Armenia oli ollut Rooman vasallivaltio keisari Augustuksen ajoista lähtien, mutta vuonna 52 parthialaiset onnistuivat asettamaan oman ehdokkaansa Tiridateen Armenian valtaistuimelle. Vuonna 54 Rooman keisariksi valittu Nero päätti toimia Rooman arvovallan palauttamiseksi Armeniassa ja sotapäällikkö Gnaeus Domitius Corbulo lähetettiin itään johtamaan sotatoimia. Neuvotteluista huolimatta sota syttyi vuonna 58. Roomalaiset hyökkäsivät Armeniaan ja valtasivat maan pääkaupungit, Artaksatan ja Tigranocertan. Tiridates joutui pakenemaan maasta ja roomalaiset asettivat Armenian valtaistuimelle oman ehdokkaansa, Tigranes VI:n. Parthialaisten valtakunnassa oli kapinoita, eivätkä he pystyneet auttamaan Tiridatesta. Tigraneen hyökkäys Parthian vasalliin Adiabeneen vuonna 61 pakotti kuitenkin Parthian kuninkaan Vologaseksen toimimaan. Hän teki rauhan kapinoitsijoiden kanssa ja suuntasi huomionsa Armenian tilanteeseen. Parthialaiset hyökkäsivät Armeniaan vuonna 62 ja aiheuttivat lopulta vakavan tappion roomalaisille Rhandeian taistelussa.
