Lapin maakunta

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lapin maakunta
Lapin maakunnan vaakuna.svg Lappi.sijainti.suomi.2010.svg

vaakuna

sijainti

Historialliset läänit Pohjanmaan lääni (1634–1775)
Oulun lääni (1775–1938)
Lapin lääni (1938–2009)
Maakuntakeskus Rovaniemi[1]
Maakuntajohtaja Mika Riipi[2]
Pinta-ala ilman merialueita 98 983,21 km²
 suurin 2016 
Kokonaispinta-ala 100 366,82 km²
 suurin 2016 [3]
– maa 92 660,37 km²
– sisävesi 6 320,96 km²
– meri 1 383,49 km²
Väkiluku 180 436
10:nneksi suurin 30.4.2016 [4]
väestötiheys 1,95 as./km² (30.4.2016)
Maakuntalaulu Kymmenen virran maa
Nimikkolajit  
– eläin poro
– järvi Inarijärvi
– kala lohi
– kasvi kullero
– kivi kulta
– lintu sinirinta
Lyhenne FI-10

Lapin maakunta on Suomen pohjoisin, laajin ja harvaan asutuin maakunta.[5] Se vastaa alueeltaan aiempaa Lapin lääniä[6], mutta nykyinen Lapin maakunta on laajempi kuin Lapin historiallinen maakunta, koska sen eteläosa, joka myös tunnetaan nimellä Peräpohjola, on osa Pohjanmaan historiallista maakuntaa.

Saamelaiset ovat alueen alkuperäiskansa, mutta nykyisin etninen vähemmistö. Eräissä Lapin kunnissa heillä on erityisoikeuksia.

Valtiollisissa vaaleissa Lapin maakunta muodostaa Lapin vaalipiirin.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmakuva Rovaniemeltä
Yllästunturi kohoaa metsärajan yläpuolelle.

Lapin maakunnan pinta-ala on 100 367 km².[7] Se rajoittuu pohjoisessa Norjan Tromssan ja Finnmarkin lääneihin, idässä Venäjän Murmanskin alueseen ja Karjalan tasavaltaan, etelässä Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan ja lännessä Ruotsin Norrbottenin lääniin.[8] Rajajokia ovat Tenojoki, Muonionjoki ja Tornionjoki.

Lapin maakunnan maakuntakeskus on Rovaniemi.[1] Muut kaupungit ovat Kemi, Tornio ja Kemijärvi.[6] Lappi on eräällä tapaa kaksinapainen maakunta, sillä Rovaniemen ohella Kemi-Tornio -alue on merkittävä kaupunkikeskus. Tornio on maakunnan vanhin kaupunki ja Kemi suurin teollisuuskaupunki ja oli pitkään myös suurin kaupunki.lähde?

Maakunnan suurin järvi on Inarijärvi (pinta-ala 1 084 km²)[9] Suurimmat joet ovat Tornionjoki, Kemijoki ja Ounasjoki. 1960-luvun lopulla Lappiin rakennettiin kaksi suurta tekojärveä, Lokka ja Porttipahta.[10]

Korkein kohta on Enontekiön Halti, joka yltää Suomen puolella 1 324 metrin korkeuteen merenpinnasta.[11]

Lapin maaperässä on monenlaisia rikkauksia. Kolarin ja Kemijärven rautakaivokset otettiin käyttöön 1900-luvun puolivälissä. Vuonna 1965 löytyi Kemin kromimalmi. Lapista löytyi kultaa 1860-luvulla, mikä käynnisti kultaryntäyksen.[12] Kultaa huuhdotaan edelleen Lapin joista, mutta nykyisin on aloitettu myös kultakaivoksia.

