Uhanalaisuusluokitus
Uhanalaisuusluokitus on menetelmä, jolla kuvataan eri eliölajien (kasvit, eläimet, jne.) todennäköisyyttä kuolla sukupuuttoon tietyllä aikavälillä. Mitä korkeampi lajin uhanalaisuusluokka on, sitä suurempi on sukupuuton riski ilman suojelutoimia. Uhanalaisuusluokitus voidaan tehdä joko kansainvälisesti tai tietyllä alueella.
Kansainvälisesti tunnetuimman uhanalaisuusluokituksen on määritellyt Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN). IUCN:n kriteereihin perustuva luokitusmenetelmä on yhdenmukainen kaikkialla maailmassa ja etukäteen määriteltyjen, yksityiskohtaisten arviointikriteerien vuoksi sillä saadaan jokseenkin puolueeton kuva arvioitavien lajien häviämisriskistä. Luokitus ei kuitenkaan ota huomioon lajikohtaisia erityispiirteitä ja saattaa siksi johtaa yksittäisten lajien uhanalaisuuden yli- tai aliarviointiin.
Lajin uhanalaisuutta arvioitaessa huomioidaan populaation koko, tunnetut uhat, lisääntymisen onnistuminen, lajin esiintymisalueiden pirstoutuneisuus sekä muita lajia uhkaavia tekijöitä.
Jos lajista ei ole riittäviä tietoja, aineistoja ja asiantuntemusta, siitä ei tehdä arviointia. Uhanalaisuusluokkaa ei myöskään arvioida lajeille, jotka kuuluvat johonkin huonosti tunnettuun ryhmään. Uhanalaisuusluokitus tehdään yleensä kokonaiselle taksonitasolle (lahko, heimo, alaheimo).[1] Jos lajin uhanalaisuusluokkaa ei ole määritelty, ei sitä tunneta kyseiselle lajille.
Uhanalaisuusluokat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
IUCN:n uhanalaisuusluokitus jakaa eliöt eriasteisen häviämisriskin mukaan johonkin seuraavista luokista.[2]
| Luokitus suomeksi | IUCN-luokitus | Lyhyt selitys |
|---|---|---|
| Elinvoimainen laji | LC (Least concern) | Hyvin tunnettu laji, jonka kanta on runsas tai vakaa. |
| Silmälläpidettävä laji | NT (Near threatened) | Miltei täyttää jonkin korkeampien uhanalaisuusluokkien kriteerin tai todennäköisesti täyttää sellaisen lähitulevaisuudessa. Aikaisemmin ryhmään laskettiin myös huonosti tunnetut lajit, joiden elinympäristöt ovat taantuneet tai uhanalaisia. |
| Vaarantunut laji | VU (Vulnerable) | Suuri uhka hävitä luonnosta keskipitkällä aikavälillä. |
| Erittäin uhanalainen laji | EN (Endangered) | Erittäin suuri uhka hävitä luonnosta lähitulevaisuudessa. |
| Äärimmäisen uhanalainen laji | CR (Critically endangered) | Äärimmäisen suuri välitön uhka hävitä luonnosta. |
| Luonnosta hävinnyt laji | EW (Extinct in the wild) | Tiedetään säilyneen ainoastaan viljeltynä, vankeudessa tai luontoon palautettuna selvästi alkuperäisen levinneisyysalueensa ulkopuolella. |
| Hävinnyt laji | EX (Extinct) | Epäilyksettä viimeinen yksilö on kuollut. |
| Puutteellisesti tunnettu laji | DD (Data deficient) | Esiintymisestä, elinalueesta tai populaation tilasta ei ole riittävästi tietoa arvioinnin tekemiseksi. |
| Arvioimatta jätetty laji | NE (Not evaluated) | Tavallisimmin ihmisen mukana maahan kulkeutuneet, ainoastaan ihmisen tekemissä rakennuksissa elävät lajit sekä lajit jotka ovat levinneet tutkittavan alueen luontoon vasta vähän aikaa sitten. |
| Varsinaisesti uhanalaisina pidetään luokkiin VU, EN ja CR kuuluvia lajeja. | ||
Lisäksi alueellista arviointia varten on olemassa kaksi lisäluokkaa.
