Tornionjoki

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tornionjoki
Tornionjoen Kukkolankoski
Tornionjoen Kukkolankoski
Maanosa Eurooppa
Maat Ruotsin lippu Ruotsi
Suomen lippu Suomi
Maakunnat Lappi, Norrbottenin lääni
Kunnat Tornio, Haaparannan kunta, Ylitornio, Ylitornion kunta, Pello, Kolari, Pajalan kunta, Kiirunan kunta
Vesistön ja valuma-alueen tietoja
Vesistö Tornionjoen vesistö
Pinta-ala 40 240 km2
Järvisyys 4,68 %
Uoman kohteita
Pääuoma Tornionjoki
Sivuhaarat Muonionjoki, Tengeliönjoki, Rautaseno (en), Nälkäjoki (d), Naamijoki, Paamajoki, Martimojoki, Armasjoki (d), Soukolojoki (d), Pentäsjoki (d), Käymäjoki (d), Tärännönjoki, Ounisjoki (d), Luongasjoki (d)
Järvet Torniojärvi, Vassijaure, Njakajaure (d)
Esteet Kukkolankoski, Matkakoski, Vuennonkoski, Kattilakoski, Korpikoski, Valkeakoski
Taajamat Jukkasjärvi, Vittanki, Junosuanto, Pajala, Pello, Juoksenki, Övertorneå, Ylitornio, Hietaniemi, Karunki, Haaparanta, Tornio
Mittaustietoja
Alkulähde Tornionjärvi
  342 m
  68°22′1″N, 19°6′0″E
Laskupaikka Haaparanta, Tornio, Perämeri
  0 m
  65°48′30″N, 24°8′45″E
Pituus 470 km
Kaltevuus 0,73 m/km
Ylikeskivirtaus 2 180 m³/s
Keskivirtaus 350 m³/s
Alikeskivirtaus 73 m³/s
Muuta
Muualla Wikimedia Commons

Tornionjoki (ruots. Torne älv, Torneälven, pohjoissaameksi Duortnoseatnu, meänkielellä Tornionväylä) on Tornionjoen vesistön pääjoki Pohjois-Ruotsissa ja -Suomessa, joka saa alkunsa Torniojärvestä ja laskee Itämeren Pohjanlahteen Perämerellä Tornion keskustaajamassa ja Haaparannassa. Joki toimii Pajalasta ja Muonionjoen yhtymäkohdasta alkaen Suomen ja Ruotsin välisenä rajajokena. Tornionjoki virtaa vapaana ja on siksi Itämerellä merkittävä siika- ja lohijoki.[1]

Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tornionjoki saa alkunsa Kiirunassa Torniojärvestä alkavasta Tarrakoskesta, josta vesireitti laskee Jiekajärveen, sitten Jiekakoskesta pitkään Alajärveen, josta lyhyttä Juossajokea myöten Jukkasjärveen. Tämä järviketju muodostaa Tornionjoen yläjuoksun. Jukkasjärvestä alkaen lasku-uoma merkitään karttoihin Tornionjokena. Joki virtaa aluksi itä-kaakkoon Vittankiin asti, jossa siihen yhtyy vasemmalta Vittankijoki. Tämän jälkeen joki kaartaa kohti kaakkoa ja 40 kilometrin päässä se haarautuu Junosuvannossa etelään virtaavaan Tärännönjokeen ja kaakkoon jatkavaan Tornionjokeen. Tärännönjoki laskee 52 kilometrin päässä Kalixjokeen ja se vie mennessään yli puolet Tornionjoen vedestä. Pian Tornionjokeen yhtyy vasemmalta puolelta pohjoisesta tuleva Lainiojoki. Yhtymäkohdassa Tornionjoki kääntyy ensin etelään ja sitten lähes itään, ja virrattuaan noin 60 kilometriä siihen yhtyy vasemmalta pohjoisesta tuleva ja sitä isompi Muonionjoki. Yhtymäkohdasta on matkaa merelle noin 180 kilometriä, jonka joki tekee lähes pohjois-etelä-suuntaisesti.[2][3][4][5]