Suomen luonnontieteellisistä maakunnista Lappiin kuuluvat Inarin Lappi, Enontekiön Lappi, Sompion Lappi, Kittilän Lappi ja Koillismaa.[13]

Lapissa on yhdeksän kansallispuistoa: Lemmenjoen, Oulangan, Pallas-Yllästunturin, Perämeren, Pyhä-Luoston, Riisitunturin, Syötteen ja Urho Kekkosen kansallispuistot.[14]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapin ilmasto on subarktinen. Kesällä suuressa osassa Lappia vallitsee yötön yö, jolloin aurinko ei laske lainkaan ja talvella puolestaan kaamos, jolloin aurinko ei nouse lainkaan. Utsjoella yötön yö kestää 72 ja kaamos 53 vuorokautta.[15]

Lapin eri osien ilmasto on hyvin erilainen. Keski-Lapin mantereiseen ilmastoon vaikuttavat laajat suoalueet. Jäämeri vaikuttaa paikoin Pohjois-Lapin muuten hyvin mantereiseen ilmastoon.[16]

Maa on lumen peitossa 6-7 kuukautta. Terminen kesä kestää Rovaniemellä keskimäärin 90 päivää, Kilpisjärvellä vain 46 päivää.[15]

Sodankylän ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −9,5 −8,1 −2,4 3,5 10,1 16,7 19,6 16,5 10,3 2,9 −3,8 −7,4 ka. 4
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −18,7 −18,1 −13,1 −6,7 0,5 6,5 9,7 7,2 2,5 −2,7 −10,8 −16,5 ka. -5
Vrk:n keskilämpötila (°C) −13,5 −12,7 −7,5 −1,3 5,3 11,6 14,5 11,7 6,2 0,1 −7,1 −11,7 ka. -0,4
Sademäärä (mm) 34 29 30 29 41 56 74 66 49 46 39 34 Σ 527
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
−9,5
−18,7
−8,1
−18,1
−2,4
−13,1
3,5
−6,7
10,1
0,5
16,7
6,5
19,6
9,7
16,5
7,2
10,3
2,5
2,9
−2,7
−3,8
−10,8
−7,4
−16,5
S
a
d
a
n
t
a
34
29
30
29
41
56
74
66
49
46
39
34


Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapin nykymaakunta koostuu kolmen historiallisen maakunnan (Lapin, Länsipohjan ja Pohjanmaan) osista. Näistä Pohjanmaahan ja Länsipohjaan kuuluneet alueet tunnetaan yhdessä myös nimellä Peräpohjola.
Länsipohjan lääni ja Ruotsin Lapinmaat (ruots. lappmarken) vuonna 1796. Ruotsin Lapinmaat jaettiin sittemmin Ruotsin Lappiin ja Suomen Lappiin.

Ei ole varmaa, tulivatko ensimmäiset Lapin asukkaat etelästä Suomen poikki vai pohjoisesta merenrannalta. Vanhimmat asutusvaiheen jäänteet ovat Inarissa lähes 9 000 vuotta vanhoja, ja Utsjoen Vetsijärven asutus on ajoitettu noin vuoteen 8 100 eaa.[17] Lapin kivikauden asutuksesta kertoo myös Rovaniemen hirvenpää joka on ajalta 5800 e.a.a.[18]

Varhaisia rautakautisia raudan sulatusuuneja on löydetty muun muassa Kemijärven Räisälästä ja Rovaniemen Sierijärveltä.[19]

Pähkinäsaaren rauhassa Lappi jäi Kemijokilaaksoa myöten Novgorodin puolelle. Ruotsalaisten vaikutus sillä suunnalla oli kuitenkin suurta, rajasta käytiin udeit kiistoja kunnes se Täyssinän rauhassa asetettiin suunnilleen Suomen nykyisen itärajan kohdalle.

1500-luvulla Lapissa asui noin 5000 ihmistä. Saamelaisten asuttama alue oli jaettu ns. Lapinmaihin. Valtakunnanrajojen kulku oli epäselvää, vuonna 1751 Inarista kerättiin veroja kolmeen valtakuntaan (Norjaan, Ruotsiin ja Venäjälle).

1560-luvulta alkaen savolaisia kaskiviljelijöitä muutti sankoin joukoin Lappiin.[20] Maakunnan väkiluku kaksinkertaistui. Lapin ensimmäinen kaupunki Tornio perustettiin 1621.[21] 1600-luvun lopun katovuodet Lapissa vähemmän nälänhätää kuin maataloudesta enemmän riippuvaisessa etelässä.[20]

Suuren Pohjan sodan jälkeen Lappiin alkoi jälleen virrata uuttaa asutusta.[21] Vanha pyyntikulttuuri väistyi maatalouden tieltä. Kuningas antoi julistuksia, joilla pyrittiin toisaalta edistämään uudisasutusta, toisaalta turvaamaan erityisesti poronhoidon edellytykset. Lappiin muuttavat talonpojat saivat verovapauden 15 vuoden ajaksi. Vuosien 1673 ja 1695 julistukset eivät juuri innostaneet talonpoikia. Vasta vuoden 1749 kuninkaallinen ohjesääntö aiheutti nopean muuttoliikkeen Lappiin.[22][20]

