Kala ruokana

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paistettuja ahvenia.

Kala on perinteistä ja yleistä ruokaa eri puolilla maailmaa, joka kuuluu esimerkiksi Välimeren ruokavalioon[1].

Kala kypsyy lihaa nopeammin, koska sen lihaksissa on vähemmän sidekudosta. Kalaa voi valmistaa esimerkiksi paistamalla, keittämällä, suolaamalla eli graavaamalla tai savustamalla.[2]

Suomen ravitsemusneuvottelukunta kehottaa syömään kalaa 2–3 kertaa viikossa[3]. Pescovegetarismi tarkoittaa ruokavaliota, jossa kala ja äyriäiset ovat ainoa sallittu eläinkunnasta peräisin oleva proteiininlähde[4].

Ravintosisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kala on ollut perinteisesti erittäin tärkeä jodin lähde, koska siinä esiintyy runsaasti luontaista jodia[5][6]. Rasvaisessa kalassa on myös paljon D-vitamiinia[7].

Kalassa on suhteellisen paljon proteiinia, sadassa grammassa 10–25 grammaa. Eniten proteiinia painoon nähden on vähärasvaisessa kalassa.[8]

Kalan rasvahappokoostumuksessa on yleensä eniten kertatyydyttymättömiä rasvahappoja ja seuraavaksi eniten monityydyttymättömiä rasvahappoja[9]. Suurin osa kalan monityydyttymättömistä rasvahapoista kuuluu pitkäketjuisiin omega-3-rasvahappoihin (EPA ja DHA). Tyydyttyneitä rasvahappoja on vähemmän kuin lihassa.[7]

Ruokakalat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalanviljely yleistyy maailmalla. Vihreällä viljellyn kalan, sinisellä villin kalan osuudet ruokakalasta.

Ruokakalana käytetään niin merikaloja kuin makean vedenkin kaloja. Villikalaa saadaan kalastamalla luonnonvesistä, ja viljeltyä kalaa saadaan kalanviljelylaitoksista. Kalan säilyvyyttä pidennetään esimerkiksi pakastamalla se tai säilömällä se säilykkeenä.[7]

Suomalaisten eniten suosima ruokakala vuonna 2017 oli lohi, joka vastaa noin 60 prosentista K-ruokakauppojen tuoreen kalan myynnistä. Seuraavaksi myydyimpiä ovat silakka, kuha, siika ja muikku.[10]

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalan syönti on yhdistetty sekä negatiivisiin että positiivisiin terveysvaikutuksiin.

Elohopea[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa suomalaisten ravinnosta saamasta metyylielohopeasta on peräisin kalasta. Jopa yli 90 % kalan sisältämästä elohopeasta on myrkyllistä metyylielohopeaa. Pitkäaikaisessa altistuksessa metyylielohopea saattaa vaurioittaa keskushermostoa ja lisätä myös sydän- ja verisuonitautien riskiä. Sikiöaikainen altistuminen metyylielohopealle voi aiheuttaa lisäksi kehityksen viivästymistä. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan metyylielohopean kokonaisviikkosaannin pitäisi jäädä alle 1,3 mikrogrammaan ihmisen painokiloa kohden.[11] Eläinkokeissa on havaittu, että pienillekin elohopeapitoisuuksille jatkuva altistuminen aikaansaa oksidatiivista sressiä sekä heikentää sperman laatua[12].

Hauessa saa olla elohopeaa korkeintaan yksi milligramma kilossa ja muissa kaloissa korkeintaan puoli milligrammaa kilossa[13] eli 0,5 ppm. Keski-Suomesta pyydettyjen kilon painoisten haukien elohopeapitoisuus on ollut keskimäärin 0,46 mg/kg vaihteluvälin ollessa 0,14 - 1,3 mg/kg[14]. Kotimaisista kaloista myös hauki, kuha ja made saattavat sisältää jopa yli milligramman elohopeaa kiloa kohden. Väestötasolla ongelmallisin kalaji on kuitenkin tonnikala, koska osa väestöstä käyttää sitä runsaasti.[15] Vaalean purkkitonnikalan keskimääräinen elohopeapitoisuus on lähes yhtä suuri kuin hauella eli 0,41 ppm, mutta tummassa sitä on keskimäärin vain 0,12 ppm. Joka neljännen valkoisen tonnikalapurkin elohopeapitoisuus ylitti 0,5 ppm:n raja-arvon vuonna 2004 suurimman pitoisuuden ollessa noin 1 ppm. Tonnikalan elohopea koostui lähes sataprosenttisesti haitallisesta metyylielohopeasta.[16]. Seitin keskivertopitoisuus on Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston mukaan 0,31 ja maksimipitoisuus 0,78 ppm[17].

