Äänislahti
| Äänislahti | |
|---|---|
 Äänislahti Vienanmeren kartalla. |
|
| Koordinaatit | |
| Sijainti |
Karjalan tasavalta ja Arkangelin alue |
| Valtio | Venäjä |
| Merialue | Vienanmeri |
| Saaria | Solovetskin saaret, Ki |
| Pituus | 185 km |
| Leveys | 50–100 km |
| Suurin syvyys | 36 m |
| Keskisyvyys | 16 m |
Äänislahti tai Oneganlahti (ven. Оне́жская губа́, Onežskaja guba [1]) on Venäjän luoteisosassa sijaitsevan Vienanmeren eteläisin lahti.[2][3]
Äänislahti on yksi Vienanmeren neljästä suuresta lahdesta. Sen lahdensuu sijaitsee Vienanmeren ulapan lounaisosassa Solovetskin (Solokan) saarien kohdalla. Lahti työntyy siellä Äänisen niemimaan eteläpuolella kohti kaakkoa. Näin se sijaitsee todellisuudessa ulapan eteläpuolella. Lahti on 185 kilometriä pitkä ja 50–100 kilometriä leveä [2]. Lahden itärantaa kutsutaan Äänisenrannaksi tai Oneganrannaksi (Onežski bereg) ja länsirantaa Pomorienrannaksi tai Pomorjenrannaksi (Pomorski bereg) [2][4].[3]
Hallintoalueet, asukkaat ja talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Äänislahti sijaitsee Karjalan tasavallan Belomorskin piirissä ja Arkangelin alueella pääasiassa Onegan piirissä, mutta Äänisen niemimaan kärjessä se ulottuu vähän Primorjen piirin alueelle.[a]
Lahdella sijaitsee kolme kaupunkia. Yksi on Onega eli Ääninen, joka sijaitsee Äänisjoen suistossa lahden pohjukassa. Onegassa asuu noin 20 000 asukasta. Toinen on Belomorsk, joka sijaitsee Uikujoen suistossa lahden länsirannassa. Siellä on noin 13 000 asukasta. Kolmas on Kemi, joka sijaitsee Kemijoen suistossa suurin piirtein Solovetskin saariryhmän korkeudella. Kemissä on noin 10 000 asukasta. Muut asuinkeskittymät ovat kyliä. Venäjän Karjalassa Kemin eteläpuolella on Suiku (ven. Шуере́цкое, Šujeretskoje), Belomorskin eteläpuolella Virma (Вирма), Suma (Су́мский Поса́д, Sumski Posad), Kuolisma (Колежма, Koležma) ja Njuhtša (Ню́хча). Arkangelin puolella on Kušereka (Кушерека) ja Abramovskaja (Абрамовская). Onegan itäpuolisella rannikolla on näiden lisäksi muutama kylä, kuten esimerkiksi Ljamtsa (Лямца) ja Pušlahta (Пушлахта).[b]
Onegassa, Kemissä ja Belomorskissa on sahateollisuutta ja puutavaran vientisatamat. Kemissä on myös kalastusta ja elintarviketeollisuutta.[b]
Äänislahden piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lahden keskisyvyys on 16 metriä ja sen suurin syvyys on 36 metriä. Äänislahden suulla sijaitsee Solovetskin saariryhmä, mutta rannikon läheisyydessä, etenkin lounaisrannikolla, on myös paljon saaria. Matalassa lahdessa merenpohja on kumpuilevaa ja siinä on paljon matalikkoja, jossa viime jääkauden aikaiset drumliinit ja muut mäet sekä kalliot muodostavat vaihtelevan merenpohjan. Lahden länsirannikko on matalaa aluetta. Barentsinmereltä vaikuttava vuorovesi vaihtelee vedenpinnan korkeutta jopa 2,7 metriä. Vuoksi ja luode aiheuttavat matalassa lahdessa merivirtauksia, jotka ovat matalikoilla, saaristoissa ja salmissa melko voimakkaita. Talvella lahti jäätyy loka-marraskuussa ja jäät lähtevät touko-kesäkuussa. Sulaminen alkaa lahteen laskevien jokien suistoista. Jäät pysyvät keskimäärin 185 päivää eli puoli vuotta.[3][2][4]
