Vladimir Vernadski

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
1934-V I Vernadsky.jpg

Vladimir Vernadski (1863 – 1945) oli poikkitieteellinen ukrainalais-venäläinen geologi, geokemisti ja biogeokemisti.[1][2] Hän perusti Neuvostoliiton tiedeakatemian Biogeokemian laboratorion vuonna 1928 ja johti sitä. Hän kehitteli E. Seussin (1831-1914) ajatusta biosfääristä, mikä lähestyminen on nykyisin tunnustettu, joka avasi tietä useille poikkitieteellisille tieteenaloille kuten biogeokemialle, geomikrobiologialle ja ekosysteemien tutkimukselle.[1] Vernadski kehitteli 1920-luvulla teorioita ja puhui noosfääristä ja sen vaikutuksesta biosfääriin. Länsimaissa samanlaisia teorioita teki 50 vuotta myöhemmin tunnetuksi James Lovelock, joka puhui Gaiasta.[2]

Vernadski suoritti maisterin tutkinnon Pietarin yliopistossa vuonna 1885 ja väitteli tohtoriksi Moskovan yliopistossa 1897. Jo ennen väitöskirjansa valmistumista hän opetti Moskovassa mineralogiaa ja kristallografiaa, ja 1898 hän sai sieltä professuurin. Hän kuvasi ensimmäisenä aluminosilikaatin kemiallisen ja kiderakenteen, mikä oli pohjana monien muiden mineraalien rakenteen selvittämiselle. Hän oli myös geokemian uranuurtajia, ja tutki eri alkuaineiden ja niiden isotooppien liikkeitä maankuoressa. Hän ymmärsi myös, että radioaktiivisesta toiminnasta vapautuva lämpö on monien geologisten prosessien energianlähde.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Portrait: Vladimir Ivanovich Vernadsky European Geophysical Union, egu.eu. Arkistoitu 23.10.2021. Viitattu 29.11.2022. (englanniksi)
  2. a b Vladimir Vernadsky famous scientists. Viitattu 20.10.2018. (englanniksi)
  3. Vladimir Ivanovich Vernadsky Encyclopaedia Britannica. Viitattu 20.10.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]