Tämä on lupaava artikkeli.

Ahven

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kalalajia. Ahven oli myös pakinoitsija Arvi Ahvenaisen käyttämä nimimerkki.
Ahven
Perca fluviatilis 2008 G1.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Alalahko: Percoidei
Heimo: Ahvenet Percidae
Suku: Ahvenet Perca
Laji: fluviatilis
Kaksiosainen nimi
Perca fluviatilis
Linnaeus, 1758[2]
Levinneisyyskartta
Ahvenen levinneisyys
Ahvenen levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Ahven Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ahven Commonsissa

Ahven (Perca fluviatilis) on Euraasiassa makeissa ja murtovesissä elävä kalalaji, joka kasvaa tyypillisesti enintään 35 cm pitkäksi ja 1,2 kg painoiseksi. Se on Suomen yleisin kalalaji ja Suomen kansalliskala. Ahven on parvikala, joka liikkuu ja etsii ravintoa päivisin parvissa, mutta yöksi se menee yksin pohjalle kasvuston suojaan lepäämään. Sitä pyydystetään ruokakalaksi.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahven on teräväsuomuinen, yleensä vihreäsävyinen kala, jossa on tummia pystyraitoja. Sen väri vaihtelee lähes mustasta vaalean harmaanvihreään. Tummissa vesissä, etenkin paljon humusta sisältävissä vesistöissä ahvenet saattavat olla myös ruskeankeltaisia. Vesistöissä, joissa uitetaan puuta, tavataan silloin tällöin myös oransseja ahvenia.[3] Ahvenen tunnistaa helposti myös puna-oransseista vatsaevistä ja pyrstöstä sekä teräväpiikkisestä selkäevästä, jossa on musta laikku. Kiduskannen suurimmasta luusta sojottaa taaksepäin terävä piikki, toisessa puolestaan on hienompaa sahanterää. Nopeakasvuisen ahvenen niska voi muodostua jykeväksi ja jyrkästi nousevaksi, minkä johdosta isoja ahvenia usein nimitetään kyrmyniskoiksi.[4]

Ahvenet voivat elää yli 20-vuotiaiksi, yleensä elinikä on noin kuusi vuotta.[1] FAOn arvioiden mukaan tyypillinen ylämitta on 35 senttimetriä ja 1,2 kilogrammaa.[5] Vuosina 1993-1994 Bodenjärven ahvenia tutkittaessa havaittiin, että valtaosa (93–97 %) järven kalojen biomassasta oli ahvenia, joiden pituus oli 6–31 cm.[6]

Suomessa saatiin vuoden 2010 syyskuussa maailmanennätysahven Ahvenanmaan Kökarilta, painoa sillä oli 2,9 kiloa. Kansainvälisen urheilukalastusliiton IGFA:n rekisterien mukaan kala on maailman suurin omassa sarjassaan urheilukalastusvälineillä saatuna.[7] Vuonna 1945 Britanniassa saatiin 5,9 kg painava ahven.[8]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenen levinneisyysalue sisävesissä kattaa lähes koko Euroopan Italiaa ja Espanjaa lukuun ottamatta ja ulottuu Siperiaan Kolymajoelle saakka[9]. Suomessa ahven on levinnyt lähes koko maahan, ainoastaan pohjoinen käsivarsi on paikka, jossa ahventa ei tavata.[4]

Uuteen-Seelantiin istutettiin vuonna 1868 eurooppalaisia ahvenia urheilukalastusta varten. Nykyisin sen pelätään syrjäyttävän alkuperäisiä lajeja.[10] Ahvenia on istutettu myös Australiaan, Etelä-Afrikkaan, Marokkoon, Kyprokselle, Kiinaan ja Azoreille.[11]

Pohjoisamerikkalainen kelta-ahven (Perca flavescens) on jotakuinkin identtinen eurooppalaisen ahvenen kanssa niin elintavoiltaan kuin ulkonäöltäänkin.[12]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahven elää hitaasti virtaavissa joissa, syvissä järvissä ja lammissa ja Itämeren murtovedessä. Se saattaa liikkua myös kylmissä nopeasti virtaavissa vesissä mutta ei jää niihin kutemaan.[5]

Ahven sietää hapanta vettä paremmin kuin useimmat muut Suomen kalat,[13] mutta jos pH laskee lähelle neljää, lisääntyminen ei enää onnistu.[14]

Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahven on parvikala, joka liikkuu ja etsii ravintoa päivisin parvissa, mutta yöksi se menee yksin pohjalle kasvuston suojaan lepäämään.[14]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahvenen kutua vesikasveihin kiinnittyneenä

Ahvenkoiraat tulevat sukukypsiksi 1–2-vuotiaina ja naaraat 2–4-vuotiaina. Ahven kutee keväällä huhti-kesäkuun aikaan, kun veden lämpötila ylittää kuusi astetta. Ne kokoontuvat rantaveteen, jossa on suojaavaa kasvillisuutta. Naaras laskee mädin valitsemaansa paikkaan ja koirasparvi hedelmöittää sen maidillaan.[1]

Ahven on erittäin tehokas lisääntyjä, ja naaras laskee tuhansia tai kymmeniätuhansia mätimunia, jotka koiraat hedelmöittävät. Yhden naaraan mätimunien määrä voi olla jopa yli 200 000. Limainen ja putkimainen mätinauha kiinnittyy pohjakasveihin ja oksiin. Poikaset kuoriutuvat 2–3 viikon kuluttua 6–7 millimetrin kokoisina. Kuoriutuneet poikaset saavat aluksi ravintonsa pienestä ruskuaispussista, mutta siirtyvät pian syömään eläinplanktonia, kuten vesikirppuja, surviaissääsken toukkia ja hankajalkaisia.[1][15]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravinnokseen pieni ahven käyttää eläinplanktonia, iän myötä ruokavalioon tulevat pohjaeläimet ja pikkukalat.[5] Suurimmat yksilöt voivat syödä myös pienempiä lajitovereitaan.[16]

