Retkeily

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lumikenkävaellusta Suomessa.

Retkeily tai vaellus on luonnossa tapahtuva vapaa-ajan ulkoiluharrastus. Erotuksena pelkästä luonnossakävelemisestä retkeilyyn liittyy yleensä maastossa ruokailua ja yöpymistä. Yksinkertaisimmillaan retki voi olla vain metsässä tehty kävelymatka ja vaativimmillaan vaikkapa Mount Everestin valloitus.

Retkiä tehdään myös autolla ja veneellä. Asuntovaunu- ja matkailuautoretkeily on paljolti syrjäyttänyt vielä 1960-luvulla harrastetun leirintäalueretkeilyn.

Retket[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Päiväretkeksi kutsutaan lyhyttä retkeä, jossa ei ole tarvetta maastossa yöpymiseen. Päiväretki voi olla esimerkiksi lasten kanssa tehty makkaranpaistomatka tai kesken vaelluksen tehty tunturinhuiputus, jolloin painavimmat varusteet jätetään tilapäisesti yöpymispaikkaan.
  • Hiihtoretkeily, tai retkihiihto, on retkeilyä, jossa edetään suksin ja *pyöräretkeilyssä/retkipyöräilyssä polkupyörällä. Vastaavalla tavalla voidaan kulkuvälineen mukaan käyttää esimerkiksi nimityksiä soutuveneretkeily, *kanoottiretkeily (retkimelonta), retkiluistelu tai *moottoripyöräretkeily.
  • Kaupunkiretkeilystä voidaan puhua kun liikutaan kaupunkiolosuhteissa.

Eräretki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräretkeily tulee sanana vanhasta suomalaisesta eräkulttuurista ja liittyy alun perin metsästys- ja kalastuskulttuuriin. Erä oli metsästäjän ansakierros, jonka hän kävi säännöllisin välein tarkastamassa.

Nykyään eräretkeily mielletään harrastukseksi, jossa kuljetaan pääosin omin voimin asumattomalla alueella kuljettaen mukana tarvittavat varusteet ja yövytään maastossa. Kun retkeen ei liity varsinaista eränkäyntiä (metsästys ja kalastus), käytetään eräretkestä nykyään myös nimeä ”vaellus”. Eräretkeilyyn sisältyy laaja-alaista tietämystä luonnosta ja selviytymisestä erilaisissa luonnonoloissa mukana olevilla varusteilla. Ravinnon ottaminen luonnosta on perinteisesti osa retkeilyä, mutta on jäänyt viime vuosina vähemmäksi.

Vaellukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalaisia partiolaisia lähdössä vaellukselle.

Vaellus on pidempikestoinen retki, jossa yövytään maastossa, mahdollisesti autiotuvissa, useita kertoja yhden matkan aikana. Tyypillinen vaellus kestää 5–8 vuorokautta. Vaelluksen pidemmän keston takia se edellyttää varusteilta ja harrastajalta hieman enemmän kuin tavallinen retkeily. Vaelluksella on mukana yleensä rinkka, johon pitää mahtua kaikki vaelluksella tarvittavat varusteet. Yleensä välttämättömiä tarvikkeita ovat ainakin ruoka, ruoanlaittovälineet, kartta, vaatteet, teltta, makuupussi ja makuualusta sekä ensiapuvälineet. Nykyään on saatavilla todella monipuolisesti erityisesti vaeltajille tarkoitettuja varusteita, kuten vaellustelttoja, vaelluskenkiä, vaellussaappaita, vaelluspukuja ja vaellussauvoja.

  • Kalastusvaelluksesta voidaan puhua, jos kalastaminen on oleellinen osa vaellusta.
  • Hiihtovaellus on talvisin suksilla tapahtuvaa vaellusta. Rinkan sijasta, tai yhdessä repun tai rinkan kanssa, voidaan varusteita kuljettaa ahkiossa.
  • Vuoristovaellus on vuoristossa tapahtuvaa vaellusta. Rajat vaelluksen, vuoristovaelluksen ja vuorikiipeilyn välillä eivät ole tarkkoja.
  • Pyhiinvaelluksessa kulkemisella on uskonnollinen päämäärä.

Suomessa vaellusta harrastetaan erityisesti Lapin kansallispuistoissa ja erämaa-alueilla.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Källman, Stefan & Sepp, Harry: Selviydy luonnon ehdoilla: Retkeilijän turvallisuusopas. (Överleva på naturens villkor, 1986.) Suomentaneet Riikka Toivanen ja Sari Toropainen. Hämeenlinna: Karisto, 2001. ISBN 951-23-4202-2.
  • Nurmi, Juhani & Laaksonen, Jouni (toim.): Suomen retkeilyopas: Retkeilyreittejä ja -alueita, luontopolkuja, erämaa-alueita, kansallispuistoja, luonnonpuistoja, päivätupia, autiotupia, varaustupia, ympäristöä säästävä retkeily. 5. uudistettu painos. Helsinki: Vantaa: Edita: Metsähallitus, 2007. ISBN 978-951-37-4740-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]