Etelä-Pohjanmaan maakunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Etelä-Pohjanmaan maakuntaa. Nimellä Etelä-Pohjanmaa on myös muita merkityksiä.
Etelä-Pohjanmaan maakunta
Etelä-Pohjanmaan maakunnan vaakuna.svg Etelä-Pohjanmaa sijainti Suomi.svg
vaakuna
Flag of Southern Ostrobothnia.svg

lippu

sijainti

Historialliset läänit Pohjanmaan lääni (1634–1775)
Vaasan lääni (1775–1997)
Länsi-Suomen lääni (1997–2009)
Maakuntakeskus Seinäjoki
Maakuntajohtaja Asko Peltola
Kokonaispinta-ala 14 355,63 km²
12:nneksi suurin 2021 [1]
– maa 13 798,19 km²
– sisävesi 557,44 km²
Väkiluku 192 248
9:nneksi suurin 30.6.2021 [2]
väestötiheys 13,93 as./km² (30.6.2021)
Maakuntalaulu Vaasan marssi
Nimikkolajit  
– eläin orava
– järvi Lappajärvi
– kala siika
– kasvi maitohorsma
– kivi kärnäiitti
– lintu isokuovi
Lyhenne FI-03

Etelä-Pohjanmaa (ruots. Södra Österbotten) on maakunta, joka sijaitsee Länsi-Suomen alueella. Etelä-Pohjanmaa on kolmesta pohjalaismaakunnasta asukasluvultaan ja pinta-alaltaan suurin. Suomen maakuntien joukossa Etelä-Pohjanmaa on väkiluvulla mitattuna yhdeksänneksi suurin.[3] Etelä-Pohjanmaa rajautuu lännessä Pohjanmaahan, pohjoisessa Keski-Pohjanmaahan, idässä Keski-Suomeen ja etelässä Pirkanmaahan ja Satakuntaan.

Seinäjoki on Etelä-Pohjanmaan väkirikkain kaupunki ja Suomen 16. suurin kaupunki väkiluvun mukaan. Seuraavaksi suurimpia kuntia Etelä-Pohjanmaalla ovat Kurikka, Kauhava, Lapua ja Kauhajoki. Seinäjoen jälkeen useimmat Etelä-Pohjanmaan kunnista luokitellaan maaseutumaisiksi kunniksi, vaikka osalla niistä onkin kaupunkinimitys. Etelä-Pohjanmaa on Suomen ainoa nykymaakunta, jossa ei sijaitse yhtäkään niin sanottua vanhaa kaupunkia.

Kulttuurialueena Etelä-Pohjanmaalla tarkoitetaan aluetta, johon kuuluvat nykyisistä maakunnista Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnat.[4] Yhdessä Keski-Pohjanmaan kanssa näistä kolmesta alueesta käytetään nimitystä pohjalaismaakunnat.

Etelä-Pohjanmaan vaakuna pohjautuu historiallisen Pohjanmaan kärppävaakunaan. Etelä-Pohjanmaan vaakunassa on sinisellä pohjalla kolme hopeista kärppää.[5] Samat tunnukset toistuvat myös Etelä-Pohjanmaan lipussa.

Etelä-Pohjanmaalle on ominaista suhteellisen tiheä asutus myös taajamien ulkopuolella.

Eteläpohjalaista lakeusmaisemaa Ilmajoen Alajoella.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoriallinen aika ja asutuksen syntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Pohjanmaan alue on entistä merenpohjaa. Maakunnan ensimmäiset asutukset ovat peräisin noin 8000 vuoden takaa, jolloin rantaviiva kulki nykyisen Kauhajoen, Jalasjärven, Alavuden, Töysän, Lehtimäen, Alajärven ja Lappajärven kautta. Asutus seurasi nousevan rannikon myötä kohti länttä. Etelä-Pohjanmaan alueen muinaislöydöt loppuvat 800-luvun alkuun, jonka on tulkittu merkitsevän alueen autioitumista.[6]

