Lapin historiallinen maakunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Historiallinen maakunta Suomessa
Lappi
Coat of arms of Laponia.svg Historical province of Laponia, Finland.svg

vaakuna

sijainti

nykymaakunnat alueella Lappi
Västerbottenin lääni ja Ruotsin Lapinmaat (ruots. lappmarken) vuonna 1796.
Lapinkylät 1600-luvulla. Kuva:Wikimedia Commons.

Lappi on Suomen pohjoisin historiallinen maakunta. Se käsittää Lapin nykymaakunnan pohjoisosan. Tavallisen käsityksen mukaan Lapin historialliseen maakuntaan kuuluvia Suomen kuntia ovat Enontekiö, Inari, Kittilä, Muonio, Pelkosenniemi, Savukoski, Sodankylä ja Utsjoki. Näistä ainutkaan ei ole kaupunki. Se on Suomen historiallisista maakunnista ainoa, joka ei alueellisesti perustu linnalääniinlähde?. Pohjana Lapin määrittelylle on ollut viimeistään 1500-luvulla muodostunut kulttuurinen, kielellinen, elinkeinollinen ja verotuksellinen Lapin ja Lannan raja, joka historiallisena aikana on muuttunut moneen otteeseen[1].

Ennen Haminan rauhaa (1809) historiallisen Lapin Ruotsiin kuulunut osa kuului Ruotsin Västerbottenin eli Länsipohjan lääniin ja oli osa samaa maakuntaa Ruotsin Lapin kanssa. Kun Suomi erotettiin Ruotsista ja liitettiin Venäjään Suomen suuriruhtinaskuntana, uusi valtioraja jakoi siihenastisen Ruotsin Lapin kahtia. Tämän jälkeen Suomen Lappi kuului Oulun lääniin, kunnes vuonna 1938 perustettiin Lapin lääni.[2] Petsamo kuului Suomeen ajalla Tarton rauhasta Moskovan välirauhaan (1920–1944), ja silloin se saatettiin Suomen historiallisten maakuntien kaanonissa joskus lukea osaksi Lappia. Suomen histroriallisista maakunnista nykyisen Lapin maakunnan eteläosa on osa Pohjanmaata, ja sitä on 1900-luvulla kutsuttu Peräpohjolaksi. Lounaisin osa Lapin nykymaakuntaa taas kuului Ruotsin maakuntajaossa ennen vuotta 1809 Ruotsin Västerbottenin maakuntaan eli Länsipohjaan.

Säädettäessä vuonna 1906 vaalipiirejä ensimmäisiä eduskuntavaaleja varten sanottiin aluetta Lapinmaaksi.

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Uola, Mikko: Vallankumouksellisia, vakoilijoita ja aseveljiä. Myyttejä ja tosiasioita Lapin historiasta 1910-luvulta 1940-luvulle. Minerva Kustannus Oy, 2010.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Elo, Tiina & Seppälä, Sirkka-Liisa: Raivaajien ja rakentajien Salla. Sallan kulttuuriympäristöohjelma, s. 35-37.. Suomen ympäristö 31 / 2012. Ympäristöministeriö ja Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2012. ISBN 978-952-11-4066-2 (pdf). Lataussivun osoite (pdf) (viitattu 1.11.2019).
  2. Maria Lähteenmäki: Alue- ja paikallistutkimuksen synty ja pohjoinen ulottuvuus 1700-luvulla, s. 121–126. Teoksessa Maa, seutu, kulmakunta (toim. Maria Lähteenmäki). Historiallinen Arkisto 129. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-140-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.