Kalastus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perca fluviatilis Prague Vltava 2.jpg

Ahvenen liha on vaaleaa ja maukasta. Sitä kalastetaan Euroopassa ruokakalaksi, ja se on myös urheilukalastajien suosima saalis. Ahventa pyydetään katiskoilla, verkoilla, onkimalla, virvelöiden, pilkkimällä ja perhokalastamalla.[14] FAOn tilastojen mukaan ahventa pyydettiin vuonna 2013 yhteensä 28 920 tonnia. Suurimmat pyyntimaat olivat Venäjä (15 242 tonnia), Suomi (7 666 tonnia), Viro (2  144 tonnia), Puola (1 121 tonnia) ja Kazakstan (1 103 tonnia).[5]

Kalastajat käyttävät hyväkseen ahvenen omaa vuorokausirytmiä: aktiivisimmin ahven tarttuu täkyyn aikaisin aamulla ja iltamyöhällä. Syksyllä paras syönti voi osua lähemmäs keskipäivää. Sameissa vesissä vuorokaudenajoilla ei ole yhtä paljoa eroa kuin kirkkaissa.[17]

Ravintoarvo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten muissakin kaloissa ahvenissa on tervellisiä aineita, proteiinia ja pehmeää rasvaa, omega-3-rasvahappoja ja D-vitamiinia.[18] Allaolevassa taulukossa on vertailtu eräiden ravintoaineiden määriä ahvenessa ja rasvaisemmissa ruokakaloissa:

Ravintoarvoja per 100 g
  Ahven[19] Silakka[20] Kirjolohi[21]
Proteiineja 17 g 14,8 g 10 g
Rasvaa 1,7 g 6,5 g 7 g
Eikosapentaeenihappo (EPA) 54 mg 227 mg 237 mg
D-vitamiinia 8 μg 17 μg 5 μg

Ahven kulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ahven on valittu maan kansallisymboleihin kuuluvaksi kansalliskalaksi. Valinta tehtiin Kalatalouden keskusliiton vuonna 1994 järjestämässä yleisöäänestyksessä. Toiseksi jäi hauki. Suomen luonnonsuojeluliiton tiedotuspäällikön Terho Poutasen mukaan ahven on ominaisuuksiltaan perisuomalainen: ”kyrmyniskainen, hitaahko, piikikäs”.[22]

Ahven esiintyy useiden paikkakuntien vaakunoissa.

On arveltu, että ahven olisi myös osa Ahvenanmaan nimeä.[23]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Freyhof, J. & Kottelat, M.: Perca fluviatilis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 05.08.2013. (englanniksi)
  2. ITIS: Perca fluviatilis (englanniksi)
  3. Oranssi ahven ui katiskaan 2007. Ilta-Sanomat. Viitattu 25.7.2015.
  4. a b Ahven Luontoportti. Viitattu 25.7.2015.
  5. a b c d Species Fact Sheets (myös FishStats linkki) FAO. Viitattu 25.7.2015.
  6. Imbrock, Frauke; Appenzeller, Alfred; Eckmann, Reiner: Diel and seasonal distribution of perch in Lake Constance : a hydroacoustic study and in situ observations 1996. Journal of Fish Biology ; 49 (1996). - pp. 1-13. Viitattu 24.7.2015.
  7. Maailman suurin ahven! 2011. Iltalehti. Viitattu 25.7.2015.
  8. List of Population Characteristics records for Perca fluviatilis FishBase. Viitattu 24.7.2015.
  9. Perca fluviatilis (peilipalvelin) FishBase. R. Froese ja D. Pauly (toim.). (englanniksi)
  10. Gerard P. Closs, Ben Ludgate, Ruth J. Goldsmith: Controlling European perch (Perca fluviatilis): lessons from an experimental removal University of Otago. Viitattu 25.7.2015.
  11. Perca fluviatilis introductions FishBase. Viitattu 25.7.2015.
  12. Rex M Strange, Carol A Stepien: Yellow (Perca flavescens) and Eurasian (P. fluviatilis) perch distinguished in fried fish samples by DNA analysis Fishery BBulletin / Research Gate. Viitattu 25.7.2015.
  13. Ahven Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (nyk. Luke). Viitattu 25.7.2015.
  14. a b c Ahven (Perca fluviatilis) Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura. Viitattu 25.7.2015.
  15. Synopsis of biological data of the perch (Table IV s. 25) 1977. FAO. Viitattu 25.7.2015.
  16. Laine, Lasse J.: Suomen Luonto-opas, s. 257. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-23942-1.
  17. Ahvenen kalastus Koukussa. Viitattu 25.7.2015.
  18. 7 syytä syödä kalaa Yhteishyvä. Viitattu 25.7.2015.
  19. Ahven Fineli. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 25.7.2015.
  20. Silakka, tuore, itämeri Fineli. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 25.7.2015.
  21. Kirjolohi Fineli. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 25.7.2015.
  22. Poutanen, Terho: Ahven on kansalliskalamme Suomen luonnonsuojeluliitto. Viitattu 7.3.2012.
  23. Hakulinen Kerkko: Paikannimet. WSOY, 2008. Ote sivustolla kysy.fi (viitattu 24.7.2015).