Paljon tonnikalaa syövien hiuksista on mitattu huolestuttavan suuria elohopeapitoisuuksia. 63-kiloinen ihminen saisi syödä viikoittain korkeintaan kaksi annosta vähän elohopeaa sisältävää tonnikalaa tai yhden annoksen paljon elohopeaa sisältävää tonnikalaa.[18]

Suomen ruokaviraston antama kalansyönnin enimmäissuositus ei huomioi kaikkia ulkomaisia kalalajeja kuten esimerkiksi tonnikalaa ja seitiä. Lapset sekä kaikki hedelmällisessä iässä olevat miehet ja naiset saavat syödä sen mukaan haukea korkeintaan 100-200 grammaa kuussa. Poikkeuksena edellisestä raskaana olevat ja imettävät äidit, joiden ei pitäisi syödä sitä lainkaan. Kaikkia kotimaan sisävesialueiden kalaa päivittäin syöviä väestöryhmiä kehotetaan lisäksi rajoittamaan sekä hauen että suurten ahventen, kuhan ja mateen käyttöä, koska niissäkin on paljon elohopeaa.[19]

Isossa Britanniassa suositellaan, etteivät raskaana olevat, lasta yrittävät ja imettävät naiset söisi viikossa yli 140 grammaa kypsää tonnikalaa[20].

Dioksiinit ja PCB[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmannes kalan dioksiineista ja PCB:stä on nahassa. Kasvatetussa kalassa niitä on vain vähän, koska kasvatusrehua valvotaan.[21] Itämeren lohessa onkin kymmenkertainen määrä ympäristömyrkkyjä kasvatettuun loheen verrattuna.[22]

Itämeren rasvaisissa kaloissa on ympäristömyrkky dioksiinia[7]. Ruotsin elintarvikevirasto suositteli vuonna 2013, että lapset ja nuoret naiset söisivät Itämeren lohta, taimenta tai silakkaa enintään kaksi-kolme kertaa vuodessa niiden sisältämän haitallisen dioksiinin ja PCB:n vuoksi. Suomen elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan riskiryhmät saivat syödä kyseisiä kaloja korkeintaan 100-200 grammaa kuussa.[23]

Isossa Britanniassa suositellaan, etteivät raskaana olevat, lasta yrittävät ja imettävät naiset söisi viikossa kahta annosta enempää sardiineja, makrillia, taimenta, anjovista, silliä tai muuta rasvaista kalaa[24].

EFSA laski uuden tutkimustiedon vuoksi vuonna 2018 dioksiinien ja PCB-yhdisteiden siedettävän viikkoaltistumisen määrää kahteen pikogrammaan painokiloa kohti, mikä oli vain seitsemäsosa aiemmasta suosituksesta[25]. Suomessa suositellaan, että lapset, nuoret seka kaikki hedelmällisessä iässä olevat miehet ja naiset söisivät korkeintaan 200 grammaa kuussa yli 17 cm:n pituista silakkaa, Itämerestä pyydettyä lohta tai taimenta[19].

Kasvatetun lohen dioksiini- ja PCB-pitoisuudet ovat vähentyneet, koska niitä on alettu ruokkimaan kasviperäisellä ravinnolla kalaöljyn ja -jauhon sijaan[22].

EPA, DHA ja DPA (eikosapentaeeni-, dokosaheksaeeni- ja klupanodonihappo)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harvardin yliopiston tiedotuskeskus on kiinnittänyt suuren yleisön huomiota rajalliseen tutkimusnäyttöön, jonka mukaan sydämentahdistimen omaavien sekä vaikeahoitoisesta rasitusrintakivusta, vaikeasta sydämen vajaatoiminnasta tai vaarallisista sydämen rytmihäiriöistä kärsivien olisi syytä rajoittaa kalansyöntiä ja EPA:ta sekä DHA:ta sisältävien lisäravinteiden käyttöä.[26].

