Intian historia muodostaa yhden ihmiskunnan historian pisimmistä tunnetuista jatkumoista. Noin vuosina 2600–1800 eaa. alueella kukoisti Indus-kulttuuri, jonka tuhon syistä ei ole varmuutta. Indus-kulttuurin aikaa seurasi arjalaisten paimentolaisheimojen saapuminen Intian alueelle noin 1800 vuotta eaa. Heidän perintönään Intiaan jäi veda-kirjallisuus.
Aleksanteri Suuren valloitusretken takia hajaantuneen Intian yhdisti jälleen Gupta-valtakunnan perustaja Chandragupta I noin vuonna 320. Aikaa kutsutaan myös Intian klassiseksi ajaksi kulttuurin, taiteen, tieteen ja kirjallisuuden kehittymisen myötä. 500-luvun alussa valtakunta lopulta hajosi moneksi pienemmäksi valtakeskittymäksi. Intian keskiajaksi luonnehditulla ajanjaksolla vuosina 700–1200 maa oli jakaantunut useaan pieneen kuningaskuntaan. Voimakkaimmiksi tällä ajanjaksolla nousivat rajputit, jotka Intiaan saavuttuaan vähitellen omaksuivat hindukulttuurin. 1200-luvulla Intiaan saapuivat seldžukinturkkilaiset, joiden mukana islam levisi alueelle. Muslimit perustivat valloittamalleen alueelle Pohjois-Intiaan Delhin sulttaanikunnan. Lopullisesti Delhin kukisti afgaanitaustainenBabur sotajoukkoineen. Pohjoiseen Intiaan syntyi Suurmogulien valtakunta, jonka laajensi koko Intiaan 1600-luvulla kuningas Akbar. Moguliajan kuuluisimpia saavutuksia on Agraan rakennettu Taj Mahal.
