Lapuan tuomiokirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lapuan tuomiokirkko
Lapuan tuomiokirkko kesällä 2018
Lapuan tuomiokirkko kesällä 2018
Sijainti Kosolankatu 3
62100 Lapua
Koordinaatit 62°58′01″N, 023°00′18″E
Seurakunta Lapuan tuomiokirkkoseurakunta
Rakentamisvuosi 1827
Suunnittelija Carl Ludvig Engel
Materiaali puu
Istumapaikkoja 1 300[1]
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Lapuan tuomiokirkko sijaitsee Lapualla ja on yksi Suomen yhdeksästä tuomiokirkosta. Se on Lapuan hiippakunnan tuomiokirkko.

Kirkko ja tapuli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkko on Carl Ludvig Engelin suunnittelema ja Heikki Kuorikosken johdolla rakennettu. Vuonna 1827 valmistuneen kirkon vierellä on kellotapuli, joka on peräisin Lapuan edellisestä, vuonna 1749 valmistuneesta kirkosta. Tapuli kunnostettiin ja korotettiin vuonna 1838.[2] Se on tiettävästi Lapuan vanhin edelleen toiminnassa oleva rakennus.

Kirkon pihalla on muun muassa Karjalaan jääneiden muistomerkki, jääkärien muistomerkki, Yrjö Liipolan veistämä enkelipatsas, vuoden 1918 sodassa kaatuneiden muistomerkki. Sankarihautoja on lähes 300. Kirkkopihassa on kaksi lapualaisten sotilaiden sisällissodasta sotasaaliiksi saamaa tykkiä. Kirkon katto- ja lasimaalaukset ovat taidemaalari Paavo Leinosen tekemiä.[3] Alttarimaalaus on Berndt Godenhjelmin maalaama vuodelta 1845.[4]

Urut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen suurimmat kirkkourut Lapuan tuomiokirkossa
Lapuan tuomiokirkon kellotapuli valmistui vuonna 1730.

Lapuan tuomiokirkossa on vuonna 1938 valmistuneet urut. Ne ovat yhä Suomen suurimmat kirkossa sijaitsevat urut. Niissä on 85 varsinaista äänikertaa, 6 siirtoäänikertaa ja celesta-lyömäsoitin. Uruissa on neljä sormiota ja jalkio.[5]

Alkujaan Lapuan tuomiokirkossa oli vuonna 1876 valmistuneet kirkkourut. Ne olivat 14-äänikertaiset Jens Alexander Zachariassenin valmistamat urut. Myöhemmin 1930-luvulla kirkkoon päätettiin hankkia iso ja ajanmukainen soitin. Alun perin Lapuan tuomiokirkkoon oli suunniteltu noin 50-äänikertaiset urut. Uusista uruista järjestettiin kuitenkin tarjouskilpailu tšekkoslovakialaisen Riegerin ja suomalaisen Kangasalan urkutehtaan välille. Uusia kirkkourkuja oli mukana suunnittelemassa Tampereen vanhan kirkon urkuri Aarne Wegelius, joka oli tuona aikana merkittävä urkuasiantuntija Suomessa.[5]

Tarjouskilpailun aikana urkujen koko kasvoi ja hinta laski. Lopullisen tarjouksen voitti Kangasalan urkutehdas. Lopulta urkuihin tuli yhteensä 6 667 urkupilliä, joista seitsemäntoista äänikerran pillit ovat peräisin kirkon vanhemmista Zachariassen-uruista. Urkujen ensimmäinen sormio on vankka koraalisormio ja toinen on positiivityyppinen sormio. Kolmas sormio on voimakas, ranskalaistyylinen paisutuspillistö ja neljäs sormio täydentää kolmatta sormiota. Jalkiossa on bassoääniä ja soolojen soittoon sopivia sointeja.[5][6]

Urkujen soittopöytä sijaitsee lehterin kaiteen vieressä. Urkujen soittopöytä ja jalkio, sekä I-sormio olivat koneistoltaan alun perin täysin pneumaattisia, jolloin jalkiota ja I-sormiota oli mahdollista soittaa myös polkemalla. Urkujen valmistumisaikaan sähkökatkot olivat yleisiä, niin näin haluttiin varmistaa, että urut ovat ainakin osittain soitettavissa vaikka sähkökäyttöinen ilmapuhallin ei olisikaan käytettävissä.

