Lapin historiallinen maakunta

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Historiallinen maakunta Suomessa
Lappi
Lapin maakunnan vaakuna.svg Historical province of Laponia, Finland.svg

vaakuna

sijainti

nykymaakunnat alueella Lappi

Lappi on Suomen pohjoisin historiallinen maakunta. Se käsittää Lapin nykymaakunnan pohjoisosan: Enontekiön, Inarin, Kittilän, Muonion, Pelkosenniemen, Savukosken, Sodankylän ja Utsjoen kunnat.

Ennen Haminan rauhaa (1809) historiallinen Lappi kuului Ruotsin Västerbottenin lääniin ja oli osa samaa maakuntaa Ruotsin Lapin kanssa. Sitä vastoin Suomen nykyisen Lapin eteläosa oli osa Pohjanmaata ja sitä kutsuttiin Peräpohjolaksi. Kun Suomi erotettiin Ruotsista ja liitettiin Venäjään Suomen suuriruhtinaskuntana, uusi valtioraja jakoi siihenastisen Ruotsin Lapin kahtia. Tämän jälkeen Suomen Lappi kuului Oulun lääniin, kunnes vuonna 1938 perustettiin Lapin lääni.[1] Petsamo kuului Suomeen ajalla Tarton rauhasta Moskovan välirauhaan (1920–1944), ja silloin se saatettiin Suomen historiallisten maakuntien kaanonissa joskus lukea osaksi Lappia.

Säädettäessä vuonna 1906 vaalipiirejä ensimmäisiä eduskuntavaaleja varten sanottiin aluetta Lapinmaaksi.

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Uola, Mikko: Vallankumouksellisia, vakoilijoita ja aseveljiä. Myyttejä ja tosiasioita Lapin historiasta 1910-luvulta 1940-luvulle. Minerva Kustannus Oy, 2010.
Västerbottenin lääni ja Ruotsin Lapinmaat (ruots. lappmarken) vuonna 1796.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maria Lähteenmäki: Alue- ja paikallistutkimuksen synty ja pohjoinen ulottuvuus 1700-luvulla, s. 121–126. Teoksessa Maa, seutu, kulmakunta (toim. Maria Lähteenmäki). Historiallinen Arkisto 129. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-140-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä Suomeen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.