Kun Suomi siirtyi Venäjän vallan alle 1809, Torniojoesta tuli rajajoki.[23]

1800-luvun elinkeinoja olivat maatalous ja porotalous, ja uutena metsätalous. Sitä varten kehitettiin rautatietä ja maantieverkkoa.[18]

Talvisodan alkaessa ei uskottu Neuvostoliiton kiinnostuvan huonojen kulkuyhteyksien Lapista. Tilanne muuttui kun Saksa miehitti Norjan. Jatkosodassa Lapin miehet olivat saksalaisen komennuksen alla ja heidät kuljetettiin taistelemaan Sallan rintamalle. Jatkosodan lopulla Lapissa oli noin 200 000 saksalaista sotilasta, kun Lapin oma asukasmäärä oli vain 150 000. Välirauhassa Suomi menetti Petsamon ja osan Sallaa Neuvostoliitolle, ja sitoutui poistamaan maasta yli 200 000 saksalaista sotilasta kahden viikon kuluessa. Lapin sota alkoi 28. syyskuuta 1944. Runsaan viikon kuluttua sota raivosi täydellä teholla Tornion ja Kemin suunnalla. Saksalaiset vetäytyivät pohjoiseen Jäämeren- ja Kilpisjärventietä pitkin. Vetäytyessään he polttivat tienvarsikylien rakennukset ja Rovaniemi tuhottiin lähes kokonaan. Sillat räjäytettiin ja tiet ympäristöineen miinoitettiin. Viimeiset saksalaiset poistuivat maasta 27. huhtikuuta 1945. Suomi menetti Lapin sodassa 772 miestä, 262 katosi ja 2904 haavoittui. Saksalaisten tappiot olivat 4500 miestä.[18]

Lapin sodan alta evakuoidut asukkaat saivat luvan palata vasta kesän 1945 aikana, mutta miinat tappoivat ja vammauttivat asukkaita vielä pitkään. Lapin alueen rakennuskannasta oli tuhoutunut jopa 70-90%. Jälleenrakennukseen saatiin kansainvälistä apua Pohjoismailta ja erilaisilta järjestöiltä, mm. United Nations Relief and Rehabilitation, Punainen Risti sekä UNICEF.[18]

Nykymaakunnan muodostuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapin maakuntaan luetaan Suomen historiallisista maakunnista Lapin ohella myös pohjoisin osa Pohjanmaa eli Peräpohjola. Tätä nykyisen Lapin maakunnan eteläosaa on toisinaan on pidetty eri maakuntanakin, ja se käsittää nykyisestä Lapin maakunnasta suunnilleen puolet. Nykyisen Lapin maakunnan vaakuna on silti sama kuin Lapin historiallisen maakunnan. Suomen ohella Lappi on yksi maakunnista myös Ruotsissa. Siellä kuitenkaan maakunnilla ei 1600-luvun jälkeen ole ollut virallista asemaa. Ennen vuotta 1809, jolloin Suomi liitettiin Venäjään, Suomen Lappi oli osa Ruotsin Lappia.lähde?

Rajoiltaan likimain nykyistä Lapin maakuntaa vastaava Lapin lääni erotettiin Oulun läänistä vuonna 1938. Toisen maailmansodan seurauksena Lapin läänistä luovutettiin Neuvostoliitolle vuonna 1940 Sallan itäosa ja Petsamoon kuuluneen Kalastajasaarennon itäosa, vuonna 1944 koko Petsamo, ja vuonna 1947 Neuvostoliitolle myytiin vielä Jäniskosken-Niskakosken alue.lähde? Petsamo ei alkuaan ollut osa Ruotsiin kuulunutta Lapin maakuntaa, vaan se oli liitetty Suomeen Venäjästä Tarton rauhassa 1920.lähde?

Sittemmin Lapin maakunta yhtenä Suomen nykymaakunnista alettiin vähitellen määritellä alueeltaan samaksi kuin Lapin lääni. Virallisestikin Lapin läänin alueesta tuli Lapin nykymaakunta vuonna 1997, kun nykymaakunnat määriteltiin yhtenäisesti koko Suomessa.lähde?

Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapin kunnat.

Lapin maakunnan muodostaa 21 kuntaa, joista Kemi, Kemijärvi, Rovaniemi ja Tornio ovat kaupunkeja:

Nimi Vaakuna Kuntamuoto Väkiluku[24] Kokonaispinta-ala[7] Väestötiheys Seutukunta Perustettu Muunkieliset nimet
Enontekiö[25][26]
Enontekiö.vaakuna.svg
kunta 1 868 8 391,35 km² 0,23 as./km² Tunturi-Lapin seutukunta 1877 (pohjoissaameksi Eanodat, inarinsaameksi Iänudâh, ruots. Enontekis)
Inari[25][26]
Inari.vaakuna.svg
kunta 6 792 17 333,65 km² 0,45 as./km² Pohjois-Lapin seutukunta 1876 (pohjoissaameksi Anár, inarinsaameksi Aanaar, koltansaameksi Aanar)
Kemi[25][26]
Kemi.vaakuna.svg
kaupunki 21 787 747,28 km² 228,42 as./km² Kemi-Tornion seutukunta 1869 (pohjoissaameksi Giepma)
Kemijärvi[25][26]
Kemijärvi.vaakuna.svg
kaupunki 7 757 3 930,91 km² 2,21 as./km² Itä-Lapin seutukunta 1957 (inarinsaameksi Kemijävri, pohjoissaameksi Giemajávri)
Keminmaa[25][26]
Keminmaa.vaakuna.svg
kunta 8 378 647,23 km² 13,38 as./km² Kemi-Tornion seutukunta - -
Kittilä[25][26]
Kittilä.vaakuna.svg
kunta 6 407 8 262,93 km² 0,79 as./km² Tunturi-Lapin seutukunta 1854 (inarinsaameksi Kittâl, pohjoissaameksi Gihttel)
Kolari[25][26]
Kolari.vaakuna.svg
kunta 3 857 2 617,77 km² 1,51 as./km² Tunturi-Lapin seutukunta 1867 -
Muonio[25][26]
Muonio.vaakuna.svg
kunta 2 357 2 037,79 km² 1,24 as./km² Tunturi-Lapin seutukunta 1868 (pohjoissaameksi Muoná)
Pelkosenniemi[25][26]
Pelkosenniemi.vaakuna.svg
kunta 964 1 881,57 km² 0,53 as./km² Itä-Lapin seutukunta 1916 (inarinsaameksi Pelkosnjargâ)
Pello[25][26]
Pellon vaakuna.svg
kunta 3 628 1 863,72 km² 2,09 as./km² Tornionlaakson seutukunta 1867 -
Posio[25][26]
Posio.vaakuna.svg
kunta 3 481 3 544,90 km² 1,15 as./km² Itä-Lapin seutukunta 1926 -
Ranua[25][26]
Ranua.vaakuna.svg
kunta 4 012 3 694,80 km² 1,16 as./km² Rovaniemen seutukunta 1917 -
Rovaniemi[25][26]
Rovaniemi.vaakuna.svg
maakunnan pääkaupunki 61 857 8 016,73 km² 8,16 as./km² Rovaniemen seutukunta 1929 (inarinsaameksi Ruávinjargâ, pohjoissaameksi Roavvenjárga tai Roavenjárga ja koltansaameksi Ruäˊvnjargg)
Salla[25][26]
Salla.vaakuna.svg
kunta 3 719 5 873,08 km² 0,65 as./km² Itä-Lapin seutukunta 1857 -
Savukoski[25][26]
Savukoski.vaakuna.svg
kunta 1 061 6 495,95 km² 0,16 as./km² Itä-Lapin seutukunta 1916 (inarinsaameksi Suovâkuoškâ, pohjoissaameksi Suovvaguoika)
Simo[25][26]
Simo.vaakuna.svg
kunta 3 228 2 086,31 km² 2,23 as./km² Kemi-Tornion seutukunta 1865 -
Sodankylä[25][26]
Sodankyla.vaakuna.svg
kunta 8 773 12 415,50 km² 0,75 as./km² Pohjois-Lapin seutukunta 1893 (inarinsaameksi Suáđigil, koltansaameksi Suäˊđjel, pohjoissaameksi Soađegillil)
Tervola[25][26]
Tervola.vaakuna.svg
kunta 3 189 1 592,03 km² 2,04 as./km² Kemi-Tornion seutukunta - -
Tornio[25][26]
Tornio.vaakuna.svg
kaupunki 22 194 1 348,83 km² 18,68 as./km² Kemi–Tornion seutukunta 1621 (ruots. Torneå, pohjoissaameksi Duortnus)
Utsjoki[25][26]
Utsjoki.vaakuna.svg
kunta 1 247 5 372,00 km² 0,24 as./km² Pohjois-Lapin seutukunta 1876 (pohjoissaameksi Ohcejohka, inarinsaameksi Uccjuuhâ, koltansaameksi Uccjokk, norjaksi Utsjok)
Ylitornio[25][26]
Ylitornio.vaakuna.svg
kunta 4 279 2 212,49 km² 2,11 as./km² Tornionlaakson seutukunta 1482 (ruots. Övertorneå, pohjoissaameksi Badje-Duortnus)

