Luulajanjoen vesistö
Luulajanjoen vesistö (ruots. Luleälvens avrinningsområde, vesistöaluetunnus 9) muodostuu Pohjanlahden Perämereen laskevan Luulajanjoen (ruots. Luleälven) ja sen sivujokien yhteisestä valuma-alueesta, jonka kokonaispinta-ala on 25 241 neliökilometriä. Se on yksi Ruotsin päävesistöalueista ja sen valuma-alue sijaitsee kokonaan Ruotsissa. Vesistöä on muokattu voimakkaasti vesivoiman tuottamiseksi.[1][2][3][4]
Pääuoma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vesistön pääuomana on sen nimikkojoki Luulajanjoki. Joen kokonaispituus on 457 kilometriä [5] ja sen keskivirtaama (MQ) on 506,5 kuutiometriä sekunnissa. Joki laskee Itämereen noin 16 kuutiokilometriä vettä vuodessa.[6][a]
Vesistön valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luulajanjoen vesistö jää kahden suuren vesistön Piitimenjoen vesistön (tunnus 13) ja Kalixjoen vesistön (tunnus 4) väliin niin, että Kalixjoen vesistö reunustaa sitä pohjoisessa yläjuoksulla ja pienempi vesistö Rånejoen vesistö (tunnus 7) alajuoksulla. Lisäksi Luulajanjoen alajuoksulla valuma-alue kapenee ja siellä sitä reunustavat pienet Altersundetin vesistö (tunnus 8), Alånin vesistö (tunnus 10) ja vähäisessä määrin Rosånin vesistö (tunnus 11). Merenrannikolla sijaitsee vielä ojien ja purojen pieniä valuma-alueita, joiden yhteispinta-ala on vaatimaton. Valuma-alueen luoteisosat seuraavat Ruotsin ja Norjan valtionrajaa, joka kulkee vedenjakajaa pitkin. Norjanpuoleiset vesistöt laskevat Atlanttiin.[3]
Valuma-alueen piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valuma-alueen maaperän yleisimmät maalajit ovat moreeni (44 %), turve (13,8 %), kalliomaa (27,9 %), hiekka ja sora (2 %), multamaa (1 %), savimaa (0,1 %) ja jäätikköjokijäänteet (2,1 %). Alueen maankäyttöä esittävät maiden käyttöluokitukset, joiden mukaan alueella on metsämaita (43,1 %), soita ja kosteikkoja (10,1 %), kalliomaita (11,1 %), jäätiköitä (1,1 %), viljelymaita (0,3 %), taajamia ja pinnoitettuja alueita (0,2 %) sekä joutomaita (25 %). Näiden lisäksi on 9,1 % vesistöjä.[7]
Vesistöalueen piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Luulajanjoen keskivirtaamat kuukausittain joensuussa (1981–2013) |
|---|
SMHI on julkaissut tilastossaan Luulajanjokiin virtaamien päivittäiset keskivirtaamat vuosilta 1981–2013. Niiden mukaan joen suiston lähellä sijaitsevassa mittauspisteessä joen keskivirtaama (MQ) on 531 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), keskiylivirtaama (MHQ) on 900 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) on 397 m³/s [7]. Toisen lähteen mukaan joen keskivirtaama on 506,5 m³/s, keskiylivirtaama (MHQ) on 1 040 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) on 195 m³/s ja [6]. Viereinen kaavio esittää SMHI:n julkaiseman tilaston kuukausittaisten keskivirtaamien arvoista lasketut kuukautiset keskivirtaamat. Kaavion mukaisesti kevättulvat ja muut tulvat voidaan tasoittaa teko- ja patojärvien varastokapasiteetin avulla eikä suurta kevättulvapiikkiä esiinny enää.[2]
Vesivoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vesistöalueella on patorekisterin mukaan 108 patoa, joista 65,8 % säännöstellään vesistöjä. Säännöstelykapasiteetti on 11 071 miljoonaa kuutiometriä.[7]
Luulajanjoen pääuomassa on 15 vesivoimalaitosta: Boden, Vittjärv, Laxede, Porsi, Letsi, Akkats, Randi, Parki, Seitevare, Messaure, Ligga, Harsprånget, Porjus, Vietas ja Ritsem. Vesistön sivu-uomissa on vielä 7 voimalaa lisää:
- Bodträskånissa on Krokfors,
- Bodånissa on Bodån,
- Ljusånissa on Forsbacken, Holsvattnet ja Ljuså,
- Rimobäckenissa on Rimojokk.
Voimalaoiden yhteisteho on 4 365 megawattia ja niiden vuosituotanto on noin 14 682 gigawattituntia.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huomautuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Asia on luettu ruotsinkielisestä wikipediasta artikkelista sv:Luleälven.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Luulajanjokiin joensuu Lantmäteriet. Gävle: Lantmäteriet. Viitattu 21.12.2020. (ruotsiksi)
- ↑ a b Luulajanjoki (SE729042-178707) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 21.12.2020. (ruotsiksi)
- ↑ a b Thoms-Hjärpe, Christina: Län och huvudavrinningsområden i Sverige (PDF),Faktablad nr 10, 2002, SMHI, viitattu 13.12.2020 (ruotsiksi)
- ↑ a b Luleälven, vattenkraft.info, viitattu 23.12.2020 (ruotsiksi)
- ↑ Eklund, Anna: Sveriges vattendrag (PDF), Faktablad nr 44, 2010, SMHI, viitattu 21.3.2021 (ruotsiksi)
- ↑ a b Om flödesstatistik för Sveriges vattendrag (Excel-tiedostoon, selitykset), 13.11.2009, viitattu, 512-764, 15.12.2020 (ruotsiksi)
- ↑ a b c Luulajanjoen vesistö (Excel-lomake nro 31290), Vattenwebb, SMHI, viitattu 21.12.2020 (ruotsiksi)
