Ahkio

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Perinteinen puinen emännänahkio.
Jatkosodan hiihtopartio etenee ahkioineen.
Ahkion vetoa hiihtovaelluksella.

Ahkio on veneen muotoinen lumessa vedettävä pulkka. Perinteisiä materiaaleja ovat puu ja vaneri[1]. Ahkio voi olla valmistettu esimerkiksi muovista, (polyeteenista), lasikuidusta[1], hiilikuidusta, kevlarista tai alumiinista.

Ahkioita on moneen tarkoitukseen:

  • Hiihtovaeltajat vetävät yleensä vyötärölle vetovaljaisiin vetoliinalla eli -köydellä tai aisoilla kiinnitettyä n. 1,5–2 metrin pituista ja n. 30–50 senttimetriä leveää ahkiota.[2] Hiihtäjän vetämän ahkion perinteinen nimitys on veturi.[3]
  • Vetojuhtana voi olla myös poroja ja koiria, joiden valjaisiin on naruilla kiinnitetty n. 2–4 metrin pituinen ahkio ihmisten tai tavaroiden kuljettamista varten.
  • Moottorikelkkojen perään voidaan myös kiinnittää ahkio, vaikka vedettävänä onkin yleensä reki.

Hiihtovaeltajien ahkiot ovat kevyitä ja tilaa niissä on yleensä sen verran, että niihin sopii noin kahden viikon vaelluksen tarvikkeet. Nyrkkisääntönä pidetään, että ahkiolla hiihtäjän tulisi voida vetää kuormaa, joka on bruttopainoltaan puolet hiihtäjän painosta, kun taas rinkalla kantaen vaeltaja pystyy kantamaan mukavasti vain kolmanneksen painostaan.[1] Arktisilla alueilla, kuten pohjois- tai etelänavalla, pidempiä vaelluksia tekevät retkeilijät käyttävät yleensä suurempia ahkiota, joihin mahtuu jopa kolmen kuukauden varusteet ja ruoat. Isoja ahkioita on ollut myös sotilaskäytössä, jolloin niillä on kuljetettu raskasta asetta, kuten konekivääriä varusteineen, muonaa, majoitusvälineitä ja haavoittuneita. Isoa ahkiota hallitsee usean vetäjän lisäksi alamäissä jarrumies erityisellä jarruköydellä.[4]

»Matka jatkui. Lahtisenkin kiukku purkautui vetämiseen. Sanoi hän sentään Salolle, jonka liinan hän oli huomaavinaan löystyvän: - Verä ny perkele sinäkin. Eihän sun ole edes hiki. Salon liina kiristyi ja huohotuksen seasta kuului sangen järkevä vastaus: - En mää täsä mitään hikee koitakaan. Sitä vaan että pulkka liikkuu.»
(Väinö Linna: Tuntematon sotilas[5])

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ahtola, Unto: Veturia veistämään: eli pakotie pahan muovin turmiollisesta vallasta. Rajamme vartijat, 1975, nro 10, s. 73-74. Helsinki: Rajavartiolaitos. ISSN 0483-9080.
  • Aulio, Olli: ”Ahkio”, Suuri retkeilykirja, s. 95-99. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1990. ISBN 951-20-5862-6.
  • Monitoimiahkio. Huoltoupseeri, 1989, nro 4, s. 53. ISSN 0355-2586.
  • Linna, Väinö: ”9. luku / III”, Tuntematon sotilas. Porvoo: WSOY, 1954.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Aulio 1990, 96
  2. Aulio 1990, 96-97
  3. Ahtola 1975
  4. Aulio 1990, 98
  5. Linna, Väinö: Tuntematon sotilas 1954, 9. luku / III


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä harrastuksiin tai vapaa-aikaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.