Vienanmeri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vienanmeri
Vienanmeren kartta
Vienanmeren kartta
Koordinaatit 65°39′17″N, 36°51′15″E
Sijainti Karjalan tasavalta, Arkangelin alue ja Murmanskin alue
Valtio Venäjä
Merialue Pohjoinen jäämeri
Pinta-ala 90 000 km²
Suurin syvyys 330 m
Keskisyvyys 60 m

Vienanmeri (ven. Бе́лое мо́ре, Beloje more ’Valkoinen meri’, nenetsiksi Сэрако ямʼ) on Pohjoisen jäämeren lahti Venäjän luoteisosassa. Se rajoittuu lännessä Karjalan tasavaltaan, etelän ja idän puolella Arkangelin alueeseen ja pohjoisessa Kuolan niemimaahan (Murmanskin alue) ja Barentsinmereen.

Mitat ja osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vienanmeren ja Barentsinmeren rajaksi on sovittu Kaninin niemimaan kärjen ja Kuolan niemimaan Svjatoi Nos -niemen välinen linja (oheisessa kartassa suunnilleen Barentsinmeri-sanan kohdalla).[1] Tämän linjan sisäpuolelle jäävä Vienanmeri kattaa 90 000 neliökilometrin alueen. Sen keskisyvyys 60 m ja suurin syvyys 330 m.[2]

Kantalahden rantaa

Vienanmeri jaetaan seuraaviin osiin.

  • Voronka (ven. Воронка), 100–170 km leveä salmi, joka muodostaa vaihettumisalueen Barentsinmeren kanssa. Voronkan keskisyvyys on 34 m ja suurin syvyys noin 80 m.
  • Mezeninlahti (ven. Мезенская губа, Mezenskaja guba), Voronkasta kaakkoon sijaitseva matala lahti (keskisyvyys 13 m).
  • Vienankurkku (ven. Горло, Gorlo), 40–60 km leveä salmi Kuolan niemimaan kärjessä; erottaa Vienanmeren altaan hydrografisesti valtamerestä. Vienankurkun syvyys on 40 ja 60 metrin välillä
  • Varsinainen Vienanmeri (oheisessa kartassa ”Vienanmeri”), joka käsittää syvän keskusaltaan (Бассейн, Bassein) ja kolme suurta lahtea:
    • Vienanlahti, joka työntyy kaakkoon ja johon laskee Vienanjoki Arkangelin kaupungin kohdalla (keskisyvyys 49 m).
    • Äänislahti, matala merenlahti altaan lounaisosassa, johon laskee Äänisjoki Äänisen kaupungin kohdalla (keskisyvyys 19 m).
    • Kantalahti, jokseenkin syvä, luoteeseen työntyvä ja suppilomaisesti kapeneva lahti, joka jää Karjalan rannikon ja Kuolan niemimaan kainaloon (keskisyvyys 109 m).

Vienanmerta reunustaa lännessä Karjalan rannikko (tai Karjalanranta, Karelski bereg) ja siitä etelään Äänislahden lounaisrannalla Pomorien rannikko (Pomorjenranta, Pomorski bereg). Äänis- ja Vienanlahtien välissä on Äänisen niemimaa. Vienanlahden lounaisranta on Kesärannikko (Letnyi bereg) ja itäranta puolestaan Talvirannikko (Zimnyi bereg). Kuolan niemimaan itäosassa on Turjan rannikko (tai Turjanranta, Terski bereg) ja lännempänä Kantalahden pohjoispuolella Kantalahden rannikko (Kandalakšski bereg).[3]

Satelliittikuvia Vienanmerestä 23. huhtikuuta 2000 (yllä) ja 3. toukokuuta 2001 (alla).

Joet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinaiseen Vienanmereen laskevista joista merkittävimpiä ovat Vienanlahteen laskeva Vienanjoki, Äänislahteen laskevat Äänisjoki, Vienan Kemijoki ja Uikujoki, ja Kantalahteen laskevat Koutajoki ja Nivajoki. Gorloon laskee Ponoi ja Mezeninlahteen Mezen.

Vienanmerestä on kanavayhteys Itämereen Vienanmeren–Itämeren kanavan kautta, ja samoin Volgan vesistöön ja edelleen Kaspianmereen ja Mustaanmereen.

Satamat ja asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vienanmeren tärkein satamakaupunki on Arkangeli. Satama samoin kuin koko varsinainen Vienanmeri jäätyy talvella, mutta yhteyksiä pidetään auki jäänmurtajilla. Toinen keskisuuri satama on Vitinon öljysatama Kantalahden piirissä. Lisäksi Venäjä on laajentanut Belomorskin satamaa, jonka kapasiteetiksi on suunniteltu ensivaiheessa 9 miljoonaa rahtitonnia vuodessa. Pääosan rahdista on suunniteltu olevan kivihiiltä. [4][5] Pienempiä, mutta paikallisesti merkittäviä tärkeitä satamia Vienenmerellä ovat Severodvinsk, Onega, Kantalahti sekä Mezen.

Vienanmerellä sijaitsee Solovetskin luostarisaari, joka on suosittu matkailukohde. Kesäaikaan Vienanmerelle tulevat valkeat maitovalaat. Vienanmeren ympäristö on suomensukuisten kansojen vanhaa asuinaluetta. Lännessä, Karjalan tasavallassa on karjalaisasutusta ja pohjoisessa Kuolan niemimaalla kiltinän- ja turjansaamelaisia. Alueelle on ajansaatossa muuttanut venäläisväestöä, johon ne ovat osittain sekoittuneet. Meren ympäristössä on myös venäjän murretta puhuvan pomoriväestön vanha asuma-alue.

Vienanmeren kartta vuodelta 1635

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Limits of Oceans and Seas, 3rd edition International Hydrographic Organization (1953)
  2. Белое море BSE
  3. Hakulinen, K. (1983) Maailman paikannimet. Oikeinkirjoitusopas. (suomalaisten nimien lähde)
  4. http://barentsobserver.com/en/sections/business/new-port-be-constructed-near-belomorsk
  5. Obštšaja harakteristika morskogo torgovogo porta, belmorport.ru, viitattu 12.1.2014, (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]