Kuolan niemimaa
| Kuolan niemimaa | |
|---|---|
 Kuolan niemimaan sijainti Murmanskin alueen kartalla. |
|
| Muut nimet |
Кольский полуостров (ven.) Куэлнэгк нёаррк (kilt.saam.) |
| Sijainti | Luoteis-Venäjä |
| Merialue | Jäämeri |
| Vesialue |
Barentsinmeri Vienanmeri |
| Pinta-ala | 100 000[1] km² |
| Korkein kohta | Tšasnatšorr, 1 199 m |
| Valtio | |
| Valtio |
 Venäjä |
| Alue | Murmanskin alue |
| Väestö | |
| Väkiluku | 880 000 (2007)[2] |
| Suurin kaupunki | Murmansk |
| Asutuskeskukset |
Apatiitti Severomorsk Montšegorsk Kirovsk Kantalahti |
| Kielet |
venäjä kiltinänsaame turjansaame |
Kuolan niemimaa (ven. Ко́льский полуо́стров, Kolski poluostrov; kiltinänsaameksi Куэлнэгк нёаррк) sijaitsee Luoteis-Venäjällä. Niemimaan pohjoispuolella on Barentsinmeri, etelä- ja itäpuolella Vienanmeri. Hallinnollisesti Kuolan niemimaa kuuluu Murmanskin alueeseen, jonka pääosan se muodostaa.
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuolan niemimaan pinta-ala on noin 100 000 neliökilometriä.[1] Lähes koko niemimaa sijaitsee pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, vain kaakkoisin osa ulottuu napapiirin eteläpuolelle. Niemimaan pisin joki on 480 kilometriä pitkä Ponoi.[3] Geologisesti alue on osa Fennoskandian kilpeä, joka koostuu kvartäärikauden aikaisten sedimenttikerrosten peittämästä gneissistä, graniitista ja kiteisistä kivilajeista. Niemimaalla on kaksi tunturialuetta: Hiipinä- ja Lujaurtunturit. Korkein tunturi Murmanskin alueella on Tšasnatšorr (1 199 metriä).
Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Golfvirran ansiosta Murmanskin alueen ilmasto on suhteellisen lauha, mikä selittää ikiroudan puuttumisen alueelta. Mereltä puhaltava kostea ja raaka tuuli tekee ilmastosta kuitenkin ankaran. Tammikuun keskilämpötila on rannikolla −8 celsiusastetta ja sisämaassa −13 celsiusastetta. Kesä kestää vain muutaman kuukauden tai joskus vain muutaman viikon, keskilämpötilojen vaihdellessa +8 celsiusasteen ja +13 celsiusasteen välillä.
Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuolan niemimaalla on ollut asutusta jo kivikaudella. Varhaisimmat kulttuurin merkit on jättänyt niin sanottu Komsan kulttuuri noin 7000–5000 eaa. Kuolan niemimaata asuttaa venäläisten lisäksi saamelaisten alkuperäiskansa. Kantalahden ympäristössä asuneet karjalaiset ovat toisen maailmansodan jälkeen käytännössä sulautuneet venäläisiin. Kuolaan muutti 1800-luvulla myös suomalaisia, jotka kuitenkin pakkosiirrettiin kesällä 1942 muualle Neuvostoliittoon toisen maailmansodan aikana. Niemimaalla on asunut myös norjalaisia.
Kuolan niemimaan asukasluku on lisääntynyt teollisuuden kehityksen myötä. Vuonna 1920 niemimaalla oli 14 000 ja vuonna 1940 jo 318 000 asukasta.[4] Vuonna 2007 asukkaita oli noin 880 000.[2]
Asukkaista suuri osa asuu Kuolanvuonon rantamilla ja Pietariin vievän valtatien tuntumassa olevissa kaupungeissa. Alueen suurimmat kaupungit ovat Murmansk, Apatiitti, Severomorsk, Montšegorsk, Kirovsk ja Kantalahti.
Luonnonvarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuolan niemimaalla on paljon mineraalivaroja, ja se onkin yksi Venäjän tärkeimmistä kaivosteollisuusalueista. Esimerkiksi suuria määriä nikkeliesiintymiä löytyy muun muassa Montšegorskin kaupungista. Muista paikoista löytyy myös rautamalmia ja muita raskasmetalleja. Alueen luonto on saastunut raskaan teollisuuden vuoksi pahasti,[1] ja myös metsien liikahakkuut ovat olleet yleisiä. Lovozeron tunturialueella harjoitetaan poronhoitoa. Elinkeinoihin kuuluu myös kalastus sekä merillä että sisävesillä. Yleisimmät merikalat ovat turska, makrilli, kolja, ahven, villakuore ja silli.
Niemimaalla toimii lukuisia Venäjän pohjoisen laivaston puolustusmekanismeja, eritoten ydinsukellusveneiden tukikohtia. Sisämaassa Poljarnyje Zorissa on 1 760 megawatin Kuolan ydinvoimalaitos.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Armi Pekkala, Minna Turunen: From Past to Present. Documenting Northwest Russia. (Arkistoitu – Internet Archive) (lisätietoja DVD:hen) Lapin yliopisto, Arktinen keskus.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Ahola V., Kuhlman I. ja Luotio J. (toim.): Tietojätti 2000, s. 428. (5. painos). Helsinki: Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5809-X.
- ↑ a b Venäjä (Murmansk): matkustustiedote 13.9.2007. Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 12.10.2007. Viitattu 31.10.2007.
- ↑ Kuolan niemimaa 28.8.2007. eLappi.fi. Viitattu 31.10.2007.
- ↑ Kuolan saamelaiset katoamisen partaalla 16.11.2005. Karjalan Sanomat. Viitattu 31.10.2007. [vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kuolan niemimaa Wikimedia Commonsissa
