Espoon tuomiokirkko
| Espoon tuomiokirkko | |
|---|---|
 Espoon tuomiokirkon länsipääty. |
|
| Sijainti | Kirkkopuisto 5, Espoon keskus, Espoo |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Espoon tuomiokirkkoseurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1485–1490[1] |
| Materiaali | kivi |
| Istumapaikkoja | 550 |
 | |
Espoon tuomiokirkko on Suomen evankelisluterilaisen kirkon Espoon hiippakunnan tuomiokirkko ja kahden seurakunnan eli Espoon tuomiokirkkoseurakunnan ja Esbo svenska församlingenin kotikirkko.[2] Kirkko sijaitsee Espoon keskuksen Pappilanmäen Kirkonmäellä Espoonjoen rannalla. Keskiaikaista harmaakivikirkkoa pidetään yleisesti Espoon tärkeimpänä historiallisena rakennuksena, ja eräs kunnan julkaisu määrittää sen olevan ”rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti Espoon tärkein yksittäinen kohde”.[3] Kirkko on pyhitetty apostoli Matteukselle.
Tuomiokirkkona rakennus on Suomen evankelisluterilaisen kirkon nuorin, sillä tuomiokirkko siitä tuli kirkolliskokouksen päätöksellä 1. tammikuuta 2004 lähtien.[2] Samalla Espoon vanhan kirkon kirkkoherrasta tuli Espoon tuomiorovasti ja Kanta-Espoon seurakunnasta Espoon tuomiokirkkoseurakunta.
Sisällysluettelo
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolmilaivainen hallikirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espoon tuomiokirkko on mahdollisesti Vantaan Pyhän Laurin kirkon jälkeen pääkaupunkiseudun vanhin säilynyt rakennus.[3] Markus Hiekkasen mukaan Espoon kirkon tyylipiirteet sekä puulustoanalyysi alkuperäisistä jalashirsistä ja rakennustelineistä osoittavat yksiselitteisesti, että kirkko rakennettiin vuosien 1485 ja 1490 välissä.[1]lähde tarkemmin? Alun perin kirkko rakennettiin kolmilaivaiseksi[4] suorakaiteen muotoiseksi hallikirkoksi,[5] jossa oli pieni asehuone ja sakasti.[2] Ikkunoita oli vähemmän kuin nykyään, ja ne olivat pienempiä.[5] Seinät ja kattoholvit oli peitetty niin sanotuin munkkimaalauksin – kaikki eivät suinkaan osanneet lukea.[5]
Kirkkoon rakennettiin saarnastuoli ja penkit uskonpuhdistuksen jälkeen 1500-luvun alussa.[3] Uusi saarnatuoli on 1690-luvulta.[2] Katto- ja seinämaalaukset peitettiin 1791[2]ja ikkunoita suurennettiin, jotta kirkosta tulisi valoisampi.[5] Kirkossa on ollut urut 1700-luvun lopusta alkaen.[3]
Kirkon alkuperäisen runkohuoneen muoto näkyy nykyään itä- ja länsisakaroissa.[2]
Ristikirkoksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espoon väkiluku oli 1700-luvun lopussa noin 1900 henkilöä ja kirkko alkoi käydä ahtaaksi, vaikka tilaa oli saatukin lisää puisista lehtereistä.[5] Kirkko laajennettiin arkkitehti Pehr Granstedtin suunnitelmien pohjalta poikkilaivaiseksi ristikirkoksi 1821–1823.[6] Asehuone oli purettu jo 1810-luvulla.[2] Poikkilaivan rakentamiseksi kirkon sivuseinistä purettiin keskiosat, kaksi tiilipilaria ja näihin tukeutuneet kuusi kattoholvia.[5] Poikkilaivan ulkoseinät on muurattu alkuperäisten kiviseinien tapaan, mutta niiden yksityiskohdat viittaavat modernimpaan empiretyyliin, kuten myös uudet holvit, jotka tehtiin tiilestä muurattuina tynnyriholveina.[5]
Keskiaikaisia kivikirkkoja herättiin arvostamaan 1900-luvun alussa kansallisromantiikan suosion myötä.[5] Poikkilaiva hallitsi kirkon sisätilaa.[5] Palauttaakseen sisätilaa tasapainoisemmaksi professori Armas Lindgrenin suunnittelemissa korjaustöissä 1930-luvulla ristikeskukseen tehtiin tähtiholvi, joka kohosi tynnyriholvia korkeammalle.[5] Aluksi oli tarkoitus muurata holvi tiilestä, mutta päädyttiin kuitenkiin betoniseen kuoriholviin, jossa on ruoteet tiiliholvin tapaan.[5] 1700-luvun lopulla peitetyt kalkkikivimaalaukset itä- ja länsisakaroiden seinissä ja tähtiholveissa paljastettiin.[2] Paljastuneet maalaukset kuvaavat maailman historiaa luomisesta lunastukseen ja myös arkielämän asioita, kuten hevoskauppaa ja lehmänlypsyä.[5]
Alttaripöydän siirto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkon viimeisin korjaus valmistui 1982 professori Ola Hanssonin suunnitelman mukaan. Näkyvin uudistus oli alttaripöydän siirtäminen itäpäädystä etupilarien väliin.[2] Kirkossa on nykyään istumapaikkoja noin 550 hengelle.[5] Alttarin yläpuolelle kuoriholviin sijoitettiin entiselle paikalleen 1400-luvulta peräisin oleva[3] puinen krusifiksi. Krusifiksi oli ollut muualla 150 vuotta, viimeisimpänä sijoituspaikkana oli ollut Kansallismuseo.[7] Alttaritauluna kirkossa on ikkuna, jossa oleva Gunnar Forsströmin 1942 tekemä lasimaalaus kuvaa Vuorisaarnaa[8].