Nykymuotoinen asutus syntyi Etelä-Pohjanmaalle 1200-luvun aikana, jolloin sekä hämäläiset ja satakuntalaiset erämiehet jäivät asumaan alueelle. Samoihin aikoihin myös ruotsalaiset siirtolaiset saapuivat maakuntaan. Asutusta täydensi savolaisten uudisasukkaiden saapuminen Järviseudun 1500-luvulla. Maakunnan uudisasutus jatkui vilkkaana 1700-luvulle saakka. Uudisasutusta lisäsivät isojaon toimittaminen ja tervanpolton laajentuminen.[6]

Kristinuskon saapuminen ja Ruotsin vallan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristinuskon juurruttua Suomeen Etelä-Pohjanmaa laskettiin kuuluvaksi Turun hiippakuntaan. Maakunnassa sijaitsivat Mustasaaren, Pietarsaaren, Pohjankyrön ja Närpiön seurakunnat, jotka jakautuivat myöhemmin useiksi paikallisiksi seurakunniksi. Useimmat kirkot rakennettiin puusta. Pohjankyrön kirkko oli suomenkielisen Etelä-Pohjanmaan ainoa kivikirkko. 1300-luvulla Korsholman linnasta muodostui maakunnan hallinnon keskus. Kartano toimi samaan aikaan maanviljelyn ja karjanhoidon mallitilana. Korsholman linnalääni muutettiin vuonna 1634 Pohjanmaan lääniksi. Kustaa III jakoi läänin edelleen Vaasan ja Oulun lääneiksi.[6]

Linnaleirirasituksen myötä väestön tyytymättömyys puhkesi nuijasotana. Sodan yhteydessä huovit surmasivat talonpoikia ja ryöstivät maakuntaa. Suurvalta-ajan sodat eivät ulottuneet Etelä-Pohjanmaalle, mutta väestö osallistui sotaveroihin ja väenottoihin sotaväkeen. Venäläiset miehittivät Etelä-Pohjanmaan kahdesti 1700-luvulla ja uudelleen Suomen sodan yhteydessä 1800-luvulla. Isonvihan aikana miehittäjä hävitti laajasti maakuntaa. Haminan rauhan yhteydessä Vaasan lääniin kuulunut Etelä-Pohjanmaa luovutettiin Venäjän keisarikunnalle.[6]

Suuriruhtinaskunnan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen suuriruhtinaskunnan aikana Etelä-Pohjanmaan yhteiskunnalliset erot olivat vähäiset. Valtaosa väestöstä oli itsenäisiä tilallisia, joiden varallisuus perustui 1800-luvun puoliväliin erityisesti tervanpolttoon. Varallisuus ilmeni erityisesti kaksikerroksisten pohjalaistalojen rakentamisena. Tervanpolton vähetessä elinkeinot siirtyivät peltojen raivaukseen, jolloin torpparien ja palkollisten osuus väestöstä kasvoi. Yhteiskunnalliset muutokset aiheuttivat joukkoliikkeitä, jotka ovat antaneet leimansa eteläpohjalaiselle yhteiskunnalle.[6]

Venäläistämistoimien alettua 1900-luvun vaihteessa eteläpohjalaisten osuus kutsuntalakoissa ja jääkärilikkeessä nousi keskeiseksi. Keisarivallan kaatumisen myötä maakunnassa esiintyi omaehtoista kuntakohtaista toimintaa venäläisten sotilaiden aseistariisumiseksi ja pyrkimyksissä itsenäisyyteen. Toiminta ilmeni palokuntien ja suojeluskuntajärjestöjen perustamisena. Suomen sisällissodassa maakunnan suojeluskuntalaisilla oli ratkaiseva osuus Ruoveden ja Vilppulan rintamilla. Maakunnan enemmistö oli valkoisten takana.[7]

Itsenäisyyden aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1920- ja 1930-luvuilla Etelä-Pohjanmaa nousi huomion kohteeksi, kun Lapuan liike pyrki estämään Kommunistisen puolueen toiminnan. Liike saavutti kommunistilait, porvarillisen eduskunnan ja Svinhufvudin valinnan presidentiksi. Liikkeen toiminta päättyi Mäntsälän kapinaan. Eteläpohjalaisten enemmistö tuomitsi liikkeen laittomat toimet.[7]

