Retkiluistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Retkiluistelijoita Ruotsissa
Retkiluistin

Retkiluistelu (ruots. långfärdsskridsko, engl. nordic skating) on luistelua luonnonjäillä. Nykyiseen muotoonsa laji on kehittynyt 1900-luvulla Ruotsissa, josta laji on kulkeutunut Suomeen. Retkiluistelussa käytetään pitkäteräisiä luistimia, joissa kenkänä on hiihtomono kärkisiteellä tai vaelluskenkä remmisiteellä. Luistelumonoa käytettäessä kantapää jää irralliseksi, remmisiteellä se on kiinni luistimessa. Pitkän ja kapean terän ansiosta luistin liukuu herkästi ja terän etureunan loivan nousun vuoksi luistin kulkee hyvin myös epätasaisella jäällä.

Retkiluistelua harrastetaan yleensä järvien tai meren jäällä, joskus myös hitaasti virtaavilla joilla. Suomessa retkiluistelu onnistuu parhaiten merellä tai Salpausselän eteläpuolisilla sisävesillä, joilla lumipeite jää useina talvina ohueksi. Luistelukausi alkaa Etelä-Suomessa tyypillisesti marraskuun puolivälissä ja jatkuu huhtikuun alulle. Auratuilla luonnonjääradoilla tapahtuvaa luistelua kutsutaan matkaluisteluksi vaikka se tapahtuukin retkiluistimilla.

Retkiluistelijan turvallisuusvarusteisiin kuuluvat kaulassa roikkuvat jäänaskalit ja pilli, metallikärkiset jääsauvat jään paksuuden kokeilemiseen (toinen sauva on painavampi, jolla jäätä tunnustellaan), vesitiiviisti pakatut vaihtovaatteet ja heittoköysi. Lantiovyöllä ja haararemmillä (estää repun ylösnousemisen) varustettu reppu kelluttaa jäihin pudottaessa.

Retkiluistelun suosio on Suomessa kasvanut nopeasti, ja harrastajia arvioidaan olevan useita tuhansia. Järjestöihin kuuluvia retkiluistelun harrastajia on Suomen Retkiluistelijat ry:n mukaan noin 4 500.

Suomen retkiluistelijat ry on Suomen ladun alainen retkiluistelujärjestö.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.