1980-luvun korjausten yhteydessä kirkossa tehtiin arkeologisia kaivauksia ja lattian alle haudattujen espoolaisten jäänteet haudattiin kirkkomaahan.[2]
Urut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirkon nykyiset urut ovat valmistuneet vuonna 2012. Ne ovat Veikko Virtasen urkurakentamon valmistamat, äänikertoja on 42, ja ne edustavat Friedrich Ladegast -henkistä saksalais-romanttista traditiota.[9] Kirkossa pidetään paljon konsertteja.
Julkisivun on suunnitellut urkufasaadien suunnitteluun erikoistunut ruotsalainen arkkitehti Ulf Oldæus.[9][10]
Kirkon edelliset urut olivat puusepänliike J. N. Virtasen rakentamat, 38-äänikertaiset ja peräisin vuodelta 1967; urkuja oli laajennettu vuonna 1989.[11] Seurakunta piti urkujen korjausta liian kalliina saatuun hyötyyn nähden ja päätti hankkia uudet urut.[9] Vanhat urut myytiin ja ne ovat nykyään Oulun Rauhanyhdistyksen toimitalossa.[11]
Ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espoon tuomiokirkko ja sitä ympäröivä Kirkonmäki sisältyy Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[6] Kirkko on rakennettu liikenteellisesti oivalle paikalle: lähellä olivat sekä Kirkkojärven ja Espoonjoen vesireitit että tärkeä maakulkuväylä, Suuri Rantatie.[5] Sijainti oli vuonna 1458 itsenäistyneessä kirkkopitäjässä keskeinen.[5]
Kellotapuli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyinen erillinen kellotapuli valmistui vuonna 1767.[3] Sen alaosa on kiveä ja yläosa puuta.[2] Tapulin kellot on valettu Tukholmassa, suurin vuonna 1765 ja kaksi pienintä vuonna 1736.[3]
Kirkon hautausmaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espoon tuomiokirkon ympärillä oleva hautausmaa on noin yhdentoista hehtaarin laajuinen ja sitä on laajennettu viidesti. Kirkkomaalla on toiminut vuodesta 1976 toimituskappeli.[12] Historiallinen hautausmaa on kirkon välittömässä läheisyydessä ja kellotapulin puoleisen oven vieressä on Karjalaan jääneiden vainajain muistomerkki. Hautausmaalla on oma osasto sotaveteraaneille ja sankarihaudoille.
Seurakuntatalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espoon tuomiokirkon seurakuntatalo on arkkitehtitoimisto G. & E. Adlercreutzin suunnittelema, ja se valmistui vuonna 1995. Seurakuntatalon tornin paikalla oli aiemmin palokunnantalon torni, ja rakennuksen paikalla oli vuoden 1941 maaottelumarssin lähtöpaikka.[13]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Urkuyö ja aaria, konserttitapahtuma Espoon tuomiokirkossa
- Muuralan pappila ja Pitäjäntupa
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pauli Saloranta (toim.): Espoon keskuksen kaupunkipolut (2 x pdf) (Keskustan polku) Espoon kaupunkipolut -esitesarja. 2014. Espoon kaupunki.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot. 3. uudistettu painos. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014. ISBN 978-952-222-600-6.
- ↑ a b c d e f g h i j k Tuomiokirkon historia Espoon seurakunnat. Viitattu 27.12.2015.
- ↑ a b c d e f g Saloranta, 2005, kohde 17
- ↑ Espoon kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 10.12.2010. Museovirasto. Viitattu 12.12.2015.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Tervetuloa Espoon tuomiokirkkoon. Kirkon esite, 2015. Espoon tuomiokirkkoseurakunta.
- ↑ a b Espoon kirkonmäki Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 27.12.2015.
- ↑ Espoon tuomiokirkko Kanta-Espoon seurakunta. Viitattu 27.12.2015. (Archive.org)
- ↑ Lasimaalauskirkot Tiekirkot. Viitattu 19.2.2018.
- ↑ a b c Espoon tuomiokirkon urut Espoon seurakunnat. Viitattu 27.12.2015.
- ↑ Ulf Oldæus arkitekt SAR, viitattu 8.3.2018
- ↑ a b Kälkäjä, Anna: Pillit pussiin ja urut uuteen kotiin; Espoon tuomiokirkon urkujen siirtäminen Oulun Rauhanyhdistyksen toimitaloon (PDF) (sivut 3 ja 7) Opinnäytetyö, Musiikin koulutusohjelma, Oulun seudun ammattikorkeakoulu. 2012. Anna Kälkäjä. Viitattu 27.12.2015.
- ↑ Saloranta, 2005, kohde 18
- ↑ Saloranta, 2005, kohde 21
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pohjakallio, Kari: Espoon seurakuntien rakennusperintöä. Espoo: Espoon perinneyhdistys Aurora, 2012. ISBN 978-951-98984-7-6.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Espoon tuomiokirkko Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta - Espoon tuomiokirkon kellonlyönnit (Yleisradion äänite, Archive.org)