Joki seuraa Muonionjoen yhtymäkohdasta alkaen Tornionjokilaaksoa, joka ulottuu Perämereen asti. Suurimmat sivujoet ovat vasemmalta puolelta Suomesta yhtyvä Naamijoki, oikealta puolelta Ruotsista Pellon kohdalla jokeen yhtyvä Pentäsjoki, oikealta Soukolojärvestä laskeva Soukolojoki, Aavasaksan yläpuolelta vasemmalta yhtyvä Tengeliönjoki, ruotsalaisesta Armasjärvestä laskeva Armasjoki ja Suomen puolelta yhtyvä Martimojoki [6][7]. Tornionjokilaaksossa on runsaasti sedimenttejä, jotka kasautuvat luodoiksi ja riutoiksi. Tämän vuoksi joki haaroo välillä useaksikin haaraksi, joiden väliset saaret kuuluvat joko Ruotsille tai Suomelle. Monet saaret ovat matalia ja tulville alttiita. Ensimmäinen suuri saari sijaitsee Pellossa. Vasta Juoksengin jälkeen alkaa joessa esiintyä lisää lietteisiä saaria. Niitä esiintyy Matarengin ylä- ja alapuolella [7], Armassaaren eteläpuolella [8] ja Karungin kohdalla [9]. Tornionjoen suistoalue alkaa 25 kilometriä ennen merenrantaa. Karungista vasemmalle haarova suiston sivuhaara Liakanjoki erottaa mantereesta suuren Rutosaaren. Liakanjoessa virtaa keskimäärin 7 % joen kokonaisvirtaamassa. Tulvien aikana määrä on isompi, mutta matalanveden aikana haarassa ei virtaa vettä ollenkaan [10]. Pääuomassa on Rutosaaren rinnalla toinen saari, jonne on osa Tornion kaupunkia rakennettu. Saaren alapuolella joki haarautuu lukuisiin suistomaan haaroihin, joista kukin laskee Perämereen.

Vesistöalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodenajat ja virtaamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistöalueen ilmasto on pääasiassa arktinen, mutta joen pohjois-etelä-suuntaisesta pituudestaan johtuu, että olosuhteissa on suurtakin vaihtelua. Alajuoksulla vuoden keskilämpötila on keskimäärin 0–1 °C ja Kilpisjärvellä se on -2,6 °C. Termisen kasvukauden pituus on Tornionjärven ja Kilpisjärven seuduilla noin 110 vuorokautta. Alajuoksulla se on kuukauden pitempi. Myös meren läheisyys alajuoksulla vaikuttaa ilmastoon tasoittavasti ja siellä on lauhaa verrattuna valuma-alueen latva-alueisiin, missä Skandinen vuoristo estää Atlantin meri-ilmaston vaikutuksia. Latva-alueiden tuntureilla vaikuttaa lähinnä mantereinen ilmasto. Pisin vuodenaika on talvi, joka kestää noin 6 kuukautta (175–225 vuorokautta) ja jonka lumi- ja jääpeitteinen aika kestää 7 kuukautta.[10]

Alueen sademäärät ovat keskimäärin 400–550 millimetriä siten, että pienimmät sademäärät ovat valuma-alueen pohjoisosissa. Sademäärästä sataa lumena keskimäärin yli 40 %, mutta Kilpisjärvellä ja Tornionjärven länsipuolella lumena tulee yli puolet sateesta.[10]

Tornionjoen virtaamat vaihtelevat suuresti riippuen vuodenajoista. Joen suistossa sen keskivirtaama (MQ) on 388 kuutiometriä sekunnissa (myös 391 m³/s [1] tai 350 m³/s [11]) ja sen keskiylivirtaama (MHQ) on 2 180 m³/s. Ylivirtaamat (HQ) saadaan aina kevättulvissa, jossa lisävettä saadaan Lapin talven lumien sulaessa. Suurin mitattu virtaama (HQ) on ollut 3 700 m³/s, joka mitattiin vuoden 1968 keväällä. Keskialivirtaamia (MNQ) on saatu mitattua Kukkolankosken yläpuolelta ja ne ovat 73 m³/s.[12][13]

