Kristallografia
.jpg)
Kristallografia eli kidetiede eli kideoppi on tieteenala, joka tutkii kiteisen aineen erikoispiirteitä kuten kiderakennetta eli atomien kaukojärjestystä.
Historia ja alan kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perinteinen kristallografia eli kidemorfologia perustui kiteiden geometrian ja muotojen tutkimiseen. Kiteistä mitattiin niiden tahkojen ja laskennallisten akselien välisiä kulmia, ja määritettiin kiteiden symmetrian lajeja.[1]
Nobelin fysiikanpalkinto myönnettiin 1914 Max von Lauelle, joka huomasi röntgensäteiden siroavan kiteytyneestä materiaalista. Löytö loi pohjan modernille kristallografialle, jonka avulla pystytään selvittämään molekyylien kolmiulotteinen rakenne.[2] Kristallografian keksimisen satavuotisjuhlan kunniaksi vuonna 2014 vietettiin kansainvälistä kristallografian juhlavuotta.
Nykyisin röntgenkristallografia tutkii kiteiden sisäistä rakennetta käyttäen apunaan röntgensäteiden sirontaa eri suuntiin.[3] Tieteenä se voidaan luokitella geologian ja fysiikan välimaastoon.[4] Kristallografialla on tutkimusmenetelmänä tärkeä rooli kemian, biologian ja fysiikan tutkimuksessa. Kristallografian avulla on mm. selvitetty 1950-luvulla DNA:n kaksoiskierre.[2]
Kiteiden ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiteistä käytetään muodon ja muiden ominaisuuksien perusteella erilaisia termejä. Esimerkiksi neulamaisia kiteitä kutsutaan teräväkärkisiksi, ohuita säikeitä sisältäviä kiteitä sanotaan kuitumaisiksi ja kiteitä, joissa on laajoja tasaisia pintoja, sanotaan laattamaisiksi.[5]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Crystallography CSIC Madrid (englanniksi)
- ↑ a b Toukokuun avaus: Kristallografian juhlavuosi 2014 (Arkistoitu – Internet Archive) LUMA.fi 5.5.2014. Viitattu 24.11.2015
- ↑ A Brief Introduction to Protein Crystallography by Dave Lawson (Arkistoitu – Internet Archive) John Innes Centre (englanniksi)
- ↑ Piispanen & Tuisku:Mineralogian perusteet (Arkistoitu – Internet Archive) Kidetieteen ja mineralogian oppikirja, Oulun yliopisto 1998
- ↑ ”Asu ja muoto”, Mineraalit ja jalokivet, s. 10. Suomeksi julkaissut Gummerus Kustannus Oy. Suomentanut Kalle Taipale. Gummerus, 2009. ISBN 978.951-20-8083-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kristallografia Wikimedia Commonsissa
