 000 Norjassa, noin 8 000 Suomessa ja noin 2 000 Venäjällä.­[42]

Kunkin neljän maan Lapissa kyseisen maan valtaväestö on enemmistönä. Lapin alueella kaikissa neljässä maassa asuu saamelaisia, jotka ovat alueen alkuperäiskansa. Saamelaiskielet ovat uralilaisen kielikunnan suomalais-ugrilaiseen haaraan kuuluva ryhmä kieliä, joita saamelaiset puhuvat. Saamelaiskieliä on yhteensä yhdeksän, joista kuudella on oma kirjakielensä. Uskonnoltaan Suomen, Ruotsin ja Norjan saamelaiset ovat evankelisluterilaisia, mutta Venäjällä asuvat kolttasaamelaiset ovat uskonnoltaan ortodokseja.

Suomessa saamelaisten ja saamen kieltä puhuvien osuus on merkittävä Saamelaisten kotiseutualueella eli Enontekiön, Inarin, Utsjoen kunnissa ja Sodankylän kunnan pohjoisosassa.[43] Utsjoki on Suomen ainoa saamelaisenemmistöinen kunta.[44] Suomen saamelaisista jo suurin osa asuu kotiseutualueen ulkopuolella.[45]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapin kulttuurielämän vahvuuksina pidetään monimuotoisen saamelaisten alkuperäiskulttuurin vahvaa asemaa ja valtakunnanrajat ylittävää kulttuurista kanssakäymistä. Toisaalta on uhka, että perinteiset saamelaiset tiedot ja omaleimainen saamelaiskulttuuri eivät siirry uusille sukupolville ja että rahoitus keskittyy vain kansallisesti nimekkäille taiteen tekijöille.[46]

Lappilaisen keittiön rikkaus ovat laadukkaat, monipuoliset ja luonnolliset raaka-aineet kuten poronliha ja riista, marjat (hilla, puolukka, karpalo ja mustikka) ja kalat (lohi, rautu eli nieriä, tammukka ja siika). Lapin puikulaperuna on saanut EU:n myöntämän SAN-alkuperänimisuojan.[47]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuokko S, Peiponen J, Varesvuo M: Lapin luonto-opas. Otava, 2008.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lapland Encyclopedia Britannica. Viitattu 25.7.2015.
  2. Arktisia elämyksiä
  3. Yleistä läänistä Lapin lääninhallitus.
  4. a b c Vuokko ja muut s.9
  5. Lappi - meret, suot ja tunturit vaikuttavat ilmastoon Ilmasto-opas. Viitattu 26.7.2015.
  6. a b Vuokko ja muut, s. 10-13
  7. Vuokko ja muut s. 8
  8. Kullero LuontoPortti. Viitattu 10.1.2016.
  9. Kasveja Lappi.fi. Lapin liitto. Viitattu 10.1.2016.
  10. Vuokko ja muut s.18-103
  11. Vuokko ja muut s.161-165
  12. Vuokko ja muut s. 166
  13. Vuokko ja muut s. 167
  14. Vuokko ja muut s. 168
  15. Vuokko ja muut s. 106-107
  16. Vuokko ja muut s. 170-171
  17. Tunturimittari Metsien terveys -kurssi. 1997. Viitattu 10.1.2016.
  18. Norges nasjonalparker Miljødirektoratet. Viitattu 26.7.2015.
  19. Visit a Swedish National Park in Lapland Lapland Travel Info. Viitattu 26.7.2015.
  20. a b Lapin historiaa Lapin liitto. Viitattu 25.7.2015.
  21. Saamelaisten asuinolosuhteiden kehitys jouni Kitti. Viitattu 25.7.2015.
  22. Gränser genom Sápmi samer.se. Viitattu 26.7.2015.
  23. Kansan valitsema parlamentti Rostujärvi. Viitattu 26.7.2015.
  24. http://lotta.yle.fi/srwebanar.nsf/sivut/saamelaiset?opendocument&pageid=Content416CC
  25. Saamelaisparlamentti on toiminut 30 vuotta 2003. Yle. Viitattu 26.7.2015.
  26. Saamelaisneuvosto Saamelaisneuvosto. Viitattu 26.7.2015.
  27. Samiskt parlamentariskt råd Sametinget. Viitattu 26.7.2015. (ruotsiksi)
  28. Lapin suhdannekatsaus 2013. Viitattu 10.1.2016.
  29. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/31388/Heikkila_Inka_Sax_Saara.pdf?sequence=1 Alppihiihtotoiminnan muotoutuminen Suomessa s.23
  30. a b Suomi, Lappi: Lyhyt katsaus työmarkkinoihin EURes. Viitattu 25.7.2015.
  31. Kirkkoniemen kaivos jatkaa – toistaiseksi Lapin Kansa. 1.1.2015. Viitattu 10.1.2016.
  32. Kaivosteollisuus kasvaa taas Pohjois-Norjassa Yle. 2009/2012. Viitattu 10.1.2016.
  33. http://yle.fi/uutiset/ruotsilta_kymmenia_miljardeja_pohjoisen_kaivoksiin/6283131
  34. How to get to Lapland Lapin liitto. Viitattu 26.7.2015.
  35. Tornio-Kolari -rataosuuden parannustyö VR Rata. Viitattu 26.7.2015.
  36. Tasoristeysten turvallisuus rataosalla Kemijärvi–Kelloselkä VTT. Viitattu 26.7.2015.
  37. Fira elektrifieringen av Malmbanan som i år firar 100 år, 20 augusti, Luleå Trafikverk. Viitattu 26.7.2015.
  38. Night on the Nordlandsbanen railway Visit Norway. Viitattu 26.7.2015.
  39. Soklin kaivosrata ei saa nyt budjettirahaa 2014. Kaleva. Viitattu 26.7.2015.
  40. Road numbering Liikennevirasto. Viitattu 26.7.2015.
  41. Midway Alignment of the Bothnian Corridor Viitattu 26.7.2015.
  42. Antalet samer i Sápmi samer.se. Samiskt informationscentrum. Viitattu 26.7.2015. (ruotsiksi)
  43. Laki saamelaiskäräjistä (Kotiseutualueen rajaus) Finlex. 1995. Viitattu 6.2.2016.
  44. Länsman A & Tervaniemi S: Utsjoella tarvitaan tukitoimia saamen kielen aseman säilyttämiseksi Agon. Viitattu 6.2.2016.
  45. Länsman A: Saamen kieli pääkaupunkiseudulla Vähemmistövaltuutettu. Viitattu 6.2.2016.
  46. Kulttuuri ja saamelaiskulttuuri SWOT Lapin Luotsi. Viitattu 6.2.2016.
  47. Maakuntien ruokaperinteitä: Lappi Ruokatieto. Viitattu 6.2.2016.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lähteenmäki, Maria: Terra Ultima. Matka Lapin historiaan. Helsingissä: Otava, 2006. ISBN 951-1-21098-X.
  • Massa, Ilmo & Snellman, Hanna (toim.): Lappi. Maa, kansat, kulttuurit. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-505-X.
  • Rantanen, Lasse & Tarmio, Hannu: Lapin sydän. Etelän vieraat pohjoisen sielua etsimässä. Sisältää myös Nils-Aslak Valkeapään tekstin Kotini on tunturissa. Helsinki: Nemo, 2009. ISBN 978-952-240-015-4.
  • Nils-Aslak Valkeapää: Terveisiä Lapista. (1971)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lappi.