Kalassa, aivoissa ja lihassa esiintyvällä omega 3 -rasvahappoihin lukeutuvalla klupanodonihapolla (DPA) on todettu olevan sydän- ja verisuonisairauksia estävää vaikutusta[27]. Myös EPA:n ja DHA:n on ajateltu edistävän sydänterveyttä, mutta vuonna 2018 julkaistun kliinisten tutkimusten tieteellisesti vertaisarvioidun yhteenvedon mukaan niillä ei olekaan sydänsairauksia vähentävää vaikutusta. Tarkasteltuihin tutkimuksiin osallistui yhteensä lähes 80 000 koehenkilöä, joita seurattiin keskimäärin 4,4 vuoden ajan.[28]

Muut terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2016 julkaistussa siihenastisten tutkimusten yhteenvedossa havaittiin, että eniten kalaa syövillä esiintyy keskimäärin 17 prosenttia vähemmän masennusta kuin niillä, jotka syövät vähiten kalaa.[29] Tutkijat eivät kuitenkaan tiedä, vähentääkö kalansyönti masennusta vai syövätkö masentuneet vähemmän kalaa, koska he syövät usein muita epäterveellisemmin.[30]

Niillä, jotka söivät kalanlihaa lihajalosteiden ja maaeläinten lihan sijaan, esiintyi vuonna 2015 julkaistun yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan 43 prosenttia tavallista vähemmän suolistosyöpiä[31]. Runsaan kalaproteiinin saannin on havaittu kuitenkin lisäävän Chronin taudin ja haavaisen paksusuolen riskiä[32].

Vuonna 2014 julkaistun brittiläisen väestöseurantatutkimuksen mukaan niillä, jotka söivät kalanlihaa lihajalosteiden ja maaeläinten lihan sijaan, esiintyi 13 prosenttia vähemmän sydän- ja verisuonitauteja[33]. Vuonna 2021 julkaistun epidemiologisiin tutkimuksiin perustuvan laajan tutkimuskatsauksen mukaan vähintään 175 grammaa kalaa viikossa nauttivilla sydän- ja verisuonisairauden diagnoosin saaneilla on lisäksi muita potilaita pienempi kuolleisuus ja vähemmän vakavia sydän- ja verisuonitapahtumia.[34]

Kalansyönnin on ajateltu vähentävän riskiä sairastua korkeaan verenpaineesen, mutta vuonna 2019 julkaistu yhdysvaltalaistutkimus ei löytänyt minkäänlaista korrelaatiota kalansyönnin ja verenpaineen välillä. Tutkmukseen osallistui 12 000 keskimäärin 53-vuotiasta miestä, joiden verenpainediagnooseja tiedusteltiin kerran vuodessa 16 vuoden ajan.[35]

Kalan kulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman suurin kalan kuluttaja on Kiina, jossa vuoden 2018 tilastojen mukaan syödään 2,04 miljoonaa tonnia kalaa vuodessa. Seuraavaksi suurimpia kalankuluttajia olivat muut Itä- ja Etelä-Aasian väkirikkaat maat, kuten Myanmar (1,50 Mt), Vietnam (1,15 Mt), Japani (0,73 Mt) ja Intia (0,49 Mt).[36]

Asukasta kohti eniten kalaa vuoden 2013 tilastojen mukaan syötiin Malediiveilla, 166 kilogrammaa vuodessa. Seuraavina tilastoissa olivat Islanti, Hongkong, Malesia, Macao, Etelä-Korea, Portugali, Norja ja Japani. Koko maailmassa kalaa syötiin 18,8 kilogrammaa asukasta kohti. Vähiten kalaa syötiin Afganistanissa (0,1 kg).[37]

Keskivertosuomalainen söi kalaa vain 36 grammaa päivässä vuonna 2018. Noin seitsemänkymmentä prosenttia Suomessa kulutetusta kalasta oli peräisin ulkomailta. Kasvatettu lohi oli Suomen suosituin kala yli kolmanneksen osuudellaan. Myös tonnikala, silli ja seiti olivat suosittuja ulkolaisia kaloja. Muikku, hauki, ahven, kuha, silakka ja siika olivat suosituimmat kotimaiset luonnonkalat.[38] Ravintolalounaan nauttijat syövät Suomessa muita enemmän kalaa. Kala ei ole kovin suosittu vaihtoehto itse valmistetulle lounaalle siihen liittyvän työmäärän ja korkean hinnan vuoksi.[39]

Kalaa koskevat ruokatabut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joidenkin kansojen keskuudessa kalan syöntiä pidetään ruokatabuna. Pohjois-Afrikan berberit, etenkään tuaregit eivät syö kalaa. Koillis-Afrikassa on laaja alue, jonka asukkaat eivät syö kalaa. Alue ulottuu Egyptin Punaisenmeren rannikolta Eritreaan, Etiopiaan ja Somaliaan. Kuitenkaan alueen amharat tai muut seemiläiset kansat eivät välttele kalaa, vaan kalan syömättömyys näyttää liittyvän kuušilaisten kielten puhujiin. Kuušilaiset pitävä kaloja likaisina vedessä elävinä käärmeinä ja niiden syömistä häpeällisenä. Näiden kansojen keskuudessa on eräitä paarian asemassa olevia ryhmiä, jotka kalastavat. Kalan syömättömyys ulottuu etelässä Tansaniaan, jonka kuušilaiset kansat eivät kuitenkaan syö lainkaan kalaa. Itä-Afrikassa on myös useita niloottisten ja bantukielten puhujia, jotka eivät hyväksy kalan syöntiä. Näitä ovat maasait, turkanat ja sukit, bantuista himat ja tussit. Nandit kutsuvat kaloja liskoiksi; jos kikuju syö kalaa, hänestä tulee rituaalisesti epäpuhdas. Nyoroista karjan paimentajat eivät syö kalaa.

