Kala ruokana

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lautasellinen savustettua lohta.

Kala on perinteistä ja yleistä ruokaa eri puolilla maailmaa.

Ravintosisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalassa on suhteellisen paljon proteiinia, sadassa grammassa 10–25 grammaa. Eniten proteiinia painoon nähden on vähärasvaisessa kalassa.[1]

Kalassa on paljon D-vitamiinia, etenkin rasvaisessa kalassa. Kalassa on enemmän monityydyttymättömiä rasvahappoja ja vähemmän tyydyttyneitä rasvahappoja kuin lihassa. Kalan monityydyttymättömistä rasvahapoista suurin osa on pitkäketjuisia omega-3-rasvahappoja (EPA ja DHA).[2]

Terveellisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etenkin rasvaisen kalan runsaasti sisältämää omega 3 -rasvaa pidetään terveydelle edullisena[2]. Jossain kalassa on ympäristömyrkkyjä kuten sisävesien petokaloissa elohopeaa ja Itämeren rasvaisissa kaloissa dioksiinia. Niiden aiheuttamat terveysriskit vähenevät jos ihminen syö vaihtelevasti erilaisia kaloja.[2]

Maaeläinten lihan korvaaminen kalalla vähentää 43 prosenttia riskiä sairastua paksusuolen syöpään.[3]

Ruokakalat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalanviljely yleistyy maailmalla. Vihreällä viljellyn kalan, sinisellä villin kalan osuudet ruokakalasta.

Ruokakalana käytetään niin merikaloja kuin makean vedenkin kaloja. Villikalaa saadaan kalastamalla luonnonvesistä, ja viljeltyä kalaa saadaan kalanviljelylaitoksista. Kalan säilyvyyttä pidennetään esimerkiksi pakastamalla se tai säilömällä se säilykkeenä.[2]

Suomalaisten eniten suosima ruokakala vuonna 2017 oli lohi, joka vastaa noin 60 prosentista K-ruokakauppojen tuoreen kalan myynnistä. Seuraavaksi myydyimpiä ovat silakka, kuha, siika ja muikku.[4]

Ruokavalion osana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalaa suositellaan monen ruokavalion osana, kuten pescovegetarismi[5], Välimeren ruokavalio[6], vähähiilihydraattinen ruokavalio[7] ja kivikautinen ruokavalio.

Kalan kulutus maittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman suurin kalan kuluttaja on Kiina, jossa vuoden 2018 tilastojen mukaan syödään 2,04 miljoonaa tonnia kalaa vuodessa. Seuraavaksi suurimpia kalankuluttajia olivat muut Itä- ja Etelä-Aasian väkirikkaat maat, kuten Myanmar (1,50 Mt), Vietnam (1,15 Mt), Japani (0,73 Mt) ja Intia (0,49 Mt).[8]

Asukasta kohti eniten kalaa vuoden 2013 tilastojen mukaan syötiin Malediiveilla, 166 kilogrammaa vuodessa. Seuraavina tilastoissa olivat Islanti, Hongkong, Malesia, Macao, Etelä-Korea, Portugali, Norja ja Japani. Koko maailmassa kalaa syötiin 18,8 kilogrammaa asukasta kohti. Vähiten kalaa syötiin Afganistanissa (0,1 kg).[9]

Kalaa koskevat ruokatabut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joidenkin kansojen keskuudessa kalan syöntiä pidetään ruokatabuna. Pohjois-Afrikan berberit, etenkään tuaregit eivät syö kalaa. Koillis-Afrikassa on laaja alue, jonka asukkaat eivät syö kalaa. Alue ulottuu Egyptin Punaisenmeren rannikolta Eritreaan, Etiopiaan ja Somaliaan. Kuitenkaan alueen amharat tai muut seemiläiset kansat eivät välttele kalaa, vaan kalan syömättömyys näyttää liittyvän kuušilaisten kielten puhujiin. Kuušilaiset pitävä kaloja likaisina vedessä elävinä käärmeinä ja niiden syömistä häpeällisenä. Näiden kansojen keskuudessa on eräitä paarian asemassa olevia ryhmiä, jotka kalastavat. Kalan syömättömyys ulottuu etelässä Tansaniaan, jonka kuušilaiset kansat eivät kuitenkaan syö lainkaan kalaa. Itä-Afrikassa on myös useita niloottisten ja bantukielten puhujia, jotka eivät hyväksy kalan syöntiä. Näitä ovat maasait, turkanat ja sukit, bantuista himat ja tussit. Nandit kutsuvat kaloja liskoiksi; jos kikuju syö kalaa, hänestä tulee rituaalisesti epäpuhdas. Nyoroista karjan paimentajat eivät syö kalaa.

Etelä-Afrikassa on toinen alue, jonka asukkaat eivät syö kalaa. Täällä se tapa esiintyy bantujen keskuudessa, joista kalaa välttävät kokonaan tai osittain ainakin zulut, xosat, swasit, tswanat, ndebelet.[10]

Tasmanian aboriginaalit eivät syöneet kalaa ennen eurooppalaisten tuloa, vaikka söivätkin rapuja, simpukoita ja merinisäkkäitä.[10]

Eräät Amerikan intiaanit, kuten zunit ja hopit, eivät syöneet kalaa, koska pitivät vettä pyhänä. Myös navajot ja apassit välttivät kalaa, ilmeisesti edellisten vaikutuksesta.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Paula Hakala: Proteiinin tarve ja parhaat lähteet Käypä hoito. 28.12.2010. Viitattu 10.10.2019.
  2. a b c d Antti Aro: Kala ruokavaliossa Duodecim Terveyskirjasto. 15.10.2015. Viitattu 10.10.2019.
  3. Vegetarian Dietary Patterns and the Risk of Colorectal Cancers. Abstract. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4420687/
  4. Kalat, joita suomalaiset syövät nyt eniten: Yksi ylivoimainen suosikki MTV Uutiset. 1406.2017. Viitattu 10.10.2019.
  5. Lotta Pelkonen: Kasvisruokavaliot Duodecim Terveyskirjasto. 20.11.2017. Viitattu 10.10.2019.
  6. Davis C, Bryan J, Hodgson J, Murphy K (Nov 2015). "Definition of the Mediterranean Diet; a Literature Review". Nutrients (Review). 7 (11): 9139–53. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4663587/
  7. Vähähiilihydraattinen ruokavalio laihdutus.info. Viitattu 4.11.2019.
  8. Countries That Eat the Most Fish WorldAtlas. 12.12.2018. Viitattu 10.10.2019.
  9. Fish Consumption Per Capita Helgi Analytics. Viitattu 10.10.2019.
  10. a b c Simoons, Frederick J.: Eat Not this Flesh: Food Avoidances from Prehistory to the Present. Univ of Wisconsin Press, 1994. Google Bookss. 253–264.