Entisiä kuntia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seutukunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2012 Lapin maakunnassa asui 182 844 henkilöä. Heistä 177 227 puhui suomea, 1 540 saamea, 396 ruotsia ja muita kieliä puhui 3 681 henkilöä. Ulkomaan kansalaisia oli 3 573.[30]

Valtaosa Lapin maakunnan asukkaista kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, jolla on alueella 22 seurakuntaa, jotka kuuluvat Oulun hiippakuntaan.[31][32] Lestadiolaisuus on merkittävä herätysliike alueella. Useimmaat sen jäsenet ovat evankelis-luterilaiseen kirkon jäseniä.[33] Ortodoksikirkkoon kuuluu etenkin kolttasaamelaisia. Kolttien käännyttäminen ortodoksiseen uskoon alkoi 1500-luvulla, ja Petsamossa oli ortodoksinen luostari vuodesta 1533.[34][35]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Lapin väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuodesta 1880 lähtien.

Lapin väestönkehitys 1880–2010
Vuosi Asukkaita
1880
  
39 698
1890
  
47 724
1900
  
59 233
1910
  
68 741
1920
  
81 487
1930
  
107 959
1940
  
131 875
1950
  
167 143
1960
  
205 113
1970
  
197 146
1980
  
194 890
1990
  
200 674
2000
  
191 768
2010
  
183 488
Lähteet: Vuodet 1880–1970[36] ja vuodet 1980–2010[37]

1950-luvulla ja 1960-luvun alussa Lapin väkiluku kasvoi useilla tuhansilla vuosittain ja oli enimmillään 221 168 henkeä vuonna 1967. Ensimmäisen kerran väkiluku laski vuonna 1968 ja vuonna 1970 väkiluku väheni noin 21 000 hengellä, josta 15 000 henkeä johtui tilastojen tarkistamisesta. 1980-luvun alussa väkiluku kasvoi, kuten myös 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. 1990-luvun puolivälin jälkeen väkiluku lähti voimakkaaseen laskuun; eniten väestö väheni vuonna 2000. Luonnollinen väestönlisäys oli vielä 1960-luvulla useita tuhansia, mutta vuonna 2002 se muuttui ensimmäisen kerran negatiiviseksi. Kuntien välisessä muuttoliikkeessä Lappi on lähes koko ajan ollut muuttotappiollinen. Valtioiden välisessä muuttoliikkeessä (nettosiirtolaisuus) Lappiin on muutettu enemmän kuin sieltä pois vuodesta 1981 alkaen muutamia vuosia lukuunottamatta.[38]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapin maakuntajohtaja vuodesta 2012 on Mika Riipi.[2]

Muiden muassa Lapin läänin entinen maaherra (nyk. ympäristöministeriön kansliapäällikkö) Hannele Pokka on vaatinut Lapille Ahvenanmaan kaltaista itsehallintoa.[39] Vuonna 1998 sitä kannatti yli puolet suomalaisista.[40] Asiaa on perusteltu mm. muusta Suomesta osin radikaalistikin poikkeavista olosuhteista (pitkät etäisyydet ja harva asutus) ja elinkeinoilla sekä saamelaisvähemmistöllä.lähde?