Talvisodassa ja jatkosodassa eteläpohjalaiset taistelivat erityisesti Kannaksella ja Laatokan ympäristössä. Neuvostoliitto pommitti talvisodan aikana Vaasaa, Kaskista, Kristiinankaupunkia ja Seinäjokea sekä eräitä sisämaan kohteita. Jatkosodan aikana koneet eivät yltäneet Etelä-Pohjanmaalle. Sotien siirtolaiskuljetukset saapuivat joulukuussa 1939 Seinäjoelle, josta ne ohjautuivat eri puolille maakuntaa. Talvisodan aikana Vaasan lääniin sijoittui kuudesosa siirtolaisista. Jatkosodan jälkeen siirtolaisväestön kokonaismääräksi tuli n. 5 %, mikä oli muuta maan keskiarvon alapuolella.[7]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Pohjanmaa oli aikoinaan veden alla, jolloin sinne kasaantui kivennäismaita. Nämä sedimentit ja maan sisästä purkautunut kivi kokivat suurmuutoksen, kun alueelle kohosi 1,8 miljardia vuotta sitten Svekofennidien poimuvuoristo. Tällöin syntyivät alueen nykyiset gneissit ja kiilleliuskeet. Svekofennideistä on nykyisin jäljellä enää vain sen tasaiseksi kulunut juuriosa. Noin 77 miljoonaa vuotta sitten avaruudesta syöksynyt meteoriitti tunkeutui kallioperään ja räjähti, jolloin syntyi Lappajärven allas.[8]

Jääkaudella kallioperä painui muutaman sadan metrin syvyyteen. Silloin Itämeren ja sen alkuvaiheiden alla ollessaan Etelä-Pohjanmaa peittyi jälleen kallioperästä irronneiden kivennäismaalajien alle. Näin ennestäänkin melko tasaisesta alueesta tuli mannerjäätikön ja veden tasoittelema savinen Etelä-Pohjanmaan lakeus. Noin 10 000 vuoden kuluessa alue on kohonnut, ja maankohoaminen jatkuu edelleen.[8]

Etelä-Pohjanmaan maakunnan itäosa ulottuu Suomenselälle, joka on Pohjanmaan lakeuksien ja Järvi-Suomen välinen vedenjakaja. Kallioperä on enimmäkseen graniitin ja sitä tummemman dioriitin välimuotoa granodioriittia. Suurin osa tästä alueesta on metsien peitossa, metsät ovat tyypiltään karuja kangasmetsiä, ja pääpuulajina on mänty. Tasaiset ja hitaasti vettä läpäisevät moreenimaat ovat monin paikoin soistuneet, ja suot ovat enimmäkseen kituvaa mäntyä kasvavia rämeitä ja puuttomia nevoja. Joet alkavat tältä alueelta ja ovat latvaosissaan kapeita ja vähävetisiä. Soiden ojituksen vuoksi jokiin kertyy sadevettä tai lumesta sulavaa vettä, minkä vuoksi ne tulvivat herkästi.[9]

Etelä-Pohjanmaan korkein kohta on Raitamäki (240 m mpy.) Soinissa.[10] Muita korkeita maastonkohtia ovat Löytömäki Soinissa (236 m mpy.)[11], Lauhanvuori Isojoen ja Kauhajoen rajalla (231 m mpy.)[12] ja Suokonmäki Alajärven Lehtimäellä (234 m mpy.)[13] Huomattavasti ympäristöään korkeammalle kohoaa myös Simpsiö Lapualla (131 m mpy.)[14] Myllymäen rautatieasema Ähtärissä on Suomen korkeimmalla sijaitseva henkilöliikenteen rautatieliikennepaikka (178 m mpy.)[15]

Vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Pohjanmaalla on vain vähän järviä. Suurimmat niistä ovat Lappajärvi, Evijärvi ja Ähtärinjärvi. Järvettömille alueille on rakennettu tekojärviä tulvien säännöstelemiseksi. Suurin osa maakunnasta kuuluu Pohjanlahteen laskevien jokien vesialueisiin. Huomattavimmat joet ovat Kyrön-, Lapuan- ja Ähtävänjoet. Ähtärissä ovat Kokemäenjoen vesistöön kuuluvien Ähtärin ja Pihlajaveden reittien latvavedet.[8]

Taajamat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2017 Etelä-Pohjanmaalla sijaitsi 47 taajamaa.[16] Seuraavassa on lueteltu maakunnan 10 suurinta taajamaa.

