Biosfääri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”elonkehä” ohjaa tänne. Lehdestä kerrotaan artikkelissa Elonkehä (lehti).

Biosfääri (kr. βίος, bios, elämä ja σφαίρα, sfaira, kehä) eli eliökehä tai elonkehä on maapallon pinnan osa, jolla elämä on mahdollista.

Nimitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biosfääri-nimityksen on ensimmäisenä tässä merkityksessä lanseerannut venäläinen tiedemies Vladimir Vernadskij vuonna 1926.[1] On keinotekoisia kokeiluita, jotka myös käyttävät biosfääri-nimitystä.

Koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biosfäärin kokoa on vaikea määritellä tarkasti. Jotkin muuttolinnut lentävät jopa 10 kilometrin korkeudessa, ja kaloja löytyy syvimmistäkin meren syvänteistä. Bakteereja ja muita pieneliöitä voi löytyä vieläkin suuremmalta alalta. Konservatiivinen arvio biosfäärin koosta on 3 500 metriä merenpinnan alapuolelta 5 400 metrin korkeudelle merenpinnasta.

Alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biosfääri on jaettu alueisiin, jotka ovat jäätiköt ja yhdeksän kasvillisuusaluetta: tundra, havumetsä, lauhkean vyöhykkeen lehtimetsä, aro, aavikko, vuoristokasvillisuus, Välimeren kasvillisuus, savanni ja sademetsä.[2]

Biosfääri voidaan jakaa osiin siten, että sen osia ovat ilmakehän alaosa sekä hydrosfääri ja kryosfääri. Biosfäärin voidaan katsoa myös muodostuvan useista ekosysteemeistä.[3]

Veden, hiilen ja typen kiertokulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesi on oleellinen yhdiste biosfäärissä. Vesi kiertää luonnossa siten, että ensin sadevesi sataa sekä vesistöihin että maaperälle. Sadevettä imeytyy maahan. Vesi kulkeutuu muun muassa pohjaveden kautta. Veden haihtuessa ilmaan syntyy vesihöyryä, joka tiivistyy pilvissä. joskus vesi tiivistyy myös kasteeksi tai sumuksi.[4] Hiili on olennainen alkuaine biosfäärissä, joka kiertää joskus nopeasti, joskus hitaasti. Nopeaa kiertoa sanotaan biosykliksi ja hidasta kiertoa geosykliksi. Biosyklissä ensin kasvit ottavat ilmasta hiilidioksidia ja yhteyttämisprosessin myötä sitovat hiilen ravintoketjuun. Hiili palautuu takaisin ilmakehään eläinten hengityksessä ja kuolleiden eliöiden maatuessa. Geosyklissä ensin hiilidioksidia liukenee vesistöön. Sieltä se kulkeutuu jossain vaiheessa ravintoketjun kautta maaperään ja kallioperään. Täten syntyy miljoonien vuosien kuluessa kivihiiltä, turvetta ja raakaöljyä.[5] Myös typpi on oleellinen alkuaine biosfäärissä. Kaikki aminohapot sisältävät typpeä. Jotkut kasvit sitovat typpeä juuristoonsa bakteerien avulla. Typpeä vapautuu kuolleiden eliöiden maatuessa ja myös erilaisten eliöiden aineenvaihdunnan kautta.[6]

Keinotekoisia kokeiluita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaksi viimeksi mainittua ovat keinotekoisia suljettuja ekosysteemejä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Andrei V. Lapo: Vladimir I. Vernadsky (1863 ±1945), founder of the biosphere concept (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Kristiina Syvänen: Kasvillisuusalueet peda.net, Forssa. Viitattu 12.6.2022. [vanhentunut linkki]
  3. Mikä on biosfääri? Eco mark. 2019. Eccology.com. Viitattu 13.6.2022. [vanhentunut linkki]
  4. Vesi on jatkuvassa liikkeessä 2022. Ruokatieto Yhdistys ry. Viitattu 12.6.2022.
  5. Hiilen kiertokulku luonnossa Peda.net, Forssa. Viitattu 12.6.2022. [vanhentunut linkki]
  6. Typen kiertokulku Peda.net, Forssa. Viitattu 12.6.2022. [vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]