Lappi muodostaa oman vaalipiirinsä. Sillä on ollut enimmillään kymmenen kansanedustajaa vuoden 1966 vaaleissa. Nykyisin vaalipiiristä valitaan seitsemän edustajaa.[41] Vuonna 2015 Lapista valittiin neljä Keskustan, yksi Vasemmistoliiton, yksi Perussuomalaisten ja yksi SDP:n edustaja.[42]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapissa on perinteisesti harrastettu poronhoitoa, metsästystä ja kalastusta. Lapissa on myös paljon matkailualan yrityksiä ja hiihtokeskuksia, jotka pyörivät ympäri vuoden, mutta etenkin talviajan sesonkina. Historiallisen, napapiirin yläpuolisen Lapin osalta tilanne on edellä mainitun kaltainen. Sielläkin metsätalous ja nykyisin varsinkin kaivannaistoiminta ovat merkittäviä elinkeinoja. Nykyisen Lapin maakunnan elinkeinoista teollisuus on selkeästi ykkönen niin liikevaihdon kun työllistävyydenkin kannalta. Meri-Lappi, joka on Kemi-Tornion seutukunnan alue, on Lapin teollistuneinta aluetta.[43]

Kolme neljäsosaa työpaikoista on palvelusektorilla. Matkailu liitännäiselinkeinoineen on tärkeää.[44] Lapissa on harjoitettu laskettelua, silloiselta nimeltään mutkamäenlaskua, 1930-luvulta alkaen.[45]

Kemin kromikaivos, Kittilän ja Pahtavaaran kultakaivokset sekä Kevitsan monimetallikaivos tuottavat metalleja. Teollisuusmineraaleja louhitaan Tornion seudulla Kalkkimaan, Rantamaan ja Ristimaan louhoksilta.[46]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapin liikennekartta. Karttaan on merkitty tärkeimmät asutuskeskittymät, valtatiet (punaisella), kantatiet (keltaisella), rajanylityspaikat, rautatielinjat ja lentoasemat.

Lapissa on Kemin, Rovaniemen, Kittilän, Ivalon ja Enontekiön lentoasemat. Lentoaika Helsingistä on noin 1,5 tuntia.[47]

Länsiosassa Kolarin rata kulkee Torniosta Kolariin[48] ja itäinen rata Keminmaasta Rovaniemen ja Kemijärven kautta valtakunnan itärajalle Sallan Kelloselkään.[49]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljän tuulen hattu.

Lapin kulttuurielämän vahvuuksina pidetään monimuotoisen saamelaisten alkuperäiskulttuurin vahvaa asemaa ja valtakunnanrajat ylittävää kulttuurista kanssakäymistä. Toisaalta on uhka, että perinteiset saamelaiset tiedot ja omaleimainen saamelaiskulttuuri eivät siirry uusille sukupolville ja että rahoitus keskittyy vain kansallisesti nimekkäille taiteen tekijöille.[50]

Lapin kirjailijat eivät muodosta omaa ryhmäänsä, vaan lasketaan usein kirjoituskielen mukaan joko suomenkielisiin tai saamenkielisiin kirjailijoihin. Yhteyksiä on myös muihin pohjoisen kirjailijoihin kuten ruotsalaiseen Mikael Nimeen (Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä). Timo K. Mukka, Rosa Liksom ja Jari Tervo ovat sijoittaneet osan teoksistaan Lappiin.

Lapissa järjestetään kesällä monia kulttuuritapahtumia. Niihin kuuluvat Sodankylän elokuvajuhlat. Jutajaiset ja Pyhä Unplugged.

Lappilaisen keittiön rikkautena pidetään monipuolisia raaka-aineita kuten poronliha ja riista, marjat (hilla, puolukka, karpalo ja mustikka) ja kalat (lohi, rautu eli nieriä, tammukka ja siika). Lapin puikulaperuna on saanut EU:n myöntämän SAN-alkuperänimisuojan.[51]