Valuma-alue ja bifurkaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tornionjoen vesistö

Tornionjoki on Tornionjoen vesistöalueen pääjoki. Vesistön valuma-alueen pinta-ala on 40 240 neliökilometriä (km²), josta 36 % eli 14 480 km² sijaitsee Suomen puolella, 25 393 km² Ruotsin puolella ja kummankin maan pohjoisosissa sijaitsee vielä 284 km² Norjan puolella. Pääuomaan yhtyy Pajalasta 10 kilometriä alajuoksullepäin pohjoisesta päin laskeva ja rajajokena toimiva Muonionjoki ja sen jälkeen kaikki idästä pääuomaan yhtyvät sivuhaarat tulevat Suomen puolelta. Joen pituus mitattuna Tornionjärvestä joensuuhun on 470 kilometriä. Kilpisjärveltä mitattuna joensuuhun on 520 kilometriä eli vieläkin pitempi matka. Tornionjoen Ruotsin puoleista haaraa, jolla on sama nimikin, pidetään kuitenkin valuma-alueensa pääuomana.[13][10]

Tornionjoen vesistöalue ei ole sillä tavalla suljettu valuma-alue, että sillä olisi vain yksi laskukohta Perämereen, vaan osa sen vedestä laskee mereen Kalixjoen kautta. Kummankin joen yläjuoksulla Pajalan Junosuvannossa alkaa näitä jokia yhdistävä 52 kilometriä pitkä Tärännönjoki, jonka kautta 56–57 % [1][10] Tornionjoen yläjuoksun vedestä laskeekin Kalixjokeen. Se myös vaikuttaa Tornionjoen todellisen valuma-alueen pinta-alan suuruuteen. Näiden jokien yhteydessä mainitaan usein myös laskennallinen pinta-ala. Ilman Tärännönjoen vaikutusta Tornionjoen valuma-alue on 40 157 neliökilometriä, mutta jos siitä lasketaan Tärännönjoen pois ottaman poistuman mukainen osuus, vähenee valuma-alueen pinta-ala 34 285 neliökilometriin. Tärännönjoen haarautumiskohdan yläpuolella on Tornionjoen keskivirtaama (MQ) 148 m³/s ja haarakohdan alapuolella enää 66 m³/s. Tärännönjoki lisää Kalixjoen virtaamaa melkoisesti. Tätä ilmiötä kutsutaan bifurkaatioksi.[13][14][1]

Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kalakanta ja kalastus

Vesistöalueen kalakantaan kuuluu samoja kalalajeja kuin vesistön pääuomallakin. Pääartikkelissa luodaan katsaus koko vesistöalueen kokemuksiin.

Yhteiskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tornionjokilaakso on asutettu ensin Pellon korkeudella noin 1 000 vuotta jääkauden mannerjäätikön vetäytymisen jälkeen. Muu osa jokilaaksoa oli tuolloin vielä vedenalla. Muualla Lapissa asutuksen jäänteet ajoitetaan 9000–8000 vuotta vanhoiksi. Viimeistään rautakaudella eriytyi sisämaahan Lapinmaan saamelaisyhteisöjä ja rannikolle maanviljelevä väestö. Näin voidaan olettaa käyneen myös Tornionjokilaaksossa ja sen yläjuoksulla. Viimeistään 800-luvulla hämäläinen talonpoikaiskulttuuri juurtui Tornionjokilaaksoon ja noin 1400-luvulla kulki kiinteän asutuksen raja Pellon korkeudella.[15]