# Taajama Kunta Väkiluku
(31.12.2017)[17]
1 Seinäjoen keskustaajama Seinäjoki &&&&&&&&&&049992.&&&&0049 992
2 Ilmajoki-Kurikka Kurikka 6 765
Ilmajoki 6 724
&&&&&&&&&&013489.&&&&0013 489
3 Lapuan keskustaajama Lapua &&&&&&&&&&010674.&&&&0010 674
4 Kauhajoen keskustaajama Kauhajoki &&&&&&&&&&&08698.&&&&008 698
5 Kauhavan keskustaajama Kauhava &&&&&&&&&&&05509.&&&&005 509
6 Alajärven keskustaajama Alajärvi &&&&&&&&&&&05111.&&&&005 111
7 Alavuden keskustaajama Alavus &&&&&&&&&&&03973.&&&&003 973
8 Ähtärin keskustaajama Ähtäri &&&&&&&&&&&03423.&&&&003 423
9 Jalasjärven kirkonkylä Kurikka &&&&&&&&&&&03311.&&&&003 311
10 Teuvan kirkonkylä Teuva &&&&&&&&&&&02778.&&&&002 778

Maakuntakeskusta vastaava keskustaajama on lihavoitu.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väkiluku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Pohjanmaan väkiluku oli vuoden 2018 lopussa 189 715. Maakunnan asukasluku on 3,4 % koko Suomen väkiluvusta. Eniten asukkaita on Seinäjoella (63 288) ja vähiten Karijoella (1 274). Seutukunnista väkiluvultaan suurin on Seinäjoen seutu 126 876 asukkaallaan. Muut seutukunnat ovat keskenänsä suunnilleen samaa kokoluokkaa ja selvästi Seinäjoen seutukuntaa pienempiä.[18]

Etelä-Pohjanmaan väestön sukupuolirakenne oli vuoden 2018 lopussa 50,2 % naisia ja 49,8 % miehiä. Suurimmat erot sukupuolten osuuksien välillä ovat Isojoella ja Karijoella. Molemmissa miehiä oli naisia enemmän; Isojoella 53,8 % ja Karijoella 52,4 % asukkaista oli miehiä. Naiset olivat enemmistönä kolmessa kunnassa: Seinäjoella (51,3 %), Lapualla (50,5 %) ja Lappajärvellä (50,1 %).[19]

Alle 15-vuotiaita Etelä-Pohjanmaan väestöstä on 16,7 %, mikä on hieman koko Suomen keskiarvoa (16,0 %) korkeampi. Työikäisiä Etelä-Pohjanmaalla on 58,6 %. Tämä on koko maan keskiarvoa pienempi, kun 15-64-vuotiaiden osuus koko maan väestöstä on 62,2 %. Etelä-Pohjanmaalla yli 65-vuotiaita oli 24,7 % väestöstä, kun koko maan keskiarvo oli 21,8 %.[20] Etelä-Pohjanmaan huoltosuhde, eli huollettavien suhde työikäiseen väestöön on koko maan neljänneksi heikoin: 70,7 sataa työikäistä kohden.[21]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Etelä-Pohjanmaan väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
195 769
1985
  
200 815
1990
  
201 670
1995
  
200 857
2000
  
195 615
2005
  
193 812
2010
  
193 521
2015
  
192 963
2020
  
188 548
Lähde: Tilastokeskus.[22] [23]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Pohjanmaa tunnetaan yrittäjyydestä, vahvasta maataloussektorista sekä monipuolisesta kulttuuritarjonnasta. Työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan maakunnan muutosjoustavuus on varsin hyvä, sillä alueella ei ole voimakasta riippuvuussuhdetta yksittäiseen kapeaan toimialaan. Etelä-Pohjanmaan vahvimpia klustereita ovat kone- ja metalliteollisuuteen painottunut teknologiateollisuus, elintarviketuotanto sekä puutuote- ja huonekaluteollisuus.[24]

Taloudellinen rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Pohjanmaan yritystiheys on Suomen korkeimpia. Etelä-Pohjalaista yrittäjyyttä voidaan luonnehtia mikro- ja pienyritysvaltaiseksi. Maakunnan kannalta elintarvikesektorilla ja kone- ja metalliteollisuudella on suuri merkitys. Maakunnassa on toteutettu lukuisia omistajanvaihdosten edistämiseen tähtääviä hankkeita vuodesta 1999 lähtien.[25]

Alueen elinkeinoista maa- ja metsätaloudella on keskimääräistä suurempi merkitys, erityispiirteenä ovat pienyritysten suuri määrä ja niiden muodostamat alueelliset keskittymät esimerkiksi puu-, metalli- ja tekstiiliteollisuudessa.

