Luulajanjoki
| Luulajanjoki | |
|---|---|
 |
|
| Alkulähde |
Sulitelma, Fauske, Norja |
| Laskupaikka |
Luulaja, Ruotsi |
| Maat | Norja, Ruotsi |
| Pituus | 461 km |
| Virtaama | 506 m³/s |
| Valuma-alue | 25 262 km² |
 |
|
Luulajanjoki[1] (ruots. Lule älv, Luleälven) on eräs Pohjois-Ruotsin suurimmista joista.[2] Se saa alkunsa Norjasta kahtena latvahaarana[2], muun muassa Sulitelmasta, ja virtaa 460 kilometriä kaakkoon ja laskee Perämereen Luulajan kaupungin kohdalla[2]. Se on Norrbottenin läänin toiseksi pisin joki Tornionjoen jälkeen. Luulajanjoki on vain vähän Kainuunjokea pidempi. Virtaaman osalta se on Norrbottenin suurin. Joen keskimääräinen virtaama on 506 kuutiometriä sekunnissa ja sen valuma-alue on 25 262 neliökilometriä,[3] josta noin 750 neliökilometriä on Norjassa[4].
Luulajanjoki on lukuisine koskineen tärkeä vesivoiman lähde. Joelle on rakennettu 15 vesivoimalaa,[5] joista yksi on Ruotsin suurin vesivoimalaitos, 977 megawatin tehoinen Porjus Harsprånget-koskessa.lähde? Luulajanjoen voimaloiden yhteenlaskettu teho on 4 360 megawattia ja vuosittainen tuotto 14 667 gigawattituntia.[5]
Joki oli aikoinaan tärkeä puunuittoväylä, mutta uitot loppuivat 1980-luvun alkupuolella.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sinisalo, Aino: Ruijan ja Länsipohjan suomenkieliset paikannimet. Kielikello, 1976, nro 8. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. ISSN 0355-2675. Julkaisun verkkoversio Viitattu 1.11.2015.
- ↑ a b c Weilin + Göösin tietosanakirja 3, Kle–Net, s. 1099. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-5069-9.
- ↑ Sveriges vattendrag (PDF) (s. 4) Sveriges meteorologiska och hydrologiska institut. Viitattu 4.6.2020. (ruotsiksi)
- ↑ Luleälven Nationalencyklopedin. Viitattu 4.6.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Luleälven vattenkraft.info. Viitattu 4.6.2020. (englanniksi)