Etelä-Afrikassa on toinen alue, jonka asukkaat eivät syö kalaa. Täällä se tapa esiintyy bantujen keskuudessa, joista kalaa välttävät kokonaan tai osittain ainakin zulut, xosat, swasit, tswanat, ndebelet.[40]

Tasmanian aboriginaalit eivät syöneet kalaa ennen eurooppalaisten tuloa, vaikka söivätkin rapuja, simpukoita ja merinisäkkäitä.[40]

Eräät Amerikan intiaanit, kuten zunit ja hopit, eivät syöneet kalaa, koska pitivät vettä pyhänä. Myös navajot ja apassit välttivät kalaa, ilmeisesti edellisten vaikutuksesta.[40]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Davis C, Bryan J, Hodgson J, Murphy K (Nov 2015). "Definition of the Mediterranean Diet; a Literature Review". Nutrients (Review). 7 (11): 9139–53. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4663587/
  2. Immonen, Päivi, Liimatainen, Aura & Palojoki, Päivi: Hyvää pataa: Kotitalouden taitokirja, s. 206. WSOY, 2004. ISBN 9789510281314.
  3. Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014 2018. Valtion ravitsemusneuvottelukunta.
  4. Lotta Pelkonen: Kasvisruokavaliot Duodecim Terveyskirjasto. 20.11.2017. Viitattu 10.10.2019.
  5. Saatko tarpeeksi jodia? Avainapteekit.fi
  6. Suomalaisilla lievä jodin puutos, jodin saantia parannettava terve.fi. 13.8.2014. A-lehdet. Viitattu 17.12.2021.
  7. a b c d Antti Aro: Kala ruokavaliossa Duodecim Terveyskirjasto. 15.10.2015. Viitattu 10.10.2019.
  8. Paula Hakala: Proteiinin tarve ja parhaat lähteet Käypä hoito. 28.12.2010. Viitattu 10.10.2019.
  9. Elintarvike - Fineli fineli.fi. Viitattu 23.10.2021.
  10. Kalat, joita suomalaiset syövät nyt eniten: Yksi ylivoimainen suosikki MTV Uutiset. 1406.2017. Viitattu 10.10.2019.
  11. Elohopea Ruokavirasto. Viitattu 18.11.2021.
  12. Caroline S. Martinez, Alyne G. Escobar, João Guilherme D. Torres, Daniela S. Brum, Francielli W. Santos, María J. Alonso: Chronic exposure to low doses of mercury impairs sperm quality and induces oxidative stress in rats. Journal of Toxicology and Environmental Health. Part A, 2014, nro 77, s. 143–154. PubMed:24555655. doi:10.1080/15287394.2014.867202. ISSN 1528-7394. Artikkelin verkkoversio.
  13. KALOJEN ELOHOPEAPITOISUUDET JOENSUUN, KITEEN, TOHMAJÄRVEN JA RÄÄKKYLÄN VESIALUEILLA - PDF Free Download docplayer.fi. Viitattu 18.11.2021.
  14. Hauen elohopeapitoisuudet Keski-Suomessa. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/103547/Raportteja_17_2015.pdf?sequence=5
  15. Elohopea – elon vai kuolon aine? Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 18.11.2021.
  16. Mercury in canned tuna: White versus light and temporal variation. https://www.researchgate.net/publication/8349280_Mercury_in_canned_tuna_White_versus_light_and_temporal_variation
  17. Center for Food Safety and Applied Nutrition: Mercury Levels in Commercial Fish and Shellfish (1990-2012). FDA, 3.2.2020. Artikkelin verkkoversio. en
  18. Maistuuko klassikko sinullekin? Tutkijat huolissaan "opiskelijaherkkua" ahmivista mtvuutiset.fi. 2.7.2019. Viitattu 18.11.2021.
  19. a b Kala Ruokavirasto. Viitattu 4.11.2021.
  20. Is it safe to eat tuna during pregnancy? https://www.babycentre.co.uk/x557950/is-it-safe-to-eat-tuna-during-pregnancy
  21. Kalan syöntisuositukset 27.9.2017. Evira.fi.
  22. a b Lohen terveellisyys romahti – Kuluttaja: Hyviä rasvahappoja enää puolet entisestä Iltasanomat. 7.12.2016.
