Maankuori

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Maankuori on Maan vaippaa ympäröivä kiinteä kivikerros.

Maankuori on jakautunut mannerlaattoihin, jotka koostuvat kuoresta ja vaipan ylimmästä osasta. Mannerlaatat muodostavat litosfäärin.

Maankuoret jaetaan kahteen ryhmään:

Merellinen kuori – SIMA

Merellisen kuoren paksuus on 5–10 km. Se on raskasta basalttikiveä, jossa on suuria pitoisuuksia piitä ja magnesiumia (Si ja Mg). SIMA-kuoren tiheys on 2,8–3,3 g/cm³. Basaltti on emäksistä, joten sen piidioksidipitoisuus on 45–52 %.

SIMA-kuori on harvoin yli 200 miljoonan vuoden ikäistä.

Mantereinen kuori – SIAL

Mantereisen kuoren paksuus on 20–70 km. Kuori koostuu monista kivilajeista, myös basaltista; graniitti on yleisin kivilaji. Kevyttä kiveä, jossa on suuria pitoisuuksia piitä ja alumiinia (Si ja Al). Tiheys on 2,7–2,8 g/cm³. SIAL-kuori on paksuinta vuorijonojen kohdalla.

Nykyisen mannerkuoren ikä on yleensä 30 miljoonaa – 3,4 miljardia vuotta, joillain alueilla jopa melkein 4 miljardia vuotta.

Noin 40 % maankuoresta on mannerkuorta, joka tarkoittaa sitä, että laajat alueet mannerkuorta ovat ns. mannerjalustoissa meren alla.

Maankuorella on taipumus isostaattiseen tasapainoon, eli jos esimerkiksi jäätikkö painaa maankuorta, jäätikön hävittyä maankuori palautuu takaisin. Tämä aiheuttaa esimerkiksi Itämeren altaan keskiosisissa, keskisessä Fennoskandiassa Pohjanlahden kummankin puolen viimeisen jäätiköitymisen jälkeen alkanutta ja edelleen jatkuvaa maankohoamista. Isostaattinen tasapaino tarkoittaa myös sitä, että korkeiden vuorten kohdalla mannerlaatta on hyvin paksu, sillä mannerlaatat kelluvat alla olevassa vaipassa kuin jäävuoret vedessä: korkein ulottuu syvimmälle pinnan alle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • [1] (englanniksi) Wisconsinin yliopisto, Stevens Point - Maantieteen ja geologian osasto
  • [2] (englanniksi) Australian Museum Online