Luulajanjoki
|
|
|
|---|---|
 Luulajanjoen sijainti Pohjois-Ruotsissa |
|
| Alkulähde | Sulitelma, Fauske, Norja |
| Laskupaikka | Luulaja, Ruotsi |
| Maat | Norja, Ruotsi |
| Pituus | 461 km |
| Virtaama | 506 m³/s |
| Valuma-alue | 25 240 km² |
Luulajanjoki[1] (ruots. Lule älv, Luleälven) on eräs Pohjois-Ruotsin suurimmista joista.[2] Se saa alkunsa Norjasta kahtena latvahaarana[2], muun muassa Sulitelmasta ja virtaa 460 kilometriä kaakkoon Perämereen Luulajan kaupungin kohdalla[2]. Se on Norrbottenin läänin toiseksi pisin joki Tornionjoen jälkeen, ja vain vähän Kainuunjokea pidempi. Virtaaman osalta se on Norrbottenin suurin. Joen valuma-alue on 25 240 km², josta 24 545,6 km² on Ruotsissa ja 694,9 km² Norjassa.
Luulajanjoki on lukuisine koskineen tärkeä vesivoiman lähde ja sen arvioidut vesivoimavarat (3 340 MW) ovat Ruotsin suurimmat.[2] Joelle onkin rakennettu useita vesivoimaloita, kuten Ruotsin suurin vesivoimalaitos, 977 MW:n tehoinen Porjus, Harsprånget-koskessa.
Joki oli aikoinaan tärkeä puunuittoväylä, mutta uitot loppuivat 1980-luvun alkupuolella.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sinisalo, Aino: Ruijan ja Länsipohjan suomenkieliset paikannimet. Kielikello, 1976, nro 8. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. ISSN 0355-2675. Julkaisun verkkoversio Viitattu 1.11.2015.
- ↑ a b c d Weilin + Göösin tietosanakirja 3, Kle–Net, s. 1099. Espoo: Weilin + Göös, 1993. ISBN 951-35-5069-9.