  23. Ruotsi varoittaa lohen, taimenen ja silakan syönnistä Yle Uutiset. 12.6.2013.
  24. Is it safe to eat tuna during pregnancy? https://www.babycentre.co.uk/x557950/is-it-safe-to-eat-tuna-during-pregnancy
  25. Uutta tutkimustietoa: Kaloissa piilevä ympäristömyrkky haitallisempaa kuin aiemmin luultu – viranomaiset harkitsevat suositusten muuttamista Yle Uutiset. 20.11.2018. Viitattu 18.11.2021.
  26. Kala ja kalaöljy: Useimmille, mutta ei kaikille hyödyksi. Terve.fi
  27. Rajiv Chowdhury ym.: Association of Dietary, Circulating, and Supplement Fatty Acids With Coronary Risk. Annals of Internal Medicine, 18.3.2014, nro 6. doi:10.7326/m13-1788. ISSN 0003-4819. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  28. Theingi Aung, Jim Halsey, Daan Kromhout, Hertzel C. Gerstein, Roberto Marchioli, Luigi Tavazzi: Associations of Omega-3 Fatty Acid Supplement Use With Cardiovascular Disease Risks: Meta-analysis of 10 Trials Involving 77 917 Individuals. JAMA Cardiology, 1.3.2018, nro 3, s. 225–233. doi:10.1001/jamacardio.2017.5205. ISSN 2380-6583. Artikkelin verkkoversio.
  29. Fang Li, Xiaoqin Liu, Dongfeng Zhang: Fish consumption and risk of depression: a meta-analysis. Journal of Epidemiology and Community Health, 2016-03, nro 70, s. 299–304. PubMed:26359502. doi:10.1136/jech-2015-206278. ISSN 1470-2738. Artikkelin verkkoversio.
  30. Parhaita timanttijuttuja: Syömme itsellemme masennuksen – Laaja tiedeartikkeli kertoo, kuinka suolisto edistää aivoterveyttä ja miten dramaattisia puutteita nykyihmisen ruokavaliossa on Helsingin Sanomat. 25.1.2019. Viitattu 12.9.2020.
  31. Vegetarian Dietary Patterns and the Risk of Colorectal Cancers. Abstract.
  32. Prévost Jantchou, Sophie Morois, Françoise Clavel-Chapelon, Marie-Christine Boutron-Ruault, Franck Carbonnel: Animal protein intake and risk of inflammatory bowel disease: The E3N prospective study. The American Journal of Gastroenterology, 2010-10, nro 10, s. 2195–2201. PubMed:20461067. doi:10.1038/ajg.2010.192. ISSN 1572-0241. Artikkelin verkkoversio.
  33. Being vegetarian 'lowers heart disease risk but increases chance of stroke'. 4.9.2019.
  34. Deepa Mohan, Andrew Mente, Mahshid Dehghan, Sumathy Rangarajan, Martin O’Donnell, Weihong Hu: Associations of Fish Consumption With Risk of Cardiovascular Disease and Mortality Among Individuals With or Without Vascular Disease From 58 Countries. JAMA Internal Medicine, 1.5.2021, nro 5, s. 631–649. doi:10.1001/jamainternmed.2021.0036. ISSN 2168-6106. Artikkelin verkkoversio.
  35. Kalan syömisestä paljastui mullistavaa tietoa: Ei todennäköisesti auta alentamaan verenpainetta – edes viidesti viikossa nautittuna mtvuutiset.fi. 2.4.2019. Viitattu 18.11.2021.
  36. Countries That Eat the Most Fish WorldAtlas. 12.12.2018. Viitattu 10.10.2019.
  37. Fish Consumption Per Capita Helgi Analytics. Viitattu 10.10.2019.
  38. Kalan kulutus väheni Luonnonvarakeskus. Viitattu 9.7.2021.
  39. Ruoka | Etätyö vei ihmiset pois henkilöstöravintoloiden salaattipöytien äärestä – asiantuntijat huolissaan kasvisten syönnin vähenemisestä kotona Helsingin Sanomat. 22.4.2021. Viitattu 30.4.2021.
  40. a b c Simoons, Frederick J.: Eat Not this Flesh: Food Avoidances from Prehistory to the Present. Univ of Wisconsin Press, 1994. Google Bookss. 253–264.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kala ruokana.