Suurimmat sanomalehdet ovat olleet Rovaniemellä ilmestyvä Lapin Kansa ja Kemissä ilmestyvä Pohjolan Sanomat.[52] Vuonna 2015 lehdet yhsitettiin hallinnollisesti, mutta ne jatkavat verkossa omilla brändeillään.[53]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuokko S, Peiponen J, Varesvuo M: Lapin luonto-opas. Otava, 2008.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kuntainfo Rovaniemi. Viitattu 14.2.2016.
  2. a b Mika Riipi maakuntajohtajaksi Yle. 2012. Viitattu 14.2.2016.
  3. Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2016 1.1.2016. Maanmittauslaitos. Viitattu 16.4.2016.
  4. Ennakkoväkiluku sukupuolen mukaan alueittain, huhtikuu.2016, muuttujina Alue, Ennakkoväkiluku ja Sukupuoli (Valittu: Sukupuolet yhteensä) 30.4.2016. Tilastokeskus. Viitattu 20.5.2016.
  5. http://www.tilastokeskus.fi/meta/luokitukset/maakunta/001-2013/index.html
  6. a b Tietoa Lapin maakunnasta Kaupunkiopas. Viitattu 14.2.2016.
  7. a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2016 1.1.2016. Maanmittauslaitos. Viitattu 19.2.2016.
  8. Aino – Suuri Suomen kartasto, s. 110–111. Genimap, 2005.
  9. Inarijärvi Järviwiki. Viitattu 14.2.2016.
  10. Tekoaltaat mullistivat sompiolaisten elämän Yle Elävä arkisto. 2014. Viitattu 14.2.2016.
  11. Suomen korkeus onkin 1324 metriä Maanmittauslaitos / web archive. Viitattu 14.2.2016.
  12. Partanen S: Lapin kullankaivun historia Kultahippu. Viitattu 14.2.2016.
  13. Eliömaakunnat Luomus. Viitattu 13.2.2016.
  14. Erämaat Lappi.fi. Viitattu 14.2.2016.
  15. a b Vuokko ja muut s. 9
  16. Lappi - meret, suot ja tunturit vaikuttavat ilmastoon Ilmasto-opas. Viitattu 26.7.2015.
  17. Suomen vaiheet esihistoriasta autonomian aikaan: Keitä me olemme? Etälukio. Viitattu 14.2.2016.
  18. a b c d Lapin historiaa lyhyesti Lappi.fi. Viitattu 13.2.2016.
  19. Raudanpoltto Etälukio. Viitattu 14.2.2016.
  20. a b c Lapinmaan maaoikeudet Oikeusministeriö. Viitattu 14.2.2016.
  21. a b Tornio - vuosisatojen portti Lappiin ja länteen Tornio-Haparanda. Viitattu 14.2.2016.
  22. Saamelaisten asuinolosuhteiden kehitys jouni Kitti. Viitattu 25.7.2015.
  23. Ruotuväki puolustustaisteluissa 1808–1809 Etälukio. Viitattu 14.2.2016.
  24. Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.1.2016. Väestörekisterikeskus. Viitattu 19.2.2016.
  25. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u http://www.lappi.fi/kunnat
  26. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa http://www.lapinliitto.fi/lapin_liitto/esittely/skunnat
  27. a b Kaupungin osat ja kylät Torniossa [vanhentunut linkki]
  28. http://www.rovaniemi.fi/suomeksi/Palveluhakemisto/Kuntainfo/Kunta_lyhyesti.iw3
  29. a b c d e f http://www.lappi.fi/lappi/seutukunnat
  30. Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat Viitattu 12.8.2013. (suomeksi)
  31. Kehitysvammaistyö Rovaniemen seurakunta. Viitattu 13.2.2016.
  32. Seurakunnat Oulun hiippakunta. Viitattu 13.2.2016.
  33. Lestadiolaisuus Aamenesta öylättiin. Viitattu 13.2.2016.
  34. Lapin ortodoksinen seurakunta Petsamo-sali Rovaniemen seurakuntakeskukseen. Petsamo-seura. Viitattu 13.2.2016.
  35. Lapin ortodoksinen seurakunta Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 13.2.2016.
  36. Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) (sivu 290) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
  37. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013. [vanhentunut linkki]
  38. Väestönmuutokset Lapin maakunnassa 1951 - 2011 (tammi-helmikuu) (PDF) Lapin liitto. Viitattu 29.2.2016.
  39. STT: Pokka perää Lapille itsehallintoa Kaleva. 19.1.2008. Kaleva Kustannus Oy. Viitattu 2.9.2008.
  40. http://www.kaapeli.fi/hypermail/suomis-list/0138.html
  41. Kansanedustajapaikat vaalipiireittäin 1907-2007 Vaalit.fi. Viitattu 14.2.2016.