Etelä-Pohjanmaalla on merkittävää elintarviketeollisuutta: muun muassa Atria on eteläpohjalainen yritys. Seinäjoella sijaitsee myös valtakunnallinen elintarvikealan osaamiskeskus.

Teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita suurempia Etelä-Pohjanmaalla toimivia yrityksiä ovat Ruukki, Ilkka-Yhtymä ja Valio. Etelä-Pohjanmaan järviseudulla on laaja teollisen hirsitalorakentamisen keskittymä. Esimerkiksi Honkarakenne ja Finnlamelli valmistavat hirsitaloja Etelä-Pohjanmaalla.

Turismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suosittuja matkailukohteita Etelä-Pohjanmaalla ovat Kauhavalla sijaitseva PowerPark-huvipuisto, Suomen toiseksi suurin eläintarha Ähtärin eläinpuisto, Lappajärven kraatterijärvi ja Veljekset Keskinen Oy -kyläkauppa, joka on Helsingin Stockmannin jälkeen myynniltään Suomen toiseksi suurin tavaratalo.lähde?

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maantieliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Pohjanmaan kautta kulkevat valta- ja kantatiet:

Raideliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Pohjanmaan rautateiden solmukohta on Seinäjoen rautatieasema, josta lähtevät radat viiteen suuntaan: Tampereelle, Ouluun, Vaasaan, Keuruun Haapamäelle ja Kaskisiin. Rataosat Seinäjoelta Tampereelle, Ouluun ja Vaasaan on sähköistetty. Suupohjan radalla Seinäjoelta Kaskisiin on vain tavaraliikennettä.[26]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maakunnan tunnetuimpia kulttuuritapahtumia ovat Seinäjoen Provinssirock, Ilmajoen Musiikkijuhlat, Tangomarkkinat ja 1970-luvulla aloitetut Vauhtiajot. Lisäksi eteläpohjalaiset Spelit ylläpitävät kansanmusiikin perinnettä ja Kauhajoen Nummijärvellä järjestetään joka juhannus metallimusiikkiin keskittynyt Nummirock-festivaali.

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Pohjanmaan tunnetuinta arkkitehtuuria edustavat muun muassa Alvar Aallon suunnittelemat Lakeuden risti -kirkko ja kaupungintalo. Geologisia nähtävyyksiä ovat esimerkiksi Pirunpesä Jalasjärvellä ja Karijoen Susiluola, jossa on ehkä säilynyt merkkejä jääkautta aikaisemmasta ihmisasutuksesta.

Muita merkittäviä nähtävyyksiä on Lapualla sijaitseva tuomiokirkko joka kuuluu Lapuan hiippakuntaan sekä Lapualla sijaitseva Simpsiön vuori.

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Pohjanmaalta on tullut valtakunnallisesti tunnettuja urheilijoita, myös pienemmiltä paikkakunnilta. Esimerkiksi 2010-luvun urheilijoista Seinäjoen Seudun Urheilijoita edustava keihäänheittäjä Tero Pitkämäki on kotoisin Ilmajoelta. Etelä-Pohjanmaan eräs keskeinen urheilu- ja liikuntainstituutti on Kuortaneen urheiluopisto, jonka läheisyydessä on myös Kuortaneen urheilulukio.

Hallinto ja politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maakuntaliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Etelä-Pohjanmaan liitto

Etelä-Pohjanmaan liitto on lakisääteinen kuntayhtymä, joka vastaa Etelä-Pohjanmaan maakunnan strategisesta suunnittelusta ja kehityksestä. Maakuntaliitto toteuttaa demokraattisen päätöksenteon mukaisesti tehtäviä aluekehityksen, edunvalvonnan ja viestinnän, kansainvälistymisen ja kulttuurin kehittämisen aloilla. Etelä-Pohjanmaan maakuntajohtajana on toiminut vuodesta 2006 lähtien Asko Peltola.[27]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maakuntavaltuuston kokoonpano puolueittain.[28]

Kausi KESK KOK SDP PS KD VIHR VAS Yht.
2017–2021 24 14 7 5 3 2 1 56

Kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Pohjanmaan kaupungit ja kunnat
Kuntakeskukset
 30 000–100 000 as. kunta
 10 000–30 000 as. kunta
 3 000–10 000 as. kunta
 < 3 000 as. kunta
Etelä-Pohjanmaa kuntakeskuksineen.