| Luokitus suomeksi | IUCN-luokitus | Lyhyt selitys |
|---|---|---|
| Alueellisesti hävinnyt laji | RE (Regionally Extinct) | Aikaisemmin esiintynyt tutkitulla alueella, mutta sitä ei ole tavattu enää huomattavan pitkään aikaan tai lajin viimeinen tunnettu elinpaikka on tuhoutunut. |
| Arviointiin soveltumaton laji | NA (Not Applicable) | Yleensä tavataan alueella vain satunnaisesti. Kokonaisia lajiryhmiä voidaan joutua jättämään arvioimatta myös arviointiin vaadittavien asiantuntijoiden puutteen vuoksi. |
Uhanalaisuusluokitus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uusin Suomen ympäristöhallinnon laatima Suomen lajien uhanalaisuusluokitus, kansainväliseen tapaan nimeltään Punainen kirja, on ilmestynyt vuonna 2019[3] ja se noudattaa IUCN:n uhanalaisuusarviointiohjetta vuodelta 2012[2] sekä alueellisen arvioinnin ohjetta vuodelta 2017[1]. Kansallinen uhanalaisarviointi eroaa kansainvälisestä siinä, että tarkastelu rajoittuu lajien esiintymiseen Suomen maantieteellisellä alueella. Lisäksi siinä otetaan huomioon myös valtakunnan rajan ylittävät populaatiot sekä muu maan rajojen ulkopuolelta tuleva kannanlisäys.
Vuoden 2010 arvioinnissa arvioitiin noin 21 400 eliölajin uhanalaisuus mikä vastaa noin 45 % koko Suomen lajistosta. Vuoden 2010 arvioinnin perusteella noin 10 % Suomen eliölajeista on luokiteltavissa uhanalaisiksi eli luokkiin VU, EN tai CR.
Suomessa julkaistut IUCN:n uhanalaisuusarviointiohjetta noudattavat lajien uhanalaisuusarvioinnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019
- Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010
- Suomen lajien uhanalaisuus 2000
Suomessa julkaistut muut lajien uhanalaisuusarvioinnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nämä arvioinnit eivät noudata IUCN:n uhanalaisuusarviointiohjetta vaan ovat muita kansallisia arviointeja.
- Suomen lintujen uhanalaisuus 2015
- Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus 2015
- Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietintö 1991
- Uhanalaisuusarviointi 1985
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Luettelo äärimmäisen uhanalaisista selkärankaisista eläimistä
- Uhanalaiset luontotyypit
- Punainen kirja
- Uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva CITES-yleissopimus
- Rauhoitettu laji
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ulla-Maija Liukko, Annika Uddström ja Terhi Ryttäri (toim.): Opas eliölajien uhanalaisuuden arviointiin, s. 19, 71. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta, 2017. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b IUCN Species Survival Commission: IUCN Red List Categories and Criteria, s. 14, 15. The IUCN Red List of Threatened Species, 2012.
- ↑ Punaisen kirjan verkkopalvelu punainenkirja.laji.fi. Viitattu 16.1.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.).: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Helsinki: Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2001. esittely verkossa.
- George C. McGavin. Lajinsa viimeiset. Otava 2007. ISBN 978-951-121182-2.
- Iiris Lappalainen. Suomen luonnon monimuotoisuus. Syke 1998, ISBN 951-37-2380-1.
- Maailman uhanalaiset eläimet 1-5 (kirjasarja). Weilin+Göös.
- Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton uhanalaisuusluokitus
Kansallisia uhanalaisarviointeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja PDF-tiedosto (suomeksi) (englanniksi)
- Ruotsin kansallinen uhanalaisarviointi 2010 sivu (ruotsiksi) arviointi PDF-tiedostoina (ruotsiksi) (englanniksi)
- Norjan kansallinen uhanalaisarviointi 2010 sivu (norjaksi) arviointi PDF-tiedostona (norjaksi) (englanniksi)
| Osa-alueita: Aerobiologia | Anatomia | Astrobiologia | Biokemia | Ekologia | Eliömaantiede | Eläintiede | Etologia | Evoluutiobiologia | Fysiologia | Genomiikka | Hydrobiologia | Iktyologia | Kasvipatologia | Kasvitiede | Kehitysbiologia | Kudosoppi | Meribiologia | Mikrobiologia | Molekyylibiologia | Muoto-oppi | Neurotiede | Paleontologia | Parasitologia | Perinnöllisyystiede | Sienitiede | Solubiologia | Systematiikka | Taksonomia | Toksikologia |
| Käsitteitä: abioottinen | aineenvaihdunta | biodiversiteetti | biomi | biotooppi | biosfääri | DNA | ekologinen lokero | ekosysteemi | eliöyhteisö | evoluutio | kelpoisuus | lisääntyminen | luonnonvalinta | populaatio | ravinto | sukkessio | uhanalaisuusluokitus | yhteyttäminen | pääjakso | kaari |
| Aiheeseen liittyvää: biologian filosofia |