Uhanalaisuusluokitus

Uhanalaisuusluokitus on menetelmä, jolla kuvataan eri eliölajien (kasvit, eläimet, jne.) todennäköisyyttä kuolla sukupuuttoon tietyllä aikavälillä. Mitä korkeampi lajin uhanalaisuusluokka on, sitä suurempi on sukupuuton riski ilman suojelutoimia. Uhanalaisuusluokitus voidaan tehdä joko kansainvälisesti tai tietyllä alueella.

Kansainvälisesti tunnetuimman uhanalaisuusluokituksen on määritellyt Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN). IUCN:n kriteereihin perustuva luokitusmenetelmä on yhdenmukainen kaikkialla maailmassa ja etukäteen määriteltyjen, yksityiskohtaisten arviointikriteerien vuoksi sillä saadaan jokseenkin puolueeton kuva arvioitavien lajien häviämisriskistä. Luokitus ei kuitenkaan ota huomioon lajikohtaisia erityispiirteitä ja saattaa siksi johtaa yksittäisten lajien uhanalaisuuden yli- tai aliarviointiin.

Lajin uhanalaisuutta arvioitaessa huomioidaan populaation koko, tunnetut uhat, lisääntymisen onnistuminen, lajin esiintymisalueiden pirstoutuneisuus sekä muita lajia uhkaavia tekijöitä.

Uhanalaisuusluokat

IUCN:n uhanalaisuusluokitus jakaa eliöt kasvavan häviämisriskin mukaan johonkin seuraavista luokista.

• Elinvoimainen (LC, Least Concern) on hyvin tunnettu laji, jonka kanta on runsas tai vakaa.
• Silmälläpidettävä (NT, Near Threatened) laji miltei täyttää jonkin korkeampien uhanalaisuusluokkien kriteerin tai todennäköisesti täyttää sellaisen lähitulevaisuudessa. Aikaisemmin ryhmään laskettiin myös huonosti tunnetut lajit, joiden elinympäristöt ovat taantuneet tai uhanalaisia.
• Vaarantuneeseen (VU, Vulnerable) lajiin kohdistuu suuri uhka hävitä luonnosta keskipitkällä aikavälillä.
• Erittäin uhanalaiseen (EN, Endangered) lajiin kohdistuu erittäin suuri uhka hävitä luonnosta lähitulevaisuudessa.
• Äärimmäisen uhanalaiseen (CR, Critically Endangered) lajiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka hävitä luonnosta.
• Luonnosta hävinneen (EW, Extinct in the Wild) lajin tiedetään säilyneen ainoastaan viljeltynä, vankeudessa tai luontoon palautettuna selvästi alkuperäisen levinneisyysalueensa ulkopuolella.
• Hävinneen (EX, Extinct) lajin epäilyksettä viimeinen yksilö on kuollut.
• Puutteellisesti tunnettu (DD, Data Deficient) on laji, jonka esiintymisestä, elinalueesta tai populaation tilasta ei ole riittävästi tietoa arvioinnin tekemiseksi.
• Arvioimatta jätettyjä (NE, Not Evaluated) lajeja ovat tavallisimmin ihmisen mukana maahan kulkeutuneet, ainoastaan ihmisen tekemissä rakennuksissa elävät lajit sekä lajit jotka ovat levinneet tutkittavan alueen luontoon vasta vähän aikaa sitten.

Lisäksi alueellista arviointia varten on olemassa kaksi lisäluokkaa.

• Alueellisesti hävinnyttä (RE, Regionally Extinct) lajia on aikaisemmin esiintynyt tutkitulla alueella, mutta sitä ei ole tavattu enää huomattavan pitkään aikaan tai lajin viimeinen tunnettu elinpaikka on tuhoutunut.
• Arviointiin soveltumaton (NA, Not Applicable) laji on yleensä laji jota tavataan alueella vain satunnaisesti. Kokonaisia lajiryhmiä voidaan joutua jättämään arvioimatta myös arviointiin vaadittavien asiantuntijoiden puutteen vuoksi.

Varsinaisesti uhanalaisina pidetään luokkiin VU, EN ja CR kuuluvia lajeja.

Uhanalaisuusluokitus Suomessa

Uusin Suomen ympäristöhallinnon laatima Suomen lajien uhanalaisuusluokitus, kansainväliseen tapaan nimeltään Punainen kirja, on ilmestynyt vuonna 2010 ja se noudattaa IUCN:n uhanalaisuusarviointiohjetta vuodelta 2006 sekä alueellisen arvioinnin ohjetta vuodelta 2003. Kansallinen uhanalaisarviointi eroaa kansainvälisestä siinä, että tarkastelu rajoittuu lajien esiintymiseen Suomen maantieteellisellä alueella. Lisäksi siinä otetaan huomioon myös valtakunnan rajan ylittävät populaatiot sekä muu maan rajojen ulkopuolelta tuleva kannanlisäys. Vuoden 2010 arvioinnissa arvioitiin noin 21 400 eliölajin uhanalaisuus mikä vastaa noin 45 % koko Suomen lajistosta. Arvioinnin perusteella noin 10 % Suomen eliölajeista on luokiteltavissa uhanalaisiksi eli luokkiin VU, EN tai CR.

Katso myös

• Luettelo äärimmäisen uhanalaisista selkärankaisista eläimistä
• Punainen kirja
• WildAid

Aiheesta muualla

• Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.).: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Helsinki: Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2001. esittely verkossa.
• George C. McGavin. Lajinsa viimeiset. Otava 2007. ISBN 978-951-121182-2.
• Iiris Lappalainen. Suomen luonnon monimuotoisuus. Syke 1998, ISBN 951-37-2380-1.
• Maailman uhanalaiset eläimet 1-5 (kirjasarja). Weilin+Göös.
• Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton uhanalaisuusluokitus

Kansallisia uhanalaisarviointeja

• Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 PDF-tiedostot (suomeksi)(englanniksi)
• Ruotsin kansallinen uhanalaisarviointi 2010 sivu (ruotsiksi) arviointi PDF-tiedostoina (ruotsiksi)(englanniksi)
• Norjan kansallinen uhanalaisarviointi 2010 sivu (norjaksi) arviointi PDF-tiedostona (norjaksi)(englanniksi)

Lähteet

Uhanalaisuusluokitukset

Hävinnyt laji - Luonnosta hävinnyt laji - Äärimmäisen uhanalainen laji - Erittäin uhanalainen laji - Vaarantunut laji - Silmälläpidettävä laji - Elinvoimainen laji

Biologia