Muiden sormioiden (II, III ja IV) ohjaus tehtiin pneumaattisesta sähköpneumaattiseksi urkuparven lattian alla sijainneilla pneumaattisesti ohjatuilla kytkimillä.

Alttaritaulun takana on kaukourut, joita voidaan soittaa pääurkujen soittopöydän lisäksi liikuteltavasta soittopöydästä. Tämä erillinen soittopöytä rakennettiin vuonna 1998 urkuihin tehdyn erittäin laajan peruskorjauksen yhteydessä. Tässä yhteydessä esim. urkujen sähköinen soitto- ja rekisterikoneisto uusittiin täysin. Soittopöytä muutettiin pneumaattisesta sähköiseksi, ja niinpä soittimesta tuli koneistoltaan sähköpneumaattinen.

Peruskorjauksen pääurakoitsijana toimi Urkurakentamo Martti Porthan Oy, ja urkujen uuden sähköisen soitto- ja rekisterikoneiston suunnitteli, valmisti ja asensi OrgEL Oy Organ Electronics.

Urkujen julkisivu koostuu teräksisistä mykistä pilleistä, jotka muodostavat leveän ja yläosastaan kirkon kattoa mukailevan kaaren.[6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lapuan tuomiokirkkoseurakunta: Tuomiokirkko lapuantuomiokirkkoseurakunta.fi. Arkistoitu 27.9.2015. Viitattu 11.8.2014.
  2. ↑ Lapuan tuomiokirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 19.9.2011. Museovirasto. Viitattu 12.7.2024.
  3. ↑ Marja Junttila: Paavo Leinonen 1894–1964. Oulun taidemuseon julkaisuja 25, 1994. ISBN 951-9234-43-8
  4. ↑ Lapuan tuomiokirkko, Lapuan tuomiokirkkoseurakunta
  5. ↑ a b c Lapuan tuomiokirkon urut ([vanhentunut linkki]) Helemi. Arkistoitu 12.8.2014. Viitattu 11.8.2014.
  6. ↑ a b Lapuan tuomiokirkon urut (pdf) Lapuan tuomiokirkkoseurakunta. Arkistoitu 27.9.2015. Viitattu 11.8.2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huomattavia suomalaisia kirkkorakennuksia
Tuomiokirkkoja

Espoo • Helsinki • Kuopio • Lapua • Mikkeli • Oulu • Porvoo • Turku • Tampere

Katedraaleja

Uspenskin katedraali • Pyhän Nikolaoksen katedraali • Pyhän Kolminaisuuden katedraali • Pyhän Henrikin katedraali

Paikkamäärältään suuria

Kerimäki • Lapväärtti • Johanneksenkirkko • Nurmes • Keski-Porin kirkko • Heinävesi

Vanhoja puukirkkoja

Ulrika Eleonoran kirkko • Muhos • Petäjäveden vanha kirkko • Sammatti • Sodankylän vanha kirkko • Uudenkaupungin vanha kirkko • Vöyrin puukirkko

Vanhoja kivikirkkoja

Eckerö • Hammarland • Hattulan Pyhän Ristin kirkko • Hollola • Jomala • Lemland • Nousiainen • Pernaja • Saltvik • Sund • Tyrvään Pyhän Olavin kirkko • Ulvila

Modernistisia

Kannonkoski • Lakeuden Risti • Nakkila • Rajamäki • Temppeliaukion kirkko • Varkauden pääkirkko

Luovutettujen alueiden kirkkoja

Sortavalan apostolien Pietarin ja Paavalin kirkko • Kristuksen kirkastumisen katedraali • Viipurin tuomiokirkko • Viipurin vanha tuomiokirkko • Terijoen ortodoksinen kirkko

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lapuan_tuomiokirkko&oldid=22506672”