Koordinaatit: 63°N, 20°E

Pohjanlahti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Itämeren pohjoisosaa. Nimen Pohjanlahti muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Pohjanlahden kartta.

Pohjanlahti (ruots. Bottniska viken) on merialue Suomen ja Ruotsin välissä, Ahvenanmaasta pohjoiseen. Se muodostaa Itämeren pohjoisimman osan.

Pohjanlahti jaetaan usein seuraaviin osa-alueisiin:[1][2]

  • Perämeri on Pohjanlahden pohjoisin perukka Merenkurkun takana.
  • Merenkurkku on Pohjanlahden kapein osa suunnilleen Vaasan ja Uumajan kaupunkien kohdalla.
  • Selkämeri (Raumanmeri) on Ahvenanmaan ja Merenkurkun välinen osa.

Myös Ahvenanmeren ja Saaristomeren katsotaan joskus olevan osa Pohjanlahtea.[3]

Pituutta lahdella on 600 kilometriä ja sen pinta-ala on noin 104 000 km². Lahden suurin leveys on 350 km Selkämerellä ja kapein kohta on Merenkurkussa noin 70 km. Syvin kohta sijaitsee lähellä Ångermanlandin rannikkoa ja on 294 metriä syvä.[1] Pohjanlahti madaltuu koko ajan, sillä maa nousee jääkauden jäljiltä edelleen noin 80 cm sadassa vuodessa.[4]

Pohjanlahden rannikolla on paljon kiviä, mutta esimerkiksi Suomenlahteen verrattuna vain vähän saaria; Perämeren rannat ovat erityisen avoimia.[1]

Pohjanlahteen laskee monia jokia, ja siksi sen vesi on murtovettä, jonka suolapitoisuus on noin 0,2–0,3 % eli alle kymmenesosa valtamerien suolapitoisuudesta.[4]

Luonto ja luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska Pohjanlahden vesi on murtovettä, siinä elää sekä merien että makean veden lajeja.[4] Pohjanlahdelta kalastetaan seuraavia kalalajeja: ahven, harjus, hauki, kuha, lahna, lohi, made, meritaimen, särki, säyne, siika, silakka ja sorva.[1]

Pohjanlajdella elää kuusi IUCN:n punaisen listan kalalajia. Lintuja on 22 ja leviä kolme. Lisäksi rakkolevää muistuttava Fucus radicans on kotoperäinen levä.[5]

Vedessä eläviä nisäkkäitä ovat norppa ja harmaahylje.[4] Vuonna 2006 nuori ryhävalas harhaili Perämerelle asti.[6]

Pohjanlahdella on merkittäviä saaristolintujen pesimäalueita vain Merenkurkun saaristossa sekä Saaristomerellä ja Ahvenanmerellä. Rannikkoa pitkin kulkee kuitenkin merkittävä muuttolintujen reitti.[3]

Pohjanlahdella elää kotoperäisiä kasvilajeja kuten perämerenmaruna, pohjanlahdenlauha, pohjanlahdensilmäruoho ja perämerensilmäruoho.[4]

Perämeren kansallispuisto on perustettu 1991.[7] Selkämerellä sijaitsee vuonna 2011 perustettu Selkämeren kansallispuisto.[8] Merenkurkku on Unescon maailmanperintökohde.[9] Merenkurkun kohde jatkuu Ruotsin puolella.[10]

Ruotsin puolella on kansallispuistot Haaparannan saaristossa sekä Skuleskogenissa.[11]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkomaan liikenteen tonnimäärillä mitaten Pohjanlahden suurimmat satamat Suomen puolella ovat Rauma, Naantali, Kokkola ja Tornio.[12] Ruotsin puolella keskeiset satamat ovat Luulaja, Skellefteå, Umeå, Sundsvall, Gävle ja Harg. Luulajasta viedään rautapellettejä ja tuodaan hiiltä. Gävle on maan kolmanneksi suurin konttisatama. Siellä käsitellään myös metsäteollisuuden tuotteita ja öljyä.[13]

Pohjanlahden satamissa tarvitaan jäänmurtajia vuosittain keskimäärin puoli vuotta, kun Suomenlahdella kausi on vain kolme kuukautta.[14]

Uumajan ja Vaasan välillä kulkee nopea lautta kaksi kertaa päivässä. Reitillä Vaasa–Härnösand–Bremerhaven on säännöllistä rahtiliikennettä.[13]

Ruotsissa on suunniteltu rannikon tuulisten alueiden hyödyntämistä tuulivoimaloissa.[15] Pohjanlahden rannikon pohjoisosa ja Perämeren alue, kuten Kalajoki ja Simo, ovat Suomen tuulipuistojen kovinta keskittymää.[16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Pohjanlahti Fishing Finland. Kalatalouden Keskusliitto. Viitattu 10.7.2015.
  2. Merialueiden aluejako (Sääennusteissa alueet voidaan jakaa edelleen etelä- ja pohjoisosaan esim. Perämeren pohjoisosa) Ilmatieteen laitos. Viitattu 10.7.2015.
  3. a b Ismo Nousiainen ja Hannu Tikkanen: Selkämeren merkitys lintujen muuttoväylänä 2013. Ramboll. Viitattu 10.7.2015.
  4. a b c d e Tietoja pohjanlahdesta Bottenvikens skärgård. Viitattu 10.7.2015.
  5. Havsplanerins s. 66
  6. Valas nähtiin Perämerellä MTV3. Viitattu 10.7.2015.
  7. Perämeren kansallispuisto Metsähallitus. Viitattu 10.7.2015.
  8. Selkämeren virtuaaliopas Metsähallituksen luontopalvelut. Viitattu 10.7.2015.
  9. Merenkurkun maailmanperintöalue Metsähallitus. Viitattu 10.7.2015.
  10. High Coast / Kvarken Archipelago Unesco. Viitattu 10.7.2015.
  11. Välj nationalpark Sveriges Nationalparker. Viitattu 10.7.2015. (ruotsiksi)
  12. Ulkomaan meriliikenteen kuukausitilasto 5/2015. Liikennevirasto. Viitattu 16.8.2015.
  13. a b Havsplanering s.92
  14. Vesiliikenteen ja merenkulun edellytykset muuttuvat ilmastonmuutoksen myötä Ilmasto-opas. Viitattu 17.8.2015.
  15. Havsplanering s.88-90
  16. Tuulivoimaa on pian tulossa Kauppalehti. Viitattu 17.8.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]