Saaria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Äänislahden suulla ovat Solovetskin saaret (eli myös Solokan saaret), joilla sijaitsee kuuluisa Solovetskin luostari (eli Solokan luostari). Saaristoon kuuluvat esimerkiksi Bolšoi Solovetski (Большой Соловецкий), Bolšaja Muksalma (Большая Муксалма) ja Anzerski (Анзерский). Lännempänä Kemin rannikolla on saaristo, jonka suurin saari on Russki Kuzov (Русский Кузов). Sujajoen suistossa aivan rannikolla sijaitsee Šuiostrov (Шуйостров). Lahden ulapalta voidaan mainita Bolšoi Žužmui (Большой Жужмуй) ja Malyi Žužmui (Малый Жужмуй). Sumskajan lahden rannikon tienoilla ovat Sumostov (Сумостров), Razostrov (Разостров), Sedostrov (Седостров), Berežnoi Sosnovets (Бережной Сосновец) ja Mjagostrov (Мягостров). Myös lahden kaakkoisosissa on ulapalla saaria. Näitä ovat esimerkiksi Kondostrov (Кондостров) ja Hedostrov (Хедостров). Äänisjoen suiston edustalla sijaitsevassa Kin (Južnyi Ki, Южный Кий) saarella on sijainnut luostari (Krestnyi Onežski mužskoi monastyr, Крестный Онежский мужской монастырь).[b][5]
Jokia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Äänislahden pohjukkaan laskee Onegassa Äänisjoki, joka on Vienanmeren kolmanneksi suurin joki. Sen valuma-alueen pinta-ala on 56 900 neliökilometriä eli km² ja keskivirtaama on 367 kuutiometriä sekunnissa eli m³/s. Länsirannikolle laskee myös Koležma (valuma-alue 788 km²), Sumajoki (2 020 km²) ja Belomorksissa mereen laskeva Uikujoki (27 156 km², 260 m³/s). Uikujoen rinnalla toimii siitä vetensä ottava Vienanmeren–Itämeren kanava. Pohjoisempana ovat vielä Suiunjoki (938 km²) ja Vienan Kemissä mereen laskeva Kemijoki (27 700 km², 279 m³/s). Itärannikolla mereen laskevat joen tulevat Äänisen niemimaalta ja ne ovat pieniä. Niitä ovat etelästä lukien Tamitsa (Тамица), Kjanda (Кянда), Novaja (Новая) ja Ljamtsa (Лямца) saman nimisten kylien kohdalla.[b][5]
Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hallinnolliset alueet on todettu Karjalan tasavallan, Murmanskin- ja Arkangelin alueiden sekä Nenetsien autonomisen piirikunnan artikkelista (30.4.2023).
- ↑ a b c d Jokien, saarien ja asutuspaikkojen nimet on katsottu Internetin karttapalveluista kuten esimerkiksi Yandex Maps tai Google Maps. Osa kohteiden tiedoista on poimittu näiden artikkeleista (30.4.2023).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 172. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
- ↑ a b c d Онежская губа, Äänislahti Suuressa neuvostosanakirjassa. 3. laitos, 1969–1978. Viitattu 30.4.2023. (venäjäksi)
- ↑ a b c Белое море, Vienanmeri Suuressa neuvostosanakirjassa. 3. laitos, 1969–1978. Viitattu 16.4.2023. (venäjäksi)
- ↑ a b Mikkonen P, Kahla M, Kempinen I, Charnaya A (toim.): Venäjän federaation paikannimiä. Oikeinkirjoitus- ja painotusopas. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006 (2010). ISBN 978-952-5446-51.
- ↑ a b Itä-Karjalan kartta 1:1 000 000. Helsinki: Akateeminen Karjala-seura & Kustannusyhtiö Otava, 1942 (alkuper. 1934).