Jo vuonna 1555 Olaus Magnus kertoi, kuinka hän 1510-luvulla oli nähnyt Torniossa suiston saariin kokoontuneita kauppiaita ostamassa pääasiassa kalaa, jota pyydettiin Tornionjoessa ja lähialueiden muissa joissa. Hänen mukaansa kauppaa kävivät laivoilla ”valkovenäläisiä, lappalaisia, bjarmeja, suomalaisia, ruotsalaisia, hämäläisiä ja hälsinglantilaisia” ja muut tulivat vuorten takaa nykyisen Norjan rannikolta. Kauppaa käytiin vaihtokauppana, jossa tuotteet vaihdettiin tarve-esineisiin, ruokatarvikkeisiin ja ylellisyystuotteisiin. Kauppaa valvoi oman ja Ruotsin kuninkaan eduksi pirkkalaiset, jotka tunnisti punaisista vaatteistaan. Pikrkkalaiset maksoivat veroa Ruotsin kunkinkaalle, mutta toisinaan myös Norjan kuninkaalle sekä Moskovan suurruhtinaalle. Lappi oli tuolloin näiden valtioiden yhteisen kiinnostuksen kohteena. Myöhemmin Ruotsi vahvisti asemaansa alueella niin, että se voidaan sanoa kuuluneen sille.[16]

Vuoden 1543 maakirjan mukaan laaksossa oli 287 verotaloa. Tärännön ja Junosuvannon asutus sai alkunsa 1620-luvulla ja Svappavaaran kaivosyhdyskunta 1650-luvun lopulla. Kun tultiin 1800-luvulle, oli Tornionjokilaaksossa satoja maataloja. Jokilaaksossa väestönkasvu jatkui Ruotsin puolella 1950-luvulle ja Suomen puolella 1960-luvulle asti. Sen jälkeen asukasluvut jokivarsilla ovat laskeneet, mutta Kiirunassa, Torniossa ja Haaparannassa kasvaneet.[15]

Valtionraja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasta 1809, jolloin Venäjän länsiraja siirtyi kulkemaan Tornion halki ja Tornionjokea myöten, jakaantui Tornionjoen vesistöalue näiden valtioiden kesken. Silloin monet jokivarren kylät, joilla oli asutusta molemmilla rannoilla, jakaantuivat kahdeksi kyläksi. Tästä on muistona kylien samantapaiset nimet, joista länsirannan puolella monet ovat ruotsalaistuneet. Valtiojako käynnisti erilaisen kehityksen eri rannoille ja tilanne on Suomen itsenäistymisestä huolimatta jatkunut samana. Tornionjoki on merkittävä tekijä Tornionlaakson kulttuurissa. Vaikka valtionraja ei olekaan ollut mitenkään kova, ovat viimeaikaiset yhteistyöhankkeet sekä rajamuodollisuuksien väheneminen lisänneet entisestään ihmisten liikkumista joen yli. Joesta on pyritty tekemään yhdistävää, ei erottavaa tekijää.

Valtionraja kulkee joen syvintä uomaa myöten (syväväyläperiaate), joten se voi välillä kulkea lähempänä Suomen rantaa, välillä lähempänä Ruotsin puolta. Tästä tekee poikkeuksen kuitenkin Suensaari, jossa Tornion keskusta sijaitsee. Se kuuluu Suomelle, vaikka sijaitseekin Tornionjoen länsiosassa, ja sen Ruotsin puoleisesta rannasta erottava vesiväylä ei enää ole avoin vaan paikoin maankohoamisen myötä umpeen maatunut.lähde?

Taajamia ja kyliä joen varrelta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joenvarren suurimpia kaupunkeja, taajamia ja kyliä lueteltuna alajuoksulta ylöspäin. Johtuen alueen historiasta, jossa valtakunnan raja ilmaantumi vuonna 1809 keskelle jokea, halkesivat monet kylät eri puolille jokea. Niillä on kuitenkin sama nimi eri puolilla jokea!

nimi
(suomi)
nimi
(ruotsi)
nimi
(pohjois-
saami)
Suomi
tai
Ruotsi
asukkaita
taajamassa
kunta
Tornio Torneå S 16 890 Tornio
Haaparanta Haparanda R 4 860 Haaparanta
Karunki Karungi S 480 Tornio
Karunki Karungi R 200 Haaparanta
Korpikylä Korpikylä R 360 Haaparanta
Koivukylä Hedenäset R 220 Ylitornio (R)
Kainuunkylä Kainuunkylä S 220 Ylitornio
Ylitornio Övertorneå S 1 931 Ylitornio
Matarenki Övertorneå R 1 965 Ylitornio (R)
Tengeliö Tengeliö S - Ylitornio
Kaulinranta Kaulinranta R 270 Ylitornio (R)
Juoksenki Juoksengi S 230 Pello
Juoksenki Juoksengi R 300 Ylitornio (R)
Turtola Turtola S 220 Pello
Turtola Svanstein R 180 Ylitornio (R)
Pello Pello S 1 920 Pello
Pajala Pajala R 1 960 Pajala
Junosuvanto Junosuando Čunusavvon R 290 Pajala
Vittanki Vittangi Vazáš R 790 Kiiruna
Jukkasjärvi Jukkasjärvi Čohkkiras R 660 Kiiruna
Laxforsen R 220 Kiiruna
Kurravaara Kurravaara R 140 Kiiruna