Etelä-Pohjanmaan maakunnassa on 18 kuntaa, joista kahdeksan on kaupunkeja. Vuoden 2021 alusta maakuntaan liittyi 18. kunnaksi Isokyrö.

Etelä-Pohjanmaan maakuntakeskus on Seinäjoki.


Entiset kunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Seutukunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Pohjanmaan maakunta jakautuu neljään seutukuntaan.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pekka Kakkuri, Unto Katajamäki, Ilpo Lagerstedt, Heikki Perttula & Liisa Ruismäki: Etelä-Pohjanmaan kotiseutuhistoria. Alavus: Viiskunta Oy, 1985. ISBN 951-0-29140-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2021 1.1.2021. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.5.2021.
  2. Väestörakenteen ennakkotiedot muuttujina Kuukausi, Alue, Sukupuoli, Ikä ja Tiedot 22.7.2021. Tilastokeskus. Viitattu 22.7.2021.
  3. https://www.epliitto.fi/vakiluku
  4. Etelä-Pohjanmaata ja pohjalaisia | Elävä arkisto | yle.fi yle.fi. Viitattu 13.1.2021.
  5. Europeana Heraldica extranet.narc.fi. Viitattu 27.6.2020.
  6. a b c d e Etelä-Pohjanmaan kotiseutuhistoria s. 220
  7. a b c Etelä-Pohjanmaan kotiseutuhistoria s. 221
  8. a b c Pekka Hyvärinen (toim.): Näe ja koe Suomi: matka kauneimpiin maisemiin (Suomen Kuvalehti 24B/1987), s. 177–180. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1987.
  9. Näe ja koe Suomi (SK 24B/1987), s. 176.
  10. Jollei Haltille niin ainakin Kinttumäelle Tilastokeskus. Viitattu 9.7.2021.
  11. Hannu Tarmio, Marketta Heinonen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 7: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 133. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X.
  12. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 1: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s.267. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1967.
  13. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 4: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 367. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1971.
  14. Hannu Tarmio ym. (toim.): Suomenmaa 4, s. 340.
  15. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat, s. 375. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  16. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 27.11.2018.
  17. Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2017 Tilastokeskus. Viitattu 27.11.2018.
  18. Väkiluku - Etelä-Pohjanmaan liitto 4.11.2019. Etelä-Pohjanmaan liitto. Viitattu 4.12.2019.
  19. Sukupuolijakauma - Etelä-Pohjanmaan liitto 4.11.2019. Etelä-Pohjanmaan liitto. Viitattu 4.12.2019.
  20. Väestön ikärakenne - Etelä-Pohjanmaan liitto 4.11.2019. Etelä-Pohjanmaan liitto. Viitattu 4.12.2019.
  21. Huoltosuhde - Etelä-Pohjanmaan liitto 4.11.2019. Etelä-Pohjanmaan liitto. Viitattu 4.12.2019.
  22. Väestönmuutokset neljännesvuosittain 1987 - 2018 Tilastokeskus. Viitattu 5.2.2020.
  23. Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2019M01*-2019M12* Tilastokeskus. Viitattu 5.2.2020.
  24. Elinkeinoelämän tilanne ja näkymät Työ- ja elinkeinoministeriö: Alueelliset kehitysnäkymät syksyllä 2020. Viitattu 28.11.2020.
  25. Etelä-Pohjanmaan yrittäjyyskatsaus 2015 Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Viitattu 4.12.2020.
  26. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat, s. 138–140. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  27. Etelä-Pohjanmaan liitto: tehtävät epliitto.fi. Viitattu 18.11.2019.
  28. Etelä-Pohjanmaan liitto: Maakuntavaltuusto epliitto.fi. Viitattu 18.11.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]