  42. Valitut ehdokkaat Lapin vaalipiiri Vaalit.fi. Viitattu 14.2.2016.
  43. Lapin suhdannekatsaus 2013. Viitattu 10.1.2016.
  44. Suomi, Lappi: Lyhyt katsaus työmarkkinoihin EURes. Viitattu 25.7.2015.
  45. Heikkilä I & Sax S: Sallan hiihtokeskuksen historia 1930-luvulta vuoteen 2010, s. 23. rovaniemen AMK, 2011. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.2.2016).
  46. Kaivosteollisuus Lappi.fi. Viitattu 13.2.2016.
  47. How to get to Lapland Lapin liitto. Viitattu 26.7.2015.
  48. Tornio-Kolari -rataosuuden parannustyö VR Rata. Viitattu 26.7.2015.
  49. Tasoristeysten turvallisuus rataosalla Kemijärvi–Kelloselkä VTT. Viitattu 26.7.2015.
  50. Kulttuuri ja saamelaiskulttuuri SWOT Lapin Luotsi. Viitattu 6.2.2016.
  51. Maakuntien ruokaperinteitä: Lappi Ruokatieto. Viitattu 6.2.2016.
  52. Lapin Kansa muuttuu kuusi­päi­väi­sek­si ja nielaisee Pohjolan Sanomat – isot yt-neuvottelut alkavat Kaleva. Viitattu 19.2.2016.
  53. Pohjolan Sanomat ja Lapin Kansa yhteen – lähes 40 työpaikkaa vähenee Yle. 11.5.2015. Viitattu 19.2.2016.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heikkola, Leena: Lapin historiaa: maakuntahistoriallinen oheislukemisto. Rovaniemi: Lapin lääninhallitus, 1982. ISBN 951-99371-8-8.
  • Massa, Ilmo ja Snellman, Hanna: Lappi: maa, kansat, kulttuurit. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-505-X.
  • Rikkinen, Kalevi ja Sihvo, Hannes (päätoim.): Finlandia: Otavan iso maammekirja. 9, Lappi. Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-08853-X.
  • Rosberg, J. E.: Lappi. Helsinki: Kansanvalistusseura, 1911.
  • Rosberg, J. E.; Hildén, Kaarlo ja Mikkola, Erkki (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-taloudellinen ja historiallinen tietokirja. 9. osa, 2. nide, Oulun lääni. Porvoo: WSOY, 1931.
Lappi
  • Linkola, Martti (toim.): Lappi 1: Suuri, kaunis, pohjoinen maa. Hämeenlinna: Karisto, 1983. ISBN 951-23-1946-2.
  • Linkola, Martti (toim.): Lappi 2: Elävä, toimiva maakunta. Hämeenlinna: Karisto, 1984. ISBN 951-23-2002-9.
  • Linkola, Martti (toim.): Lappi 3: Pohjolan luonto, luonnonvarat ja ihminen. Hämeenlinna: Karisto, 1984. ISBN 951-23-2003-7.
  • Linkola, Martti (toim.): Lappi 4: Saamelaisten ja suomalaisten maa. Hämeenlinna: Karisto, 1985. ISBN 951-23-2004-5.
Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia
  • Huurre, Matti: Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia 1: Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin esihistoria. Oulu: Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton ja Lapin maakuntaliiton yhteinen historiatoimikunta, 1983. ISBN 951-99508-3-4.
  • Luukko, Armas: Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia 2: Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin keskiaika sekä 1500-luku. Oulu: Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton ja Lapin maakuntaliiton yhteinen historiatoimikunta, 1954.
  • Virrankoski, Pentti: Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia 3: Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi 1600-luvulla. Oulu: Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakuntaliittojen yhteinen historiatoimikunta, 1973.
  • Halila, Aimo: Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia 4: Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi suuren Pohjan sodan ja isonvihan aikana 1700–1721. Oulu: Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton ja Lapin maakuntaliiton yhteinen historiatoimikunta, 1984. ISBN 951-99561-9-0.
  • Halila, Aimo: Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia 5: Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi 1721–1775. Oulu: Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton ja Lapin maakuntaliiton yhteinen historiatoimikunta, 1954.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]