Nimistöä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joella tiedetään olleen vuonna 1598 nimenä ”Tornö älff” (ruotsalainen lausunta), joten nykyiset nimet ovat seuraneet esikuvaansa kauan. Joen suomenkielinen nimi Tornionjoki on ilmeisesti ollut pohjana ruotsalaisille nimille Tornio älv ja Tornioälven ja samaa arvellaan sen saamenkieliselle nimelle pohjoissaameksi Duortnoseatnu. Nimen pääte -eatnu tarkoittaa ”suurta jokea”. Samaa tarkoittaa meänkielinen nimi Tornionväylä, joka myös lyhenee paikallisesti muotoon Väylä. ”Tornion” etymologia lähtee siitä, että sanan muinainen merkitys on ollut ”keihäs”. Olaus Magnus totesi vuonna 1555 kirjassaan, että kauppapaikan nimitys johtui tornista, joka sijaitsi saarella [16]. Hänen selityksensä oli ilmeisesti väärin.[17]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Svenskt Vattendragsregister, Hydologi, SMHI, nro 102, sivu 9, 13, 19–20 & karttalehdet 85–94, ISSN 0283-772, 2006, viitattu 7.2.2019 (ruotsiksi)
  2. MapCarta: Alajärvi, viitattu 9.2.2019
  3. MapCarta: Vittanki, viitattu 9.2.2019
  4. MapCarta: Junosuvanto, viitattu 9.2.2019
  5. MapCarta: Muonionjoki, viitattu 9.2.2019
  6. MapCarta: Pello, viitattu 9.2.2019
  7. a b MapCarta: Tengeliönjoki, viitattu 9.2.2019
  8. MapCarta: lietesaaret, viitattu 9.2.2019
  9. MapCarta: Karunki, viitattu 9.2.2019
  10. a b c d e Puro-Tahvanainen, Annukka & al.: Tornionjoki – vesistön tila ja kuormitus, 2001, s.11–23
  11. Lapin ELY-keskus: Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalue (Natura-alue: FI1301912), julkaisu ymparisto.fi, 14.8.2013 , viitattu 7.2.2019
  12. Om flödesstatistik för Sveriges vattendrag (Excel-tiedostoon, selitykset), 13.11.2009, viitattu 7.2.2019 (ruotsiksi)
  13. a b c Eklund, Anna: Sveriges vattendrag (PDF, suoraan), Faktablad nr 44, 2010, SMHI, viitattu 2.2.2019 (ruotsiksi)
  14. Puro-Tahvanainen, Annukka & al.: Tornionjoki – vesistön tila ja kuormitus, 2001, s.9–10
  15. a b Puro-Tahvanainen, Annukka & al.: Tornionjoki – vesistön tila ja kuormitus, 2001, s.42–46
  16. a b Olaus Magnus: Pohjoisten kansojen historia: Suomea koskevat kuvaukset, s. 50, 112–116 (IV 5, XX,1–2). (Historia de gentibus septentrionalibus, 1555.) Suomentanut Kaarle Hirvonen. Esipuheen ja selitykset laatinut Kustaa Vilkuna. Helsinki: Otava, 1973. ISBN 951-10118-4-7.
  17. Wahlberg, Mats: Svenskt ortnamnslexicon (PDF-linkki), Språk- och folkminnesinstitutet, Uppsala, ISBN 91-7229-020-X, 2003, s.322 (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]